Mikä teillä oli VAUVAVUODEN pahin vaihe?

Tuo ei ole normaalia.. kannattaisi käydä lääkärillä tarkastuksessa. Esim kilpirauhasen vajaatoiminta voi oireilla noin.

Kilpirauhastyypit on av:n jatkuva riesa.

Ihan ensimmäiset kuukaudet, ehdottomasti. Vauva huutoitki kaiket päivät ja yöt ja nukkui 15 min pätkissä. Itse tiesin, että jotain on vialla, mutta minua ei uskottu. 2 kk:n jälkeen päästiin vaivojen jälille ja sitten vähän helpotti.

Ensimmäiset 3kk oli pahimmat. Koliikkia..

Imetätkö vielä? Hormonit voivat vaikuttaa noin. Toiset tulevat ärtyisiksi jatkuvan kotona olon seurauksena, onko siulla tarpeeksi virikkeitä kotona?tapahtukoon aikuisia ihmisiä?

Yöt olivat pahimpia.

Meille sanottiin että noin 1,5 vuoden kohdalla helpottaa ja ihmeellistä kyllä, niin todella tuntuu käyneen.
Meillä oli vaativa ja itkuinen vauva, joka ei vielä 1v:näkään viihtynyt sekuntiakaan yksin vaan aina kyljessä kiinni ja minä fysioterapiassa ramppaamassa kun selkä hajalla 24/7 lapsen kantamisesta.
Riippuu siis niin paljon lapsesta tuo.

Tsemppiä ap! Kyllä ne joskus hieman irtautuu sylistä kunhan ne on kunnolla sylillä ensin marinoitu ihan pienenä. :) Meillä sattui vielä korvakierteet, allergiat sun muut ja niiden helpotettua vielä 1v oli täysin sylivauva, koska oli sairaana siihen tottunut.

Meillä se oli ihan alku, imetyksen takkuaminen ja vauvaan kiintyminen, ei mitään pahoja ongelmia mutta se oli haastavinta. Vauva nukkui aika hyvin koko vuoden joten se toi energiaa.

Kaveri taas koki vaiheen puolesta vuodesta n. kymnenkuiseksi pirun haastavaksi, kun vauvan liikkumistaidot olivat kehnot mutta lapsi oli luonnetta "menijä ja tekijä" -päivät olivat täynnä tyytymätöntä kitinää ja yöt vauva nukkui huonosti. Sitten taas helpottui.

Tsemppiä ap! Kokeile että mies hoitaisi vauvaa yhden yön ja sinä nukkuisit rauhassa. Tai lähde vaikka päiväksi kaverin kanssa kaupungille tuulettumaan, tai pyydä isovanhempi lastenvahdiksi ja menkää miehen kanssa vaikka syömään. Tai hakekaa kotiin hyvää ruokaa, katsokaa elokuva, tai juokaa vaikka lasit viiniä ja jutelkaa ajan kanssa kun lapsi menee nukkumaan. Ehkä sekin jo piristäisi?

Itsellä oli rankinta just 7-8 kk kohdilla kun hampaiden tulo vei yöunet ja ruokahalun, vauva ei enää viihtynyt sylissä, vaan kaipasi enemmän toimintaa ja imetys väheni, niin, että hormonit eivät enää kannayelleet univelkaa ja päivittäistä tylsyyttä. Selvisin järjestämällä ohjelmaa päiviksi, esim kirjastoon, kahvilaan, vauvakaveteiden luo... Ja mies antoi mun välillä nukkua päiväunia ja täysiä öitä. Äitini kävi siivoamassa pari kertaa.

Ei mikään ollut vaikeaa. Yöllä syötin ja jatkettiin unia.

11kk asti on ollut haastavaa. Jos ei ole ollut hampaat niin sitten muuten vauva ollut itkuinen, vierastanut kaikkia ja ollut äidissä kiinni. Öisin heräilty 3 krt. Nyt vasta kun vauva lähenee vuotta ( kahden viikon päästä) on tilanne ruvennut helpottamaan öiden ja itkuisuuden kohdalta. Tilalle on vaan tullut temperamenttisempi vauva ja hyvin liikkuva ja tuntuu että koko ajan saa olla perään katsomassa. Eli kun yhdestä asiasta päästään niin toinen tulee tilalle. Päivääkään en vaihtaisi pois vaikka välillä raskasta on ollut.

Koko vuosi oli rankka. Yrittäkää jaksaa katsoa vähän pidemmälle, 1-v. kohdalla vähän helpottaa, mutta 1,5-v.-2v. lapsen kanssa on jo oikeasti kivaa, ja meillä ainakin arki helpotti siinä vaiheessa, ja koko ajan on vaan mukavampaa.

Mulla tuli just 7 kk:n kohdalla se lopullinen ahaa-elämys, että vauvan kanssa joka ikinen päivä on sitä samaa rutiinin pyöritystä, ilman eroa onko arki vai pyhä. En ollut parasta seuraa miehelle koska olin kateellinen kun se sai käydä töissä. Mutta nää fiilikset meni kyllä ajan kanssa ohi.

Ensimmäiset kuukaudet oli pahimpia. Vauva nukku päivisin 5-20min pätkiä, pääasiassa sylissä. Jos laskin sänkyyn/vaunuun, nukkui siellä max 5min.
Kokeiltiin vaikka mitä että olis nukkunu pidempään mutta ei mikään tepsiny.
Sillon oli rintaraivareitakin,mutta niistä selvittiin pienillä hämäyksillä ja välillä pullolla.
Yöllä nukku hyvin syöntien välissä, mutta heräiltiin syömään 5-8 kertaa. Lopulta en pysyny enää mukana, olin kai aika väsynyt.
Kuitenkin nautin vauva ajasta koska Se aika on tosi lyhyt, se ei kestä ikuisesti

EsikoIsen kanssa eka vuosi. Huusi kurkku suorana ilman näkyvää syytä. Lääkärissä rampattiin..nothing. Sitten helpotti. Mulla univelat melkoiset. Se oli tosi sumuista aikaa. Täysin nukkumattomia öitä.. Kuopuksen kanssa en muista että olis ollu vaikeeta. Helppo lapsi. Kolmatta odotellaan..

Synnytysmasennuksen vuoksi ekat 6kk. Vauva oli itsessään kaikin puolin helppo.

Mulla vauvavuodet elämäni ihaninta aikaa! vauvani ovat hyvin nukkuneet, syöneet ja viihtyneet. Helpointahan se on kun ei vielä liiku eikä ole omaa tahtoa. Ovat vaan maailman suloisimpia ja viattomimpia :)

Kohta on neljännen laskettu aika enkä malta oottaa tulevaa vauvavuotta!

Meidän lapsen kanssa koko ensimmäinen vuosi oli kamalan raskasta, lähinnä huonounisuuden takia. Pikkuvauva-aikana se oli kuitenkin pahinta, koska olin niin väsynyt, etten saanut nukuttua edes silloin, kun vauva nukkui sen pari tuntia. Kroppa kai kävi jotenkin ylikierroksilla.

Nukahtaminen tapahtui aina vasta parin tunnin huutokonsertin jälkeen, selkä ihan paskana hyssyttelyistä. Yöllä herätyksiä 2-5, jolloin huutaminen jatkui taas sen tunnin-pari tai pidempäänkin.

Päivisin lapsi oli kyllä hyväntuulinen ja aurinkoinen.

Siinä 1v 3kk alkoi helpottaa, kunnes parin kk päästä siitä paljastui moninivelinen lastenreuma, nyt valvotaan taas.....

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 14:58"]

Mulla tuli just 7 kk:n kohdalla se lopullinen ahaa-elämys, että vauvan kanssa joka ikinen päivä on sitä samaa rutiinin pyöritystä, ilman eroa onko arki vai pyhä. En ollut parasta seuraa miehelle koska olin kateellinen kun se sai käydä töissä. Mutta nää fiilikset meni kyllä ajan kanssa ohi.

[/quote]

Meillä on tämä menossa, olo on masentunut ja todella sekava.

Meille on seitsemäs tulossa, vauvat on ihania!