Miten hankitte koiranne
Olen kiinnostunut yhsestä rodusta ja kirjoitin ihmiselle, joka nettitietojen mukaan neuvoo ko. rodun asioissa. Ei mitään vastausta. Sitten kirjoitin yhteen kenneliin, sama juttu. Ei mitään vastausta. Soitin sitten tänne kenneliin ja vastaus oli, ´niin , en vastaa kaikille, tulee niin paljon kysymyksiä ` Just kuulin, että rotukoirakin voi hankkia kennelliiton kasvattajien ulkopuolelta. Minusta on äärettömän ikävää, ettei viitsitä edes vastata mitään.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen niitä itse 😁
Kannattaa vaan ottaa yhteyttä moneen kasvattajaan ja kysellä ahkerasti. Itse en kyllä kasvattajana halua puhelinsoittoja, mutta makunsa toki kaikilla. Mieluummin sähköpostia minulle.Sanotko kasvattaja sitten, onko tavallista olla vastaamatta kysymyksiin, kun on kiinnostunut jostakin rodusta? Minä kirjoitin just sen vuoksi, että toinen voi vastata kun aikaa on.
Tuli ikävä fiilis koko jutusta. ap
Kyselyjä tulee todella paljon, ja vaikka itse yritän vastata kaikille jotain lyhyttä, niin kyllä se valitettavasti voi joidenkin osalta jäädä 😕 Etenkin jos pentusuunnitelmat ei ole juuri nyt ajankohtaisia. Ota vaan yhteyttä mahdollisimman moneen, varmasti saat vastauksiakin.
Teen niin, kiitos vastauksesta. ap
Laittamalla sähköpostiviestiä kasvattajalle olen aina löytänyt etsimäni.
Viestissä kerron itsestäni asiallisesti ja riittävän tiiviisti. Koko elämäkertaa ei tarvitse kertoa. Kerron perheestäni, elinoloistani ja minkälaista koiraa (luonne, sukupuoli, käyttötarkoitus) etsin. Kerron myös miksi juuri tämä rotu kiinnostaa.
Aina olen saanut vastauksen takaisin, myös niitä halutuimpia rotuja etsiessäni vaikka ihan tavallinen tallaaja olenkin. Kannattaa tarkoin tutkia eri kasvattajia ja laittaa vain kiinnostavimmille viestiä — tai sitten soittaa suoraan, jos näin on esimerkiksi kasvattajan nettisivuilla pyydetty. Jalostustietokannasta voi näppärästi tarkastaa onko kasvattaja ollut aktiivinen viime vuosina vai kenties jo lopettanut toiminnan. Joillakin nettisivut tuntuu olevan vieläkin pystyssä vaikka pyyhe on heitetty kehään vuosikausia sitten.
Eiköhän se koira löydy, älä vielä luovuta. Tsemppiä!
Juu, kyllä varmasti ja etsinkin itselleni ja elämäntilanteeseen sopivaa koiraa, ei tarvitse olla edes rotukoira (vaikka eräs ihminen sanoi, että silloin yleensä saa , mitä tilaa) Sekarotuisten perimää ei yleensä tiedetä. Minulle sopisi hyvin tuo sama systeemi, joku tarvitsisi puolikasomistajuuden tai sitten jostain hyvin kasvatetusta nuoresta koirasta joudutaan luopumaan. ap