En tiedä mitä ajatella äitini käytöksestä =(

Ota suosiolla etäisyyttä ja keskity omaan perheeseesi. Pyydä eka äitiäsi maksamaan oma osuutensa.

Tekstaria äitille puuttuvasta summasta ystävälliseen sävyyn. Kerran se kirpaisee. "Hei äiti, tässäpä tilinumero aamiasen maksua varten: xxxx. Ja summahan oli xx. Terveisiä Kaleville!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:37"]

Meillä on vihdoinkin mennyt paremmin äitini kanssa, ja ollaan pystytty viettämään jopa vuorokauden saman katon alla ilman surempia riitoja.
Suhteemme on ollut kuitenkin hankala niin kauan kuin muistan, olen ollut iloinen kun on vaikuttanut siltä että meillä menee paremmin.
Kaipaan hänen hyväksyntää, ja rakkautta.
Nuorempana hän on haukkunut minua mm. huoraksi (koska minulla oli paljon miespuolisia kavereita) ja oli esimerkiksi sitä mieltä että vanhempieni avioero oli minun vikani, isä kuulemma jätti meidät koska ei jaksanut minua katsoa.
Meillä on joskus ollut välit kokonaan poikki, äiti ei ole oikein ikinä tajunnut miksi olen hänelle joskus vihainen, osaa heittäytyä marttyyriksi. 
Olen kuitenkin halunnut että lapsillani olisi isoäiti, ja lapsiani hän kyllä on kohdellut ihan hyvin, ja he tykkäävät hänestä. 
Nyt kun jotenkin huomasi että minun lapset eivät ole yhtä tärketä (vaikka oli pieni juttu se karkkilaatikko) se vain herätti enemmänkin tunteita.
Ei meillä taidakaan vielä olla niin hyvä suhde kuin olin toivonut. 
Luulen että taidan taas pitää vähän taukoa, eikä käydä siellä tai soitella vähään aikaan..... 

[/quote]

Eli tässä oli kysymys paljon suuremmista asioista. Mutta kai tajuat, että noiden kokemusten pohjalta tulkitset edelleen äitisi käyttäytymistä niiden silmälasien lävitse. Etkä välttämättä pysty sanomaan itse milloin se on vääristynyttä ja milloin ei. Suosittelen ehdottamasti hakeutumista terapiaan, ensin vaikka tk:n kautta. 

"Ei meillä taidakaan vielä olla niin hyvä suhde kuin olin toivonut." ..kuulostaa myös korvissani marttyrismilta. 

Samoin ei auta mitään jos rankaiset äitiäsi kertomatta hänelle mistä on kysey. Otat tavallaan nyt itse sen roolin, jossa koet oikeudeksesi kouluttaa häntä "hyvään käytökseen". 

Terapiassa voit lähteä purkamaan näitä terveelle tavalla. Voimia matkaan.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:37"]

Meillä on vihdoinkin mennyt paremmin äitini kanssa, ja ollaan pystytty viettämään jopa vuorokauden saman katon alla ilman surempia riitoja.
Suhteemme on ollut kuitenkin hankala niin kauan kuin muistan, olen ollut iloinen kun on vaikuttanut siltä että meillä menee paremmin.
Kaipaan hänen hyväksyntää, ja rakkautta.
Nuorempana hän on haukkunut minua mm. huoraksi (koska minulla oli paljon miespuolisia kavereita) ja oli esimerkiksi sitä mieltä että vanhempieni avioero oli minun vikani, isä kuulemma jätti meidät koska ei jaksanut minua katsoa.
Meillä on joskus ollut välit kokonaan poikki, äiti ei ole oikein ikinä tajunnut miksi olen hänelle joskus vihainen, osaa heittäytyä marttyyriksi. 
Olen kuitenkin halunnut että lapsillani olisi isoäiti, ja lapsiani hän kyllä on kohdellut ihan hyvin, ja he tykkäävät hänestä. 
Nyt kun jotenkin huomasi että minun lapset eivät ole yhtä tärketä (vaikka oli pieni juttu se karkkilaatikko) se vain herätti enemmänkin tunteita.
Ei meillä taidakaan vielä olla niin hyvä suhde kuin olin toivonut. 
Luulen että taidan taas pitää vähän taukoa, eikä käydä siellä tai soitella vähään aikaan..... 

[/quote]

Eli tässä oli kysymys paljon suuremmista asioista. Mutta kai tajuat, että noiden kokemusten pohjalta tulkitset edelleen äitisi käyttäytymistä niiden silmälasien lävitse. Etkä välttämättä pysty sanomaan itse milloin se on vääristynyttä ja milloin ei. Suosittelen ehdottamasti hakeutumista terapiaan, ensin vaikka tk:n kautta. 

"Ei meillä taidakaan vielä olla niin hyvä suhde kuin olin toivonut." ..kuulostaa myös korvissani marttyrismilta. 

Samoin ei auta mitään jos rankaiset äitiäsi kertomatta hänelle mistä on kysey. Otat tavallaan nyt itse sen roolin, jossa koet oikeudeksesi kouluttaa häntä "hyvään käytökseen". 

Terapiassa voit lähteä purkamaan näitä terveelle tavalla. Voimia matkaan.

[/quote] Terapiassa olen käynyt jo 3v.

No hyvä! Ota tämä asia esiin siellä ja kysy terapeutin mielipidettä asiaan.

No hyvä! Ota tämä asia esiin siellä ja kysy terapeutin mielipidettä asiaan.

Ensin sanot että eihän aikuisten tarvi lahjoja antaa, ja sitten alat valittamaan että et saanut lahjaa...

Epäreilu äiti. Ymmärrän että harmittaa.

Tässähän ei oo kyse yhdestä aamiaisesta tai karkkipussista. Kyse on siitä rakastaako äiti mua yhtä paljon kuin muita (veljeäni, tai lapsiani yhtä paljon kuin veljen lapsia). Sehän tässä on se mikä harmittaa.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:07"]

Tässähän ei oo kyse yhdestä aamiaisesta tai karkkipussista. Kyse on siitä rakastaako äiti mua yhtä paljon kuin muita (veljeäni, tai lapsiani yhtä paljon kuin veljen lapsia). Sehän tässä on se mikä harmittaa.

[/quote] Tätä ap ei kyllä kirjoittanut. (Ap tietää, koska äiti on sen sanonut että isoveli tulee aina olemaan hänelle se tärkein ja rakkain).

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 16:00"]

sain halvalla hytin Laivalta. Soitin äitilleni ja ehdotin että saisiko hän ja miehensä vapaata, jos lähtisimme laivalle: minä ja minun lapset ja hän ja miehensä, he olisivat saaneet oman hytin (Family-hytti, 2 A4-hyttiä väliovella).
Puhelun aikana äitini keksi että mehän voisimme lähteä isommalla porukalla, minä ja minun 2 lasta, äitini, isoveljeni avovaimo ja heidän 2lasta ja vielä toisen veljeni lapsi. 
No, kyllähän se minulle sopi, serkukset tykkäävät toisistaan ja veljeni avovaimo on hyvin mukava.
Varasin sitten (sovittiin yhdessä asiasta) aamupalat kaikille, ja maksoin etukäteen.
Minulla oli sitten synttärit täsä välissä. Pari päivää synttäreiden jälkeen äitini totesi että hän oli unohtanut hankkia lahjaa, mutta hän voi sitten laivalla maksaa minun ruuat. OK, ei nyt aikuiselle edes tartte lahjoja enää hankkia kuitenkaan. 
Laivareissu nyt oli ja meni.
Tax-freessä hän päätti että hän ostaa lapsille karkkiaarreerkut, kun veljenpojat pysivät sellaiset. 3 veljenpoikaa sai omat, minun lapset saivat yhden, kyllä he voi jakaa....
Kun sitten käytiin laivan ravintolassa hän ilmoitti laskun tullessa että hän maksaa kaikkien ruuat. ELi, jos oiekin haluaa nipottaa... en saanut siis oikeasti synttärilahjaa, tai mulle ruuan maksaminen oli lahja, veljeni avovaimolle ja veljenpojille maksoi muuten vaan....
Eikä äitini missään vaiheessa maksanut aamupalaosuutensa takaisin minulle....

Jäi jotenkin vähän hassu fiilis. 
TÄmä nyt on varmasti todella tyhmästi kirjoitettu enkä saanut ilmaistua itseäni niin hyvin kuin halusin, mutta ehkä teksti on kuitenkin ymmärrettävä =)

[/quote]

Teille tulee hauska perinnönjako sitten josksu -kuulostat meinaan äärimmäisen rasittavalta nipottajalta...

Otan osaa. Onneksi mulla ei ole sisaruksia.

Työkavereilta olen silloin tällöin kuullut vastaavia juttuja. Monesti poika on tyttäriä rakkaampi äidilleen. Sitä ei tietenkään sanota ääneen eikä myönnetä, vaan osoitetaan teoilla.

Toiset saattavat kyllä suoraankin sanoa, että ensimmäinen lapsi on aina se rakkain tai että nuorin on aina se rakkain.

Kyllä äidit oikeasti kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti ja tietysti se on väärin. Ap on ihan oikeassa pahoittaessaan mielensä. Puhumattakaan siitä, että on tosi törkeää haukkua omaa tytärtään huoraksi, teki tämä mitä tahansa. Huoraksi haukkuminen on törkeää ihan yleisestikin ottaen, ja rumaa kieltä.

Hm. En osaa sanoa sinulle muuta kuin että voimia, ap. Osa vastauksista on ollut hyviä ja on varmaan antanut sinulle vähän voimia. Kannattaa pyytää äidiltä se maksu vaikka tekstiviestillä ja tuo lastenlasten karkkiasiakin olisi hyvä jotenkin pidättyvän asiallisesti selvittää. Tiedän omista kokemuksistani, että puhuminen ei aina ole helppoa ja muiden, joiden on helppo puhua asioista, on monesti tosi vaikea ymmärtää, miksi se on vaikeaa niille, joille se on vaikeaa. Mutta heidän kommenteistaan ei kannata välittää, koska he eivät tajua tätä juttua.

En ymmärrä. Äitisi maksoi ruokasi,kuten lupasi, joten mikä on ongelma? 

Numero 34 taitaa nyt olla äidin vastaus?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:07"]

Tässähän ei oo kyse yhdestä aamiaisesta tai karkkipussista. Kyse on siitä rakastaako äiti mua yhtä paljon kuin muita (veljeäni, tai lapsiani yhtä paljon kuin veljen lapsia). Sehän tässä on se mikä harmittaa.

[/quote] Tätä ap ei kyllä kirjoittanut. (Ap tietää, koska äiti on sen sanonut että isoveli tulee aina olemaan hänelle se tärkein ja rakkain).

[/quote]

Siis oikeastikko on sanonut noin? Jos mulla olisi tuollainen äiti saattaisin tokaista hänelle "isä on mulle tärkein ja rakkain".

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:07"]

Tässähän ei oo kyse yhdestä aamiaisesta tai karkkipussista. Kyse on siitä rakastaako äiti mua yhtä paljon kuin muita (veljeäni, tai lapsiani yhtä paljon kuin veljen lapsia). Sehän tässä on se mikä harmittaa.

[/quote] Tätä ap ei kyllä kirjoittanut. (Ap tietää, koska äiti on sen sanonut että isoveli tulee aina olemaan hänelle se tärkein ja rakkain).

[/quote]

Siis oikeastikko on sanonut noin? Jos mulla olisi tuollainen äiti saattaisin tokaista hänelle "isä on mulle tärkein ja rakkain".

[/quote] 
Ihan oikeasti on sanonut näin, eikä siitä ole edes kovin pitkä aika. On myös sanonut että välillä kaduttaa ettei abortoinut nuorinta veljeämme... (Onneksi ei sentään veljen kuullen, tai toivottavasti ei ole tätä sanonut veljellenikin). Meitä on siis neljä, isoveli, minä, ja kaksi pikkuveljeä. 

Surkea äiti, kun tuollaisia puhuu. Ei kai ole syntynyt 40-50-luvulla?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:20"]

Surkea äiti, kun tuollaisia puhuu. Ei kai ole syntynyt 40-50-luvulla?

[/quote] 60-luvulla.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:07"]

Tässähän ei oo kyse yhdestä aamiaisesta tai karkkipussista. Kyse on siitä rakastaako äiti mua yhtä paljon kuin muita (veljeäni, tai lapsiani yhtä paljon kuin veljen lapsia). Sehän tässä on se mikä harmittaa.

[/quote] Tätä ap ei kyllä kirjoittanut. (Ap tietää, koska äiti on sen sanonut että isoveli tulee aina olemaan hänelle se tärkein ja rakkain).

[/quote]

Siis oikeastikko on sanonut noin? Jos mulla olisi tuollainen äiti saattaisin tokaista hänelle "isä on mulle tärkein ja rakkain".

[/quote] 
Ihan oikeasti on sanonut näin, eikä siitä ole edes kovin pitkä aika. On myös sanonut että välillä kaduttaa ettei abortoinut nuorinta veljeämme... (Onneksi ei sentään veljen kuullen, tai toivottavasti ei ole tätä sanonut veljellenikin). Meitä on siis neljä, isoveli, minä, ja kaksi pikkuveljeä. 

[/quote]

Hyi, millainen äiti. :/

2