Mikä teillä oli VAUVAVUODEN pahin vaihe?

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:00"]Ensimmäiset kuukaudet oli pahimpia. Vauva nukku päivisin 5-20min pätkiä, pääasiassa sylissä. Jos laskin sänkyyn/vaunuun, nukkui siellä max 5min.
Kokeiltiin vaikka mitä että olis nukkunu pidempään mutta ei mikään tepsiny.
Sillon oli rintaraivareitakin,mutta niistä selvittiin pienillä hämäyksillä ja välillä pullolla.
Yöllä nukku hyvin syöntien välissä, mutta heräiltiin syömään 5-8 kertaa. Lopulta en pysyny enää mukana, olin kai aika väsynyt.
Kuitenkin nautin vauva ajasta koska Se aika on tosi lyhyt, se ei kestä ikuisesti
[/quote]

Kannattiko laskea vauva alas?

Pahin vaihe oli siinä 10-12 kk iässä, kun vauva herätteli edelleen yli kymmenen kertaa yössä ja olin siinä vaiheessa valvonut jo melkein vuoden ja olin aivan pimahtamispisteessä. Pinna oli todella kireänä ja tuskin jaksoin syödä tai välittää, mitä tuli puettua päälle. Melko pian alkoi helpottaa kun lapsi alkoi nukkua yhden vähän pidemmän (2,5-3h) unen, se auttoi valtavasti.

4kk-6kk. Olin ihan uupunut ja kyllästynyt. Vastasyntyneen kanssa oli helppoa kun se vaan nukkui mutta 4kk se alkoi vaatia viihdykettä eikä itse osannut liikkua tai leikkiä. 1v alkoi olla ok ja nyt 1,5v vielä helpompaa. Koko ajan onneksi helpottaa eikä toisinpäin :)

Alku oli vaikeinta. Vauva vain huusi sairaalassa, ympärivuorokautinen vastuu tuntui hurjalta, synnytyksestä jäi kivulias leikkausarpi eikä imetys ollutkaan niin helppoa. Mitään rytmiä ei tietenkään ensimmäiseen kolmeen kuukauteen ollut. Nyt vauva jo 7kk pieni ihminen, väsymys painaa edelleen mutta vauva maailman ihanin.

Lapsi on nyt 1v ja 7kk, helpotusta ei näy.

Imetysaika yleisesti. Vauva itsessään oli suht helppo, mutta imettäminen ei sopinut minulle yhtään, nyt jälkikäteen muisteltuna olin aivan eri ihminen silloin. Nykyään käyn jokapäiväistä taistelua aggressiivisen uhmaikäisen kanssa ja vaikka välillä olen ihan loppu, niin siltikään en koe olevani yhtä lamaantunut kuin imettäessä.

Vaikeinta oli noin 4-7 kk iässä kun vauva ei enää vain jaksanut istua sitterissä vaan haluasi vaihtelua mutta ei osannut liikkua itse eteenpäin.

Seuraavaksi vaikeinta oli vauvavuoden jälkeen yhdistää työssäkäynti ja yöheräilyt. Olin ihan zombie ja loppuunpalanut. Töissä kukaan ei antanut armoa vaan revittiin entistä enemmän kuiviin.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 10:37"]Vauva nyt 6 kk vanha ja tämä koko aika ollut tosi rankka. Ensin koliikki ja sen jälkeen yleistä kitinää ja itkua, aina koitan keksiä jonkin syyn mutta taitaa olla että itseäni vaan tsemppaan sillä. Vauva on kai vaativampi persoona eikä viihdy kuin hetken missään, syö vieläkin 3 kertaa yössä ja siihen muutama random itkukohtaus päälle. En tiedä, helpottaako tää koskaan, toisaalta nyt oon jo niin tottunut tähän sumussa elämiseen etten enää osaa haaveilla muusta. [/quote] 3x yössä on vähän. Nauti. [/quote] No eikä ole. Mulla 3 lasta eikä kukaan heistä herännyt syömään yöllä enää 3kk jälkeen. 1-2kk heräsivät ehkä kerran. Mielestäni jos puoli vuotias syö vielä 3 x yöllä niin se on paljon.

[/quote]

Meillä lapsi heräs vielä 1.5 vuotiaana monta kertaa yössä syömään. Puolivuotiaana satto syödä yli 5 kertaa yössä ja heräs ainaki 10 kertaa yössä. Ei ollu itkuinen. Nyt 2v en sanois että mikään olis helpottanu, ainaki haastavempi on nykyään, koitat tarjota neljääki erilaista ruokaa ja yhen lusikallisen saat uppoamaan, raapii ja potkii pukiessa ja vaipanvaihdossa. 

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 12:25"]

Vauva on nyt 5kk ja nyt tuntuu raskaalta. Mies ei suostu valvomaan ja yö syöttämään. Minä laitan vauvan nukkumaan n klo22 sen jälkeen hoidan omat iltahommat ja pääsen nukkumaan klo23-23.30. Herään yöllä syöttämään ja aamulla nousen sängystä viim. Klo8 kun vauva herää. Mies nukkuu ja nukkuu ja käy suihkussa ja syö ja sitten pitääkin mennä jo kavereita moikkaamaan. En ole nukkunut kunnon yö unia 5kk. Onneksi äitini ja siskoni auttavat että saan nukkua päiväunia. Olisiko jollain jotain neuvoja jolla saisin asian ratkaistua?

[/quote]

Siis missä välissä se sun mies käy töissä?

[/quote]

Mietin ihan samaa.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:00"]Ensimmäiset kuukaudet oli pahimpia. Vauva nukku päivisin 5-20min pätkiä, pääasiassa sylissä. Jos laskin sänkyyn/vaunuun, nukkui siellä max 5min. Kokeiltiin vaikka mitä että olis nukkunu pidempään mutta ei mikään tepsiny. Sillon oli rintaraivareitakin,mutta niistä selvittiin pienillä hämäyksillä ja välillä pullolla. Yöllä nukku hyvin syöntien välissä, mutta heräiltiin syömään 5-8 kertaa. Lopulta en pysyny enää mukana, olin kai aika väsynyt. Kuitenkin nautin vauva ajasta koska Se aika on tosi lyhyt, se ei kestä ikuisesti [/quote] Kannattiko laskea vauva alas?

[/quote]

Onhan se helppo siinä viisastella. Kyllä kolmen lapsen taloudessa oli välillä pakko laittaa se vauva alas kun oli hetki aikaa tehdä jotain kummallakin kädellä. Ja vaikka vauva olis ainokainen niin kyllä tulee tilanteita että joku asia pitää tehdä sillon kun vauva nukkuu.

Ajattelin että vauva nukkuu alussa paljon, niinkuin aikaisemmatkin lapset, mutta tää olikin ihan erilainen.

Meillä on alkanu 8-9kk iässä yöheräilyt uudestaan ja seisominen ja kiljuminen sängyssä on kaikkein hauskinta. Yöunet muuttuneet repaleisiksi ja aamut alkaa viideltä tai aikaisemmin.

Up

Ei meillä ollut mitään pahaa vaihetta missään vaiheessa. Vauva toki herätteli öisin mutta sehän kuuluu kai asiaan? En oikein ymmärrä näitä "on niin rankkaa" juttuja.

Nosto

Toivottavasti miehes älyy jättää sut

7-8kk pahimmat. Heräili yöllä tunnin välein, joskus useamminkin ja päivällä vaati jatkuvaa viihdyttämistä. Ei ole niitä aikoja ollenkaan ikävä...

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:53"]

7-8kk pahimmat. Heräili yöllä tunnin välein, joskus useamminkin ja päivällä vaati jatkuvaa viihdyttämistä. Ei ole niitä aikoja ollenkaan ikävä...

Piti laittaa 7-10kk, eikä 7-8kk.

Up

Minusta vastasyntynyt oli hankala. Ei se nukkunut, vaikka yleensä kai vastasyntyneitten pitäisi nukkua suurin osa vuorokaudesta. Meille taisi osua se, joka veteli vain jotain powenappeja pitkin vuorokautta, eli juuri kun yritin rentoutua tai tehdä jotain muuta, vauva heräsi huutamaan ja halusi rintaa. Rinnalla olo oli myös sitä 24/7 -meininkiä, kun nukahteli tissille eikä suinkaan tankannut itseään kerralla täyteen ja ollut sitten 3-4 tuntia syömättä, kuten jotkut vauvat tekee. 

Vauva alkoi jatkuvan kitinän pariviikkoisena (kas kummaa samaan aikaan, kun d-vitamiinit aloitettiin) ja jatkoi sitä epämääräistä itkua ja rytmittömyyttä kutakuinkin 3 kk ikään saakka. Siinä vaiheessa saatoin laittaa vauvan ekan kerran omaan sänkyynsä nukkumaan ja oletin, että se nukkuu siellä ekaan syöttöön saakka. 

Eli kyllä musta se ihan alku oli vaikeinta. Ja sitten kaikki nää miljoonat siirtymävaiheet, kuten liikkumaan oppiminen (levottomuutta) ja hampaiden teko (levottomuutta). Rankka vuosi siis ihan kokonaisuudessaan. 

Esikoisen kanssa oli tosi helppoa ja ihanaa ihan alusta lähtien. Toisen kanssa sitten vähän eri meininki. Raskainta oli ehkä niissä kohdin, kun kaikki sanoivat että pitäisi helpottaa mutta ei sitten kuitenkaan helpottanut. Eli 3kk, 6kk ja 1v. Varsinkin 1v jälkeen olin aika rikki. Siihen mennessä oli sentään selvinnyt, että on suoli-oireinen maitoallergia, mutta kun mikään ei helpottanut oireita ja nukahtaminen oli todella vaikeaa. Vasta 1v9kk iässä alkoi helpottamaan ja lapsi nukkumaan paremmin.