Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19756)
Minut väsyttää oikeasti jatkuvasti kasvava tuen tarpeisten lasten määrä. Haasteet ovat yhä useammin itsesäätelyssä ja tunnepuolella. Aamut saattaa alkaa ennen kahdeksaa sillä, että ralli on täydessä käynnissä; asettuminen leikkiin tai muuhun puhaan ei onnistu, juostaan rallia ja pahimmassa tapauksessa otetaan fyysisesti tai sanallisesti yhteen. Aamujen haaste on vähäinen kasvattajamäärä ja jatkuvasti soiva ovikello. On vaikea ottaa lapsia vastaan/saattaa aamupalalle ja osallistua jo syöneiden lasten leikkiin tms. Ne haastavimmat kaverit tuodaan paikalle usein klo 7 ja haetaan klo 17. Vanhemmat saattavat suoraan myöntää, etteivät pärjää lasten kanssa kotona, siksi käyttävät koko hoitoajan mahd. tehokkaasti. Ja kyllä, lapsille ja perheille on tarjottu jo runsaasti tukea. Erityisopettaja on usein ryhmässä, kotiin on ohjattu kuraattorin ja psykologin tuki, terapiaa on usealla lapsella. Edistystäkin tapahtuu, mutta kun haasteita on usealla lapsella, he provosoivat toisiaan haastavaan käytökseen. Riitoja ja tönimisiä selvitetään päivittäin. Ohjeiden kuuntelu, ymmärtäminen ja noudattaminen on monelle liikaa, hyvin usein. Vaikka kuinka otetaan lasten mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet huomioon ja ohjataan positiivisella palautteella ja kannustuksella, niin toiminta ei kohtaa kaikkien lasten intressejä. Tai päivä vain voi olla niin huono, että mikään ei onnistu. Jotkun päivät on oikeasti pelkkää selviämistä.
Nyt kun marraskuu on kohta puolessavälissä, olen ihan loppu. Olen päättänyt että tämä on viimeinen vuosi. Ennen kesäkuuta minulla on uudet suunnitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan siitä että lapset ovat valvomatta kun ei aikuisia riitä.
Miksi kuitenkin joka kerta kun kävelen lähellä olevan päiväkodin pihalta siellä näyttää aikuiset olevan yhdessä supussa keskenään ja lapset ovat ympäri pihaa valvomatta? Eikö näiden työntekijöiden olisi syytä hajaantua ympäri pihaa eikä jutella keskenään?
Kyllä , se on hyvin tärkeää myös. Mutta on myös tärkeä sopia niistä asioista miten taas päivä mennään etee päin milloin minkäkin erikoistilanteen takia tai joskus ihan vain vaihtaa muutama rohkaiseva sana työkaverin kanssa. Ulkoilutilanne on yleensä ainut.
Ja ihan varmasti joskus jauhavat ihan muutakin, mutta työilmapiirin takia sellaienkin on aika tärkeää.Muutama rohkaiseva sana?Nämä työntekijät eivät koskaan ole siellä missä lapset vaan yleensä yhdessä porukassa keskellä pihaa. Näin on kuulema myös kaverin lapsen päiväkodissa.
Se on suht yleistä, siis nuo "juttufoorumit" siellä pihalla, mutta ei voi kuitenkaan leimata kaikkia taloja samanlaisiksi.
Riippuu paljon yksikön johtajastakin, salliiko hän kys toiminnan ja puuttuuko siihen havaitessaan sitä. Lopuksi: korona-aikana varsinkin se pihalla työkaverin näkeminen on hyvin todnäk ainoa hetki päivässä, jopa viikossa, kun näkee työkaverin toisesta ryhmästä. Silloin kai aika inhimillistä, että vaihdetaan muutama sananen? Ja btw, sen verran harjaantunutta se väki siellä pihallakin on, että pystyvät samalla kun suu hieman käy, havainnoimaan pihankin tapahtumia.
Ja ei pidä unohtaa vertaistuki-pointtia.Tuo kommentti olikin liittyen siihen että valitetaan ettei valvovia silmiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin tehdään käytännössä kaikkea muuta kun valvotaan. Pääasiallinen tehtävä siellä päiväkodissa luulisi olevan kuitenkin niiden lasten kanssa oleminen eikä työkavereiden kanssa jutteleminen.
Me ei hemmetti vie mitään muuta tehdäkään kuin olla niiden lasten kanssa. Hyvä että edes vessassa päästään käymään. Kahvilla hyvänä päivänä sen 10min. Kaiken muun ajan olen niissä teidän lapsissa kiinni venyen ja paukkuen ja sitten syyllistetään, kun siellä pihalla kehtaan työkaverilta kysyä, että mitä kuuluu. Yleensä en niistä kuulumisista ehdi edes kysyä, koska pitää puhua jotain töihin liittyvää asiaa. Mä en jaksa enää, kun koskaan en saa vanhemmilta mitään kiitosta. Aina vaan haukkuja ja arvosteluja, vaikka yritän teidän lasten eteenne tehdä parhaani ja vielä p*skalla palkalla. Hoitakaa itse lapsenne.
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa.Itse en myöskään koko lapsen päiväkotiuran aikana saanut juurikaan koskaan kuulla lapsestani mitään positiivista. Aina muistettiin kyllä sanoa jos oli jotain ikävää. Muistan kun hoitaja itkusilmässä tuli kertomaan mulle kun hain lasta päiväkodissa miten oli raapinut kaveria ja oli jäänyt rumat jäljet naamaan. Poika oli tuolloin vasta täyttänyt 2-vuotta. Luulisi nyt henkilökunnankin ymmärtävän että olisin tietysti tehnyt kaikkeni estääkseni tuon jos olisin ollut paikalla. Kummallista syyllistävää asennetta venhempia kohtaan.
Nyt lapsi on 2.luokalla koulussa ja pärjää hienosti. Ei ole tullut enää negatiivista palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierail
</p>
<p>[quote=Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan siitä että lapset ovat valvomatta kun ei aikuisia riitä.
Miksi kuitenkin joka kerta kun kävelen lähellä olevan päiväkodin pihalta siellä näyttää aikuiset olevan yhdessä supussa keskenään ja lapset ovat ympäri pihaa valvomatta? Eikö näiden työntekijöiden olisi syytä hajaantua ympäri pihaa eikä jutella keskenään?
Kyllä , se on hyvin tärkeää myös. Mutta on myös tärkeä sopia niistä asioista miten taas päivä mennään etee päin milloin minkäkin erikoistilanteen takia tai joskus ihan vain vaihtaa muutama rohkaiseva sana työkaverin kanssa. Ulkoilutilanne on yleensä ainut.
Ja ihan varmasti joskus jauhavat ihan muutakin, mutta työilmapiirin takia sellaienkin on aika tärkeää.Muutama rohkaiseva sana?Nämä työntekijät eivät koskaan ole siellä missä lapset vaan yleensä yhdessä porukassa keskellä pihaa. Näin on kuulema myös kaverin lapsen päiväkodissa.
Se on suht yleistä, siis nuo "juttufoorumit" siellä pihalla, mutta ei voi kuitenkaan leimata kaikkia taloja samanlaisiksi.
Riippuu paljon yksikön johtajastakin, salliiko hän kys toiminnan ja puuttuuko siihen havaitessaan sitä. Lopuksi: korona-aikana varsinkin se pihalla työkaverin näkeminen on hyvin todnäk ainoa hetki päivässä, jopa viikossa, kun näkee työkaverin toisesta ryhmästä. Silloin kai aika inhimillistä, että vaihdetaan muutama sananen? Ja btw, sen verran harjaantunutta se väki siellä pihallakin on, että pystyvät samalla kun suu hieman käy, havainnoimaan pihankin tapahtumia.
Ja ei pidä unohtaa vertaistuki-pointtia.Tuo kommentti olikin liittyen siihen että valitetaan ettei valvovia silmiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin tehdään käytännössä kaikkea muuta kun valvotaan. Pääasiallinen tehtävä siellä päiväkodissa luulisi olevan kuitenkin niiden lasten kanssa oleminen eikä työkavereiden kanssa jutteleminen.
Me ei hemmetti vie mitään muuta tehdäkään kuin olla niiden lasten kanssa. Hyvä että edes vessassa päästään käymään. Kahvilla hyvänä päivänä sen 10min. Kaiken muun ajan olen niissä teidän lapsissa kiinni venyen ja paukkuen ja sitten syyllistetään, kun siellä pihalla kehtaan työkaverilta kysyä, että mitä kuuluu. Yleensä en niistä kuulumisista ehdi edes kysyä, koska pitää puhua jotain töihin liittyvää asiaa. Mä en jaksa enää, kun koskaan en saa vanhemmilta mitään kiitosta. Aina vaan haukkuja ja arvosteluja, vaikka yritän teidän lasten eteenne tehdä parhaani ja vielä p*skalla palkalla. Hoitakaa itse lapsenne.
Niinpä, olisi ihan "hauska" nähdä miten kys vanhemmat "hoitaisivat homman" sen 8h työpäivän aikana, kun kollegoja poissa, sijaisia ei taaskaan ole saatu, lapset känkkäränkässä, erityisen tuen lapset omia itsejään tai ehkäpä jopa erityisen haastavia, vettä sataa kaatamalla eikä uloskaan oikein pääse tai sitten sinne vaan mennään kurahousu ym maratooneineen, lepparissa on 10-20 silittäjän kaipaajaa, joku kastelee sänkynsä/oksentaa/ripuloi tmv, kahvitauolle ei todellakaan ehdi ja hyvä jos sinne pissalle, kakkosasialle ei ainakaan (onneksi itselläni ei suoli töissä ns toimi) jne.jne
Kun sellaisiakin päiviä on, ja säännöllisesti, että ns kaikki tuo, ja enemmänkin, värittää sitä päivää.Tervetuloa kaiken tuon jälkeen "aukomaan".
Ihan asiallista on minusta silti kommentoida myös sitä että juttelukerhoja vähän vähemmälle siellä pihalla. Se on kuitenkin turvallisuuskysymys ja paljon jää lasten välisiä kiusaamistilanteitakin näkemättä jos aikuiset ei ole siellä ulkona myös ohjaamassa leikkejä mukana tai edes näkemässä/kuulemassa, mitä tapahtuu.
T. Entinen VO
Tänään oli pakko pitää juttelukerho siitä, että kuka suostuu taas jälleen kerran jatkamaan päiväänsä, koska yksi iltavuorolainen lähti kotiin migreenin iskiessä. Yleensä ne juttelukerhot pidetään vastaavista syistä. Ollaan myös yhdessä itketty työn raskautta, sen myönnän.
Varhaiskasvatus.
Lapsien täytyy saada ruokaa, peseytyä, oppia käytöstavat, odottaa vuoroaan, kinata, kiistellä, telmiä.
Jos tulee oikeasti kakka tai pissa, aikuisempi hoitaa. Samalla aikuisempi voi vaikka höpötellä, laulaa, lohduttaa, kertoa...
Lapsella pitäisi Suomessa olla lupa olla lapsi, mielellään piiitkä lapsuus. Lapsuusaikaan ei kuulu syynäys, arviointi, kolmikantakeskustelut - kuin ja vain aiheesta: jos ilmenee erityistä ongelmatiikkaa.
Lapsen pitää saada olla lapsi.
Ihan niinkuin minäkin sain olla lapsi 70-luvulla siskojeni kanssa.
Isä ja äiti kävivät töissä. Meille oli laitettu sapuskat. Myös oli laitettu päivän annetut tehtävät, esim. marjapuskan marjanpoiminta ennen rantaan menoa. Pyöräntarakalla vietiin räsymattoja, joita oli ihana pestä. Pyysin usein äidiltä, olisiko jotain vielä ja äiti antoi vaikka uudelleen jonkin kappaleen.
Imuroin kotona. Sain kehuja. Opin yllättämään.
Rannalla siskojen ja muiden lasten kanssa pakollisten päivän töiden jälkeen.
Metsässä tai pelaamassa pelejä muiden lasten kanssa.
Kaikki tämä ilman vanhemman jatkuvaa läsnäoloa.
Edellinen kuvaus liittyi pitkiin kansakouluajan kesälomiin.
Kouluaikaan ihan samat kotiaskareet, åienet, mutta pakolliset tulivat tehdyksi hyvin tai aina ei ihan hyvin. Vastuu ja vapaus kulkevat käsikädessä.
Onnistumisenkokemukset ja henkinen kasvu, itsenäistyminen, itseluottamus kasvavat itsestään.
Koulumatkat käveltiin joskus ojanpientareita katsellen tai pyöräille.
Nykylapset ovat jalostuksen ja yhteiskunnallisen manipulaation uhreja.
Lapsuus on lahja.
Lapsi oppii rakkaudella, rajoilla ja vastuulla. Lapsuuteen saa kuulua myös mm puusta putoaminen...jne jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Varhais "kasvatus" ei tarpeellista muutoin kuin jos kyseessä erityislahjakas lapsi tai heikkolajaisempi, sairas lapsi.
Mielipide.
Lapselle oikeus pitkään lapsuusaikaan.
Katkan edelliseen liittyen: olen korkeakoulutettu, suvustamme ensimmäistä polvea.
Halusin tuoda esille, että varhaiskasvatuksen motiivit ja fokus on kirjaaminen, suunnitteu, palaverit, kolmikantakeskustelut (😁).
Voitaisiin hankkia ja pitäytyä resurssipulan ja varsinkin sen aikana oleelliseen eli hoitaviin, hoivaaviin, tekeviin käsiin, silmiin ja sieluun.
Lapsella on oikeus kasvaa rauhassa omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen.
Ei muuta. 😋🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierail
</p>
<p>[quote=Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan siitä että lapset ovat valvomatta kun ei aikuisia riitä.
Miksi kuitenkin joka kerta kun kävelen lähellä olevan päiväkodin pihalta siellä näyttää aikuiset olevan yhdessä supussa keskenään ja lapset ovat ympäri pihaa valvomatta? Eikö näiden työntekijöiden olisi syytä hajaantua ympäri pihaa eikä jutella keskenään?
Kyllä , se on hyvin tärkeää myös. Mutta on myös tärkeä sopia niistä asioista miten taas päivä mennään etee päin milloin minkäkin erikoistilanteen takia tai joskus ihan vain vaihtaa muutama rohkaiseva sana työkaverin kanssa. Ulkoilutilanne on yleensä ainut.
Ja ihan varmasti joskus jauhavat ihan muutakin, mutta työilmapiirin takia sellaienkin on aika tärkeää.Muutama rohkaiseva sana?Nämä työntekijät eivät koskaan ole siellä missä lapset vaan yleensä yhdessä porukassa keskellä pihaa. Näin on kuulema myös kaverin lapsen päiväkodissa.
Se on suht yleistä, siis nuo "juttufoorumit" siellä pihalla, mutta ei voi kuitenkaan leimata kaikkia taloja samanlaisiksi.
Riippuu paljon yksikön johtajastakin, salliiko hän kys toiminnan ja puuttuuko siihen havaitessaan sitä. Lopuksi: korona-aikana varsinkin se pihalla työkaverin näkeminen on hyvin todnäk ainoa hetki päivässä, jopa viikossa, kun näkee työkaverin toisesta ryhmästä. Silloin kai aika inhimillistä, että vaihdetaan muutama sananen? Ja btw, sen verran harjaantunutta se väki siellä pihallakin on, että pystyvät samalla kun suu hieman käy, havainnoimaan pihankin tapahtumia.
Ja ei pidä unohtaa vertaistuki-pointtia.Tuo kommentti olikin liittyen siihen että valitetaan ettei valvovia silmiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin tehdään käytännössä kaikkea muuta kun valvotaan. Pääasiallinen tehtävä siellä päiväkodissa luulisi olevan kuitenkin niiden lasten kanssa oleminen eikä työkavereiden kanssa jutteleminen.
Me ei hemmetti vie mitään muuta tehdäkään kuin olla niiden lasten kanssa. Hyvä että edes vessassa päästään käymään. Kahvilla hyvänä päivänä sen 10min. Kaiken muun ajan olen niissä teidän lapsissa kiinni venyen ja paukkuen ja sitten syyllistetään, kun siellä pihalla kehtaan työkaverilta kysyä, että mitä kuuluu. Yleensä en niistä kuulumisista ehdi edes kysyä, koska pitää puhua jotain töihin liittyvää asiaa. Mä en jaksa enää, kun koskaan en saa vanhemmilta mitään kiitosta. Aina vaan haukkuja ja arvosteluja, vaikka yritän teidän lasten eteenne tehdä parhaani ja vielä p*skalla palkalla. Hoitakaa itse lapsenne.
Niinpä, olisi ihan "hauska" nähdä miten kys vanhemmat "hoitaisivat homman" sen 8h työpäivän aikana, kun kollegoja poissa, sijaisia ei taaskaan ole saatu, lapset känkkäränkässä, erityisen tuen lapset omia itsejään tai ehkäpä jopa erityisen haastavia, vettä sataa kaatamalla eikä uloskaan oikein pääse tai sitten sinne vaan mennään kurahousu ym maratooneineen, lepparissa on 10-20 silittäjän kaipaajaa, joku kastelee sänkynsä/oksentaa/ripuloi tmv, kahvitauolle ei todellakaan ehdi ja hyvä jos sinne pissalle, kakkosasialle ei ainakaan (onneksi itselläni ei suoli töissä ns toimi) jne.jne
Kun sellaisiakin päiviä on, ja säännöllisesti, että ns kaikki tuo, ja enemmänkin, värittää sitä päivää.Tervetuloa kaiken tuon jälkeen "aukomaan".
Ihan asiallista on minusta silti kommentoida myös sitä että juttelukerhoja vähän vähemmälle siellä pihalla. Se on kuitenkin turvallisuuskysymys ja paljon jää lasten välisiä kiusaamistilanteitakin näkemättä jos aikuiset ei ole siellä ulkona myös ohjaamassa leikkejä mukana tai edes näkemässä/kuulemassa, mitä tapahtuu.
T. Entinen VO
Tänään oli pakko pitää juttelukerho siitä, että kuka suostuu taas jälleen kerran jatkamaan päiväänsä, koska yksi iltavuorolainen lähti kotiin migreenin iskiessä. Yleensä ne juttelukerhot pidetään vastaavista syistä. Ollaan myös yhdessä itketty työn raskautta, sen myönnän.
Nyt puhuttiinkiin turhasta juoruamisesta jota moni siellä harjottaa tuntitolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä asia ja tilanne tule ikinä muuttumaan.
T. Alalla kohta 20v ja ainakin viimeiset 12-15v tästä on jauhettu, ja jauhamiseksi se on jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan siitä että lapset ovat valvomatta kun ei aikuisia riitä.
Miksi kuitenkin joka kerta kun kävelen lähellä olevan päiväkodin pihalta siellä näyttää aikuiset olevan yhdessä supussa keskenään ja lapset ovat ympäri pihaa valvomatta? Eikö näiden työntekijöiden olisi syytä hajaantua ympäri pihaa eikä jutella keskenään?
Kyllä , se on hyvin tärkeää myös. Mutta on myös tärkeä sopia niistä asioista miten taas päivä mennään etee päin milloin minkäkin erikoistilanteen takia tai joskus ihan vain vaihtaa muutama rohkaiseva sana työkaverin kanssa. Ulkoilutilanne on yleensä ainut.
Ja ihan varmasti joskus jauhavat ihan muutakin, mutta työilmapiirin takia sellaienkin on aika tärkeää.Muutama rohkaiseva sana?Nämä työntekijät eivät koskaan ole siellä missä lapset vaan yleensä yhdessä porukassa keskellä pihaa. Näin on kuulema myös kaverin lapsen päiväkodissa.
Se on suht yleistä, siis nuo "juttufoorumit" siellä pihalla, mutta ei voi kuitenkaan leimata kaikkia taloja samanlaisiksi.
Riippuu paljon yksikön johtajastakin, salliiko hän kys toiminnan ja puuttuuko siihen havaitessaan sitä. Lopuksi: korona-aikana varsinkin se pihalla työkaverin näkeminen on hyvin todnäk ainoa hetki päivässä, jopa viikossa, kun näkee työkaverin toisesta ryhmästä. Silloin kai aika inhimillistä, että vaihdetaan muutama sananen? Ja btw, sen verran harjaantunutta se väki siellä pihallakin on, että pystyvät samalla kun suu hieman käy, havainnoimaan pihankin tapahtumia.
Ja ei pidä unohtaa vertaistuki-pointtia.Tuo kommentti olikin liittyen siihen että valitetaan ettei valvovia silmiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin tehdään käytännössä kaikkea muuta kun valvotaan. Pääasiallinen tehtävä siellä päiväkodissa luulisi olevan kuitenkin niiden lasten kanssa oleminen eikä työkavereiden kanssa jutteleminen.
Me ei hemmetti vie mitään muuta tehdäkään kuin olla niiden lasten kanssa. Hyvä että edes vessassa päästään käymään. Kahvilla hyvänä päivänä sen 10min. Kaiken muun ajan olen niissä teidän lapsissa kiinni venyen ja paukkuen ja sitten syyllistetään, kun siellä pihalla kehtaan työkaverilta kysyä, että mitä kuuluu. Yleensä en niistä kuulumisista ehdi edes kysyä, koska pitää puhua jotain töihin liittyvää asiaa. Mä en jaksa enää, kun koskaan en saa vanhemmilta mitään kiitosta. Aina vaan haukkuja ja arvosteluja, vaikka yritän teidän lasten eteenne tehdä parhaani ja vielä p*skalla palkalla. Hoitakaa itse lapsenne.
Et kuulosta kovin lapsirakkaalta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lastentarhanopettaja 58v. Teen tällä hetkellä vain keikkaillen osaaikaisesti.
Paljon on muuttunut niistä ajoista kun olen aloittanut.
Eikä suinkaan hyvään suuntaan vaikka jotain hyvääkin tietysti on tullut.
Eniten suren tätä suuntaa missä pienet kodinomaiset yksiköt jyrätään ja tilalle rakennetaan laitoksia. Siinä menetetään hyvin paljon ja samalla kasataan ongelmia.
Toinen on tämä järjetön "paperityön" määrä joka vie aikaa aivan suhteettoman paljon. Suoraan sanon että iso osa siitä on turhaa.
Yllättävän paljon vaka-alalla on myös mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä, enkä sano tätä pahalla, koska jos omat ongelmat on hoidossa ja pysyy aisoissa työpaikalla niin kaikki ok. Minulla on ollut vuosien aikana esim. useampia alan opiskelijoita, jotka kärsineet pahasta paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuudesta ja päihdeongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon vaka-alalla on myös mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä, enkä sano tätä pahalla, koska jos omat ongelmat on hoidossa ja pysyy aisoissa työpaikalla niin kaikki ok. Minulla on ollut vuosien aikana esim. useampia alan opiskelijoita, jotka kärsineet pahasta paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuudesta ja päihdeongelmista.
Se oli v.2019, kun mielenterveysaiheiset syyt menivät 1.sijalle sairauspoissaoloissa alallamme, ohittivat tuki-ja liikuntaelinsairaudet/vaivat jotka nyt 2.sijalla.
Eli eipä tätä työtä ja kaikkea tässäkin ketjussa mainittua sontaa enää yläpääkään kestä.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon vaka-alalla on myös mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä, enkä sano tätä pahalla, koska jos omat ongelmat on hoidossa ja pysyy aisoissa työpaikalla niin kaikki ok. Minulla on ollut vuosien aikana esim. useampia alan opiskelijoita, jotka kärsineet pahasta paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuudesta ja päihdeongelmista.
Ei kai siinä mitään yllättävää ole. On ihan tutkittua, että joka viides suomalainen on kärsinyt jonku asteen mt-ongelmista. Tottakai heitä siis löytyy kaikilta aloilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä asia ja tilanne tule ikinä muuttumaan.
T. Alalla kohta 20v ja ainakin viimeiset 12-15v tästä on jauhettu, ja jauhamiseksi se on jäänyt.
Minä jäin 5 vuotta sitten pois huomattuani 15 vuoden jälkeen tuon saman . ihan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä asia ja tilanne tule ikinä muuttumaan.
T. Alalla kohta 20v ja ainakin viimeiset 12-15v tästä on jauhettu, ja jauhamiseksi se on jäänyt.
Minä jäin 5 vuotta sitten pois huomattuani 15 vuoden jälkeen tuon saman . ihan paskaa.
Ja rupesit tekemään mitä? Jos lotossa voittaisi niin uskaltaisi tehdä saman ratkaisun..
" Minut väsyttää oikeasti jatkuvasti kasvava tuen tarpeisten lasten määrä. Haasteet ovat yhä useammin itsesäätelyssä ja tunnepuolella. "
Yksi alan suurimpia epäkohtia on se, ettei kokeneita avustajia saada riittävän sutjakkaasti ryhmiin missä kaivataan kipeästi tukea lapselle.
Ja jos saadaan, niin surullisen usein avustajat lopettavat, eivätkä sitoudu koska hekin uupuvat kun näkevät konkreettisesti mitä työ vaatii. Vaihtavat helpompaan työhön hekin.
Vierailija kirjoitti:
" Minut väsyttää oikeasti jatkuvasti kasvava tuen tarpeisten lasten määrä. Haasteet ovat yhä useammin itsesäätelyssä ja tunnepuolella. "
Yksi alan suurimpia epäkohtia on se, ettei kokeneita avustajia saada riittävän sutjakkaasti ryhmiin missä kaivataan kipeästi tukea lapselle.
Ja jos saadaan, niin surullisen usein avustajat lopettavat, eivätkä sitoudu koska hekin uupuvat kun näkevät konkreettisesti mitä työ vaatii. Vaihtavat helpompaan työhön hekin.
Jotain porkkanoita tarvitaan myös avustajille, että hakeutuisivat töihin. Palkka on huono ja työ raskas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Minut väsyttää oikeasti jatkuvasti kasvava tuen tarpeisten lasten määrä. Haasteet ovat yhä useammin itsesäätelyssä ja tunnepuolella. "
Yksi alan suurimpia epäkohtia on se, ettei kokeneita avustajia saada riittävän sutjakkaasti ryhmiin missä kaivataan kipeästi tukea lapselle.
Ja jos saadaan, niin surullisen usein avustajat lopettavat, eivätkä sitoudu koska hekin uupuvat kun näkevät konkreettisesti mitä työ vaatii. Vaihtavat helpompaan työhön hekin.
Jotain porkkanoita tarvitaan myös avustajille, että hakeutuisivat töihin. Palkka on huono ja työ raskas.
Mille avustajille? En ole vuosiin tavannut alalla avustajia, ei heitä enää ole.
Esim.Vantaa panostanut viimeiset 7v koulutettuun kasvatushenkilöstöön eli avustaja-nimikkeisiä työntekijöitä ei enää pahemmin ole.
Ja saadakseen henk.koht avustajan tai edes ryhmäkohtaisen sellaisen, edes puolikkaiksi päiviksi, ryhmässä tulee olla useampia (3-4) erityisen tuen lapsia joilla melkein jo diagnoositkin, koska ilman diagnoosia lapsi ei lisätukea hevillä saa.
Ongelmalliseksi asian vain tekee se, että alle kouluikäisiä ei diagnosoida.
T. Varhaiskasvattaja
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, olisi ihan "hauska" nähdä miten kys vanhemmat "hoitaisivat homman" sen 8h työpäivän aikana, kun kollegoja poissa, sijaisia ei taaskaan ole saatu, lapset känkkäränkässä, erityisen tuen lapset omia itsejään tai ehkäpä jopa erityisen haastavia, vettä sataa kaatamalla eikä uloskaan oikein pääse tai sitten sinne vaan mennään kurahousu ym maratooneineen, lepparissa on 10-20 silittäjän kaipaajaa, joku kastelee sänkynsä/oksentaa/ripuloi tmv, kahvitauolle ei todellakaan ehdi ja hyvä jos sinne pissalle, kakkosasialle ei ainakaan (onneksi itselläni ei suoli töissä ns toimi) jne.jne
Kun sellaisiakin päiviä on, ja säännöllisesti, että ns kaikki tuo, ja enemmänkin, värittää sitä päivää.
Tervetuloa kaiken tuon jälkeen "aukomaan".
Olen ollut kymmenissä Helsingin päiväkodeissa viimeisen vuoden aikana sijaisena. En ole nähnyt vielä yhtäkään päiväkotia jossa työntekijät eivät olisi ehtineet työpäivänsä aikana tauolle tai vessaan. Usein tauko on ollut 15-30 min ja kyllä siinä ehtii hyvin vessassakin käymään, myös muutenkin päivän aikana täysin vapaasti jos on hätä. Joko nämä väitteet ovat siis täyttä legendaa, tai sitten oikeasti jossain päin on näin uskomattomia päiväkoteja olemassa. Itse olen kuitenkin nähnyt paikkoja laidasta laitaan mutta en koskaan törmännyt tällaiseen.