Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi lyö. Miten saada se loppumaan?
11.10.2021 |
Kyse leikki-ikäisestä, joka lyö muita heti kun itseä vähän jokin asia harmittaa (vaikka se harmittava asia ei edes liittyisi niihin muihin). On kielletty hyvin jämäkästi, selitetty miksi ei saa lyödä, viety tilanteesta pois jne niin monta kertaa että ei jaksa enää edes muistaa montako. Lyöminen ei vain lopu. Olen pitkään jaksanut rauhallisen jämäkästi ohjata lasta, mutta nyt alan jo hermostumaan, koska olen ehdoton sen suhteen että ketään ei lyödä eikä mikään ohjaamiseni ja kieltämiseni tunnu vaikuttavan. Tekee mieli karjua että lopeta nyt vihdoin jo.
Lapsi ei ole kotona nähnyt koskaan mitään lyömistä eikä häntä ole lyöty (on ainoa lapsi eli mitään sisarusriitoja tms ei ole). Lapsi ei myöskään katso mitään piirrettyjä tms joissa olisi nähnyt lyömistä. En tiedä mistä on tämän todella ikävän tavan keksinyt. Tietää että ei saa lyödä, ei osaa selittää miksi silti lyö. Miten saada tämä loppumaan?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran
tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Tiedätkö kuule millainen taakka on varhaiskasvatuksessa ja koulussa sinun lapsesi jonka sisäistä konfliktia olet sanoittanut koko hänen ikänsä?? Ne ovat juuri heitä jonka takia opettajakunta on sankoin joukoin vaihtamassa alaa.
Ei pidä paikkaansa. Olen kolme lasta kasvattanut ja koskaan ei ole tarvinnut "pää punaisena" huutaa. Pienten lasten ( 3 v) leikin seuraaminen on tärkeää, juurikin jos lyömistä esiintyy. Kun vanhempi yrittää ymmärtää lapsen tunteita, se on samalla lapseen tutustumista. Tiedät lapsen heikot kohdat ja voit olla siinä tukena, mistä asiasta lapsi suuttuu ja käsi nousee lyöntiin.
Minusta kolmevuotiaalle huutaminen on turhaa, sellaiset keinot kannattaa säästää myöhempiin aikoihin, kun lapsi toimii tahallaan väärin. Kolmevuotias lapsi vasta opettelee ko asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenneuvola ja perheneuvola on eri paikat. Perheneuvolan tehtävänä on lapsiperheiden auttaminen terapeuttisin menetelmin tilanteissa, joissa perheet eivät selviä omin avuin tai peruspalveluiden turvin. Itse olen saanut sieltä apua lapsen voimakkaissa pelkotiloissa.
Lainaa kirjastosta Aada ja kiukku Leijona ja kuinka kiukku kesytetään kirjat ja muitakin kirjoja esim supernanny. Jollekkin lapsille auttaa että on struktuuri asiat tehdään aina samassa järjestyksessä ja samaan aikaan. Ennakointi, asiat selitetään etukäteen ja lapsi toistaa omin sanoin vielä säännöt mitkä olet juuri kertonut.
Painopeitto jonka alle menee kiukkuisena tai vaikka säkkituoli ja sen päälle painopeitto. Kiukkumittari googleta se. Voitte askarrella kiukkumittarin ja vois opettaa lapsen juoksemaan laittamaan kiukkumittarin naaman vihaisellr kun suuttuu jostain ja sit olis sovittu jotain juttuja mitä saa tehdä jos kiukuttaa esim repiä paperia tms
Ap, teitkö sinä 15.9.2021 aloituksen otsikolla "Antakaa rakentavaa palautetta minusta äitinä, teinkö oikein vai väärin" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.
En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa. Tietenkään ei saa olla koko ajan huutamassa pää punaisena, mutta 3-vuotias ei osaa vielä tulkita sanallisia vihjeitä kovin hyvin. Jos kaikki ulosanti tapahtuu samalla, monotonisella rauhallisuudella, hän ei osaa päätellä kauhean hyvin onko käytöksensä ollut kiellettyä vai sallittua. Käytöksen ohjaamiseen tarvitaan selkeää tunneilmaisua, lyömisestä voi todellakin vaikka huutaa jos ei muuten mene perille. Ja vastaavasti ne kiitokset hyvästä käytöksestä ilmaista yhtä selkeästi. Kuvakirjat voi auttaa, muttei korvaa aikuisen ja lapsen välistä kommunikaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se on köyhillä. Kun ei ole varaa konsultaatioon.
Tehkää päinvastoin, kuin olette tähän asti tehneet. Kaikki mitä olette tehneet, on luonut tilanteen ja pahentanut sitä, joten lopettakaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatria on oikea osoite. Vielä tuossa iässä on helpompi tehdä käytöksen korjausliike. Vanhempana on vaikeampaa. Toimi. Tsemppiä.
Ei nyt hyvänen aika, tämän ikäistä heti psykiatrille tuollaisesta. Rauhalliset ystävälliset keinot, opastetaan, ohjataan, ja kausi todennäköisesti menee ohi ,tuo on niin tavallista, lopulta. Ei ihan kaikkia voi psykiatrialle ohjata sentään, ja tämä on syy josta ei heti tuossa iässä ohjata. Äidille, älä huolestu ja stressaa itse liikaa, vaan rauhassa ja kärsivällisesti ohjaat, voi mennä viikoissa tai ainakin 1-2 kk kokonaan toisen näköiseksi tilanne. Tärkeintä on rauhallisuus ja lämpö. Ei kova tiukkuus, luja kuri, tai ehdottomuus- näitä älä tavoittele. Jaksamista!
Mistä on "keksinyt tavan"? Se on geeneihin koodattu ihmiselle lajityypillistä luonnollisista käyttäytymistä! Ihmisapinan luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu väkivalta, niinkuin kaikkien muidenkin eläinten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat hermostumaan, lähestyt asian ydintä.
Nykylapsille kun ei mistään hermostuta, niin mistä ihmeestä sitä sitten oppii mitä saa tehdä ja mitä ei. Hermostu ihmeessä, ota tiukasti kädestä kiinni, sano äkäisellä äänellä että ei saa. Ei mitään lässytystä ”että kulta äiti toivoo että sinä käytät ihanaa pallerotassuasi johonkin mukavampaan asiaan.”
Siitä se lähtee.
Olen tehnyt noin monta kertaa, en laske tuota vielä hermostumiseksi. Lässyttämistä en harrasta koska olen luonteeltani aika tiukka enkä lässyttäjä ollenkaan, vaikka lapsen tunteita sanotankin mutta en lässyttämällä koska lässyttäminen on ärsyttävää. Hermostumisella tarkoitin karjumista. Ap
Ehkä lyö siksi, ettei muuta keinoa enää keksi saadakseen tahtonsa läpi.
Meillä on esim. Kaksi vuotta kehoitettu lasta syömään haarukalla kun vanhaan sormiruokailutapaan lappoi ruokaa sormilla. Muitakin haasteita lapsen kanssa on, vaikka meidän lapsi ei lyö. Purra saattaa kun ei saa tahtoaan läpi pitkästä yrittämisestä huolimatta. Joo ja olen ollut rauhallinen, määrätietoinen, huutanut ja kaikkea siltä väliltä. Uskon kuitenkin, että ikä ja tunteiden säätelytaitojen kehittyminen auttaa asiaan sekä kieltäminen edelleen. Muuta en ainakaan omalla kohdallani keksi.
Askartele kartongista tai pahvista vähintään A4- kokoinen liikennevalo. Ei tarvitse olla hieno, kunhan lapsi ymmärtää, mitä se edustaa. Teippaa samasta pahvista/kartongista luukut valojen eteen. Valot voi askarrella värillisistä papereista tai värittää kynillä ja lapsi voi osallistua tekemiseen, jos haluaa. Tämän nimi on epävirallisesti vaikkapa "kiukkuvalo." Meillä toimi mainiosti ja usein (yli 10 vuotta sitten). Ideana on, että laitat vaikka post-it-lapuilla valoluukun sisäkanteen jonkin (vaihdettavan) tehtävän niihin tilanteisiin, kun alkaa kiukuttaa. Vihreässä valossa voi olla vaikkapa "hypi viisi kertaa yhdellä jalalla." Keltaisessa: "pullista poskia niin paljon, kuin pystyt." Punaisessa: "hyppää niin korkealle, kuin vain osaat ja ja pidä samalla nenästä kiinni." Näitä tehtäviä voi post-it-lapuilla vaihtaa vaikka joka päivä, jos jaksaa. Lapsi oppii nopeasti, että kiukun tuntuessa tai tullessa mennään katsomaan, mitä tehtävää kannattaa nyt tehdä. Oppii samalla sitä, onko nyt tulossa ihan täysraivari (punainen) vai veetuttaako ihan lievemmästi jokin asia (vihreä ja keltainen). Suosittelen, omalla kokemuksella, kiukku vaihtui usein yhteisiin nauruihin ja sitten puhuttiin, mistä se kiukku nyt sillä kertaa mahtoi johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyö takaisin. Ja tämä ei ollut mikään tsoukki. Sinun olis pitäny tehdä se jo aikaa sitten, mutta vielä ehtii. Jos se lyö, lyöt takaisin. Jos se puree, puret. Et usko miten nopeasti oppii eikä koskaan enää lyö tai pure ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsellekin saa ja pitää joskus aikuisen suuttua. Se on normaalia, vihan välttely tekee kaikille vain huonoa, en tajua mistä ihanne sellaiseen hattaramaailmaan on tullut. Karjumaan ei tarvitse alkaa eikä rumasti puhumaan tai kiroilemaan, mutta lapselle täytyy tehdä selväksi että huonolla käytöksellä on seurauksia, voi sanoa vihaisella äänellä että nyt äiti on vihainen sinulle. Täytyy olla tosissaan ja todellakin näyttää ne tunteet. Ja seuraukset täytyy olla sellaisia että ne huolettavat ja ahdistavatkin lasta (esim lempinalle takavarikkoon), muuten se ei ole mikään seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiukka sanominen ei ole auttanut, niin karjaise todellakin ihan kunnolla. Joo joo, huutaminen on väkivaltaa jne. jne., mutta pakkohan tuo on saada loppumaan. Huuda siis naama punaisena kuin palosireeni, niin ehkä sitten alkaa mennä pikkuhiljaa viesti perille.
En kyllä tuosta huutamisesta ole samaa mieltä. Vanhempi saa näyttää tunteensa ja kertoa lapselle rauhallisesti, että äiti/isä ei tykkää lapsen toiminnasta. Lapsi pyytää anteeksi ja viedään lapsi pois tilanteesta. Seuraavalla kerralla aikuinen seuraa, mitä tilanteessa tapahtuu, kun lapsi alkaa lyödä. Millainen konflikti lapsen mielessä on; siihen lapsen mielen sisäiseen tapahtumaan pitää päästä käsiksi ja sanoittaa se.
Kirjastossa on varmaan myös kuvakirjoja lyömiseen liittyen, pääsette puhumaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, kun häntä lyödään.
Voihan olla myös, että aina lasten kemiat eivät kohtaa. Toisen toiminta voi ärsyttää lastakin; aivan kuten aikuistenkin maailmassa tapahtuu.
Nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa. Tietenkään ei saa olla koko ajan huutamassa pää punaisena, mutta 3-vuotias ei osaa vielä tulkita sanallisia vihjeitä kovin hyvin. Jos kaikki ulosanti tapahtuu samalla, monotonisella rauhallisuudella, hän ei osaa päätellä kauhean hyvin onko käytöksensä ollut kiellettyä vai sallittua. Käytöksen ohjaamiseen tarvitaan selkeää tunneilmaisua, lyömisestä voi todellakin vaikka huutaa jos ei muuten mene perille. Ja vastaavasti ne kiitokset hyvästä käytöksestä ilmaista yhtä selkeästi. Kuvakirjat voi auttaa, muttei korvaa aikuisen ja lapsen välistä kommunikaatiota.
Kyllä se lapsi näkee, milloin esim äiti/isä on vihainen ilman huutamistakin. Ja aikuinen kai jo osaa säädellä tunteitaan, eikä lähteä samaan lapsen kanssa. Usein näkee tuolla julkisilla paikoilla ja tiloissa perheitä, joissa lapsille huudetaan koko ajan. Se huutaminenkin menettää tehonsa, mikäs keino sitten seuraavaksi. Omassa perheessäni tehoaa enemmän rauhallinen painokas kieltäminen ja sitten keskustelu, ei huutaminen. Varmaan meissä vanhemmissa kuten lapsissakin on erilaisia tempperamentteja. En tiedä millainen tilanne pitäisi olla, että minä tai mieheni huutaisi "pää punaisena". Ainakin lapset pelästyisivät, enkä sitäkään tahdo, ainakaan vielä niin pienelle kuin 3 v:lle .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat hermostumaan, lähestyt asian ydintä.
Nykylapsille kun ei mistään hermostuta, niin mistä ihmeestä sitä sitten oppii mitä saa tehdä ja mitä ei. Hermostu ihmeessä, ota tiukasti kädestä kiinni, sano äkäisellä äänellä että ei saa. Ei mitään lässytystä ”että kulta äiti toivoo että sinä käytät ihanaa pallerotassuasi johonkin mukavampaan asiaan.”
Siitä se lähtee.
Olen tehnyt noin monta kertaa, en laske tuota vielä hermostumiseksi. Lässyttämistä en harrasta koska olen luonteeltani aika tiukka enkä lässyttäjä ollenkaan, vaikka lapsen tunteita sanotankin mutta en lässyttämällä koska lässyttäminen on ärsyttävää. Hermostumisella tarkoitin karjumista. Ap
Mikset karjaise? Kyllä sullakin on oikeus suuttua ja huutaa kunnolla joskus. Ei se lapsi siitä rikki mene, mutta ehkä tajuaa, että nyt on tosi kyseessä.
Mä en tajua tätä nykytyyliä, ettei edes ääntään saisi korottaa. Miksi ei? Ei nyt tietenkään karjumalla kannata lasta kasvattaa, mutta jollain tavallahan lapsi pitäisi kuitenkin saada oppimaan että huonosta käytöksestä on seuraukset. Joskus huuto on paikallaan jo ennaltaehkäisevänä toimena; ehkä lapsi jättää lyömättä, kun tilanteen huomaava aikuinen huutaa siinä vaiheessa, kun käsi on jo kohonnut lyöntiin. Itse olen omille lapsilleni kyllä välillä karjunutkin. Eivät ole saaneet traumoja taikka alkaneet pelkäämään minua.
Minkä ikäinen lapsi on kyseessä ja miten olette tähän mennessä häntä lyömisistä rankaisseet?
https://yle.fi/uutiset/3-7515743
Ap:n lapsi vasta kolme vuotias.
Täällä on ohjeita ja tulostettavaa materiaalia:
https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/lasten-nuorten-ja-perhei…
Esimerkiksi tunnekuva, jonka voi laittaa seinälle: https://www.hameenlinna.fi/wp-content/uploads/2020/12/Hyva-kaveri.jpg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat hermostumaan, lähestyt asian ydintä.
Nykylapsille kun ei mistään hermostuta, niin mistä ihmeestä sitä sitten oppii mitä saa tehdä ja mitä ei. Hermostu ihmeessä, ota tiukasti kädestä kiinni, sano äkäisellä äänellä että ei saa. Ei mitään lässytystä ”että kulta äiti toivoo että sinä käytät ihanaa pallerotassuasi johonkin mukavampaan asiaan.”
Siitä se lähtee.
Olen tehnyt noin monta kertaa, en laske tuota vielä hermostumiseksi. Lässyttämistä en harrasta koska olen luonteeltani aika tiukka enkä lässyttäjä ollenkaan, vaikka lapsen tunteita sanotankin mutta en lässyttämällä koska lässyttäminen on ärsyttävää. Hermostumisella tarkoitin karjumista. Ap
Ehkä lyö siksi, ettei muuta keinoa enää keksi saadakseen tahtonsa läpi.
Meillä on esim. Kaksi vuotta kehoitettu lasta syömään haarukalla kun vanhaan sormiruokailutapaan lappoi ruokaa sormilla. Muitakin haasteita lapsen kanssa on, vaikka meidän lapsi ei lyö. Purra saattaa kun ei saa tahtoaan läpi pitkästä yrittämisestä huolimatta. Joo ja olen ollut rauhallinen, määrätietoinen, huutanut ja kaikkea siltä väliltä. Uskon kuitenkin, että ikä ja tunteiden säätelytaitojen kehittyminen auttaa asiaan sekä kieltäminen edelleen. Muuta en ainakaan omalla kohdallani keksi.
Vastaan omaan viestiin. Huutaminen ei auta yhtään enempää kun rauhallisena olo. Siitä tulee itselle sitä paitsi kauhea olo. Koita ap sinnitellä vaan.
Alue: Aihe vapaa
Miksihän nuo alapeukut. Pojat ja tytöt ovat useimmiten erilaisessa kehitysvaiheessa komevuotiaina, ei siitä mihinkään pääse.