Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi lyö. Miten saada se loppumaan?
11.10.2021 |
Kyse leikki-ikäisestä, joka lyö muita heti kun itseä vähän jokin asia harmittaa (vaikka se harmittava asia ei edes liittyisi niihin muihin). On kielletty hyvin jämäkästi, selitetty miksi ei saa lyödä, viety tilanteesta pois jne niin monta kertaa että ei jaksa enää edes muistaa montako. Lyöminen ei vain lopu. Olen pitkään jaksanut rauhallisen jämäkästi ohjata lasta, mutta nyt alan jo hermostumaan, koska olen ehdoton sen suhteen että ketään ei lyödä eikä mikään ohjaamiseni ja kieltämiseni tunnu vaikuttavan. Tekee mieli karjua että lopeta nyt vihdoin jo.
Lapsi ei ole kotona nähnyt koskaan mitään lyömistä eikä häntä ole lyöty (on ainoa lapsi eli mitään sisarusriitoja tms ei ole). Lapsi ei myöskään katso mitään piirrettyjä tms joissa olisi nähnyt lyömistä. En tiedä mistä on tämän todella ikävän tavan keksinyt. Tietää että ei saa lyödä, ei osaa selittää miksi silti lyö. Miten saada tämä loppumaan?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei lupaa hyvää.
No voi, tuo voi olla aivan ohimenevä vaihe lapsen elämässä. Hän harjoittelee toisten kanssa olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin jatkaa samalla linjalla. Lapsilla on näitä kausia yksi lyö, toinen puree ja kolmas saa itkupotkuraivarin. Johtunee siitä, että ei vielä osaa hallita pahaa mieltään ja pettymystä. Tiedän, että syö vanhempaa, mutta ei auta muu kuin olla johdon mukainen. Neuvolasta voi kysyä neuvoja, jos tuntuu, että voimat loppuu.
Komppaan tätä. Meilläkin lapset löivät toisiaan leikki-ikäisenä miljoonista kielloista huolimatta. Päiväkodissa ja koulussa eivät. Nyt ovat hyväkäytöksisiä, fiksuja aikuisia.
Vaikka olisi mikä ruuhka ja jono, haet apua, ellet itse saa lyömistä loppumaan. En suosittele huutamista sinänsä, mutta voisit kerran karjaista "Au!" ja alkaa itkemään/nyyhkimään. Lapsi saattaa säikähtää tästä sen verran, että muistaa. Jos asiat on kunnossa, hän alkaa lohduttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.
En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa. Tietenkään ei saa olla koko ajan huutamassa pää punaisena, mutta 3-vuotias ei osaa vielä tulkita sanallisia vihjeitä kovin hyvin. Jos kaikki ulosanti tapahtuu samalla, monotonisella rauhallisuudella, hän ei osaa päätellä kauhean hyvin onko käytöksensä ollut kiellettyä vai sallittua. Käytöksen ohjaamiseen tarvitaan selkeää tunneilmaisua, lyömisestä voi todellakin vaikka huutaa jos ei muuten mene perille. Ja vastaavasti ne kiitokset hyvästä käytöksestä ilmaista yhtä selkeästi. Kuvakirjat voi auttaa, muttei korvaa aikuisen ja lapsen välistä kommunikaatiota.
Kyllä se lapsi näkee, milloin esim äiti/isä on vihainen ilman huutamistakin. Ja aikuinen kai jo osaa säädellä tunteitaan, eikä lähteä samaan lapsen kanssa. Usein näkee tuolla julkisilla paikoilla ja tiloissa perheitä, joissa lapsille huudetaan koko ajan. Se huutaminenkin menettää tehonsa, mikäs keino sitten seuraavaksi. Omassa perheessäni tehoaa enemmän rauhallinen painokas kieltäminen ja sitten keskustelu, ei huutaminen. Varmaan meissä vanhemmissa kuten lapsissakin on erilaisia tempperamentteja. En tiedä millainen tilanne pitäisi olla, että minä tai mieheni huutaisi "pää punaisena". Ainakin lapset pelästyisivät, enkä sitäkään tahdo, ainakaan vielä niin pienelle kuin 3 v:lle .
Siis puhuin tilanteesta, jossa vanhempi EI ole hermostunut. Malttinsa menettäneen vanhemman onkin syytä poistua hetkeksi takavasemmalle tai vähintään harjoittaa tuota rauhoittelutaktiikkaa - eli vaikka lapsi löisi ja riehuisi miten, selitetään lapselle rauhallisesti että ei saa ja pyydä anteeksi ja nyt lähdetään pois.
Eikä aloittajan tilanne ole sama kuin teidän perheessä - lapsi lyö vaikka ollaan painokkaasti kielletty ja keskusteltu. Jos lapsi on terve, usein se ongelma on juuri kommunikaatiossa. 3-vuotias ei edelleenkään ole kielellisesti kovin kehittynyt, ja kun aikuisillakin 80% kommunikoinnista tapahtuu elekielellä, miten tuonikäinen ymmärtäisi torun, kehun ja neutraalin lauseen eron, mikäli ne tapahtuvat lähes samalla äänenpainolla ja eleillä? Kyllä lyömisen kaltaisen käytöksen kohdalla on suotavaa korottaa ääntä sen verran, että lapsi hieman pelästyy. Eikä edelleenkään puhuta mistään pää punaisena raivoamisesta tai lapsen traumatisoitumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.
En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Erityisesti poikien kanssa ei mikään puhuminen tehoa. Välillä täytyy olla kova. Tyttöjä kasvatetaan eri tavoin ja pelkkä puhuminen voi riittää. Sukupuolet ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää aikuisen näyttää, että minuun sattui (teeskentele itkua) tai että nyt olen tosi vihainen, koska lyöt vaikka se on kielletty, sillä se sattuu!
Vain siten kasvaa ymmärrys ja empatiakyky.
Ei siitä mitään traumoja saa, normaalia kommunikaatiota. Lapsen pitää oppia jo kotonaan, että lyöminen on väärin ja sillä on seuraus. Muuten lapsi ei osaa toimia ikäistensä porukassa ja häntä ruvetaan siksi karttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.
En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa. Tietenkään ei saa olla koko ajan huutamassa pää punaisena, mutta 3-vuotias ei osaa vielä tulkita sanallisia vihjeitä kovin hyvin. Jos kaikki ulosanti tapahtuu samalla, monotonisella rauhallisuudella, hän ei osaa päätellä kauhean hyvin onko käytöksensä ollut kiellettyä vai sallittua. Käytöksen ohjaamiseen tarvitaan selkeää tunneilmaisua, lyömisestä voi todellakin vaikka huutaa jos ei muuten mene perille. Ja vastaavasti ne kiitokset hyvästä käytöksestä ilmaista yhtä selkeästi. Kuvakirjat voi auttaa, muttei korvaa aikuisen ja lapsen välistä kommunikaatiota.
Kyllä se lapsi näkee, milloin esim äiti/isä on vihainen ilman huutamistakin. Ja aikuinen kai jo osaa säädellä tunteitaan, eikä lähteä samaan lapsen kanssa. Usein näkee tuolla julkisilla paikoilla ja tiloissa perheitä, joissa lapsille huudetaan koko ajan. Se huutaminenkin menettää tehonsa, mikäs keino sitten seuraavaksi. Omassa perheessäni tehoaa enemmän rauhallinen painokas kieltäminen ja sitten keskustelu, ei huutaminen. Varmaan meissä vanhemmissa kuten lapsissakin on erilaisia tempperamentteja. En tiedä millainen tilanne pitäisi olla, että minä tai mieheni huutaisi "pää punaisena". Ainakin lapset pelästyisivät, enkä sitäkään tahdo, ainakaan vielä niin pienelle kuin 3 v:lle .
Siis puhuin tilanteesta, jossa vanhempi EI ole hermostunut. Malttinsa menettäneen vanhemman onkin syytä poistua hetkeksi takavasemmalle tai vähintään harjoittaa tuota rauhoittelutaktiikkaa - eli vaikka lapsi löisi ja riehuisi miten, selitetään lapselle rauhallisesti että ei saa ja pyydä anteeksi ja nyt lähdetään pois.
Eikä aloittajan tilanne ole sama kuin teidän perheessä - lapsi lyö vaikka ollaan painokkaasti kielletty ja keskusteltu. Jos lapsi on terve, usein se ongelma on juuri kommunikaatiossa. 3-vuotias ei edelleenkään ole kielellisesti kovin kehittynyt, ja kun aikuisillakin 80% kommunikoinnista tapahtuu elekielellä, miten tuonikäinen ymmärtäisi torun, kehun ja neutraalin lauseen eron, mikäli ne tapahtuvat lähes samalla äänenpainolla ja eleillä? Kyllä lyömisen kaltaisen käytöksen kohdalla on suotavaa korottaa ääntä sen verran, että lapsi hieman pelästyy. Eikä edelleenkään puhuta mistään pää punaisena raivoamisesta tai lapsen traumatisoitumisesta.
Niin ap ei kertonut, miten kauan tuota on jatkunut ja missä tilanteessa. Kirjoitin tuon oman kommenttini, kun joku kehotti huutamaan 3-vuotiaalle lapselle. "Karjaise ja huuda naama punaisena" ja pehmeitä keinoja ei ilmeisesti kannata edes yrittää, kun ovat sitten ongelmalapsia päiväkodissa ja koulussa. Tällaista palautetta sain kommenttiini. Edelleenkään en usko siihen huutamiseen tai karjaisuun muussa tilanteessa kuin, jos lapsi on todellisessa vaarassa. Juoksemassa auton alle tms. Tottakai kukaan ei saa lyödä, se pitää estää vaikka kiinni pitämällä ja kieltämällä napakasti, mutta tilanteesta pitää puhua myöhemmin lapsen kanssa. Ja nimenomaan lapseni tietävät kyllä äänensävystäni (ilman huutamista), milloin olen vihainen ja sen myös heille sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.
En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa. Tietenkään ei saa olla koko ajan huutamassa pää punaisena, mutta 3-vuotias ei osaa vielä tulkita sanallisia vihjeitä kovin hyvin. Jos kaikki ulosanti tapahtuu samalla, monotonisella rauhallisuudella, hän ei osaa päätellä kauhean hyvin onko käytöksensä ollut kiellettyä vai sallittua. Käytöksen ohjaamiseen tarvitaan selkeää tunneilmaisua, lyömisestä voi todellakin vaikka huutaa jos ei muuten mene perille. Ja vastaavasti ne kiitokset hyvästä käytöksestä ilmaista yhtä selkeästi. Kuvakirjat voi auttaa, muttei korvaa aikuisen ja lapsen välistä kommunikaatiota.
Kyllä se lapsi näkee, milloin esim äiti/isä on vihainen ilman huutamistakin. Ja aikuinen kai jo osaa säädellä tunteitaan, eikä lähteä samaan lapsen kanssa. Usein näkee tuolla julkisilla paikoilla ja tiloissa perheitä, joissa lapsille huudetaan koko ajan. Se huutaminenkin menettää tehonsa, mikäs keino sitten seuraavaksi. Omassa perheessäni tehoaa enemmän rauhallinen painokas kieltäminen ja sitten keskustelu, ei huutaminen. Varmaan meissä vanhemmissa kuten lapsissakin on erilaisia tempperamentteja. En tiedä millainen tilanne pitäisi olla, että minä tai mieheni huutaisi "pää punaisena". Ainakin lapset pelästyisivät, enkä sitäkään tahdo, ainakaan vielä niin pienelle kuin 3 v:lle .
Siis puhuin tilanteesta, jossa vanhempi EI ole hermostunut. Malttinsa menettäneen vanhemman onkin syytä poistua hetkeksi takavasemmalle tai vähintään harjoittaa tuota rauhoittelutaktiikkaa - eli vaikka lapsi löisi ja riehuisi miten, selitetään lapselle rauhallisesti että ei saa ja pyydä anteeksi ja nyt lähdetään pois.
Eikä aloittajan tilanne ole sama kuin teidän perheessä - lapsi lyö vaikka ollaan painokkaasti kielletty ja keskusteltu. Jos lapsi on terve, usein se ongelma on juuri kommunikaatiossa. 3-vuotias ei edelleenkään ole kielellisesti kovin kehittynyt, ja kun aikuisillakin 80% kommunikoinnista tapahtuu elekielellä, miten tuonikäinen ymmärtäisi torun, kehun ja neutraalin lauseen eron, mikäli ne tapahtuvat lähes samalla äänenpainolla ja eleillä? Kyllä lyömisen kaltaisen käytöksen kohdalla on suotavaa korottaa ääntä sen verran, että lapsi hieman pelästyy. Eikä edelleenkään puhuta mistään pää punaisena raivoamisesta tai lapsen traumatisoitumisesta.
Mutta ei aikuinen voi lyömistilanteessa lähteä rauhoittumaan, vaan tilanne pitää katkaista saman tien. Otetaan lapsen kädestä kiinni ja viedään kauemmaksi ja mietitään mitä tapahtui. "Uhri" toivottavasti saa tilanteessa tarvitsemansa hoivan toiselta aikuiselta.
Ei kannata lähteä huutamaan, koska se syö omaa auktoriteettia. Mutta pitää olle päättäväinen ja myös pitää sanoistaan kiinni. Eli uhattava sellaisella rangaistuksella, jonka oikeasti aikoo myös toteuttaa ja jonka takana voi seistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koe saavani neuvolasta mitään apua tällaisiin asioihin. Aikoja sinne on vaikea saada, ajat on lyhennetty ruuhkien vuoksi niin että parit pakolliset jutut ehtii, terkkari vaihtuu joka kerta eli en tunne koskaan sitä henkilöä joka siellä on hoitamassa lapsen asioita ja jos johonkin neuvoa kysyn niin en saa oikein mitään vastausta (ovat monesti jotain vastavalmistuneita terkkareita eli kokemattomia). Ap
Entä tk? Monessa tk:ssa on myös lastenlääkäri. Hänelle voisi varata ajan.
Onko lapsi päiväkodissa? Mikäli on, miten siellä käyttäytyy? Tuo on todella harmittava piirre lapsessa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei lupaa hyvää.