Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Mitä ihmeen ulinaa täältä kuuluu? Teillä on vielä töitä ja lapset ovat tulevaisuus. Vanhemmat ovat oman osansa tehneet kun on lapset hankkineet maailmaan ja kasvattavat heitä edelleen kunnollisiksi. Mitä ammattilaiset parkuu täällä? Lapsi on syytön huonoon johtamiseen. Nouskaa yhdessä vääryyttä vastaan. Vanhemmalla on oikeus tuoda lapsi hoitoon edes hetkeksi. Heillä on usein muitakin asioita hoidettavanaan. Ei pidä syyllistää. Ei hätää kohta meillä ei ole enää lapsia ollenkaan. Teiltä loppuu myös työt kokonaan. 

- - - -Paljon oireilevia päiväkotilapsia, eivät saa huomiota kotoa eivätkä vanhemmat halua katsella tuntia pitempään,kova kohtalo tulevaisuudessa lapsella kukaan ei välitä ja ainoa tukiverkko voi olla se päivähoitaja joka nyt ehtii lapsilauman keskeltä antamaan edes muutaman sekunnin huomiota.. . .----

Totta valitettavasti. Paljon aikuista tarvitsevia lapsia isossa lapsiryhmässä. Nämä rakkauden ja hellyyden kipeät hoitolapset roikkuvat sitten siinä sen kiltin ja äidillisimmän hoitsun sylissä ja helmassa tullakseen nähdyksi. Saadakseen edes yhden pään silityksen päivän aikana.

Joistakin , varsinkin isoissa lapsiryhmissä työskentelevistä hoitajista huomaa sen , että he ovat oman jaksamisensa vuoksi tarkoituksella valinneet ottaa itselleen tehokkaan, mutta etäisen ammattirooliin jossa suorittavat työpäivänsä aikana perushoidon, katsovat ettei tapahdu vahinkoja/tapaturmia, suoriutuvat ulos minimiaikaan lapsiryhmän kanssa kurahousurumbasta huolimatta, suorittavat ulkovalvontaa , valvovat nukkarissa,  valvovat ruokailun syöden oman "valvonta-aterian" samalla, seuraavat että hygienia ja vessakasvatus on kohdallaan, välttävät sylittelyä "ettei lapsi totu" , ohjaavat pienryhmätoimintaa kellontarkasti minuutilleen alkaen miten nyt ohjelmaan mitäkin on merkitty.

Varhaiskasvatusyksikkö ei koskaan voi korvata edes murto-osaltaan sitä tunnesidettä mikä on toimivassa vanhempi-lapsi-kiintymyssuhteessa. Kiintymystä ei voi ulkoistaa, vaikka aika pitkälti kaiken muun lapsenperushoidon voi.

Tehokkaan ja tasokkaan varhaiskasvatuksen tultua ja vanhempien ulkoistaessa lapsensa kasvatuksensa yksin hoitajien työksi kasan päälle, lapsen tunne-elämä saattaa pahimmillaan jäädä kehittymättömäksi koska kiintymys-suhdetta on aika mahdoton (sori, siis --> haastavaa) hoitajan opettaa 21 lapsen ryhmässä joista osalla haastavaa käytöstä.

Vaan eipä hätää ! Tunnetaitoja voi opettaa! Näytetään vain pedagogisia kuvia missä on nallella itkevä naama, naurava naama  ja vaikkapa vihainen naama. Hei hoitolapset! Kenen vuoro viisata sormella miltä nallesta tuntuu tänään. 

Lastenhoitajien mukaan lasta vissiin rakastaa vain, jos on 24/7 kotona sen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

- - - -Paljon oireilevia päiväkotilapsia, eivät saa huomiota kotoa eivätkä vanhemmat halua katsella tuntia pitempään,kova kohtalo tulevaisuudessa lapsella kukaan ei välitä ja ainoa tukiverkko voi olla se päivähoitaja joka nyt ehtii lapsilauman keskeltä antamaan edes muutaman sekunnin huomiota.. . .----

 

Totta valitettavasti. Paljon aikuista tarvitsevia lapsia isossa lapsiryhmässä. Nämä rakkauden ja hellyyden kipeät hoitolapset roikkuvat sitten siinä sen kiltin ja äidillisimmän hoitsun sylissä ja helmassa tullakseen nähdyksi. Saadakseen edes yhden pään silityksen päivän aikana.

Joistakin , varsinkin isoissa lapsiryhmissä työskentelevistä hoitajista huomaa sen , että he ovat oman jaksamisensa vuoksi tarkoituksella valinneet ottaa itselleen tehokkaan, mutta etäisen ammattirooliin jossa suorittavat työpäivänsä aikana perushoidon, katsovat

Lapsi, joka on kotona tottunut aitoon vuorovaikutukseen aikuisten kanssa, ihmettelee ja  voi huonosti päiväkodissa, jossa hoitajat on paikalla, mutta ei läsnä. Näitä zombeja on hoitajissa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitajien mukaan lasta vissiin rakastaa vain, jos on 24/7 kotona sen kanssa. 

🤣

Sisarussuhteista ihan vain sen verran että kun enää ei vanhemmat anna mahdollisuutta isomman sisaruksen kunnolla tutustua uuteen tulokkaaseen saati sitten edes tue millään tavalla sitä että isompi sisarus tuntisi kuuluvansa perheeseen, niin se aiheuttaa vanhemmat isommalle sisarukselle päiväkotiin viedessään hylkäämisen ja ulkopuolisuuden tunteen, jota vanhemmat perustelevat sillä että lapsi haluaa olla kavereiden kanssa ja viihtyy päiväkodissa sekä vauvalla on oikeus saada kaikki se sama huomio, minkä myös sisarus aikoinaan sai syntyessään, joka todellisuudessa tarkoittaa sitä, että vanhempi ei jaksa vääntää mustasukkaisen isomman sisaruksen kanssa vaan se on helpompi ulkoistaa kokonaan päiväkotiin. Siitäkin huolimatta vaikka olisi molemmat vanhemmat siellä kotona vauvan kanssa. Ja se tekee siitä huolestuttavaa kun isompi sisarus ei saa rauhassa tutustua uuteen arkeen niin väkisin ne sisarussuhteet lähtevät menemään aivan pieleen jo alusta lähtien. Vanhemmat valittaa kun ei ole helppoa. Kuka on sanonut että se on helppoa. Ei se ollut helppoa sen ensimmäisenkään.Tilanne on uusi kaikille ja sitä täytyy jokaisen harjoitella. Ei sen pidäkkään olla helppoa, varsinkaan isommalle sisarukselle joka ei ymmärrä mitä on tapahtunut ja kuka on ottanut hänen paikkansa perheessä. Sitä varten isomman on hyvä olla kotona seuraamassa ja osallistumassa siihen arkeen joka on uutta kaikille. Sitten pikku hiljaa paluu päiväkotiin lyhyemmillä päivillä ja vapaapäivillä sekä kuunnella isompaa sisarusta jos vaikka joka päivä ei kiinnosta lähteä sinne päiväkotiin niin voi hyvin jäädä kotiin. Mitä pienempi ikäero, sen tärkeämpää on ottaa huomioon isompi sisarus ja toki myös jos on isompi ikäero niin luonne korostuu entistä enemmän isommalla sisaruksella. Joskus vanhemmat väittää että isompi sisarus tylsistyy kotona. Mitä sitten? Pitääkö elämän aina olla yhtä sirkusta 24/7? Kuka väittää että se on hyväksi lapselle? Kun isompi sisarus saa rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen niin sisarussuhteet vahvistuvat sisaruksien välillä ja kotona on hyvä kaikkien olla kun vanhemmat tuntevat lapsensa ja heidän tarpeet. Nyt monet vanhemmat kesälomalla vain odottavat että kesäloma loppuu kun meno on kotona niin hirveää kun mikään ei onnistu ja joka asiasta vain tapellaan lasten kanssa. Sitten ihmetellään kun sisarukset kasvavat ja eivät yhtään osaa olla keskenään kun he eivät koskaan ole saaneet mahdollisuutta oppia tuntemaan toisiaan. Pahimmassa tapauksessa he tulevat inhoamaan toisiaan koko loppuelämän. Eipä ole kauaa kun lehdistä sai lukea kuinka 15 vuotias oli yrittänyt myrkyttää 13 vuotiaan sisaruksensa. Ei kannata tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa, eikä halua olla, eikä edes halua opetella olemaan. Lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika, jonka vanhemmat pystyvät pilaamaan itsekkyydellä ja jaksamattomuudella. Päiväkodeissa kyllä töitä riittää vaikka se isompi sisarus olisi poissa tutustumassa uuteen tulokkaaseen ihan muutaman kuukaudenkin. Siellä arvostetaan sitä että vanhemmat haluavat antaa mahdollisuuden isommalle sisarukselle tutustua uuteen sisarukseen koska ne kaikki merkit näkyvät voimakkaasti päiväkodissa kun lapsi kaipaa vanhempiaan ja kokee itsensä ulkopuoliseksi.

Ammattilaistenkin puheista putoaa pohja, jos oman edun ajaminen ja umpisokeus järjestelmän virheille paistaa joka rivin välistä. Sääli kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Sisarussuhteista ihan vain sen verran että kun enää ei vanhemmat anna mahdollisuutta isomman sisaruksen kunnolla tutustua uuteen tulokkaaseen saati sitten edes tue millään tavalla sitä että isompi sisarus tuntisi kuuluvansa perheeseen, niin se aiheuttaa vanhemmat isommalle sisarukselle päiväkotiin viedessään hylkäämisen ja ulkopuolisuuden tunteen, jota vanhemmat perustelevat sillä että lapsi haluaa olla kavereiden kanssa ja viihtyy päiväkodissa sekä vauvalla on oikeus saada kaikki se sama huomio, minkä myös sisarus aikoinaan sai syntyessään, joka todellisuudessa tarkoittaa sitä, että vanhempi ei jaksa vääntää mustasukkaisen isomman sisaruksen kanssa vaan se on helpompi ulkoistaa kokonaan päiväkotiin. Siitäkin huolimatta vaikka olisi molemmat vanhemmat siellä kotona vauvan kanssa. Ja se tekee siitä huolestuttavaa kun isompi sisarus ei saa rauhassa tutustua uuteen arkeen niin väkisin ne sisarussuhteet lähtevät menemään aivan pieleen jo alusta läh

Enpä usko. Usein siskokset on persoonaltaan niin erilaisia, etteivät viihdy keskenään. Lisäksi molemmilla on hyvä olla omat kaverit. Aika usein tästä tulee juttua. Jotenkin on tabu sanoa, että harva lapsi ilahtuu kilpailijasta, mutta sitä on pakko vaan sietää.

Vierailija kirjoitti:

Sisarussuhteista ihan vain sen verran että kun enää ei vanhemmat anna mahdollisuutta isomman sisaruksen kunnolla tutustua uuteen tulokkaaseen saati sitten edes tue millään tavalla sitä että isompi sisarus tuntisi kuuluvansa perheeseen, niin se aiheuttaa vanhemmat isommalle sisarukselle päiväkotiin viedessään hylkäämisen ja ulkopuolisuuden tunteen, jota vanhemmat perustelevat sillä että lapsi haluaa olla kavereiden kanssa ja viihtyy päiväkodissa sekä vauvalla on oikeus saada kaikki se sama huomio, minkä myös sisarus aikoinaan sai syntyessään, joka todellisuudessa tarkoittaa sitä, että vanhempi ei jaksa vääntää mustasukkaisen isomman sisaruksen kanssa vaan se on helpompi ulkoistaa kokonaan päiväkotiin. Siitäkin huolimatta vaikka olisi molemmat vanhemmat siellä kotona vauvan kanssa. Ja se tekee siitä huolestuttavaa kun isompi sisarus ei saa rauhassa tutustua uuteen arkeen niin väkisin ne sisarussuhteet lähtevät menemään aivan pieleen jo alusta läh

Isä tuo 7.30 itkevän isoveljen päiväkotiin, riisuu kärsivän näköisenä ulkovaatteet ja tömäyttää nyyhkivän lapsen sohvalle aikuisen syliin. Nopeasti ulos, ettei tarvitse kuulla itkua. Iltapäivällä 16.30 saapuu hakemaan, jolloin lapsi juoksee karkuun, eikä halua lähteä kotiin. Siinä sitten maanintellaan, että lähdetään katsomaan äitiä ja vauvaa...ja sama ruljanssi seuraavana päivänä. Mitähän miettiä lapsi?

Saattaa oppia sen tärkeän opin, että aina ei voi olla ykkönen. Myös sen, että kotona joutuu jatkossa kilpailemaan kaikesta, kuten päiväkodissa nyt. Tärkeitä oppeja elämän varrelle. Aina ei voi saada kaikkea ja muutkin on otettava huomioon.

Liian vähän puhutaan siitä, että siskokset kadehtivat aina toisiaan ja vanhemmillekin on toinen lapsi usein rakkaampi kuin toinen. 

Ei ole mitään mieltä järjestää kotiin vauva-taaperorumbaa, jossa vanhemmat uupuu, se ei ole hyväksi kummallekaan lapselle.

Kyllä vanhemmat ehtii virkeinäkin tutustuttamaan lapset toisiinsa, ja tietysti niin tekevätkin. 

Vaikuttaa, että päiväkodin työntekijät ajaa jotain organisaationsa agendaa siitä, että subjektiivista oikeutta päivähoitoon rajattaisiin. Pitäkää mielummin lasten ja vanhempien puolta. Vai pelkäättekö työnantajaanne?

Luulisi, että tuo vetkuttelu, että ensin isompi lapsi on kotona, kun vauva tulee, ja sitten käy lyhyen päivän päiväkodissa ja lopulta on kokopäivän, pitkittää lapsen sopeutumista uuteen tilanteeseen. Tällä systeemillä vauvan tulo sekoittaa hänen turvalliset rutiininsa.

Lapset rakastaa rutiineja ja selkeyttä.

Meillä on vauva, mutta sinä käyt edelleen tutussa päiväkodissa. Illalla hoidetaan yhdessä vauvaa. Sitten tehdään taas jotain kivaa sun kanssa yhdessä. Sitten kun vauva kasvaa,  hänkin alkaa käydä päiväkodissa. Selkeää ja yksinkertaista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään mieltä järjestää kotiin vauva-taaperorumbaa, jossa vanhemmat uupuu, se ei ole hyväksi kummallekaan lapselle.

Anteeksi, mutta mitä juuri luin?!!!

Yhteiskunnan kasvatettavaksiko niitä lapsia tehdään? Miksi ihmeessä lisäännytte, jos ei ole aikomustakaan hoitaa itse lapsianne? Minne on hävinnyt vähäinenkin äly ja maalaisjärki?

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna tuli uudistus, että kaupunki joutuu maksamaan puolet ansiosidonnaisesta tai työmarkkinatuesta jo 100 päivän työttömyyden jälkeen ja vain tes-palkkatyö kelpaa sakkomaksuihin työttömistä. Työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta ei enää kelpaa jatkossa sakkomaksujen välttämiseen työttömistä. 

Sakkomaksurahat leikataan kouluista ja varhaiskasvatuksesta, luki lehdessä. Ne on miljoonia. 

Ja siksi te vaaditte subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista, vaikka se on lasten etu taatessaan ruohonjuuritason tuen väsyneille vanhemmille. Ajatte työnantajanne asiaa. Lyhytnäköisesti tosin. Uupuneet vanhemmat tulevat paljon kalliimmaksi.

Aina otetaan puheeksi tämä kuinka haasteellista ja uuvuttavaa vanhemmuus nykyään on. Mutta miksi vanhemmat eivät ota apua vastaa kun sitä tarjotaan. Esim. sosiaaliviranomaiset nähdään ja koetaan heti uhkana kun asia jaksamisesta otetaan puheeksi, vaikka se on mahdollisuus. Mahdollisuus saada apua kotiin jos ja kun ei jaksa. Sieltä saa monenlaista apua, esim. siivousapua, lasten kanssa ulkoiluapua, neuvontaa, kaupassa käyntiä, mahdollisuus opetella tulemaan toimeen omien lasten kanssa ym. Mutta heti kun asia otetaan puheeksi niin mitään ongelmia ei olekkaan. Myös perheneuvolasta saa apua jos sitä vain halutaan ottaa vastaan. Päiväkodissa saa myös apua sosiaaliviranomaisilta kun sitä pyytää. Pienen lapsen saa vietyä päiväkotiin ongelmineen mutta mitä sitten kun koulut alkaa ja ongelmat vain pahentuvat? Sosiaalitoimi alkaakin tuntua hyvältä vaihtoehdolta ja moni vanhempi hakee jopa huostaanottoa omalle lapselleen kun sen kanssa ei enää mitenkään pärjää. Päiväkodin henkilökunta on lapsen puolella ja lapsen etua ajetaan sen verran kuin voidaan. Ja heti kun lapsen asioihin puututaan niin vanhempien puolelta aletaan vihjailla että me ei haluta niitä lapsia sinne vaikka se on meidän työtä hoitaa niitä. Meidän työtä on myös ajatella lapsen parasta mikä usein jää vahemmilta huomaamatta kun he eivät jaksa omaa lastaan. Onneksi lastensuojeluilmoituksen voi tehdä, että on edes jokin keino millä ajaa lapsen parasta kun vanhemmat eivät halua ajatella oman lapsensa parasta. 

Onneksi on myös niitä vanhempia jotka oikeasti haluaa lapsensa parasta ja ottaa tosissaan neuvoja vastaan ja jopa kiittävät siitä kun ovat huomanneet kuinka oikeassa olemme heidän lapsensa suhteen olleen ja arki on alkanut sujumaan hienosti vaikean alun jälkeen. Se on kasvatuskumppanuutta parhaimmillaan. Silloin työtekijät ja lapset voivat hyvin ja työ on antoisaa puolin ja toisin.

Ja toistepäin. Myös siellä päiväkodissa nähdään tilanne vain omasta näkövinkkelistä ja monesti ollaan juuri kurssit käytynä innoissaan kun osataan ja voidaan. Ja sitten tehdään niitä lasuja näkemättä kokonaisuuksia ja ihmetellään, kun lasu ei puutu. Suorastaan kiusataan välillä vanhempia, jopa sijaisvanhempia. T: sossu

Vierailija kirjoitti:

Ja toistepäin. Myös siellä päiväkodissa nähdään tilanne vain omasta näkövinkkelistä ja monesti ollaan juuri kurssit käytynä innoissaan kun osataan ja voidaan. Ja sitten tehdään niitä lasuja näkemättä kokonaisuuksia ja ihmetellään, kun lasu ei puutu. Suorastaan kiusataan välillä vanhempia, jopa sijaisvanhempia. T: sossu

Päiväkodissa nähdään myös aidosti lapsen huoli, johon valitettavasti sossuilla ei ole aikaa perehtyä, jonka seurauksena on tapahtunut se kamalin asia. Sitten alkaakin kiinnostamaan kun aletaan syytteitä luettelemaan. Surullista!

Vierailija kirjoitti:

Vakassa on tehty lasten kasvatuksesta niin tähtitieteellistä, ettei tavallinen vanhempi enää osaa kasvattaa omia lapsiaan vaan ne on pakko tuoda vakaan että niistä kasvaa kunnon kansalaisia ja sitten te siellä valitatte että miksi niitä lapsia tuodaan vakaan kun ollaan vauvan kanssa kotona? Miettikääpä tätä. 

kotihoidontuki olisi varmasti paljon parempi jos lapsen kasvatusta kotona arvostettaisiin. Joten te ammattilaiset, lopettakaa valitus ja tehkää hommanne niin saadaan kunnolla kasvattettuja lapsia tähän maahan!

Tässä on relevantti pointti, mutta heti joku vakalainen veti herneet ja aamukaffet nenäänsä ja ymmärsi kommentin, miten ymmärsi.

Vakan "tähtitieteellistymistä" ei toki ole ajettu työntekijöiden toimesta, vaan poliitikkojen ja arjesta irti olevien pilvilinnojen rakentajien toimesta.

Lastensuojelu ja sosiaalityö itsessään on kriisiytynyt.

Viimeisin tieto lehdistä luettuna on, etteivät sosiaalityöntekijät saa itse edes päättää asiakkaiden palveluista, vaan päätökset tekee ohjausryhmä, mikä on lainvastaista. Sosiaalityöntekijät itse ovat nostaneet asian esiin. 

Alalle on vaikea saada henkilökuntaa ja Avi on puuttunut monessa paikkaa toimintaan, koska se ei ole täyttänyt lain vaatimuksia.

Päivähoito tekee kyllä lastensuojeluilmoituksia. Jotkut niistä koskee päiväkodin olosuhteita ja toimintaa. Suoraselkäisiä ihmisiä siis sielläkin. Enemmän soisi, että hoitajat puuttuisi olosuhteisiin ja toisi epäkohtia esiin. Muutenhan niihin ei kukaan puutu. Vanhustenhuollossa ongelma on ollut, että kritiikkiä esittäneet hoitajat ovat joutuneet vaikeuksiin työsuhteensa kanssa. 

Toivotaan, etteivät säästöt osu liikaa päivähoitoon tai lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään mieltä järjestää kotiin vauva-taaperorumbaa, jossa vanhemmat uupuu, se ei ole hyväksi kummallekaan lapselle.

Anteeksi, mutta mitä juuri luin?!!!

Yhteiskunnan kasvatettavaksiko niitä lapsia tehdään? Miksi ihmeessä lisäännytte, jos ei ole aikomustakaan hoitaa itse lapsianne? Minne on hävinnyt vähäinenkin äly ja maalaisjärki?

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Siitä päätettäessä on ajateltu lasten ja perheiden parasta. Tällä myös torjutaan heti ruohonjuuritasolla ongelmien syntyä tukemalla perheen jaksamista. Moralisointi ja yritys syyllistää vanhempia laillisesta palvelun käytöstä on vähintäänkin arveluttavaa.