Alanvaihto kaupalliselta alalta ihmisläheisempään työhön

Olen kolmekymppinen, tähänastisen työurani HR-alalla tehnyt kauppatieteiden kandi ja gradua vaille maisteri. Hakeuduin aikanaan kaupalliselle alalle, kun en tarkalleen tiennyt, mitä haluan tehdä ja halusin pitää ovet avoimena. Lisäksi kansainväliset työmahdollisuudet houkuttelivat. Kuvittelin, että kun suuntaudun HR:ään, pääsen tekemään ihmisläheistä työtä. Nyt joitakin vuosia alalla työskenneltyäni ja huonosta työpaikasta toiseen vaihdettuani olen kuitenkin alkanut pohtia entistä enemmän, onko tällä alalla minulle mitään tarjottavaa. Viimeisin työsuhteeni päättyi muutama kuukausi sitten. Koen vahvaa arvoristiriitaa siitä, että HR-ihmisenä minun pitäisi olla kiinnostunut ennen kaikkea liiketoiminnan menestyksestä, mutta minua vahvimmin eteenpäin vievä voima on yksilöiden auttaminen. Herkkänä ja empaattisena ihmisenä koen myös, etten olen oikein päässyt tähänastisissa tehtävissäni pelaamaan suurimmilla vahvuuksillani. Alan työpaikkoja selatessani päälimmäisenä tunteena on ahdistus. Toisaalta pohdin, johtuuko kriisini vain siitä, että en ole onnistunut löytämään inhimillistä työnantajaa (onko sellaisia tänä päivänä?), jonka arvot vastaisivat omiani ja siksi kyseenalaistan koko alavalintani.

Niin tai näin, olen viime aikoina alkanut pohtia mahdollisuuksiani siirtyä "pehmeämpien arvojen" hommiin nykyisellä koulutuksellani tai uudelleenkouluttautumista mahdollisesti kasvatus- tai sosiaalialalle. Toisaalta haluaisin ensin tehdä loppuun keskeneräisen tutkintoni, vaikka en päivääkään KTM-paperia työnhaussa tarvitsisi. Minulla on myös opiskelupaikka yhteiskuntatieteiden maisteriohjelmaan, sosiaalipsykologian pääaineessa, mutta näitä opintoja en ole vielä aloittanut, kun en ole varma niiden tuomasta lisäarvosta urani kannalta. Mietin, voisinko jollakin keinoin päästä ihmisläheisempään, ohjauksellisempaan työhön myös täsmäkoulutuksin, ilman suurempaa lisäkouluttautumista? Tähän astiset tehtäväni ovat olleet rekrytointia, työsuhdeasioita ja operatiivista HR:ää.

Kaikkein eniten minua kiinnostaisi ehkäpä psykologian opinnot ja peruspsykologin työ. Tiedän kuitenkin, että opiskelupaikkaan kiinni pääseminen on haastavaa, enkä tiedä, onko minusta opiskelemaan työn ohessa vuosikausia. Urapohdinnat ja työpaikkojen vaihtaminen ovat hallinneet elämääni nyt useamman vuoden ja joskus haluaisin päästä keskittymään muihinkin elämän osa-alueisiin. Vaihtoehtona olenkin miettinyt mm. sosionomin opintoja, kasvatuksen & koulutuksen alaa ja jopa farmasiaa.

Toisaalta en tiedä, onko minusta vaihtelunhaluisena ja uusia kokemuksia arvostavana ihmisenä edes perinteiseen, pitkään työuraan yhdellä alalla. Haaveilen toisinaan nomadielämästä, jossa työurani ei välttämättä olisi elämääni määrittävä tekijä, enkä edes tähtäisi lineaariseen uraan ja pitkäjänteiseen kehittymiseen alallani. Haaveilen siitä, että virtaa riittäisi muuhunkin kuin työhön. Tekisin työkseni sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä ja keskittyisin elämässäni enemmän matkustamiseen, perheeseen ja harrastuksiini.

Muuta en tällä hetkellä tiedä kuin että olen totaalisen hukassa ja joitakin päätöksiä tässä pitäisi saada aikaiseksi. Ajatuksia?