Lapsi lyö. Miten saada se loppumaan?
Kyse leikki-ikäisestä, joka lyö muita heti kun itseä vähän jokin asia harmittaa (vaikka se harmittava asia ei edes liittyisi niihin muihin). On kielletty hyvin jämäkästi, selitetty miksi ei saa lyödä, viety tilanteesta pois jne niin monta kertaa että ei jaksa enää edes muistaa montako. Lyöminen ei vain lopu. Olen pitkään jaksanut rauhallisen jämäkästi ohjata lasta, mutta nyt alan jo hermostumaan, koska olen ehdoton sen suhteen että ketään ei lyödä eikä mikään ohjaamiseni ja kieltämiseni tunnu vaikuttavan. Tekee mieli karjua että lopeta nyt vihdoin jo.
Lapsi ei ole kotona nähnyt koskaan mitään lyömistä eikä häntä ole lyöty (on ainoa lapsi eli mitään sisarusriitoja tms ei ole). Lapsi ei myöskään katso mitään piirrettyjä tms joissa olisi nähnyt lyömistä. En tiedä mistä on tämän todella ikävän tavan keksinyt. Tietää että ei saa lyödä, ei osaa selittää miksi silti lyö. Miten saada tämä loppumaan?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
semmoisen olet sitten kasvattanut
Taisit itsekin olla lapsena kova lyömään? Joko elämä on lyönyt takaisin?
varmaan sama kasvatusmetodi kuin prisman rääkyviä kakaroita kärräävillä äideillä. 20 kertaa sanotaan (tai huudetaan) rääkyjälle, että nyt ei osteta karkkia ja lopuksi kuitenkin ostetaan.
Kysy neuvolasta apua tilanteeseen. Tsemppiä.
Kuule, täältä ei kannata kysellä mitään vakavasti. Saat vain vastauksia jotka kuvaa tätä palstaa loistavasti kuten nuo kaksi ensimmäistä kommenttia jotka olet saanut tähän. Keskustele asiasta neuvolan puolella, he sieltä ohjaavat sinne mistä apua saat parhaiten.
Alat hermostumaan, lähestyt asian ydintä.
Nykylapsille kun ei mistään hermostuta, niin mistä ihmeestä sitä sitten oppii mitä saa tehdä ja mitä ei. Hermostu ihmeessä, ota tiukasti kädestä kiinni, sano äkäisellä äänellä että ei saa. Ei mitään lässytystä ”että kulta äiti toivoo että sinä käytät ihanaa pallerotassuasi johonkin mukavampaan asiaan.”
Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä takaisin.
M32
Ilmiannettu.
Vierailija kirjoitti:
Hakkaat nahkavyöllä itse perkeleen takaisin helvettiin hänestä.
Ilmiannettu.
En koe saavani neuvolasta mitään apua tällaisiin asioihin. Aikoja sinne on vaikea saada, ajat on lyhennetty ruuhkien vuoksi niin että parit pakolliset jutut ehtii, terkkari vaihtuu joka kerta eli en tunne koskaan sitä henkilöä joka siellä on hoitamassa lapsen asioita ja jos johonkin neuvoa kysyn niin en saa oikein mitään vastausta (ovat monesti jotain vastavalmistuneita terkkareita eli kokemattomia). Ap
Vierailija kirjoitti:
Alat hermostumaan, lähestyt asian ydintä.
Nykylapsille kun ei mistään hermostuta, niin mistä ihmeestä sitä sitten oppii mitä saa tehdä ja mitä ei. Hermostu ihmeessä, ota tiukasti kädestä kiinni, sano äkäisellä äänellä että ei saa. Ei mitään lässytystä ”että kulta äiti toivoo että sinä käytät ihanaa pallerotassuasi johonkin mukavampaan asiaan.”
Siitä se lähtee.
Olen tehnyt noin monta kertaa, en laske tuota vielä hermostumiseksi. Lässyttämistä en harrasta koska olen luonteeltani aika tiukka enkä lässyttäjä ollenkaan, vaikka lapsen tunteita sanotankin mutta en lässyttämällä koska lässyttäminen on ärsyttävää. Hermostumisella tarkoitin karjumista. Ap
Ei auta kuin jatkaa samalla linjalla. Lapsilla on näitä kausia yksi lyö, toinen puree ja kolmas saa itkupotkuraivarin. Johtunee siitä, että ei vielä osaa hallita pahaa mieltään ja pettymystä. Tiedän, että syö vanhempaa, mutta ei auta muu kuin olla johdon mukainen. Neuvolasta voi kysyä neuvoja, jos tuntuu, että voimat loppuu.
Te jotka ehdotatte neuvolaa: millainen neuvola teillä on? Saatteko sieltä oikeasti jotain apua ja toimivia kasvatusneuvoja?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En koe saavani neuvolasta mitään apua tällaisiin asioihin. Aikoja sinne on vaikea saada, ajat on lyhennetty ruuhkien vuoksi niin että parit pakolliset jutut ehtii, terkkari vaihtuu joka kerta eli en tunne koskaan sitä henkilöä joka siellä on hoitamassa lapsen asioita ja jos johonkin neuvoa kysyn niin en saa oikein mitään vastausta (ovat monesti jotain vastavalmistuneita terkkareita eli kokemattomia). Ap
Ei siihen neuvolaa tarvita. Jatkat sitä kieltämistä.
Nykyään tulee näitä aloituksia ”lapsi tekee väärin, ei totellut kun kielsin, mitä teen?” Aina on kyse jostain 2-4 -vuotiaista. Niiden kanssa nyt vaan on sellaista, yhtä kieltämistä, samaa asiaa tuhat kertaa päivässä ja huomenna uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Lyöt niin lujaa naamaan et on tunnin tajuttomana ja sanot noin ei saa tehä
"Sivuston ylläpitäjällä on oikeus estää yksittäisen keskustelijan pääsy sivustolle estämällä viestien lähettäminen tämän henkilön käyttämästä IP-osoitteesta, mikäli kyseinen keskustelija toimii näiden sääntöjen vastaisesti.
Sivuston ylläpitäjä voi tarvittaessa luovuttaa viestin lähettäjän tunnistetiedot poliisille."
Nyt asiallisemmin, ei saa vielä lisäksi lyödä vanhempaa!
Minulla kaksi poikalasta, nyt jo nuoria aikuisia. Pienempi oli perhepäivähoidossa, ja meni mielellään. Hoitaja todella näki vaivaa lasten eteen, kuljetti kivoihin paikkoihin autollaan jne.
Sitten kolmantena syksynä kaikki muuttui. Isommat olivat jo lähteneet eskariin, ja tilalle tullut aivan taapero ja yksi muu. Tuo yksi muu pilasi kaiken.
Hän löi kaikkia muita ja oli kaikin puolin hankala. Aiemmin mielellään hoitoon mennyt poikani itki koko matkan joka aamu, kun häntä hoitoon vein. Mutta ei alkanut itse lyömään sentään.
Mietin jo paikan vaihtoa, niin pahalta tuntui.
Kävi ilmi, että lyöjäpojan vanhemmilla oli väkivaltainen ja riitaisa avioeroprosessi käynnissä.
Malli oli tullut siis sieltä. Eron myötä poika äiteineen muutti muualle, ja meidän hoitopaikkaan taas palasi rauha. Toivottavasti lyöjäpojallekin tuli parempi tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä takaisin.
M32
"Jokainen keskusteluihin ja kommentointeihin osallistuva henkilö on itse vastuussa viestiensä (eli kirjoituksensa tai muun lähettämänsä materiaalin) sisällöstä ja siitä, että ne ovat lakien ja hyvien tapojen mukaisia.
Kirjoittaja voi joutua lähettämänsä viestin johdosta oikeudelliseen vastuuseen esimerkiksi rikoslain, tietosuojanlainsäädännön tai tekijänoikeuksia koskevien lakien perusteella. Kirjoittaja saattaa myös joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon."
Vierailija kirjoitti:
Nyt asiallisemmin, ei saa vielä lisäksi lyödä vanhempaa!
Minulla kaksi poikalasta, nyt jo nuoria aikuisia. Pienempi oli perhepäivähoidossa, ja meni mielellään. Hoitaja todella näki vaivaa lasten eteen, kuljetti kivoihin paikkoihin autollaan jne.
Sitten kolmantena syksynä kaikki muuttui. Isommat olivat jo lähteneet eskariin, ja tilalle tullut aivan taapero ja yksi muu. Tuo yksi muu pilasi kaiken.
Hän löi kaikkia muita ja oli kaikin puolin hankala. Aiemmin mielellään hoitoon mennyt poikani itki koko matkan joka aamu, kun häntä hoitoon vein. Mutta ei alkanut itse lyömään sentään.
Mietin jo paikan vaihtoa, niin pahalta tuntui.
Kävi ilmi, että lyöjäpojan vanhemmilla oli väkivaltainen ja riitaisa avioeroprosessi käynnissä.
Malli oli tullut siis sieltä. Eron myötä poika äiteineen muutti muualle, ja meidän hoitopaikkaan taas palasi rauha. Toivottavasti lyöjäpojallekin tuli parempi tulevaisuus.
Näin juuri! Lapsi lyö vain jos on nähnyt että kotona lyödään! Sitäkö tulit kertomaan?
Vierailija kirjoitti:
Nyt asiallisemmin, ei saa vielä lisäksi lyödä vanhempaa!
Minulla kaksi poikalasta, nyt jo nuoria aikuisia. Pienempi oli perhepäivähoidossa, ja meni mielellään. Hoitaja todella näki vaivaa lasten eteen, kuljetti kivoihin paikkoihin autollaan jne.
Sitten kolmantena syksynä kaikki muuttui. Isommat olivat jo lähteneet eskariin, ja tilalle tullut aivan taapero ja yksi muu. Tuo yksi muu pilasi kaiken.
Hän löi kaikkia muita ja oli kaikin puolin hankala. Aiemmin mielellään hoitoon mennyt poikani itki koko matkan joka aamu, kun häntä hoitoon vein. Mutta ei alkanut itse lyömään sentään.
Mietin jo paikan vaihtoa, niin pahalta tuntui.
Kävi ilmi, että lyöjäpojan vanhemmilla oli väkivaltainen ja riitaisa avioeroprosessi käynnissä.
Malli oli tullut siis sieltä. Eron myötä poika äiteineen muutti muualle, ja meidän hoitopaikkaan taas palasi rauha. Toivottavasti lyöjäpojallekin tuli parempi tulevaisuus.
Miten tämä liittyy minuun? Meillä ei ole väkivaltaista avioeroprosessia meneillään. Ap
semmoisen olet sitten kasvattanut