Lue keskustelun säännöt.
Aikomuksena hävittää kaikki menneen ajan valokuvat
10.10.2021 |
ja se tarkoittaa myös valokuvia lapsesta…sitä
yhtä joka on menetetty päihteille.
Miksi elää menneessä ja miksi muistella sitä mitä oli kun sitä ei enää ole eikä saa enää takaisin.En vaan tiedä pitäisikö lopullisesti hävittää vai antaa jollekin säilytettäväksi jos tuleekin joskus vuosien päästä
katumapäälle…
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vain... säästä kuitenkin negatiivit.
Ei niin vanhoja ole että sellaisia olis niistä…kaikki tallennettu puhelimesta tietokoneelle ja sieltä diginä tilattu kotiin.
Jonkin aikaa tuntunut että tekis vaan kipeetä katsoa niitä enää koskaan..eihän menneisyys enää palaa hyvänä kuitenkaan vaikka kuinka kuvia katselis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun erottiin,karsin kaikki valokuvat,roskiin vaan!
Osan jätin lapselle,saa katsella isäänsä nuorempana.
Miksi kieriskellä vanhoissa kun se muuttui sitte huonoksi. Roviolle vaan! En ole kertaakaan katunut.
(sama juttu "yhteisten " musiikkien kanssa,punakynä viuhumaan)
Ei kannata kieriä menneessä,mennyt mikä mennyt,keskittyy vaan tähän päivään!
Itse en ole valokuvia tuhonnut, mutta kaikki vanhat päiväkirjat poltin. Yhtään ei ole kaduttanut. Niiden lukeminen sai aikaan useiden päivien ahdistuksen, vaikka tapahtumista oli jo 20-25 vuotta aikaa. Miksi kiusata itseään muistelemalla vanhoja ikäviä asioita? Jotkut ikävät asiat olin jo unohtanut, mutta taas ne nousivat pintaan. En halua enää koskaan palata niihin hetkiin.
Hävitin joskus 2 kymppisenä kuvia ja lapsuuden leluja . Onneksi en ole niitä kaivannut mutta haluaisin että ne olisi nyt varmuuden vuoksi tuolla jossain kellarissa 20 vuoden jälkeen . Muistissa on kyllä tarkalleen monet niistä miltä näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhoa kuvat, jotka aiheuttaa pahaa oloa. Harvoin se kaduttaa, saattaa puhdistaakin omaa mieltä, kun ne vaivaavat olemassaolollaan.
Poltin eilen kaikki vanhat valokuvat. Siinä meni kaikki lapsuuden kuvat, koulukuvat, vanhat luokkaretkikuvat, löytyi jopa hääkuvia entisestä avioliitosta. Muutaman kuvan entisistä kissoistani säästin, mutta koko muu historia on pienhiukkasina taivaan tuulissa. Onneksi hellassa on niin kuuma tuli, että varmaan aika tehokkaasti kuitenkin häviävät.
Ei niistä kukaan olisi minun jälkeeni kiinnostunut, niin roskiin ne kuitenkin olisi jossain vaiheessa mennyt.
Joitakin kuva-CD-levyjä löytyi myös, mutta niistä teen kesällä pihalle linnunpelätyksiä.
Samalla siivousinnolla kävin läpi kaikenlaiset paperiläjät ja poisheitettävää kertyi melkein kestokassillinen ihan turhan vanhoja papereita. Ne lähti silppuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä hävittää omien lasten kuvia. Nehän kuuluvat hänelle, ovat muistoja hänen lapsuudestaan. Omaan menneisyyteen liittyvät asiat voi vapaasti hävittää, mutta en pidä oikeana sitä, että lapsen lapsuuskuvat hävitetään. Eihän niitä tarvitse katsoa, jos lapsi tällä hetkellä ei kuvia itse voi vastaanottaa päihdeongelman takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vain... säästä kuitenkin negatiivit.
Ei niin vanhoja ole että sellaisia olis niistäkaikki tallennettu puhelimesta tietokoneelle ja sieltä diginä tilattu kotiin.
Jonkin aikaa tuntunut että tekis vaan kipeetä katsoa niitä enää koskaan..eihän menneisyys enää palaa hyvänä kuitenkaan vaikka kuinka kuvia katselis.Ap
Ehkä sinun lapsi käyttää huumeita, koska ei ole parempia selviytymismekanismeja saanut elämälleen. Ei kipua tarvitse pelätä paitsi jos sitä yrittää tarkoituksella välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pienehkö muistojen laatikko. Katson sinne joskus - aika harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä hävittää omien lasten kuvia. Nehän kuuluvat hänelle, ovat muistoja hänen lapsuudestaan. Omaan menneisyyteen liittyvät asiat voi vapaasti hävittää, mutta en pidä oikeana sitä, että lapsen lapsuuskuvat hävitetään. Eihän niitä tarvitse katsoa, jos lapsi tällä hetkellä ei kuvia itse voi vastaanottaa päihdeongelman takia.
En maininnut mitään omien lapsien kuvista. Kaikki kuvat oli minun omia kuvia. Minulla ei ole edes lapsia, kuka niitä kuvia olisi joskus vinkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon vienyt valokuva-albumit kellariin laatikkoihin pakattuna. Kuvia on pitkältä ajalta, en ole hävittänyt kuvia elämästä exien kanssa. Ne ovat historiaani jota säilytän. Lasta tuskin kiinnostaa paitsi tietty omat lapsuudenkuvat ja kuvat isästään ja sukulaisista
Kaikki valokuvamme ja niitä on paljon; on tallennettu muistitikulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä hävittää omien lasten kuvia. Nehän kuuluvat hänelle, ovat muistoja hänen lapsuudestaan. Omaan menneisyyteen liittyvät asiat voi vapaasti hävittää, mutta en pidä oikeana sitä, että lapsen lapsuuskuvat hävitetään. Eihän niitä tarvitse katsoa, jos lapsi tällä hetkellä ei kuvia itse voi vastaanottaa päihdeongelman takia.
En maininnut mitään omien lapsien kuvista. Kaikki kuvat oli minun omia kuvia. Minulla ei ole edes lapsia, kuka niitä kuvia olisi joskus vinkumassa.
Ap:lle vastasin, jos et ole ap, niin viestini ei koske sinua.
En ole itse hävittänyt kuvia aikuisesta lapsestani, jonka taholta on jouduttu kaikenlaista kokemaan. Ymmärrän aloittajan tunteita, en itsekään usein katsele noita kuvia, koska niistä tulee niin surullinen olo, tuntuu kuin se lapsi ja nuori, joka hän oli, olisi jostakin toisesta ajasta ja elämästä ja kaikki tapahtunut mustaa sitä hyvää mitä oli.
illti säilytän kuvat, ehkä joskus vanhana tuska helpottaa ja noita kuvia voi katsella muistaen kaiken hyvän.
On tullut myös poltettua kuvia ja päiväkirjoja siivotessa, vaikka urakka on edelleen vähän kesken. Päiväkirjat olivat kyllä ihan valaisevaa luettavaa monenkin asian suhteen, kun tietää mitä sittemmin tapahtui. Samoin kirjeet. Kuvista poltin ne, joista en itsekään enää muista ketä siinä on. Ja ennen kun ei ollut mahdollista tuhota huonoja kuvia, niitä kertyi sitten laatikon pohjalle. Yksi laatikko on vieläkin niitä täynnä. Pitäisköhän tänään käydä se läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä hävittää omien lasten kuvia. Nehän kuuluvat hänelle, ovat muistoja hänen lapsuudestaan. Omaan menneisyyteen liittyvät asiat voi vapaasti hävittää, mutta en pidä oikeana sitä, että lapsen lapsuuskuvat hävitetään. Eihän niitä tarvitse katsoa, jos lapsi tällä hetkellä ei kuvia itse voi vastaanottaa päihdeongelman takia.
En maininnut mitään omien lapsien kuvista. Kaikki kuvat oli minun omia kuvia. Minulla ei ole edes lapsia, kuka niitä kuvia olisi joskus vinkumassa.
Ap:lle vastasin, jos et ole ap, niin viestini ei koske sinua.
Ehkä ap puhuu kuvista, joita hänellä on omasta lapsuudestaan ja hän on nyt päihteiden käyttäjä. Aloitus on sekava jos asia on näin.
Valokuvat on tärkeitä jos ne on itselle tärkeitä. Toisten kuvia ei saa hävittää. Jos on sellainen olo, että ei enää kiinnosta omia kuviaan katsoa, niin menemään vaan. Sitten kun meistä aika jättää, niin roskiin ne menee, ellei satu olemaan tärkeä henkilö jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse hävittänyt kuvia aikuisesta lapsestani, jonka taholta on jouduttu kaikenlaista kokemaan. Ymmärrän aloittajan tunteita, en itsekään usein katsele noita kuvia, koska niistä tulee niin surullinen olo, tuntuu kuin se lapsi ja nuori, joka hän oli, olisi jostakin toisesta ajasta ja elämästä ja kaikki tapahtunut mustaa sitä hyvää mitä oli.
illti säilytän kuvat, ehkä joskus vanhana tuska helpottaa ja noita kuvia voi katsella muistaen kaiken hyvän.
Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Ja aika muuttaa suhtautumista moniin asioihin.
Minun läheiseni kuoli vakavaan päihdeongelmaan. Nykyisin katson mielelläni kuvia hänestä lapsena hyvät muistot päällimmäisenä. Huonot muistot tavallaan kuihtuivat pois, kun hän oli menehtynyt eikä mitään uusia pelkoja ja huolia enää ollut. Kuolema lopetti hänen kärsimyksensä ja muut ikävät asiat ja jäljellä ovat ne kauniit ja hyvät asiat muistoissamme. Vaikeassa elämässä oli kuitenkin myös iloisia ja hyviä asioita ja hetkiä, saavutuksiakin. Ja hän jätti monille hyvän muiston, minullekin, pääasiassa. Tiedän, ettei hän tahallisesti tahtonut kenellekään pahaa, vaikka teki vääriäkin asioita. Hänen olisi pitänyt saada apua jo lapsena.
Roskiin vain... säästä kuitenkin negatiivit.