Erikoisin paikka jossa sinua on pyydetty treffeille / tai yritetty muutoin pokata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyssalissa. Synnyttämään tullut äiti puhkesi kyyneliin kun lääketieteen opiskelijana pidin häntä siellä kädestä ja silitin otsaa ja rauhoittelin. Ei kuulemma koskaan kukaan ollut häntä niin huomioinut. Omaa miestä ei ilmeisesti ollut. Sanoi, että voitaisiin tavata kun vähän tästä tokenee. Olisin varmaan tavannutkin mutta eettiset säännöt kieltävät. Harmi. Jos luet palstaa, niin muistelehan hyvällä kuiteskin!

Ihana mies. Olispa mullakin tommonen.🤗

Joo, siis todella monelle naiselle tosiaan kelpaa nuori mieslääkäri. Tai ihan opiskelijakin.

Nainen siinä keskimäärin voittaa, jos lääkärin pokaa !

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani terveyskeskuksessa aikanaan. Ja olen siis lääkäri, ja kysyjä oli potilas. 

Potilaat on vähän niin kuin veljee yrittäs. Yök, ei.

Tämä on kyllä jännä. Itselläni (nainen) on heikkous sellaisiin vähäeleisiin, mutta empaattisiin mieslääkäreihin. 🥰 Silti en kuuna kullanvalkeana yrittäisi pokata lääkäriä, koska juuri sellaiset tyypit kiinnostavat, jotka eivät ikinä potilaan kanssa lähtisi. Se on aina kiinnostanut, että mitä jos potilaan sitten tapaisi jossain ihan vapaalla, niin yhäkö pysyy potilaana?

Joku tosiaan kokeilee ihan vastaanotolla tms.? Anna mun kaikki kestää.. Oispa kiinnostavaa kuulla, miten tällainen ehdotus on tehty.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään miksi sukupuolilla on yhä suurempi kohtaanto-ongelma. Valitetaan etteivät miehet lähesty ja sitten kun lähestyvät niin tilanne on (muka) kuin jostain kauhuelokuvasta. Suurin taitaa olla liioiteltuja näistäkin. No jotain mukaviakin kohtaamisia näkyy olevan.

Surkeaa ajatella, että ainoa tapa löytää puoliso on ryypätä baarissa tai sitten tapella deittisovellusten verkossa ja toivoa parasta. Ei ole helppoa miehenä nykyään.

Ketjussa kysellään erikoisia iskupaikkoja, joten tietysti siihen tulee myös törppöjen törppöjä yrityksiä sopimattomissa paikoissa ja tilanteissa. Ketjuhan on siis täynnä esimerkkejä, miten ei ainakaan kannata ketään lähestyä ja aikaa ja paikkaakin sopii miettiä.

Kaikissa tarinoissa netissä ja livenä voi olla värikynää. Se on pelottavaa, jos joku randomi ottaisi selville yhteystiedot tai stalkkeroisi kodin, työpaikan, opiskelupaikan tai harrastepaikan lähellä, vielä pahempaa jos jotenkin fyysisesti estäisi lähtemästä tilanteesta pois. Junissa, busseissa ja lentokoneissa sen pokailevan vieruskaverin kanssa voi joutua olemaan pitkäänkin inhottavassa tilanteessa. Sama asiakaspalvelijoilla tai jos työhön muuten liittyvää henkilöä pitää alkaa vältellä.

Se, että joku on sitä mieltä, että kertomuksista suurin osa on liioiteltuja, kuvaa hyvin miten naisiin kohdistuvaa ahdistelua vähätellään. Se on todellista ja sitä tapahtuu, kuten pelottavia tai inhottavia iskuyrityksiäkin.

Treffipyyntö _ei_ ole ahdistelua. Käytös voi muuttua ahdisteluksi, jos kysyjä ei hyväksy kieltävää vastausta. Fiksu ihminen huomaa toisen sanoista, ilmeistä ja elekielestä, onko toinen kiinnostunut jatkamaan jutustelua. Kaikki, mikä ei ole innokas kyllä, tarkoittaa ei. Eli jos vaikka lentokoneessa pokailee vieruskaveria ilman suoraa treffipyyntöä ja tyyppi laittaa koko ajan kuulokkeet takaisin ja vastaa yksisanaisesti, hän ei ole kiinnostunut. Vieruskaveri saattaa myös ihan sanoa, että hei mä haluaisin katsoa tätä leffaa nyt. Siinä kohtaa hölmömmänkin pitää tajuta lopettaa.

Ihmisiä voi lähestyä muuallakin kuin baarissa, sielläkin kuitenkin sama pätee: kohteliaisuus ja kunnioitus, ei mennä iholle, pakkien hyväksyminen, kaikki, mikä ei ole innokas kyllä, tarkoittaa ei.

Ps. Naiset voivat myös lähestyä miehiä, jos ovat kiinnostuneita.

Ei ole koskaan kukaan tullut pokaamaan tai pyytämään treffeille, aina on itse pitänyt tehdä aloite

M

Taksissa viime talvena: kuski pyysi matkan päätteeksi treffeille. Vastasin, että katsotaan sitten keväämmällä. Hieman surkuhupaisaa siksi, että taksikuski haki minut Meilahdesta rintasyöpäleikkauksesta, mutta ei tietenkään tiennyt, missä operaatiossa olin samana päivänä ollut, ja minä olin opiaateista ja helpotuksesta (leikkaus oli rinnan säästävä ja sujui hyvin) puheliaalla päällä ja siten ilmeisesti lähestyttävän oloinen. jälkeenpäin ajattelin ilahtuneena, että ehkä minulla vielä sittenkin tulee olemaan kanssakäymistä miesten kanssa, vaikka olenkin jo 50+ ja rintasyöpäpotilas.

Fb:ssä erittäin epätavallisessa ryhmässä pariutumista ajatellen (suurin osa meistä jäsenistä noudattaa tiukkaa selibaattia ja välttelee vastakkaisen sukupuolen seuraa).

Viestiteltiin aluksi harvoin, nykyisin kymmeniä kertoja päivässä. En ole varma, ollaanko edelleen ystävälinjalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani terveyskeskuksessa aikanaan. Ja olen siis lääkäri, ja kysyjä oli potilas. 

Potilaat on vähän niin kuin veljee yrittäs. Yök, ei.

Tämä on kyllä jännä. Itselläni (nainen) on heikkous sellaisiin vähäeleisiin, mutta empaattisiin mieslääkäreihin. 🥰 Silti en kuuna kullanvalkeana yrittäisi pokata lääkäriä, koska juuri sellaiset tyypit kiinnostavat, jotka eivät ikinä potilaan kanssa lähtisi. Se on aina kiinnostanut, että mitä jos potilaan sitten tapaisi jossain ihan vapaalla, niin yhäkö pysyy potilaana?

Joku tosiaan kokeilee ihan vastaanotolla tms.? Anna mun kaikki kestää.. Oispa kiinnostavaa kuulla, miten tällainen ehdotus on tehty.

Pari on puhunut vihjailevasti ja reittäkin silitelleet, fb- kaveriksi on myös pyydetty, en ole suostunut. Ajattelen asiaa myös vaitiolovelvollisuuden ja tietosuojan kautta. Jos näkisin potilaan vaikka kauppakeskuksessa, en mene häntä morjestamaan, koska silloin antaisin ilmi, että hän on ollut hoidossa ja hänellä on oikeus yksityisyyteen, vaikka paikalla ei olisikaan muita. Jos hän morjestaa ensin minua, silloin hän päättää omasta yksityisyydestään. Onhan noita, jotka tulevat vapaa-ajalla hoitoon liittyviä asioita kyselemään, sanon vain että kommentoin asiaa silloin kun olen työvuorossa, en vapaa-aikanani. Joku voi olla eri mieltä kanssani, mutta minulle potilas on aina potilas ja potilaan treffailu olisi mielestäni hoitosuhteen väärinkäyttöä.

-eri

Joku mies bongasi minut Postissa kun olin viemässä pakettia työpaikaltani. Juteltiin jotain ja mies kysyi nimeäni, kerroin vain etunimeni. Mies oli kurkannut työpaikkani nimen laatikosta lähettäjän kohdalta. Soitti sitten työpaikalleni ja kysyi minua. Minulla ei ollut kaimaa työpaikalla, joten puhelu yhdistyi minulle.

Tapailtiin muutama kerta kunnes kertoi olevansa naimisissa! Siihen loppui vaikka mies olisi halunnut tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani terveyskeskuksessa aikanaan. Ja olen siis lääkäri, ja kysyjä oli potilas. 

Potilaat on vähän niin kuin veljee yrittäs. Yök, ei.

Tämä on kyllä jännä. Itselläni (nainen) on heikkous sellaisiin vähäeleisiin, mutta empaattisiin mieslääkäreihin. 🥰 Silti en kuuna kullanvalkeana yrittäisi pokata lääkäriä, koska juuri sellaiset tyypit kiinnostavat, jotka eivät ikinä potilaan kanssa lähtisi. Se on aina kiinnostanut, että mitä jos potilaan sitten tapaisi jossain ihan vapaalla, niin yhäkö pysyy potilaana?

Joku tosiaan kokeilee ihan vastaanotolla tms.? Anna mun kaikki kestää.. Oispa kiinnostavaa kuulla, miten tällainen ehdotus on tehty.

Pari on puhunut vihjailevasti ja reittäkin silitelleet, fb- kaveriksi on myös pyydetty, en ole suostunut. Ajattelen asiaa myös vaitiolovelvollisuuden ja tietosuojan kautta. Jos näkisin potilaan vaikka kauppakeskuksessa, en mene häntä morjestamaan, koska silloin antaisin ilmi, että hän on ollut hoidossa ja hänellä on oikeus yksityisyyteen, vaikka paikalla ei olisikaan muita. Jos hän morjestaa ensin minua, silloin hän päättää omasta yksityisyydestään. Onhan noita, jotka tulevat vapaa-ajalla hoitoon liittyviä asioita kyselemään, sanon vain että kommentoin asiaa silloin kun olen työvuorossa, en vapaa-aikanani. Joku voi olla eri mieltä kanssani, mutta minulle potilas on aina potilas ja potilaan treffailu olisi mielestäni hoitosuhteen väärinkäyttöä.

-eri

Yäk tosiaan, miten voi ihmiseltä puuttua käytöstavat ja tilannetaju. Lähinnä mietin tilannetta, jossa tapaisi satunnaisen potilaan (joku yksittäinen flunssakäynti) vaikka illanvietossa.

Mutta juu, ymmärrän ja arvostan selkeää rajanvetoa. Ja voi hemmetti, että joku työajan ulkopuolella kyselee hoitoon liittyviä asioita. Vaikka näinhän se tahtoo olla muissakin ammateissa, että kaikenlaisia kärkkyjiä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Pilkkikisat. Tarkemmin ottaen äiti pyysi poikansa kanssa kylään järvenrantahuvilaan ja illallisen aikana toi ilmi, että olisi vapaa poikamies tarjolla.

Siis olisiko sinun pitänyt mennä veljesi kanssa treffeille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani terveyskeskuksessa aikanaan. Ja olen siis lääkäri, ja kysyjä oli potilas. 

Potilaat on vähän niin kuin veljee yrittäs. Yök, ei.

Tämä on kyllä jännä. Itselläni (nainen) on heikkous sellaisiin vähäeleisiin, mutta empaattisiin mieslääkäreihin. 🥰 Silti en kuuna kullanvalkeana yrittäisi pokata lääkäriä, koska juuri sellaiset tyypit kiinnostavat, jotka eivät ikinä potilaan kanssa lähtisi. Se on aina kiinnostanut, että mitä jos potilaan sitten tapaisi jossain ihan vapaalla, niin yhäkö pysyy potilaana?

Joku tosiaan kokeilee ihan vastaanotolla tms.? Anna mun kaikki kestää.. Oispa kiinnostavaa kuulla, miten tällainen ehdotus on tehty.

Pari on puhunut vihjailevasti ja reittäkin silitelleet, fb- kaveriksi on myös pyydetty, en ole suostunut. Ajattelen asiaa myös vaitiolovelvollisuuden ja tietosuojan kautta. Jos näkisin potilaan vaikka kauppakeskuksessa, en mene häntä morjestamaan, koska silloin antaisin ilmi, että hän on ollut hoidossa ja hänellä on oikeus yksityisyyteen, vaikka paikalla ei olisikaan muita. Jos hän morjestaa ensin minua, silloin hän päättää omasta yksityisyydestään. Onhan noita, jotka tulevat vapaa-ajalla hoitoon liittyviä asioita kyselemään, sanon vain että kommentoin asiaa silloin kun olen työvuorossa, en vapaa-aikanani. Joku voi olla eri mieltä kanssani, mutta minulle potilas on aina potilas ja potilaan treffailu olisi mielestäni hoitosuhteen väärinkäyttöä.

-eri

Yäk tosiaan, miten voi ihmiseltä puuttua käytöstavat ja tilannetaju. Lähinnä mietin tilannetta, jossa tapaisi satunnaisen potilaan (joku yksittäinen flunssakäynti) vaikka illanvietossa.

Mutta juu, ymmärrän ja arvostan selkeää rajanvetoa. Ja voi hemmetti, että joku työajan ulkopuolella kyselee hoitoon liittyviä asioita.. Vaikka näinhän se tahtoo olla muissakin ammateissa, että kaikenlaisia kärkkyjiä riittää.

Vielä pitää lisätä, että kun itsekin tätä viehtymystäni tietyntyyppisiin mieslääkäreihin mietin, niin onhan siinä epäilyttäviä piirteitä. Siinä mielessä tarkoitan, että itsellä on kaksikin ammattia, jotka keikkuvat naisten seksikkäin ammatti -listan kärjessä enkä kyllä yhtään tykkää, että joku lähestyy minua, koska olen hänestä kuuma ammattini edustaja. Ei ihan loogista ja pidän kyllä vastakin viehtymykseni omana toetonani.

Kohtaamispaikka ei ollut erikoinen (baari), mutta ehdotus jatkopaikasta sai kyllä kulmakarvat pumppaamaan päälaelle. Olisi pitänyt lähteä harrastamaan aikuisten juttuja ortodoksikirkon hautausmaalle. En lähtenyt.

Ei mikään erikoinen paikka, mutta mieleen jäänyt silti. Matkustin 90-luvun alussa junalla Tampereelta Helsinkiin päin ja tutustuin junassa mieheen, joka oli menossa rauhanturvaajaksi jonnekin. Hän antoi lapulla nimensä ja numeronsa, ja kuin ihmeen kaupalla tuo nimi muistui juuri mieleeni (numero ei!), muistan mistä hän oli kotoisinkin. Komea, todella mukava mies.

Olin harmillisesti todella ihastunut erääseen toiseen nuoreen mieheen tuolloin, enkä koskaan ottanut yhteyttä junamieheen. Ihastuksen kanssa menin naimisiin, sain lapsen ja erosin.

Niin on pienestä asiat kiinni. Koskaan ei voi tietää, mihin joku valinta johtaa.

Jos luet tätä A, niin moi vaan 😂

Ja ihan unohdin, pari kertaa on baarissa dj antanut puhelinnumeronsa. Tosin paikka toki tällöinkin tavanomaisista tavanomaisin.

Kun olin Gdanskissa, Puolassa ihan tavallisella parin päivän reissulla, yksi mies näki minut kadulla ja juoksi perääni. Alkoi puhua puolaa, vastasin, että en osaa puolaa. Hän vaihtoi englantiin, ja kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan kahville. Ja tämä siis tapahtui keskellä päivää, molemmat ihan selvin päin. Samankaltainen tilanne tapahtui myös Moskovan metrossa ollessani siellä matkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani terveyskeskuksessa aikanaan. Ja olen siis lääkäri, ja kysyjä oli potilas. 

Potilaat on vähän niin kuin veljee yrittäs. Yök, ei.

Tämä on kyllä jännä. Itselläni (nainen) on heikkous sellaisiin vähäeleisiin, mutta empaattisiin mieslääkäreihin. 🥰 Silti en kuuna kullanvalkeana yrittäisi pokata lääkäriä, koska juuri sellaiset tyypit kiinnostavat, jotka eivät ikinä potilaan kanssa lähtisi. Se on aina kiinnostanut, että mitä jos potilaan sitten tapaisi jossain ihan vapaalla, niin yhäkö pysyy potilaana?

Joku tosiaan kokeilee ihan vastaanotolla tms.? Anna mun kaikki kestää.. Oispa kiinnostavaa kuulla, miten tällainen ehdotus on tehty.

Pari on puhunut vihjailevasti ja reittäkin silitelleet, fb- kaveriksi on myös pyydetty, en ole suostunut. Ajattelen asiaa myös vaitiolovelvollisuuden ja tietosuojan kautta. Jos näkisin potilaan vaikka kauppakeskuksessa, en mene häntä morjestamaan, koska silloin antaisin ilmi, että hän on ollut hoidossa ja hänellä on oikeus yksityisyyteen, vaikka paikalla ei olisikaan muita. Jos hän morjestaa ensin minua, silloin hän päättää omasta yksityisyydestään. Onhan noita, jotka tulevat vapaa-ajalla hoitoon liittyviä asioita kyselemään, sanon vain että kommentoin asiaa silloin kun olen työvuorossa, en vapaa-aikanani. Joku voi olla eri mieltä kanssani, mutta minulle potilas on aina potilas ja potilaan treffailu olisi mielestäni hoitosuhteen väärinkäyttöä.

-eri

Yäk tosiaan, miten voi ihmiseltä puuttua käytöstavat ja tilannetaju. Lähinnä mietin tilannetta, jossa tapaisi satunnaisen potilaan (joku yksittäinen flunssakäynti) vaikka illanvietossa.

Mutta juu, ymmärrän ja arvostan selkeää rajanvetoa. Ja voi hemmetti, että joku työajan ulkopuolella kyselee hoitoon liittyviä asioita. Vaikka näinhän se tahtoo olla muissakin ammateissa, että kaikenlaisia kärkkyjiä riittää.

Varmasti muissakin ammateissa kysellään asioita ja palveluksia vapaa-ajalla, ei ole vain lääkäreiden ongelma. Jotain yksittäistä flunssakäyntiä ei ehkä muistaisi (paljon potilaita), pidemmässä hoitosuhteessa olevat toki muistaa paremmin. Joku voisi deittailla ns. satunnaista potilasta, mutta itse en, jos tietäisin hänen olleen potilaana ja muistaisin hänet.

Erikoisinta (tämän palstan mukaan) on se, että olen kohta 34-vuotias nainen eikä mua ole koskaan miehet lähestyneet saati että olis pyydetty treffeille. Olen ruma ja mulla on resting bitch face eli ne karkottavat kyllä miehet hyvin pois luotani.

Nuorena naisena näitä piisasi, useimmiten baarissa/ravintolassa., tse asiakkaana tai töissä. Erikoisin paikka varmaan järvessä (uidessa siis). Itselle kaikkein oudointa oli, kun asuin kerrostalon kolmannessa kerroksessa ysärin alussa ja kerran lankapuhelin soi. Tuntematon naapuritalossa asuva nuorimies olisi halunnut treffata, mutten lämmennyt, oli jotenkin liian creepyä, miten oli saanut nimen ja numeron selville.

Bussipysäkki. Bussimatkan jälkeen. Ehdottelija oli pappi.

Soittelimme pari kertaa. En uskaltanut, kun oli niin tosissaan.

Olis joutunut ehkä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Bussipysäkki. Bussimatkan jälkeen. Ehdottelija oli pappi.

Soittelimme pari kertaa. En uskaltanut, kun oli niin tosissaan.

Olis joutunut ehkä naimisiin.

Se, että joku on heti alussa liian tosissaan on pelottavaa, oli pappi tai ei.