Lue keskustelun säännöt.
Aikomuksena hävittää kaikki menneen ajan valokuvat
10.10.2021 |
ja se tarkoittaa myös valokuvia lapsesta…sitä
yhtä joka on menetetty päihteille.
Miksi elää menneessä ja miksi muistella sitä mitä oli kun sitä ei enää ole eikä saa enää takaisin.En vaan tiedä pitäisikö lopullisesti hävittää vai antaa jollekin säilytettäväksi jos tuleekin joskus vuosien päästä
katumapäälle…
Kommentit (41)
Siirrä muistitikuille niin saat puhelimen tyhjäksi, etkä törmää niihin kuviin jatkuvasti. Ei kannata todellakaan tuhota, koska saatat katua sitä ankarasti myöhemmin. Pahimman surun keskellä saattaa tehdä ratkaisuja, joita myöhemmin katuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se minkä takia hävitin kaikki valokuvani on se, että minulla ei ole lapsia, ei puolisoa eikä ketään lähiomaista. Kun minä täältä kuolen pois, niin paikkojen siivoaminen ja tavaroiden lajittelu jää viranomaisille. Niitä ei minun vauvakuvat kiinnosta pennin vertaa ja ne tosiaan heitettäisiin vaan roskiin.
En ole päihdeongelmainen, mutta oma elämä on vaan mennyt kaikella muulla tavalla ihan persiilleen. Ei niitä menneitä ole kiva muistella. Tulipahan siivottua kaappia ja tuli hieman tyhjää tilaa.
Tässä taas uusi tapa sensuroida mennyttä ja tehdä samat virheet uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas uusi tapa sensuroida mennyttä ja tehdä samat virheet uudelleen.
En voi sensuroida omaa menneisyyttäni. Isän ja äidin aikaansaannosta, että olen olemassa. Kumpikin on jo haudassa, niin ei voi reklamoida niillekään.
Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä hävittää omien lasten kuvia. Nehän kuuluvat hänelle, ovat muistoja hänen lapsuudestaan. Omaan menneisyyteen liittyvät asiat voi vapaasti hävittää, mutta en pidä oikeana sitä, että lapsen lapsuuskuvat hävitetään. Eihän niitä tarvitse katsoa, jos lapsi tällä hetkellä ei kuvia itse voi vastaanottaa päihdeongelman takia.
Tuolla logiikalla sinun autosi ja asuntosi kuuluvat minulle, koska olen nähnyt ne. Tiedän muuten missä asut!
Minäkin karsin vasta huonoja otoksia ja isoja rippikuvia, joita sukulaset lähettä lapsistaan, kun on osallistunut juhlaan jollain rahalahjalla. En edes tuntisi heitä enää.
Ihana miehin tuli taakseni katsomaan kuvia ja huokaisi "Voi, miten kaunis olitkaan nuorena". Vitsillä toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap puhuu kuvista, joita hänellä on omasta lapsuudestaan ja hän on nyt päihteiden käyttäjä. Aloitus on sekava jos asia on näin.
Ei tuo minusta ole sekava, siinä puhutaan selvästi lapsesta joka menetettiin huumeille, siis aloittajan lapsesta.
"tarkoittaa myös valokuvia lapsestasitä
yhtä joka on menetetty päihteille."
Joskus ihminen saattaa puhua itsestään kuin ulkopuolisen silmin. Tämä ap:n lause voi minusta kertoa hänestä itsestään lapsena tai jostain lapsesta, mutta ei välttämättä omasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole valokuvia tuhonnut, mutta kaikki vanhat päiväkirjat poltin. Yhtään ei ole kaduttanut. Niiden lukeminen sai aikaan useiden päivien ahdistuksen, vaikka tapahtumista oli jo 20-25 vuotta aikaa. Miksi kiusata itseään muistelemalla vanhoja ikäviä asioita? Jotkut ikävät asiat olin jo unohtanut, mutta taas ne nousivat pintaan. En halua enää koskaan palata niihin hetkiin.
Joku saattaa saada melkoisen valaistuksen niistä päiväkirjoista miettiessään, mitä suvussa on tapahtunut. Joskus se voi olla etäisempikin sukulainen, joka niistä hyötyisi.
Mutta kun ihmiset eivät ajattele edes lähisukua. Isäni hävitti äitini päiväkirjat avioliiton ajalta ja näytti aivan hölmistyneeltä sanoessani, että oikeasti hänellä ei ollut siihen minkään maailman oikeutta, ne olivat minun myös teknisesti, saati sitten miten paljon ne olisivat saattaneet auttaa minua antamaan äidilleni tiettyjä asioita anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut kirjoittaa että laittavat pois kuvia joiten henkilöitä eivät tunne. voisi olla ihan hyvä juttu että fyysisiin kuviin kirjoitettaisiin että keitä henkilöitä kuvissa on ja milloin otettu. alkaa olemaan aika vanha juttu että kuvat on digitaalisena. en harrasta kuvaamista, mutta luulisi olevan mahdollista että dikitaalisten kuvien yhteyteen voi laittaa erilaisia tietoja.
Sukututkimuksen ja sukututkijan kannalta on aivan kamalaa, kun valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja ynnä muuta dokumentaatiota hävitetään. Suku haarautuu leveämmälle kuin siihen omaan sukuhaaraan. Joku serkku tai setä tai täti saattaa olla erittäin kiinnostunut, kannattaa ensin kysellä heiltä ennen kuin heittää kaiken pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole valokuvia tuhonnut, mutta kaikki vanhat päiväkirjat poltin. Yhtään ei ole kaduttanut. Niiden lukeminen sai aikaan useiden päivien ahdistuksen, vaikka tapahtumista oli jo 20-25 vuotta aikaa. Miksi kiusata itseään muistelemalla vanhoja ikäviä asioita? Jotkut ikävät asiat olin jo unohtanut, mutta taas ne nousivat pintaan. En halua enää koskaan palata niihin hetkiin.
Joku saattaa saada melkoisen valaistuksen niistä päiväkirjoista miettiessään, mitä suvussa on tapahtunut. Joskus se voi olla etäisempikin sukulainen, joka niistä hyötyisi.
Mutta kun ihmiset eivät ajattele edes lähisukua. Isäni hävitti äitini päiväkirjat avioliiton ajalta ja näytti aivan hölmistyneeltä sanoessani, että oikeasti hänellä ei ollut siihen minkään maailman oikeutta, ne olivat minun myös teknisesti, saati sitten miten paljon ne olisivat saattaneet auttaa minua antamaan äidilleni tiettyjä asioita anteeksi.
Entä jos äitisi olisi ohjeistanut isää toimimaan noin eli hävittämään päiväkirjat? Näin minä olen ohjeistanut kaikkien papereideni suhteen, jos jotain jää hävittämättä. Ei minulla ole mitään erityistä salattavaa, mutta yksityiset ajatukset on tarkoitettu yksityisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sukututkimuksen ja sukututkijan kannalta on aivan kamalaa, kun valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja ynnä muuta dokumentaatiota hävitetään. Suku haarautuu leveämmälle kuin siihen omaan sukuhaaraan. Joku serkku tai setä tai täti saattaa olla erittäin kiinnostunut, kannattaa ensin kysellä heiltä ennen kuin heittää kaiken pois.
Huh, että vielä ihmisen päiväkirjoja leviteltäisiin sukulaisille asti! Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän tuhosin kaikki mieheni vanhat valokuvat mitkä löysin, niin valokuvat kuin tiedostotkin. Kun hän on minun kanssaan, ei hän enää tee yhtään mitään exiensä kuvilla - varsinkaan yhteisessä kodissamme.
Vierailija kirjoitti:
Poltin eilen kaikki vanhat valokuvat. Siinä meni kaikki lapsuuden kuvat, koulukuvat, vanhat luokkaretkikuvat, löytyi jopa hääkuvia entisestä avioliitosta. Muutaman kuvan entisistä kissoistani säästin, mutta koko muu historia on pienhiukkasina taivaan tuulissa. Onneksi hellassa on niin kuuma tuli, että varmaan aika tehokkaasti kuitenkin häviävät.
Ei niistä kukaan olisi minun jälkeeni kiinnostunut, niin roskiin ne kuitenkin olisi jossain vaiheessa mennyt.
Joitakin kuva-CD-levyjä löytyi myös, mutta niistä teen kesällä pihalle linnunpelätyksiä.
Samalla siivousinnolla kävin läpi kaikenlaiset paperiläjät ja poisheitettävää kertyi melkein kestokassillinen ihan turhan vanhoja papereita. Ne lähti silppuriin.
Kannattaa olla varovainen noiden papereiden hävittämisessä. Anoppi teki vähän turhankin suuren papereiden siivouksen, juuri ennen muistisairauden diagnosointia. Olisi mukava, jos jotain olisi löytynyt hänen polkupyöriensä paperit lukkokoodeineen, kun oli hukannut niiden avaimet, olisi saanut tilattua uudet avaimet. Samoin muutamista arvoesineistä olisi hyvä olla joku omistustodistus/kuitti jäljellä.
Paljon kertyy turhaakin paperia, mutta joidenkin kohdalla on syytä miettiä, että onko se loppujen lopuksi turha.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän tuhosin kaikki mieheni vanhat valokuvat mitkä löysin, niin valokuvat kuin tiedostotkin. Kun hän on minun kanssaan, ei hän enää tee yhtään mitään exiensä kuvilla - varsinkaan yhteisessä kodissamme.
Jos olisit mun puoliso, niin olisit myös uusin exä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukututkimuksen ja sukututkijan kannalta on aivan kamalaa, kun valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja ynnä muuta dokumentaatiota hävitetään. Suku haarautuu leveämmälle kuin siihen omaan sukuhaaraan. Joku serkku tai setä tai täti saattaa olla erittäin kiinnostunut, kannattaa ensin kysellä heiltä ennen kuin heittää kaiken pois.
Huh, että vielä ihmisen päiväkirjoja leviteltäisiin sukulaisille asti! Kamalaa.
Riippuu sisällöstä. Kannattaa miettiä asiaa 100 vuoden perspektiivillä.
En hävittäisi, todellakaan.
Kai se lapsi sun lapsi on, vaikka huumeisiin sortuikin. Eihän sun ole pakko katsella niitä kuvia, jollei nyt siltä tunnu.
Valokuvia en hävitä, vaikka en niitä katsokkaan. Päiväkirjat hävitin, koska vietin aika ahdistavan nuoruuden enkä halua muistella sitä yhtään. Isäni luki salaa päiväkirjojani ja se vitutti. Siksikin hävitin päiväkirjat. Ne oli häpäisty. Ymmärrän että isäni oli huolissaan, mutta hän rikkoi yksityisyyteni.
Ehkä ap puhuu kuvista, joita hänellä on omasta lapsuudestaan ja hän on nyt päihteiden käyttäjä. Aloitus on sekava jos asia on näin.[/quote]
Ei tuo minusta ole sekava, siinä puhutaan selvästi lapsesta joka menetettiin huumeille, siis aloittajan lapsesta.