Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitajien mukaan lasta vissiin rakastaa vain, jos on 24/7 kotona sen kanssa. 

Sinä sen sanoit, etkä ilmeisesti varhaiskasvatuksen lh ole. Eli se joko-tai ja mustavalkoisesti ajatteleva näkyy siellä peilissäsi.

Minä olin se äidillisin ja lämpimin, välittävin ja lapsia lähellä olevin aikuinen, muutaman vuoden valmistumisesta jaksoin. Mutta kun lapset kääntyvät AINA minun puoleen, kertovat minulle kaikki, kysyvät minulta ensin, hakeutuvat syliin, ja ennen kaikkea hakevat huomiota huonolla käytöksellä kun ei einää ehdi huomioida kivoja leikkejä ja olemista kaikkien turhantärkeiden palaverien ja liian vähäisen henkilökunnan takia.

Lain mukaan on ok, että aamuvuorolaisen lähdettyä kotiin klo 13, on kahdella työntekijällä 20 lasta, joista moni vilkas, levoton tai kykenemätön säätelemään käytöstään ilman aikuisen jatkuvaa läsnäoloa (mitä taas et vain millään voi tarjota vain tälle kun on 9 muuta päätä katsottavana, 10 muuta toisella aikuisella). Ja kun vanhempi tulee lastaan hakemaan, on hänenkin kanssaan hyvä vaihtaa muutama sana päivästä. Ja silloin nämä kaikki muksut ovat yhden vahdittavana. Ei siinä ehdi enää laadukasta varhaiskasvatusta tarjoamaan, vaan rehellisesti yli puolet päivästä on se perinteinen lapsisäilö. En jaksa olla enää se lämmin aikuinen, vaan yritän vaan jaksaa pitää kaikki hengissä, olla ystävällinen mutta vähän etäisempi ja selvitä päivistä. Ja tämä arvoristiriita sitten syö työmotivaatiota päivä päivältä, sillä kuitenkin haluaisin toimia kuten luonteelleni on ominaista.

Onneksi kaltaisiasi on olemassa. Olet varmasti ollut monen lapsen lempihoitaja. Juuri sinun kaltaisiasi tarvittaisiin enemmän. Tilanteesi on ymmärrettävä. Pidä huolta itsestäsi. Yhteiskunta ei näytä hyvää hoitoa ja hyviä hoitajia arvostavan. Lapsiasiamieskin on pahoitellut meillä vallitsevaa lapsivihamielisyyttä.

Tämä palvelu toimii parhaiten, kun siinä on selkeät rajat. Kannatan subjektiivista hoito-oikeutta, mutta myös sen rajaamista. Tämä on mennyt aivan älyttömäksi, yhteiskunta kustantaa ja kasvattaa, aika ison osan lapsen hereilläoloajasta. Hoitoajat lipsuu koko ajan pidemmiksi ja entistä enemmän hyvin lyhyillä lomilla olevia lapsia, vaikka huoltajilla täydet lomat. 

Lapsella on myös subjektiivinen oikeus omaan perheeseen ja kiireettömään vapaa-aikaan. Lapsella on subjektiivinen oikeus elää arkea perheen kanssa, myös sen uuden vauvan, ja kun  aika on kypsä, aloittaa vaka. Ja siihen todella riittää esim. 9-15 välillä oleva aika. 50h/vko, kesät talvet, vakassa, äidin ollessa vauvan kanssa kotona, on kertakaikkiaan liikaa sen pienen ihmisen maailmassa.

Perheiden uupuminen on tämän päivän trendi, ei yhtään siedetä arkea, kun aina pitää olla kivaa. Uupumisen ennaltaehkäisyyn käyttäkää myös muita palveluja ja pohtikaa, mikä peruslapsiarjessa niin uuvuttaa? Lapsille ei tarvitse olla jatkuva toiminta-automaatti tai huvipuistoelämysauromaatti. Perusarki, tylsistymisineen, iloine ja suruineen riittää.

 

kun tätä subjektiivista oikeutta käytettäisiin rehellisesti sen perheen lapsen edun näkökulmasta, sen rajaamisesta  ei tarvitsi edes keskustella. 

 

kuka kasvattaa lapsesi?

Älkää ryssikö subjektiivista hoito-oikeutta, käyttämällä sitä väärin, omiin itsekkäisiin tarkoituksiin. Tämä tulee niin kalliiksi yhteiskunnalle, että tähän tullaan varmasti puuttumaan. Missään muualla maailmassa ei tällaista palvelua ole, kuin isolla rahalla saatavissa. 

Se voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mitä se on viime vuosikymmenet ollut, mutta on todella etuoikeus ja iso tuki valtioilta perheelle, mahdollistaa lapsen kasvatuksen ulkoistus yhteiskunnalle. Rahassa (riippuen hieman kunnasta/kaupungista ja lapsen iästä ja tuen tarpeista) 900-1400e/kk kokopäivähoidosta.

 

Pitkän työurani aikana olen havainnut sen, että koko ajan lasten hoitoajat pitenevät ja vanhempien ollessa kotona joko vauvan tai loman takia, lapsia tuodaan hoitoon.

Ei edes ole mitään lakia, mikä vaatisi, että lapsi saisi kesällä kesälomaa päiväkodista. Vanhemmilla on oikeus näin pitkälle ulkoistaa lapsensa hoito. Me voimme vain suositella, että lapsi saisi olla kotona viikon, pari.

Kesällä kaiken lisäksi on hoito järjestetty ihan toisessa päiväkodissa, jonne kerätään lapsia lähialueelta, eikä lapsen ryhmässä välttämättä ole tuttuja hoitajia. Nuo päivystysajat ovat myös työntekijälle raskaita. Onneksi itselleni on kertynyt sen verran lomapäiviä, että en tuohon joudu.

Lapsen etua voisi ajatella, mutta päättäjät ajattelevat ensisijaisesti vanhempien mukavuutta. Lasten päivä hoidossa on usein pidempi kuin meidän työntekijöiden.

Miksi vanhemmat eivät jaksa tai halua viettää kesälomaansa lastensa kanssa? Tätä minä en ymmärrä.

Lapset ovat pieniä vain hetken. Ihan parasta aikaa omassa elämässäni oli se, kun sain viettää kesät ja joulut heidän kanssaan, käydä matkoilla, retkillä jne

Vierailija kirjoitti:

Älkää ryssikö subjektiivista hoito-oikeutta, käyttämällä sitä väärin, omiin itsekkäisiin tarkoituksiin. Tämä tulee niin kalliiksi yhteiskunnalle, että tähän tullaan varmasti puuttumaan. Missään muualla maailmassa ei tällaista palvelua ole, kuin isolla rahalla saatavissa. 

Se voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mitä se on viime vuosikymmenet ollut, mutta on todella etuoikeus ja iso tuki valtioilta perheelle, mahdollistaa lapsen kasvatuksen ulkoistus yhteiskunnalle. Rahassa (riippuen hieman kunnasta/kaupungista ja lapsen iästä ja tuen tarpeista) 900-1400e/kk kokopäivähoidosta.

 

Ryssiminen on syvältä. Hoitsut itse aikoinaan oli jatkuvasti putkeen ensin äitiyslomalla, sitten hoitovapaalla ja sitten uudella äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Vapaitten lomittajatkin oli äitiylomalla ja sitten hoitovapaalla, niin että viimeisin lomittaja ei ollut koskaan nähnytkään alkuperäistä, ensimmäistä äitiyslomalle jäänyttä. Työssäolijat joutui jatkuvasti petehdyttämään uusia ihmisiä omien töiden ohella.

Tämä johti siihen, että tuli työsuhteisiin määräaikaisuudet, joita ketjutettiin. Ryssiminen tuhosi asiallisiltakin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään mieltä järjestää kotiin vauva-taaperorumbaa, jossa vanhemmat uupuu, se ei ole hyväksi kummallekaan lapselle.

Anteeksi, mutta mitä juuri luin?!!!

Yhteiskunnan kasvatettavaksiko niitä lapsia tehdään? Miksi ihmeessä lisäännytte, jos ei ole aikomustakaan hoitaa itse lapsianne? Minne on hävinnyt vähäinenkin äly ja maalaisjärki?

Ja lisään vielä edellisen kysyjän jälkeen: Minne ovat jääneet vastuuntunto omasta lapsesta ja ennen kaikkea: rakkaus.

Minun lapset, jotka ovat jo aikuisia, menivät päiväkotiin eskarilaisina. Todella hyvä ratkaisu. Tein saman, mikä itselleni oli tehty. Menin 1970-luvulla esikouluun päiväkotiin, en ollut käynyt päivääkään päivähoidossa päiväkodissa ennen sitä. Nämä olivat ihania ratkaisuja: ei tauteja, ei täitä, ei matoja, ei ikäviä kokemuksia ennen eskari-ikää. Lapseni olivat muualla hoidossa ennen eskari-ikää ja kyseessä ei ollut päiväkoti ollenkaan. Me kaikki olemme voineet hyvin, ei ole ollut mielenterveysongelmia lainkaan. Meidän sosiaaliset taidot ovat olleet aina erinomaisia, meidän on ollut aina helppo saada kavereita. Me olemme voineet hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä henkilökohtaiset palkkiot jaetaan aina samoille ihmisille.

Esihenkilö ei kunnolla edes tiedä, mitä ryhmissä tapahtuu ja miten asioita hoidetaan, hän jakaa palkkiot omien vaikutelmiensa perusteella.

Mistä sinä voit tietää, kenelle kaikille teillä maksetaan henkilökohtaista lisää?

Ihan siitä syystä, että talon kokouksessa esihenkilö kertoo, kenelle palkkiota maksetaan ja perustelee ne myös. Perustelut on joskus sellaisia, että osalla työntekijöitä suu jää auki hämmästyksestä, koska tietävät, mitä oikeasti ryhmissä tapahtuu. Se, joka raportoi tekemisistään kovaan ääneen ja esihenkilön kuullen, ei välttämättä ole se, joka siellä oikeasti on tehnyt jotain palkkion arvoista. Mutta ne hiljaiset ja arat eivät näitä palkkioita saa, vaikka ansaitsisivatkin. Vaikka heidän puolestaan olisi jopa puhuttu esihenkilölle.

Esihenkilöillä on joissa taloissa, joissa olen ollut, selvä suosikkeja, joiden ahkeruudesta ja taidoista heillä on vakaa käsitys, joka ei läheskään aina pidä yhtä todellisuuden kanssa. Hyvällä esihenkilöllä on psykologista silmää, ja näkee käytöksen läpi, käy oikeasti välillä vilkaisemassa, mitä ryhmissä tapahtuu.

Meidän päiväkodissa esihenkilö on virkamies, joka on etäällä siitä arjesta, jota me pyöritämme, usein vajaamiehityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä henkilökohtaiset palkkiot jaetaan aina samoille ihmisille.

Esihenkilö ei kunnolla edes tiedä, mitä ryhmissä tapahtuu ja miten asioita hoidetaan, hän jakaa palkkiot omien vaikutelmiensa perusteella.

Mistä sinä voit tietää, kenelle kaikille teillä maksetaan henkilökohtaista lisää?

Ihan siitä syystä, että talon kokouksessa esihenkilö kertoo, kenelle palkkiota maksetaan ja perustelee ne myös. Perustelut on joskus sellaisia, että osalla työntekijöitä suu jää auki hämmästyksestä, koska tietävät, mitä oikeasti ryhmissä tapahtuu. Se, joka raportoi tekemisistään kovaan ääneen ja esihenkilön kuullen, ei välttämättä ole se, joka siellä oikeasti on tehnyt jotain palkkion arvoista. Mutta ne hiljaiset ja arat eivät näitä palkkioita saa, vaikka ansaitsisivatkin. Vaikka heidän puolest

Esihenkilö ohjaa palkitsemisella toimintaa siihen suuntaan, kun toivoo sen menevän. Jos hän suosii kovaäänisiä itsensä esiin nostajia, tuokaa hyviä suorituksianne esiin. Ei hän lähde niitä arvailemaan. Luottamushenkilö voi selvittää asiaa ja kertoa, miksi jako vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Tällöin kukaan yksittäinen työntekijä ei joudu silmätikuksi. Ei kannata olla liian kiltti. Röyhkeät kävelee ylitse.

Täällä jotkut huutelevat välin, että henkliökunta se vain haluaa lomailla ja siksi lapset kotiin vanhempiensa luokse. Siis tämän henkisiä kommentteja, joista paistaa paitsi täysi tietämättömyys työelämästä myös ilkeys.

Heinäkuu on suositeltu lomakuukausi, erityisesti meille, joilla on pitkä työhistoria ja lomapäiviä kertynyt paljon. Ne pitää pitää. Ja lomaan on oikeus, jos ette tienneet. Osa, joilla ei ole lomapäiviä koko heinäkuulle, pitää vapaaehtoisesti muutamia päiviä palkatonta, jotta saisi levätä ja palautua.

Uusia työntekijöitä on meillä sen verran, että he menevät päivystyksiin, koska heille ei ole kertynyt lomapäiviä paljon. Näistäkin sovitaan. Joskus nämä päivystykset olivat leppoisia mutta useimmiten aika hektisiä.

Hyvä kirjoitus. Olen niin kanssasi samaa mieltä. Lapsen lykkääminen varhaiskasvatukseen pitkiksi päiviksi ja ympäri vuoden ei poista/ vähennä perheen ongelmia, se on vain laastari/ tekohengittelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Olen niin kanssasi samaa mieltä. Lapsen lykkääminen varhaiskasvatukseen pitkiksi päiviksi ja ympäri vuoden ei poista/ vähennä perheen ongelmia, se on vain laastari/ tekohengittelyä. 

Vanhemmathan käy töissä. Ei lapsi voi yksin kotona olla. Monesti työmatkat on ruuhkaisia ja pitkiä.Tämähän on vaan väliaikainen vaihe. Jatkossa lapsi menee kouluun ja iltapäiväkerhoon. 

Kummasti on ääni kellossa muuttunut. Aiemmin  väheksyttiin hoitovapaata ja mahdollisimman pienet lapset haluttiin laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin juuri lapsen edun vuoksi.

 

- Pitkän työurani aikana olen havainnut sen, että koko ajan lasten hoitoajat pitenevät ja vanhempien ollessa kotona joko vauvan tai loman takia, lapsia tuodaan hoitoon...

- Uusi ikävä ilmiö on se, että hoitaja joutuu jopa soittamaan päiväkodin sulkeuduttua lapsen huoltajalle varsinkin kesälomailuaikaan : päiväkoti sulkeutui , hoitoaika on päättynyt 15 min sitten. Mikä on teidän tilanne eli voitteko te tulla noutamaan lapsenne ? (sitten seuraa selityksiä, oho tottakai joko se kello on noin paljon, voi hehe hehheh ---> Hoitajan omat lapset myös hoidossa ja hän joutuu soittelemaan oman lapsen hoitajalle mutta sillä ei pieneintäkään merkitystä näille subjektiivisille vanmhemmille koska hakutilanne aina ylittyy 15 minuttilla vaikka aukiolo-ajat kaikille aina samat) 

Ensi vuonna tämä subjektiivinen työpaikka on 100% ilman yhtä hoitajaa, hoitakoon ja venyköön ja joustakoon kuka sitten vain haluaakaan tätä työtä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut huutelevat välin, että henkliökunta se vain haluaa lomailla ja siksi lapset kotiin vanhempiensa luokse. Siis tämän henkisiä kommentteja, joista paistaa paitsi täysi tietämättömyys työelämästä myös ilkeys.

Heinäkuu on suositeltu lomakuukausi, erityisesti meille, joilla on pitkä työhistoria ja lomapäiviä kertynyt paljon. Ne pitää pitää. Ja lomaan on oikeus, jos ette tienneet. Osa, joilla ei ole lomapäiviä koko heinäkuulle, pitää vapaaehtoisesti muutamia päiviä palkatonta, jotta saisi levätä ja palautua.

Uusia työntekijöitä on meillä sen verran, että he menevät päivystyksiin, koska heille ei ole kertynyt lomapäiviä paljon. Näistäkin sovitaan. Joskus nämä päivystykset olivat leppoisia mutta useimmiten aika hektisiä.

Tämä selkeytti paljon. Eli iäkkäämmät  työntekijät, jotka ei jaksaisi päivystyksessä, suositellaan hakeutumaan  heinäkuuksi lomalle ja tarvittaessa ottavat lisäksi vaikka palkattomia lomapäiviä, ettei tarvi olla päivystyksessä.

Päivystyksessä on uudet työntekijät, joilla ei ole paljon lomapäiviä. Jos uusia ei ole riittävästi, muutkin voivat joutua päivystykseen tai joudutaan palkkaamaan sijaisia.  Siksi toivotaan, että lapsia olisi heinäkuussa hoidossa mahdollisimman vähän.

Miksi ette heti tätä rehellisesti kertoneet? Syyttelitte vaan vanhempia ja haastoitte riitaa. Nythän tilanne näkyy ihan uudessa valossa.

Todella hyvä, että iäkkäiden jaksamista työssä tuetaan tällaisella järjestelyllä. Tästä olisi hyvä kertoa vanhemmille, kun lomajärjestelyjä suunnitellaan. 

 

- Ei ole mitään mieltä järjestää kotiin vauva-taaperorumbaa, jossa vanhemmat uupuu, se ei ole hyväksi kummallekaan lapselle.

Anteeksi, mutta mitä juuri luin?!!!

Yhteiskunnan kasvatettavaksiko niitä lapsia tehdään? Miksi ihmeessä lisäännytte, jos ei ole aikomustakaan hoitaa itse lapsianne? Minne on hävinnyt vähäinenkin äly ja maalaisjärki?

Ja lisään vielä edellisen kysyjän jälkeen: Minne ovat jääneet vastuuntunto omasta lapsesta ja ennen kaikkea: rakkaus.

-- Öö sitä mä vaan tässä sulkemisaikana taas soittelen että ollaan vähä myöhässä tommonen puolisen tuntia taas, ettet huolestu. Kato kun töitä, töitä.( ei pahoittelua, ei anteeksipyyntöä)

 

Miten ihmeessä peruskoulu on pakollinen mutta silti sielläkin on loma-ajat. Koulun lomia kun yritettiin supistaa alkoi haloohuuto lasten oikeudesta pitkään kesälomaa.

Varhaiskasvatus on vapaaehtoinen palvelu jota voidaan käyttää 10h/pvä ympärivuoden, ilman että kukaan sanoo mitään.

Siis mitä nämä ihmiset on, jotka viettävät 4 viikon kesälomia, mutta pitävät lapsensa päiväkodissa 5 päivänä viikossa klo 7-17? Tai toinen on vauvan kanssa kotona, mutta isompi päiväkodissa 5 päivänä viikossa klo 7-17? Itse en ole KOSKAAN tällaiseen törmännyt ja vakassa olen myös työskennellyt. 

Se on ok, että vanhemman loma-aikaan lapsi voi olla joitain päiviä hoidossa, että vanhempi saa rauhassa hoitaa omia juttujaan. Se on ok, että äidin loppuraskaudessa ja uuden vauvan synnyttyä vanhempi lapsi on hoidossa vaikka 2 x viikossa klo 9-15. Ihmettelen, jos joku tällaista tuomitsee. Mutta noita ääripäitä en ole ikinä onneksi tavannut. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä palvelu toimii parhaiten, kun siinä on selkeät rajat. Kannatan subjektiivista hoito-oikeutta, mutta myös sen rajaamista. Tämä on mennyt aivan älyttömäksi, yhteiskunta kustantaa ja kasvattaa, aika ison osan lapsen hereilläoloajasta. Hoitoajat lipsuu koko ajan pidemmiksi ja entistä enemmän hyvin lyhyillä lomilla olevia lapsia, vaikka huoltajilla täydet lomat. 

Lapsella on myös subjektiivinen oikeus omaan perheeseen ja kiireettömään vapaa-aikaan. Lapsella on subjektiivinen oikeus elää arkea perheen kanssa, myös sen uuden vauvan, ja kun  aika on kypsä, aloittaa vaka. Ja siihen todella riittää esim. 9-15 välillä oleva aika. 50h/vko, kesät talvet, vakassa, äidin ollessa vauvan kanssa kotona, on kertakaikkiaan liikaa sen pienen ihmisen maailmassa.

Perheiden uupuminen on tämän päivän trendi, ei yhtään siedetä arkea, kun aina pitää olla kivaa. Uupumisen ennaltaehkäisyyn käyttäkää myös muita palveluja ja pohtikaa, mik

Hyvin sanottu. Subjektiivinen oikeus on paikallaan mutta sen käytölle olisi palautettava rajat. On heitä joilla lapsi on hoidossa rajatusti ja saa vapaata ja on heitä jotka repivät irti joka ainoan minuutin aukioloajasta ja lapsi saa olla kotona vain kun talo on kiinni esim arkipyhän takia. Hirvein vanhempi voivotteli isoon ääneen lapsen kuullen että onkin pakko olla hänen kanssaan kolmepäiväinen viikonloppu kahden päivän sijaan. Ja kyllä tiedän että päiväkoti on osa tukimuotoja, tuskin kuitenkaan niin iso osa tarvitsee tukea kun mitä subjektiivista käytetään hyväksi.