Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

"Medialukutaito" my ass.... Kyllä tärkeämpää ja ammatillisempaakin on ensisijaisesti nähdä se lapsi ja välittää siitä yksilönä ja persoonana edes vähän.

Ala on aivan liian täynnä katkeroituneita eukkoja (katso edellä) vailla motivaatiota muuhun kun juuri juuri raahautua viime sekunneilla työpaikalle naama valmiiksi happamena , saikkua miettiessä ja henkilökunnalle kettuillessa.

Sitä rakastamista varten lapsilla on vanhempansa, perheensä ja isovanhempansa sekä ystävänsä.

Varhaiskasvatus on päiväaikaan tapahtuvaa tietoista ja normitettua opetus- ja kasvatustyötä. Se on perheille vapaaehtoista ja täysin tai lähes maksutonta, yhteiskunnan verovaroin tuotettua lakisääteistä palvelua. Kuten muukin perus- ja toisenasteen koulutus. Myös korkeakoulutus ja vapaa sivistystyö tässä maassa on osa tuota elinikäisen oppimisen jatkumoa ja osallistujalle pääosin maksutonta (ainakin vielä toistaiseksi).

Tämä kansalaisille tarjottava ilmainen, laadukas  kasvatus ja koulutus on poikkeuksellista maailmassa. Suomellakaan ei tule olemaan siihen varaa ikuisesti, joten kannattaa ottaa opikseen nyt, kun vielä voi.

Halailu uusia asioita opiskellessa ei ole oppimisen näkökulmasta ensisijainen (eikä edes toissijainen) metodi tai ehto.

" Halailu uusia asioita opiskellessa ei ole oppimisen näkökulmasta ensisijainen (eikä edes toissijainen) metodi tai ehto"

Ootkohan se sama teoreettista bullshittia sujuvasti suoltava rasittava tyyppi joka esim antaa lapsen itkeä pascat housissa vaikka koko päivän , koska "aihetta ei ensisijaisesti eikä edes toissijaisesti " käsitelty yliopistossa ekä näinollen kuulu pedagogin työnkuvaan?

Vierailija kirjoitti:

" Halailu uusia asioita opiskellessa ei ole oppimisen näkökulmasta ensisijainen (eikä edes toissijainen) metodi tai ehto"

 

Ootkohan se sama teoreettista bullshittia sujuvasti suoltava rasittava tyyppi joka esim antaa lapsen itkeä pascat housissa vaikka koko päivän , koska "aihetta ei ensisijaisesti eikä edes toissijaisesti " käsitelty yliopistossa ekä näinollen kuulu pedagogin työnkuvaan?

En taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Halailu uusia asioita opiskellessa ei ole oppimisen näkökulmasta ensisijainen (eikä edes toissijainen) metodi tai ehto"

 

Ootkohan se sama teoreettista bullshittia sujuvasti suoltava rasittava tyyppi joka esim antaa lapsen itkeä pascat housissa vaikka koko päivän , koska "aihetta ei ensisijaisesti eikä edes toissijaisesti " käsitelty yliopistossa ekä näinollen kuulu pedagogin työnkuvaan?

En taida olla.

Taidatpa olla.

Ahdistaa ihan helvetisti syksyn tautikierteet, koronan lisäksi tuo poikkeuksellinen mykoplasma epidemia ja mahdollinen keuhkokuume sen aiheuttamana, influenssa-aika alkamassa ja kaikki muu.

Jokainen päivä pelossa, että mikähän pöpö tänään tarttuukaan ja miten sen klaaraa..

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikaisempi kirjoitti että joutui keskusteluun sairastelusta, niin joudun nyt minäkin. Yhteensä 6 päivää tältä syksyltä. Olen pienten ryhmässä jossa ei ole tainnut kertaakaan olla vielä 12 lasta samaan aikaan paikalla koska sairastelevat ja omiakin lapsia löytyy useampi. Kyllä ne taudit kiertävät! Johtaja syyllistää näistä sairasteluista. Työsuojelu kiinnostui asiasta ja toivottavasti pistävät narisevan esihenkilön ruotuunsa ja loppuu se kettuilu! :) Laittaa miettimään olisiko johtajalla työnsarkaa siinä jos meinaa koko pulju kaatua aina kun on poissa.. 

 

Millaisia nuo sairastelut ovat olleet, sekin vaikuttaa puhutteluun joutumiseen? Oletko tyyliin joka maanantai saikulla niin ettei tarvi sairaslomatodistusta? Ottaa pattiin työkaveri joka lyhentää jokaikisen työviikon 4 tai 3 päiväiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Todistin tapahtumaa, missä pieni villikko sähkösaapas poika sinkoili pitkin pihaa sinne tänne. Yllättäen pysähtyi , etsi katseellaan pihalla valvomassa olleen hoitajan ja lähestyi tätä. Viittoi kumartumaan ja sanoi hoitajalle kauniisti: "Hakuaisin halata".

Se hoitaja pudfottautui välittömästi polvillensa ja hän halasi sitä poikaa pitkään ja kiireettä siinä lapsi ja aikuisvilinän keskellä.

Sen jälkeen poika katosi sinne lapsivilinään.

Kävi mielessä että hoitaja joka jaksaa juurikin siinä hektisessä arjessa osoittaa lämpöä ja ymmärtää pysähtyä ja oikeasti nähdä ja kohdata hoitolapsen, sellainen hoitaja on ( titteleistä riippumatta) hyvä hoitaja.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen huomiota ja lämpöä (välittämistä) kuten kukka tarvitsee vettä.

Jos päiväkodit tungetaan täpötäyteen hoitolapsia, niin arki menee selviytymiseen, ja lapsi hukkuu sinne vilinään pärjäilemään. Ei siinä ketään

Joo varmaan 80 - luvulta tuo tarina. Nykyisin ihan eri meno päällä, satoja lapsia pihalla ja suurin osa aikuisista sijaisia, pyydä siinä sitten halia joltain eka päivän hoitajalta. Hoitajakin kuormitettu kaiken maailman vaatimuksilla heti kättelyssä niin että lapsi ei ole ensimmäisellä sijalla siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikaisempi kirjoitti että joutui keskusteluun sairastelusta, niin joudun nyt minäkin. Yhteensä 6 päivää tältä syksyltä. Olen pienten ryhmässä jossa ei ole tainnut kertaakaan olla vielä 12 lasta samaan aikaan paikalla koska sairastelevat ja omiakin lapsia löytyy useampi. Kyllä ne taudit kiertävät! Johtaja syyllistää näistä sairasteluista. Työsuojelu kiinnostui asiasta ja toivottavasti pistävät narisevan esihenkilön ruotuunsa ja loppuu se kettuilu! :) Laittaa miettimään olisiko johtajalla työnsarkaa siinä jos meinaa koko pulju kaatua aina kun on poissa.. 

 

Millaisia nuo sairastelut ovat olleet, sekin vaikuttaa puhutteluun joutumiseen? Oletko tyyliin joka maanantai saikulla niin ettei tarvi sairaslomatodistusta? Ottaa pattiin työkaveri joka lyhentää jokaikisen työviikon 4 tai 3 päiväiseksi. 

Meillä julkisella puolella on ihan tarkat säännöt siitä että missä ajassa on on ollut määrän X sairaslomalla (vaikka lääkärintodistus) niin pidetään keskustelu. Tuo on hyvä systeemi, ei syyllistä ketään koska se pidetään kaikille joilla ko.kriteerit täyttyy.

Millaiset työterveyspalvelut teillä vaka-alan yksiköissä on ja mitä siihen sisältyy?

Minulla yksi syksyn sairastuminen oli luonteeltaan sellainen, että olisi varmaan pitänyt käydä työterveydessä. Töissä oli poikkeuksellisen rankkaa, olen hoitaja ja opettajan käytös oli hyvin itsekästä ja määräilevää. Hän haluaa hallita kaikkea ja kaikkia. Puuttuu jopa siihen, saanko ottaa kantaa toisen ryhmän ristiriitoihin. Eli sanoo minulle, mistä saan puhua ja mistä en, vaikka mitään ilkeämielistä juoruilua en harrasta.

Oli tilanne, jossa minulta loppui voimat. Lakkasin puhumasta mitään ja vetäydyin pihalle päästyäni syrjään. Sydämessäni tuntui ihan fyysistä kipua. Olin kotona 2 päivää, väitin flunssaksi, kun en osannut sanoa, mikä minulla oli. En vain jaksanut mitään. Kotona halusin, että on hiljaista. Se oli jonkinlainen romahdus. Pelotti mennä takaisin töihin. Oloani helpottivat ryhmäni lapset, jotka halusivat tulla syliin ja halata.

Onko tästä työstä pakko tappaa kaikki ilo? Mielelläni hoitaisin lapsia ilman, että oma terveys kärsii näin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset työterveyspalvelut teillä vaka-alan yksiköissä on ja mitä siihen sisältyy?

Kuntapuolella ainakin täällä Vantaalla, ihan paskat. Työterveyspalveluihin ei sisälly lähes mikään, aina vastaus: hakeudu omalle terveysasemallesi. Työkaveri sai uupumisen takia työterveydestä pari soittoaikaa työterveyspsykologille, siinä se. Työhöntulotarkastuksiakaan ei enää tehdä, ennen sentään käytiin lääkärissä ja labrassa työsuhteen alkaessa.

Helsingillä vaihtuu nyt Mehiläiseen, mikä on hyvä! Helsingin oma työterveys ainenkin itselleni ollut pettymys koska aikoja ei koskaan saa ja sitten laittavat lähetettä muualle jne. Usein olen asioinut sitten oman terveyskeskuksen kanssa suoraan kun käy niin helposti. Tosiaan esim työterveyden chattiin saa edes yhteyttä kun aamuisin ja aamupäivät "suljettuna" koska ruuhkaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aikaisempi kirjoitti että joutui keskusteluun sairastelusta, niin joudun nyt minäkin. Yhteensä 6 päivää tältä syksyltä. Olen pienten ryhmässä jossa ei ole tainnut kertaakaan olla vielä 12 lasta samaan aikaan paikalla koska sairastelevat ja omiakin lapsia löytyy useampi. Kyllä ne taudit kiertävät! Johtaja syyllistää näistä sairasteluista. Työsuojelu kiinnostui asiasta ja toivottavasti pistävät narisevan esihenkilön ruotuunsa ja loppuu se kettuilu! :) Laittaa miettimään olisiko johtajalla työnsarkaa siinä jos meinaa koko pulju kaatua aina kun on poissa.. 

 

Millaisia nuo sairastelut ovat olleet, sekin vaikuttaa puhutteluun joutumiseen? Oletko tyyliin joka maanantai saikulla niin ettei tarvi sairaslomatodistusta? Ottaa pattiin työkaveri joka lyhentää jokaikisen työviikon 4 tai 3 päiväiseksi. 

Ymmärrän hyvin harmituksesi! :( En kyllä katso viikonpäiviä kun sairastun mutta usein sattunut juuri vklp jolloin olen esim ma vielä toipilaana tms.

Aionkin tästä lähin hakea jokaisesta poissaolosta todistuksen (niin kauan kun ko. toimipaikassa olen) vaikka meillä saisi olla pois 5 pv esimiehen luvalla. En aio potea huonoa omaatuntoa enää siitä jos sairastun ja olen poissa aina kun olen kipeä. Tämän suon myös työkavereilleni, vaikka se tarkoittaisi että työkuormani on joskus suurempi. Terveys ensin, työt sitten! 

Onko siis vaka-alan

" työterveys" pelkkä kupla, ellei sitä käytännössä edes ole saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Onko siis vaka-alan

" työterveys" pelkkä kupla, ellei sitä käytännössä edes ole saatavilla?

On se olemassa, mutta aivan minimillä ja se näkyy niin saatavissa palveluissa kuin jonoissa, tyyliin nimettyjä lääkäreitä joilla ns saamme asioida on 2-3kpl/useat sadat (jopa tuhat jotain) vakalaiset tai fysioterapeutit joilla satoja asiakkaita/naama. Puhumattakaan labratutkimuksista joita sopimus kattaa, ei siihen kuulu paljoakaan muuta kuin perusverenkuva, ei edes ferritiini, eikä tietenkään mitään erikoislääkäreiden palveluja tms.

Vaka sahaa niin vahvasti omaa oksaansa tälläkin "säästöillä" ettei mitään järkeä, samaan pakettiin sijaisten saamisen kiristäminen ym säästöt, sitten ihmetellään miksei kasvattajat jaksa ja ollaan entistä pahemmassa leirissä, kun sairastamme.

Olen työskennellyt vakaopena 6 vuotta ja nyt alkaa olemaan lähtölaskenta pois päiväkodista. Parhaillaan poden keuhkokuumetta antibioottien voimalla kotona. Olen nuori ja perusterve, mutta nyt alkaa kroppakin jo osoittaa uupumisen merkkejä. Työterveydestä puheen ollen, sieltä en tähänkään vaivaan mitään apua saanut, ilman antibiootteja olisin todennäköisesti sairaalahoidossa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt vakaopena 6 vuotta ja nyt alkaa olemaan lähtölaskenta pois päiväkodista. Parhaillaan poden keuhkokuumetta antibioottien voimalla kotona. Olen nuori ja perusterve, mutta nyt alkaa kroppakin jo osoittaa uupumisen merkkejä. Työterveydestä puheen ollen, sieltä en tähänkään vaivaan mitään apua saanut, ilman antibiootteja olisin todennäköisesti sairaalahoidossa nyt.

Mulla tuli kans viime tammikuussa jälkitautina keuhkokuume. Olin sairaana yli 3 viikkoa ja senkään jälkeen ei tuntunut terveeltä. Tuo työ on rankkaa ja työolosuhteet kehnot ja työilmapiirikin on mitä on. Puhumattakaan palkasta ja työn arvostuksesta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen Helsingissä vakaopena ja on käynyt hyvä tuuri työpaikan suhteen. Meillä todellakin saa olla omalla ilmoituksella sairaana. Ekana päivänä pitää ilmoittaa mahdollisimman aikaisin, että johtaja ehtii löytää sijaisen. Siitä eteenpäin riittää bopea puhelu iltapäivällä, että onko tulossa seuraavana päivänä vai ei. Joskus riittää ihan tekstari, jos ei johtaja ehdi vastaamaan.

Henki on ihan hyvä ja eskariopena minulla on mukavat työvuorot (ei äärivuoroja, pakko olla opettajan paikalla silloin kun eskaritoimintaakin pidetään, samoin lh on myöskin vain välivuoroissa).

Jos vain tuo täyskatastrofi eli Sarastia maksaisi palkat oikein, olisi kaikki ihan hyvin!

Kannattaa shoppailla ja kysellä puskaradion kautta, mikä pk on hyvä. Niitä on vielä.

Olen niin pettynyt kuin vain olla voi näihin uuden sukupolven vakaopettajien arvoihin ja käsityk

Huh huh. Jopa oli suollettu paskakommentti.

Me työntekijät ollaan ihmisiä joiden ensisijainen tehtävä on huolehtia ensin omasta itsestään ja sen jälkeen vasta muista. Totta kai me niinkuin kaikki muutkin haluamme parhaan mahdollisen työpaikan, parhaalla mahdollisella paikalla ja eduilla ja ilmapiirillä.

Että mee sää ny jonnekin muualle sekopää!

Onko se jotenkin mennyt nyt niin, että tämän laadukkaan varhaiskasvatuksen korostamisen myötä, sekä siihen liittyvä opettajan ja hoitajan töiden eriyttäminen toisistaan entistä tiukemmin olisi johtanut tilanteisiin, joissa opettaja ottaa myös ryhmän pomon roolin? Ei kasvateta vain lapsia vaan myös työkavereita? Mahdollistaako tämä sen, että kun opettaja omassa hiljaisessa tilassa suunnittelee toiminnan ja retket yksinään, että hoitajasta on tullut vain avustajan kaltainen työnkuvaltaan?

Aiemmin oli enemmän ryhmässä yhdessä suunnittelua ja vähemmän hierarkiaa. Nyt hierarkia on korostunut.

Onko tämä yleistä? 

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt vakaopena 6 vuotta ja nyt alkaa olemaan lähtölaskenta pois päiväkodista. Parhaillaan poden keuhkokuumetta antibioottien voimalla kotona. Olen nuori ja perusterve, mutta nyt alkaa kroppakin jo osoittaa uupumisen merkkejä. Työterveydestä puheen ollen, sieltä en tähänkään vaivaan mitään apua saanut, ilman antibiootteja olisin todennäköisesti sairaalahoidossa nyt.

Eikä ole vielä edes kunnolla rantautunut tälle syksylle pahana tuleva mykoplasma ja sen aiheuttama keuhkokuume 😬, tai voihan se olla sinulla jo sitä, kannattaa olla tarkkana, koska siihen ei tehoa kuin pari tiettyä antibioottia!