Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä että elämä ei mennyt kuten olisin halunnut?
12.10.2021 |
Olen kohta 30v nainen. Ei kumppania. Sydämeni on särjetty pari kertaa viime vuosina, ollut huono tuuri rakkausasioissa. Taitaa olla turha toivo enää että löytäisin miehen tai että saisin lapsia.
Joka paikassa rummutetaan että 35-vuotiaana lastensaantimahdollisuus romahtaa, kauheat paineet koska aika kuluu niin hurjan nopeasti. En ole edes täysin varma haluanko todella lapsia vai olisiko se vain keino ”sitoa” mies itseeni.
Halusin vaan avautua, ei mulla muuta.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata valita niitä jännämiehiä,
En ole valinnutkaan. Muita vinkkejä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No turhan nuorena olet kyllä toivosta luopumassa ja osaasi miehettömänä ja lapsettomana hyväksymässä. Olet ihan oikeasti vielä nuori. Moni on omista tutuista pariutunut vasta lähempänä neljääkymmentä ja saanut silti lapsen tai pari. Mutta jos nekin olisi päättäneet 30 v:nä, että elämä ohi ja pitää vaan sopeutua yksinäiseen lapsettomaan elämään, niin niinhän siinä olisi käynyt ettei ketään olisi löytynyt. Olivat vaan optimistisempia ja jaksoivat yrittää uudestaan ja uudestaan, kunnes sopiva löytyi.
Tämä on vähän naiivi kirjoitus 30-vuotiaalta. Ehkä olet yksinkertainen mieleltäsi, etkä ole siksi ”saanut” miestä itsellesi. Lapsia saa kyllä ilman miestäkin, mutta et taida olla edes äitimateriaalia..
Elämä on vain elämää. Ei sen ihmeellisempää.
Miettimällä mikä sun toinen vaihtoehto on. Itkeä anonyyminä vauvan aihe vapaalle ja hukata tyytymättömänä vuosi elämästäsi eteenpäin, kun voisit rakentaa elämää eteenpäin ja nauttia hetkestä. Ottamalla avoimin mielin vastaan mitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan elämä mennyt niinkuin ajattelin. Lapsia on kaksikin, mutta sairastuin vakavasti mieleltäni. Kymmenen vuotta olen tehnyt surutyötä asian kanssa, enkä vieläkään täysin hyväksy asiaa. Ajattelin itselleni ihan toisenlaisen elämän. Lapset jo aikuisia, mutta minun huono vointini vaikutti heidän kasvuunsa paljon. Molemmilla ongelmia elämänsä kansa. Mies on ollut onneksi tukena ja apuna. Tiedän, että hänellä kuitenkin on ollut jo kauan toinen nainen kuvioissa. Toisaalta ymmärrän, mutta kyllä sekin välillä surettaa. Elämä ei aina mene niinkuin sen suunnittelee. Sinä ehdit vielä tehdä paljon asioita, tsemppiä!
Kaveri aloitti elämänsä ensinnäisen parisuhteen 60:nä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet taivaltanut elämääsi 1/3 verran. Vielä ehtii.
Eikä ne lapset tai parisuhde ole elämän ainoa suunta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän naiivi kirjoitus 30-vuotiaalta. Ehkä olet yksinkertainen mieleltäsi, etkä ole siksi ”saanut” miestä itsellesi. Lapsia saa kyllä ilman miestäkin, mutta et taida olla edes äitimateriaalia..
Ei ole millään tavalla naiivi kirjoitus. Hyvin moni aloittajan ikäinen painiskelee samojen ongelmien ja tuntemusten parissa.
Itse kirjoitat todella töykeästi ja tunteettomasti. Etkö muka usko, että jos saa parikin kertaa rakkaudessa joutua katkerasti pettymään, sillä on kummasti vaikutusta siihen kuinka toiveikkaana voit tulevaisuuttasi pitää?
Voimia ja virtaa aloittajalle. Merestä löytyy usein parempiakin kaloja, mitä olet tähän mennessä saanut! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän naiivi kirjoitus 30-vuotiaalta. Ehkä olet yksinkertainen mieleltäsi, etkä ole siksi ”saanut” miestä itsellesi. Lapsia saa kyllä ilman miestäkin, mutta et taida olla edes äitimateriaalia..
Ei ole millään tavalla naiivi kirjoitus. Hyvin moni aloittajan ikäinen painiskelee samojen ongelmien ja tuntemusten parissa.
Itse kirjoitat todella töykeästi ja tunteettomasti. Etkö muka usko, että jos saa parikin kertaa rakkaudessa joutua katkerasti pettymään, sillä on kummasti vaikutusta siihen kuinka toiveikkaana voit tulevaisuuttasi pitää?
Voimia ja virtaa aloittajalle. Merestä löytyy usein parempiakin kaloja, mitä olet tähän mennessä saanut! :)
Nii joo. Taas pääsi unohtumaan tämän palstan kirjoittajien taso. Tai onhan se tässä palstan lukemisessa hyvää, että tajuaa olevansa normaali.
Vierailija kirjoitti:
Olet taivaltanut elämääsi 1/3 verran. Vielä ehtii.
Eikä ne lapset tai parisuhde ole elämän ainoa suunta.
Tämä. Itselläni on mies ja lapsi, mutta muuten elämäni on mennyt täysin eri tavalla kuin vaikka lukion viimeisenä vuotena olin visioinut. Välillä harmittaa, kun ympärillä muut naiset elävät unelmaelämääni, mutta en halua katkeroitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä tarvitse hyväksyä eikä voikaan. Usko pois, tiedän mistä puhun. Mutta sinä olet AP vielä nuori, sinulla on elämä edessäsi. Älä murehdi äläkä katso menneisyyteen. Katso tulevaisuuteen ja nauti elämän pienistä iloista.
En tiedä mutta itsellä näin neljänkympin tultua on kaikki ihan hälläväli. Näin tää nyt meni ja muutama vuosi vielä ja loppuu koko pelleily onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän naiivi kirjoitus 30-vuotiaalta. Ehkä olet yksinkertainen mieleltäsi, etkä ole siksi ”saanut” miestä itsellesi. Lapsia saa kyllä ilman miestäkin, mutta et taida olla edes äitimateriaalia..
Ei ole millään tavalla naiivi kirjoitus. Hyvin moni aloittajan ikäinen painiskelee samojen ongelmien ja tuntemusten parissa.
Itse kirjoitat todella töykeästi ja tunteettomasti. Etkö muka usko, että jos saa parikin kertaa rakkaudessa joutua katkerasti pettymään, sillä on kummasti vaikutusta siihen kuinka toiveikkaana voit tulevaisuuttasi pitää?
Voimia ja virtaa aloittajalle. Merestä löytyy usein parempiakin kaloja, mitä olet tähän mennessä saanut! :)
Kunhan kalastaa ahkerasti, eikä odota saalista mökissä.
Ei minunkaan elämä ole mennyt yhtään kuten olisin halunnut, vaan päinvastoin ollut aikamoinen Via Dolorosa.
Olen käytännössä luovuttanut ja toivoni paremmasta menettänyt, ei ole mitään motivaatiota enää yrittää mitään.
Sellaista se elämä on, että toiset on niitä häviäjiä.
Aina osa ihmispopulasta on jotenkin epäonnistuneet ja jääneet ulkopuolelle.
N28
Mulla tämä on oikeasti ajankohtaista, koska olen samassa tilanteessa mutta ikää 47. Eli lapsihaaveet on kyllä lopullisesti haudattu jo, eikä siitä miehen saannistakaan juuri toivoa ole kun en nuorempana ja nätempänäkään saanut. ja on tuo vaikea ylipaino ja pari sairauttakin jo taakkana. Mutta tähän on jo sillä tavalla tottunut, yksin olemiseen, että ei sitä useammin edes muista surra ettei tämä ollut sitä mitä elämältä halusin. Keskittyy töihin niin tuommoinen unohtuu.
Mulla on auttanut onnellisuuteen tajuta, että olen oikeasti itse vastuussa siitä, että elämästä tulee mielekästä ja onnellista. Vastoinkäymisiä ei voi poistaa, mutta niissä ei saa rypeä. Kaikilla ei ole samat lähtökohdat, mutta jokainen voi pyrkiä parantamaan elämäänsä. Pitää aktiivisesti pyrkiä kohti haaveita. Vaikka pieni juttu kerrallaan. Ja jos, yksi ovi ei aukene, niin toista kohti.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan elämä ole mennyt yhtään kuten olisin halunnut, vaan päinvastoin ollut aikamoinen Via Dolorosa.
Olen käytännössä luovuttanut ja toivoni paremmasta menettänyt, ei ole mitään motivaatiota enää yrittää mitään.
Sellaista se elämä on, että toiset on niitä häviäjiä.
Aina osa ihmispopulasta on jotenkin epäonnistuneet ja jääneet ulkopuolelle.N28
Lisään: minulla siis tämä luovuttaminen on auttanut hyväksymään.
Se on kamalaa elätellä jotain toiveita, yrittää - ja pettyä taas.
Ei ihminen kestä liikaa pettymyksiä, etenkin jos ei tule onnistumisia mistään.
Olen onnellinen siitä, että ystävillä ja läheisillä menee hyvin ja elävät unelmaansa, ja pyrin tukemaan heitä elämässään niin paljon kuin voin.
Saan onnistumisen tunnetta lähinnä siitä kun tuen läheistä onnistumaan tavoitteissaan.
No sanon vaan sen, että sulla on aikaa vielä ihan mihin vaan.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella et miestä itseesi sido.