Teinin järjettömät tulevaisuudensuunnitelmat, miten puhua järkeä?

Uusavuttomilla on uusavuttomien ongelmat.

Onneksi voi sentään joltain viranomaiselta kysyä apua.

Kymppiluokalle korottamaan ja kaupallisen puolen kurssit päälle.

Miten olisi kymppiluokka? Pääsee korottamaan numeroita kun motivaatiota selkeästi on

Kannattaa keskustella ja miettiä yhdessä varavaihtoehtoja. Älä suoraan teilaa suunnitelmia.

Kymppiluokka, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi kymppiluokka? Pääsee korottamaan numeroita kun motivaatiota selkeästi on

Motivaatiota nimenomaan ei ole, vain hölmöjä kuvitelmia minkä eteen hän ei tee mitään.

ap

Pääsisikö kuitenkin johonkin lukioon? Tai sitten korottaa arvosanojaan jos ei, tai haluaa välttämättä parempaan lukioon kuin nykyisellä todistuksella pääsee. 

Sinänsähän ei välttämättä ole epärealistista kouluttautua korkeallekin vaikka peruskoulun päättötodistus ei olisi kummoinen. Itse olen juuri tällainen tapaus. Vaikea murrosikä, ka 6,8... Onneksi lähilukiooni pääsi silläkin siihen aikaan ja lukiossa aloin vähän ryhdistäytyä. Mutta kunnolla vasta juuri ennen kirjoituksia, eli lukiostakin keskiarvo huonohko 7,8 mutta kirjoitin 5 Laudaturia ja 1 Cum Laude Approbatur (ruotsi). Lyhyt matematiikka oli, mutta se ei estänyt. minua menemästä opiskelemaan lopulta matemaattis-luonnontieteellistä alaa ja valmistumistakin sieltä.

Minullekin kyllä sekä vanhemmat että opo yrittivät väkisin tunkea "kyvyilleni" sopivampia vaihtoehtoja kuten amiksen kampaajalinjaa ja vastaavia. Oikein yökötti se aivopesu miten lukio onkin ajanhukkaa ja amis on hieno juttu. Minä tiesin mitä halusin ja sisuunnuin lisää kaikesta siitä amis-aivopesusta. Päätin että minäpä teille vielä näytän. Ja niin tein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi kymppiluokka? Pääsee korottamaan numeroita kun motivaatiota selkeästi on

Motivaatiota nimenomaan ei ole, vain hölmöjä kuvitelmia minkä eteen hän ei tee mitään.

ap

No se on usein tuossa iässä vähän tuommoista. Usein siellä lukiossa alkaa olla sen verran kypsempi että havahtuu siihen että ei hemmetti, ihan oikeasti täytyy alkaa tehdä työtä jos haluan toteuttaa haaveeni. Vähän aikaa se sittenkin kestää oikeasti saada semmoinen itsekuri että jaksaa säntillisesti tehdä työtä kun ei ole tottunut, mutta minä opin sen lukioaikana ja voi muutkin oppia.

- 7

Vierailija kirjoitti:

Pääsisikö kuitenkin johonkin lukioon? Tai sitten korottaa arvosanojaan jos ei, tai haluaa välttämättä parempaan lukioon kuin nykyisellä todistuksella pääsee. 

Sinänsähän ei välttämättä ole epärealistista kouluttautua korkeallekin vaikka peruskoulun päättötodistus ei olisi kummoinen. Itse olen juuri tällainen tapaus. Vaikea murrosikä, ka 6,8... Onneksi lähilukiooni pääsi silläkin siihen aikaan ja lukiossa aloin vähän ryhdistäytyä. Mutta kunnolla vasta juuri ennen kirjoituksia, eli lukiostakin keskiarvo huonohko 7,8 mutta kirjoitin 5 Laudaturia ja 1 Cum Laude Approbatur (ruotsi). Lyhyt matematiikka oli, mutta se ei estänyt. minua menemästä opiskelemaan lopulta matemaattis-luonnontieteellistä alaa ja valmistumistakin sieltä.

Minullekin kyllä sekä vanhemmat että opo yrittivät väkisin tunkea "kyvyilleni" sopivampia vaihtoehtoja kuten amiksen kampaajalinjaa ja vastaavia. Oikein yökötti se aivopesu miten lukio onkin ajanhukkaa ja amis on hieno juttu. Minä tiesin mitä halusin ja sisuunnuin lisää kaikesta siitä amis-aivopesusta. Päätin että minäpä teille vielä näytän. Ja niin tein.

Vanhemmat ja opo olivat ihan oikeassa. Lukio olisi ollut sulle ajanhukkaa, jos olisit sluibannut samalla tavalla kuin peruskoulussa. 

Nykypäivän alle 23v polven isosta massasta ei tule olemaan mihinkään työhön.

Vierailija kirjoitti:

Pääsisikö kuitenkin johonkin lukioon? Tai sitten korottaa arvosanojaan jos ei, tai haluaa välttämättä parempaan lukioon kuin nykyisellä todistuksella pääsee. 

Sinänsähän ei välttämättä ole epärealistista kouluttautua korkeallekin vaikka peruskoulun päättötodistus ei olisi kummoinen. Itse olen juuri tällainen tapaus. Vaikea murrosikä, ka 6,8... Onneksi lähilukiooni pääsi silläkin siihen aikaan ja lukiossa aloin vähän ryhdistäytyä. Mutta kunnolla vasta juuri ennen kirjoituksia, eli lukiostakin keskiarvo huonohko 7,8 mutta kirjoitin 5 Laudaturia ja 1 Cum Laude Approbatur (ruotsi). Lyhyt matematiikka oli, mutta se ei estänyt. minua menemästä opiskelemaan lopulta matemaattis-luonnontieteellistä alaa ja valmistumistakin sieltä.

Minullekin kyllä sekä vanhemmat että opo yrittivät väkisin tunkea "kyvyilleni" sopivampia vaihtoehtoja kuten amiksen kampaajalinjaa ja vastaavia. Oikein yökötti se aivopesu miten lukio onkin ajanhukkaa ja amis on hieno juttu. Minä tiesin mitä halusin ja sisuunnuin lisää kaikesta siitä amis-aivopesusta. Päätin että minäpä teille vielä näytän. Ja niin tein.

Minulle vanhempien ja opon aivopesu meni perille. Kävin kaksi vuotta amista ja lopetin, kun ei kiinnostanut. Työkkäri jatkaa myös samalla linjalla, eikä tue ideaa lukion opinnoista. Olen kokeillut eri aloja, eikä mikään ole tuntunut omalta. Täytän pian 40, eikä minulla ole vieläkään mitään koulutusta.

Voit puhua ihan itse lapsellesi. Annat laittaa ensimmäisiksi hakutoiveiksi mitä haluaa ja sitten se varma nakki viimeiseksi.. Kannattaa stat ja rohkaisee. Vielä on aikaa tsempata vähän numeroita ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsisikö kuitenkin johonkin lukioon? Tai sitten korottaa arvosanojaan jos ei, tai haluaa välttämättä parempaan lukioon kuin nykyisellä todistuksella pääsee. 

Sinänsähän ei välttämättä ole epärealistista kouluttautua korkeallekin vaikka peruskoulun päättötodistus ei olisi kummoinen. Itse olen juuri tällainen tapaus. Vaikea murrosikä, ka 6,8... Onneksi lähilukiooni pääsi silläkin siihen aikaan ja lukiossa aloin vähän ryhdistäytyä. Mutta kunnolla vasta juuri ennen kirjoituksia, eli lukiostakin keskiarvo huonohko 7,8 mutta kirjoitin 5 Laudaturia ja 1 Cum Laude Approbatur (ruotsi). Lyhyt matematiikka oli, mutta se ei estänyt. minua menemästä opiskelemaan lopulta matemaattis-luonnontieteellistä alaa ja valmistumistakin sieltä.

Minullekin kyllä sekä vanhemmat että opo yrittivät väkisin tunkea "kyvyilleni" sopivampia vaihtoehtoja kuten amiksen kampaajalinjaa ja vastaavia. Oikein yökötti se aivopesu miten lukio onkin ajanhukkaa ja amis on hieno juttu. Minä tiesin mitä halusin ja sisuunnuin lisää kaikesta siitä amis-aivopesusta. Päätin että minäpä teille vielä näytän. Ja niin tein.

Vanhemmat ja opo olivat ihan oikeassa. Lukio olisi ollut sulle ajanhukkaa, jos olisit sluibannut samalla tavalla kuin peruskoulussa. 

Toki, mutta pitäisi niiden ymmärtää että ei siitä mitä on murrosiässä voi sillä tavalla päätellä mihin pystyy. Ja sen, että on haluja mennä lukioon, pitäisi jo kertoa siitä että on jonkinlaista kunnianhimoa ja ainakin ajatusta että haluaa opiskella. Vaikkei se tosiaan aluksi ihan helppoa olekaan jos on tottunut lintsaamiseen ja vetelöintiin ja "pakkokoulun" vihaamiseen kuten minä olin. Ja totta on ettei sitä mikään takaa että onnistuu siinä että lukion aikana saisi tartuttua kunnolla toimeen opintojen suhteen vaikka haluaisikin. Mutta itse ainakin haluaisin omalle lapselle antaa mahdollisuuden yrittää jos halua on. 

Vierailija kirjoitti:

Voit puhua ihan itse lapsellesi. Annat laittaa ensimmäisiksi hakutoiveiksi mitä haluaa ja sitten se varma nakki viimeiseksi.. Kannattaa stat ja rohkaisee. Vielä on aikaa tsempata vähän numeroita ylöspäin.

On yritetty puhua, mikään puhe ei mene läpi. Omalla paikkakunnalla on ihan hyviä lukioita mihin luultavasti pääsee, ei ole mitään järkeä "tuhlata" hakutoiveita sellaisiin mihin ei ole mitään mahdollisuuksia.

ap

Pidät huolen, että on myös realistinen suunnitelma. Opon varaan ei kannata laskea, hänellä ei ole aikaa antaa yksilöllistä ohjausta ja ohjeet ovat yleensä hyvin kaavamaiset.

Ykköseksi unelmalukio, mutta jollekin hakusijalle sellainen, minne pääsee varmasti. Ettei jää kokonaan ilman opiskelupaikkaa. Niistähän ei saa mitään ensisijaisuuspisteitä, joten ei ole väliä, vaikka ekoilla toiveilla olisi jotain, mihin ei pääse. Joku paikka varmasti löytyy, mutta jos se oma lähilukio menee täyteen, voi joutua lähtemään naapurikaupungin seiskan lukioon, se on karu kohtalo.

Kävisin myös vakavasti keskustelua siitä, että onko lukio oikea paikka ensinkään. Amiksesta käsin voi hakea myös yliopistoon ja papereilla AMK:hon. Elämä ei Suomessa ratkea 15-vuotiaana!

Ota vähän lempeämpi suhtautuminen teiniisi. Älä sano hänelle, että suunnitelmastasi ei tule mitään, vaan että tällä hetkellä se ei toimi ja nyt pitää miettiä myös joku varasuunnitelma, joka toimii.

Monilla elämä voi muuttua lukion myötä, mutta lopulta aika harvalla… Valitettavasti nykyään peruskoulussa on se asenne, että ”mä meen lukioon…”, mutta tunneilla perseillään.. Mitään ei tehdä, hyväjos kirjat mukana… Nykyään tuntuu, että lapsilla ei ole. itään realistista käsitystä maailmasta. Kiva, kun erkkaope auttaa ja saa kokeesta seiskan ja kun erkkaope ei auta, kokeesta tulee nelonen.. Tällaista peruskoulussa.

kukaan ei työ elämässä kysele kuinka numerot sai. ainoa mikä ratkaisee että on nyt lääkiksessä tai lääkärinä töissä ja niin pois päin eikä silloin kukaan kysele mitään päästötodistuksien taustoja tai lukioita jne.

jälki-istunnot ja koulusta erottamiset jää hamaan historiaan. jopa opettajat ja rehtorit unohtaa sen parin vuoden päästä.

-lunttaa, huijaa, kiristä, lahjo, valehtele, väärennä... maailma on kova paikka ja siellä pärjää vain röyhkeimmät. rehelliset ovat lapion varressa maarakentajina viekkaimat oikeustieteellisessä tai politiikassa. näin se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsisikö kuitenkin johonkin lukioon? Tai sitten korottaa arvosanojaan jos ei, tai haluaa välttämättä parempaan lukioon kuin nykyisellä todistuksella pääsee. 

Sinänsähän ei välttämättä ole epärealistista kouluttautua korkeallekin vaikka peruskoulun päättötodistus ei olisi kummoinen. Itse olen juuri tällainen tapaus. Vaikea murrosikä, ka 6,8... Onneksi lähilukiooni pääsi silläkin siihen aikaan ja lukiossa aloin vähän ryhdistäytyä. Mutta kunnolla vasta juuri ennen kirjoituksia, eli lukiostakin keskiarvo huonohko 7,8 mutta kirjoitin 5 Laudaturia ja 1 Cum Laude Approbatur (ruotsi). Lyhyt matematiikka oli, mutta se ei estänyt. minua menemästä opiskelemaan lopulta matemaattis-luonnontieteellistä alaa ja valmistumistakin sieltä.

Minullekin kyllä sekä vanhemmat että opo yrittivät väkisin tunkea "kyvyilleni" sopivampia vaihtoehtoja kuten amiksen kampaajalinjaa ja vastaavia. Oikein yökötti se aivopesu miten lukio onkin ajanhukkaa ja amis on hieno juttu. Minä tiesin mitä halusin ja sisuunnuin lisää kaikesta siitä amis-aivopesusta. Päätin että minäpä teille vielä näytän. Ja niin tein.

Minulle vanhempien ja opon aivopesu meni perille. Kävin kaksi vuotta amista ja lopetin, kun ei kiinnostanut. Työkkäri jatkaa myös samalla linjalla, eikä tue ideaa lukion opinnoista. Olen kokeillut eri aloja, eikä mikään ole tuntunut omalta. Täytän pian 40, eikä minulla ole vieläkään mitään koulutusta.

Suorita joku amistutkinto, sen pohjalta saat oikeuden osallistua yo-kirjoituksiin, jos ne sinulle on niin tärkeät. Millä tahansa toisen asteen tutkinnolla olet hakukelpoinen kolmannelle asteelle.

Onpa vanhemmalla huono asenne. Tuossa kohtaa pitää kannustaa ja tsempata kouluun. Yhdessä etsitte netistä keskiarvorajat ja mietitte ne varmat lukiovaihtoehdot. Rehellisesti pitää kertoa faktat kys koulun pääsykriteereiatä.

Häpeä asennettasi! Kymppiluokka voi olla hyvä, mutta niitä on nykyisin harvassa.

Lukioon pääsee alhaisemmallakin keskiarvolla. Lukiossa pitäisi kyllä valita pitkä matikka, kemian syventävät, biologia jne.jos lääkikseen aikoo. Kyllähän kova into on hienoa! Jossain vaiheessa tulee huomaamaan, että realistisempi suunnitelma kannattaa eikä se haittaa vaan keksii jotain muuta.