Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Apua, mitä teen?

Olen aloittamassa ensimmäistä kertaa opettajana päiväkodissa, pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja uudessa työpaikassa, josta sain vakinaisen paikan.

Viime viikolla soitin ryhmässä aloittavien lasten  perheille, kuten johtaja oli määrännyt. Koitin olla ystävällinen ja toivottaa tervetulleeksi, mutta tosi moni niistä äideistä oli hirveän ilkeitä tai jotenkin hyökkääviä. Viimeisille soitin jo itku kurkussa enkä keksinyt mitään sanottavaa paitsi kerroin nimeni ja sanoin tervetuloa. Sekin ärsytti niitä.

Nyt on olo, että en halua edes mennä maanantaina siihen työpaikkaan. Haluaisin vaan ilmoittaa, etten tulekaan ja irtisanoutua heti.

Mielessä pyörii ne uhkailut, että jos meidän lapsi alkaa reagoida, niin selvitämme kyllä heti syyt, miten kohtelet häntä. Toinen sanoi, että heitä harmittaa hirveästi, että ryhmän edeltänyt opettaja lähti pois eikä sen veroista aarretta ole missää

Koeajalla ei irtisanouduta vaan se on koeaikapurku. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon se yksilölliseksi suunniteltu valmennus sitten auttaa - ja mihin se auttaa?

Ei ole mitään yksilöllistä valmennusta, on vain jokaiselle lapselle kirjoitettu vasu eli suunnitelmapaperi. Se on pakko tehdä, siksi se kirjoitetaan.

Fakta on se, että päiväkodit ovat auki pääsääntöisesti 10-11 tuntia päivässä. Sinä aikana paikalla on eri ikäisiä lapsia (0-6v.) yksi per 8m2. Lapset on jaettu ns. ryhmiin, joissa on 1-2 huonetta a 10-18 m2 ja 21 lasta. Huoneet on mitoitettu usein kahden ryhmän käyttöön, eli kun ensimmäiset 21 ovat ulkona, toiset 21 ovat sisällä, sitten vaihdetaan. Ukkosella, rankkasateella, myrskyssä ja kovilla pakkasilla ja helteillä ei saa mennä ulos. Silloin ne tilat (20-36 m2) ovat 42 lapselle koko päivän. 8 m2 per hlö vaatimus tarkoittaa, että myös vessat, henkilöstön pukuhuoneet, toimistot, eteiset, johtajan huone, kahvihuone, tuulikaapit jne. on laskettu rakennuksen käypiin tiloihin ja lapsimäärän tilapaikkamitoituksen perusteeksi mukaan.

21 lapselle on palkattu 3 työntekijää, joista yksi on paikalla aamulla, toinen  illalla ja kolmas keskellä päivää. Keskellä päivää voi olla tilanne, että kaikki kolme ovat yhtä aikaa töissä, silloin heistä 1 tai 2 tekee eri huoneessa tietokoneella tai muuten niitä töitä, joita ei voi tehdä lasten seassa. Ne työt on pakko tehdä, siksi ne tehdään.

Joskus saadaan sijainen, kun työntekijä on sairaslomalla, joskus ei. Johtajaa sijaistaa varajohtaja, joka usein on myös jonkun ryhmän kasvattaja.

21 lasta, seassa erilaiset päiväkotiympäristön aiheuttamat erityistarpeen ilmaisijat tai lapsen kehitykseen liittyvät erityistarpeet, ja 1-2 aikuista. Joka päivä, joka paikassa.

Minkälaista yksilöllisyyttä kysyjä ajatteli olevan tuossa mallissa?

Vierailija kirjoitti:

Onks kukaan tehnyt portfoliota, jonka kuvat, videot ja tekstit näyttäisi ja kertoisi ihan pelkästään totta, millaista se arki oikeasti on? Ja paljon siellä milloinkin on väkeä paikalla, kuka missäkin hommassaan ja huoneessaan? Vaikka sen heikoimman lenkin tai hauraimman lapsen näkökulmasta?

Tuskinpa on.

Kuppilat kuntoon Gordon Ramsay -ohjelma pitäisi lanseerata vakan päiväkoteihin, niin alkaisi näkyä. Kuvattaisiin ja haastateltaisiin johtajat, päälliköt ja ylijohtajat hommissaan saman tien, asiakkaat saisi arvostella rehellisesti.

Tuote ei ehkä myisi kovin hyvin, jos valikoivaa  kuvamanipulaatiota ei suoriteta... 🤣

Täysi pelle koko homma. Laita auktoriteettiuskovaiset ja virkaintoiset, tunnolliset ja kokemattomat työntekijät täysin nimellisiksi "tiimin johtajiksi" ja samalla dokumentoimaan omaa työtään. "Vain opettaja yksin omaa salaista voimaa ja kykyä, olet valikoitunut monesta pyrkijästä koulutukseen, läpäissyt seremoniat ja vihitty veljeskuntaan, jonka merkkinä on diplomisi." 

Tottakai ne koittaa todistaa "kelpoisuutensa".

Toisesta suunnasta vedotaan moraaliin ja eettiseen velvoitteeseen pitää pienet sielut turvassa, "parasta lapselle suurella sydämellä, sensitiivisesti".

Kolmannesta suunnasta uhkana on häpeä, etkö kykene samaan kuin muut? Oletko kasvattaja-tittelisi arvoinen lainkaan, vai luopio, sairas, hullu, epäkelpo, vaaraksi järjestelmälle ja lasten oikeudelle! "Tämä on positiivisuudelle rakentuva järjestelmä, hymyile, huomaa hyvä, ole reipas ja aina valmis!"

Kuinka kehtaat pyytää lisää rahaa, tuolla suorituksella, hah! Tämähän on kutsumusala, ylempi eettinen arvo pitää heikommista huolta, uhrautua, eikä ajaa omaa etuaan kuin joku mies.

Vierailija kirjoitti:

 

Kuppilat kuntoon Gordon Ramsay -ohjelma pitäisi lanseerata vakan päiväkoteihin, niin alkaisi näkyä. Kuvattaisiin ja haastateltaisiin johtajat, päälliköt ja ylijohtajat hommissaan saman tien, asiakkaat saisi arvostella rehellisesti.

-

LOISTAVA IDEA!  Ei mitään idioottimaista lässytystä enää "kuinka paperilla mitoitus ja toiminta näyttää toteutuvan".

Gordon Ramsay-tyyppinen AVI-tarkastaja kiertämään miksi mitoitus ei toteudu, potkimaan takapuoleen toimistossa istuvat teamskuppikunnat lapsiryhmiin toteuttamaan käytännössä lasten kanssa  sitä kuuluisaa pedagogiikkaansa. Puolustamaan sitä kiusattua ja ylikuormittettua pukkarissa salaa itkeskelevää hoitajaa jonka kärsimykseltä kaikki , johtajaa myöten, sulkevat silmänsä.

Ennen vakaa, päivähoitolain aikana, päiväkodeissa kävi päivähoidontarkastaja vähintään pari kertaa vuodessa ja pistokokeina sekä aina pyydettäessä tarkastamadsa toiminnan laadun ja edellytykset sekä lainmukaisuuden. Jokaisella alueella oli oma tarkastaja. Päiväkotien johtajat olivat tiukan valvonnan alla ja oikeasti vastuussa pedagogiikasta johtamassaan talossa.

Sitten niistä luovuttiin ja tuli suuret varhaiskasvatusalueet ja niihin päälliköt. Johtajille tuli monta päiväkotia johdettaviksi, yksikkö, ja pedagogiikkaa ei käytännössä johda enää kukaan. Pedagogisia perusteluita ja sanoja kyllä kirjataan ja käytetään sopivissa kohdissa, milloin mitenkin ja missäkin, muttei päiväkotien pedagogiikkaa JOHDA vakassa kukaan.

Vanha systeemi oli monella tavalla parempi. Näköjään liian kallis nykyarvoille.

Siis kuuluuko niiden opettajien ja hoitajien nykyään olla jotain aspa turpaanottajia myös? Toi pitäisi ihan ekana rajata ulkopuolelle. Asiakaspalvelu nykypäivän haukkujien ja omien vaatimustensa esittäjien parissa on ihan toisen koulutuspolun ammatti kuin opetusala tai kasvatusala tai hoitoala.

Miten voi olla, että kuntasektorilla ei olisi asiakaspalvelua erikseen, jonne nämä uuden sukupolven raivopäät, ideanikkarit ja valittajat voivat ottaa yhteyttä? Aspa kuuntelee, "kirjaa" ja hymyilee nyökytellen, kiittää palautteesta, toivottaa hyvät päivänjatkot ja panee luurin kiinni. Sitten seuraava jne. ihan päivätyökseen.

Työrauha ja työntekijöiden arvostus kuntoon ihan ensin!

Vierailija kirjoitti:

Siis kuuluuko niiden opettajien ja hoitajien nykyään olla jotain aspa turpaanottajia myös? Toi pitäisi ihan ekana rajata ulkopuolelle. Asiakaspalvelu nykypäivän haukkujien ja omien vaatimustensa esittäjien parissa on ihan toisen koulutuspolun ammatti kuin opetusala tai kasvatusala tai hoitoala.

Miten voi olla, että kuntasektorilla ei olisi asiakaspalvelua erikseen, jonne nämä uuden sukupolven raivopäät, ideanikkarit ja valittajat voivat ottaa yhteyttä? Aspa kuuntelee, "kirjaa" ja hymyilee nyökytellen, kiittää palautteesta, toivottaa hyvät päivänjatkot ja panee luurin kiinni. Sitten seuraava jne. ihan päivätyökseen.

Työrauha ja työntekijöiden arvostus kuntoon ihan ensin!

Mieluummin tekoälysovellus, robotti chat. Sen kanssa voi kysellä ja kertoa näkemyksiään loukkaamatta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan opettaja ei ole lastenhoitajan pomo. Tämän ongelman niin yleinen toimintatapa nykyään ja vaikuttaa tiimin ilmapiiriin.

Jos talon johtaja hyväksyy tämän on aika ottaa yhteyttä liittoon. Näin tein minä ja jopas alkoi tapahtua. Johtajaan otettiin yhteyttä ja ohjeistettiin asiassa. Pedagoginen johtajuus ei tarkoita johtajuutta tiimin hoitajaan tai muuhun talon väkeen. Luulisi jo , että tämä olisi selvää kaikille mutta ei ole. 

Kiitos tästä! Olen tuo vlh, joka ei saa katsoa työsähköpostejaan rauhassa ilman "valvojaa". Yritän ottaa asian puheeksi tiimipalaverissa. Esihenkilö on nimenomaan velvoittanut jokaisen,myös hoitajat, katsomaan postinsa säännöllisesti. Tuo kyttääminen tuntuu erityisen oudolta siksi, että en roiku netissä huvikseni.

Huumoriakin tietysti voisi käyttää. Sanoa kyttäämään tulleelle opettajalle, että en mä täällä mitään pornosivuja selaile, älä pelkää. Tai jotain sellaista. Tämä on ryhmässäni muutenkin yleinen asenne, että opettajat päättävät  kaikesta ja antavat meille määräyksiä, nuhteita ja palautetta yleensäkin. Se tuntuu tarpeettomalta tärkeilyltä.

"... muutenkin yleinen asenne, että opettajat päättävät kaikesta ja antavat meille määräyksiä, nuhteita ja palautetta yleensäkin. Se tuntuu tarpeettomalta tärkeilyltä."

Se ON tarpeetonta tärkeilyä.

Taitavimmat opettajat ovat aina ensisijaisesti työkavereita. He ovat sisäistäneet aidosti tiimityön ja yhdessä lasten parhaaksi tekemisen. Ollaan työkavereita . Kukaan ei edes yritä olla ryhmässä mikään esihenkilö kenellekään. Ja jos ryhmässä on selkeästi muita kuormittavia lusmuja, niin ei ole kauaa koska toimitaan vuorovaikutuksellisena tiiminä missä jokaista velvoitetaan osallistumaan. 

Opettaja, joka esim pitää tiimipalaverin vain saadakseen nöyrän ja hilajisen yleisön omalle monologilleen koska rakastaa kuulla omaa ääntään on helskutinmoinen riesa joka syö mielettömän määrän jokaisen työyhteisössä työöskentelevän hermoja ja energiaa. 

Alan ärsyttävimmät riipat ovat oikeasti käytännössä näitä tärkeileviä wanna be-pikkupomoja jotka menevät "opettajuuden" taakse, peittääkseen ammatillisen epävarmuutensa ja osaamattomuutensa työskennellä yhdessä muiden kanssa.

Nillitys ja kyttääminen ja oman egon pullistuminen nousevat vallan uudelle tasolle kun tällaiset pääsevät esim varajohtajaksi, pk:n johtajuudesta puhumattakaan,  sama ilmiö koskee valitettavasti joitakin samalla tavalla kypsymättömiä lähihoitajia jotka yllättäen laitetaan puuttuvaa opettajaa sijaistamaan.

Ja ovi käy noissa paikoissa ulospäin tiuhaan ja saikutus on jokapäiväinen normi.

Tervehenkisessä paikassa porukka viihtyy eikä sunnuntai-ahdistus ole enää jokaviikkoinen peikko.

Ei tarvitse aina edes laittaa open sijaiseksi! Menin kerran toiseksi eskariopeksi ryhmään, jossa olimme  maisteri ja kandi vastaamassa opetuksesta ja sitten joku vuonna x päivähoitajaksi kurssittautunut paikallinen äiti lastenhoitajana. Arvatkaa kuka sabotoi koko esiopetustoiminnan ainakin sen vuoden lapsiryhmälle? Tyyppi julisti kovaan ääneen lapsille, kuinka hän on heidän eskariope ja hän päättää, mitä jumpassa tehdään, kuka, miten ja milloin tekee, ja hän johtaa laulua ja hän johtaa soittoa ja hän johtaa koko taloa. Aivan hirveä kokemus, lähdin kesken kauden menemään, kuten se toinenkin eskariope. Varmaan muutkin tulijat lähtivät, jos olivat päteviä eivätkä kestäneet katsoa sitä ala-arvoista diktaatuuria ja manipuloinnin määrää. Johtaja sanoi antaneensa tyypille jo  henkilökohtaisen palkanlisänkin, parikin lopulta, että se olisi viimeinkin hiljaa ja jättäisi hänet rauhaan tekemään omaa johtajantyötään. Mutta ei, tämä ramppasi siellä johtajan luona vaatimassa itselleen lisää etuja ja asemaa, koska oli omasta mielestään niin suurenmoinen. Mikään ei riitä noille, ei koskaan.

Entäpä henkilö joka ollut alalla jo ennen rusinasotaa kouluttautuen päivähoitajaksi tmv ja joka on pätevän opettajan puuttuessa ylennetty ryhmän opettajaksi. Hänellä on asia hieman ns noussut hattuun jonka Hän osoittaa pätemällä kaikessa ja kaikkialla ja kaikille, mutta erityisesti joillekin, se on suoranaista kiusaamista. Ja säännöllisin väliajoin Hän tepastelee johtajan pakeille purkamaan asioita ja ennenkaikkea antamaan kritiikkiä ilman, että on edes ottanut asian puheeksi kritiikin kohteen kanssa. Hän myös puhuu heille todella "kovalla sävyllä" ja alentuvalla tyylillä säännöllisesti ja on niin olevinaan että. Hän HÄN H_Ä_N !!!

Minä irtisanouduin nyt alkukesästä lomani alettua, kun en enää kestänyt tuollaiselta saamaani kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä henkilö joka ollut alalla jo ennen rusinasotaa kouluttautuen päivähoitajaksi tmv ja joka on pätevän opettajan puuttuessa ylennetty ryhmän opettajaksi. Hänellä on asia hieman ns noussut hattuun jonka Hän osoittaa pätemällä kaikessa ja kaikkialla ja kaikille, mutta erityisesti joillekin, se on suoranaista kiusaamista. Ja säännöllisin väliajoin Hän tepastelee johtajan pakeille purkamaan asioita ja ennenkaikkea antamaan kritiikkiä ilman, että on edes ottanut asian puheeksi kritiikin kohteen kanssa. Hän myös puhuu heille todella "kovalla sävyllä" ja alentuvalla tyylillä säännöllisesti ja on niin olevinaan että. Hän HÄN H_Ä_N !!!

Minä irtisanouduin nyt alkukesästä lomani alettua, kun en enää kestänyt tuollaiselta saamaani kohtelua.

Noitakin on. Eikä ne siitä millään muuntokoulutuksella muuksi muutu, ihminen siellä tittelin takana on se sama kuin on koko ikänsä ollut ja tulee olemaan.

Ei kannata jäädä niiden kanssa väittelemään, se on kuin juoksuhiekkaa tai suon silmäkkeessä potkisi.

Nauti omasta elämästäsi ja iloitse, ettet ole se tyyppi - ja että sulla on mahdollisuus valita, oletko sen kanssa samassa paikassa vai et. Hyviäkin työyhteisöjä saattaa löytyä. Onnea uusille tuulille!

(Heitä ne vanhat roskat repusta roskikseen, älä suotta kanna mukanasi. Kaikkia lapsia ei vaan voi pelastaa, näin se on. Johtaja tekee rekryt ja ohjaa työtä ja työhyvinvointia.)

2 vuotta jo ollut alalta pois ja kun tätä ketjua lukee, niin alamäki eikun kiihtyy kiihtymistään. 

Uusi kausi alkamassa uudessa työpaikassa, ihan vieraat tilat, vanhemmat, työkaverit ja lapset! Odotan innolla!

Tutustumiskäynnillä ei tullut paras kuva, mutta ymmärrän että päivystyksen alussa ehkä kaikilla on paukut loppu. :)

Viimeisessä kolmessa työpaikassa olen joutunut työpaikkakiusatuksi, joten työurani on ollut katkonainen. Ensiksi sen takia, että puutuin heteronormatiiviseen pedagogiikkaan ja vitsinheittoon (ei hauskaa vitsailla esim. tulevasta raskaudestani kun olen sairauden vuoksi lapseton) ja johtaja tuki minua, mutta ei tehnyt arjessa mitään muutoksia asian poistamiseksi. Lestadiolaisille työntekijöille myös nykymuotoinen pedagogiikka oli järkytys. Lähdin sitten, en jaksanut taistella tuulimyllyjä vastaan.

Toisessa työpaikassa olin ensin todella pidetty, työpanostani suorastaan ylistettiin Sitten huomasin puutteet päiväkodissa (olin ainoa koulutettu työntekijä, hygieniataso oli huono = jatkuva sairastelukierre lapsilla ja aikuisilla, työntekijöiden oikeudet eivät toteutuneet) ja kun pohdin näitä toisen työntekijän kanssa kehen luotin, alkoi pomo yhtäkkiä käyttäytymään minua kohtaan kylmästi Lopulta sain kutsun kehityskeskusteluun, jossa todettiin että olen masentavaa seuraa ja minun pitää hymyillä enemmän. :D Lusin määräaikaisuuden loppuun ja lähdin, saan edelleen kylmiä väreitä kun huomaan tuon päiväkodin toimivan yhteistyössä yliopiston kanssa harjoittelupäiväkodin muodossa Ei varmaan tule hyvää kuvaa työstä jos tuonne joutuu.

Kolmannessa työpaikassa minulla sujui todella hyvin vaikeaksi tiedetyn ryhmän kanssa, joka ilmeisesti oikeutti yhdelle työntekijälle minun kiusaamiseni puuttumalla pikkuasioihin, etsimällä virheitä lillukanvarsista joista tämä järjesti minulle nälvimiskeskusteluja kun olimme kahden. Koitin pitää puoleni ja vastata asiallisesti kaikkeen. Lopulta hän jätti minua ulkopuoliseksi, eikä vastannut kun koitin keskustella päivän kulusta. Kiusaaminen alkoi heti, kun johtaja jäi lomalle. :D

Vieläkö saadaan neljäs kiusaamispaikka listalle? Sitten kyllä vaihdan jo alaa, en jaksa aikuisten ihmisten kanssa tapella joka päivä.

Ensimmäisen kohdalla kävin työterveyden psykologin pakeilla selvittämässä, että mikä minussa on vikana. Hän sanoi, että en ole ainut ja suositteli lämpimästi työpaikan vaihtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Apua, mitä teen?

Olen aloittamassa ensimmäistä kertaa opettajana päiväkodissa, pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja uudessa työpaikassa, josta sain vakinaisen paikan.

Viime viikolla soitin ryhmässä aloittavien lasten  perheille, kuten johtaja oli määrännyt. Koitin olla ystävällinen ja toivottaa tervetulleeksi, mutta tosi moni niistä äideistä oli hirveän ilkeitä tai jotenkin hyökkääviä. Viimeisille soitin jo itku kurkussa enkä keksinyt mitään sanottavaa paitsi kerroin nimeni ja sanoin tervetuloa. Sekin ärsytti niitä.

Nyt on olo, että en halua edes mennä maanantaina siihen työpaikkaan. Haluaisin vaan ilmoittaa, etten tulekaan ja irtisanoutua heti.

Mielessä pyörii ne uhkailut, että jos meidän lapsi alkaa reagoida, niin selvitämme kyllä heti syyt, miten kohtelet häntä. Toinen sanoi, että heitä harmittaa hirveästi, että ryhmän edeltänyt opettaja lähti pois eikä sen veroista aarretta ole missää

Vastaan eri näkökulmasta kuin ylänuolia keränneet päänsilittelyt. Lasten vanhemmilla on haikeus ja harmitus siitä, kun pidetty opettaja lähti. Ei siinä voi hihkua heti innosta uutta opettajaa kohtaan, tai edes luottaa hänen pysyvyyteensä. Tuo on se lähtötilanne, joka sinun pitää ottaa huomioon.

Miten soitit niitä puheluita? Yrititkö olla mielin kielin? Sellainen ainakin ärsyttäisi. Otit siis itseesi ja lopetat työt ennen kuin ne alkoivatkaan. Miten vakassa tai työelämässä ylipäätään voi pärjätä tuollaisella lumihiutalemaisuudella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on laki vuodelta 2021, joka sanoo selvästi: jos huomaat puutteita lapsen varhaiskasvatuksen toteutumisessa sinulla on ilmoitusvelvollisuus siitä palveluntuottajalle (kunta) tai aviin /eu / mikä vain järkevä ja toimintakykyinen virallinen taho.

Ihan riittävä strategia.

Oletko toiminut näin? Ja vaatinut epäkohtien korjaamista? Se on työntekijän velvollisuus.

Ai uuteen toimintakauteen sillä mielellä, että tekee ilmoituksen vähintäänkin kunnalle, aviin ja EU:iin ja se riittää?

Silläkö saa hyvän startin työhyvinvointiin, tiimityöhön, huoltajayhteistyöhön jne.

Mietin lähinnä työn sisällöllisiä asioita, mitä itse voi tehdä ja mihin voi vaikuttaa. Ne ovat tosin jääneet tässä ketjussa vähemmälle huomiolle. Jos jokainen miettisi vaikka viime toimintavuotta, että mitkä asiat te

Lainaus ei toimi, mutta vastaus "Hermione" -viestiin:

Heh, ei oteta joukkoon, jos painottaa työhyvinvointia ja pitkäjänteisyyttä kaikessa toiminnassa. Ja keskittyy vaikuttamaan asioihin, joihin voi vaikuttaa. Eikä pelkästään maalaa mustalla värillä laajoja kaaria kaiken epäkohtaisuudesta.

Ps. Tuolla reseptillä ei tule burn outia. Onko loppuunpalaminen omalla kohdallasi jotenkin ajankohtainen asia, vai mistä moinen mieleesi edes putkahti?

Miksi noi vanhemmat ei anna sitä hyvää palautetta hyville hoitajille ja opettajille siinä arjessa, kun vasta sitten kun se hoitaja/opettaja on lähtenyt toiseen työpaikkaan ?

Vaatia osataan, kohdellaan pahimmillaan kuin piikoja ja harvoin kiitetään että kiitos kun pidit taas huolta mun supervillistä lapsesta koko päivän ja katsoit sen perään taas isossa lapsiryhmässä. Auttaisi varmaan jaksamaan niityä vaka-työntekijöitä kun arvostus näytettäisiin siinä arjessa esim hakemalla edes se lapsi ajoissa eikä myöhässä tai aina viime tipassa.

Uutta aloittelevaa opettajaa sitten kehdataan surutta alentaa heti alkaa päältä, sitä lähtenyttä kovasti ylentämällä ja ylistämällä että siinä se oli kýllä hyvä työntekijä ei niin hyvää tulekaan.

Sille jo ennen työn aloittamista tylytetylle toivotan tsemppiä. Itse en luovuttaisi vielä vaan katsoisin tovin, miten hommat oikeasti lähtee käyntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, mitä teen?

Olen aloittamassa ensimmäistä kertaa opettajana päiväkodissa, pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja uudessa työpaikassa, josta sain vakinaisen paikan.

Viime viikolla soitin ryhmässä aloittavien lasten  perheille, kuten johtaja oli määrännyt. Koitin olla ystävällinen ja toivottaa tervetulleeksi, mutta tosi moni niistä äideistä oli hirveän ilkeitä tai jotenkin hyökkääviä. Viimeisille soitin jo itku kurkussa enkä keksinyt mitään sanottavaa paitsi kerroin nimeni ja sanoin tervetuloa. Sekin ärsytti niitä.

Nyt on olo, että en halua edes mennä maanantaina siihen työpaikkaan. Haluaisin vaan ilmoittaa, etten tulekaan ja irtisanoutua heti.

Mielessä pyörii ne uhkailut, että jos meidän lapsi alkaa reagoida, niin selvitämme kyllä heti syyt, miten kohtelet häntä. Toinen sanoi, että heitä harmittaa hirveästi, että ryhmän edeltänyt opettaja

Vastaan eri näkökulmasta kuin ylänuolia keränneet päänsilittelyt. Lasten vanhemmilla on haikeus ja harmitus siitä, kun pidetty opettaja lähti. Ei siinä voi hihkua heti innosta uutta opettajaa kohtaan, tai edes luottaa hänen pysyvyyteensä. Tuo on se lähtötilanne, joka sinun pitää ottaa huomioon.

Miten soitit niitä puheluita? Yrititkö olla mielin kielin? Sellainen ainakin ärsyttäisi. Otit siis itseesi ja lopetat työt ennen kuin ne alkoivatkaan. Miten vakassa tai työelämässä ylipäätään voi pärjätä tuollaisella lumihiutalemaisuudella?

 

Jaahas, siellä ilmeisesti yksi hankala vanhempi. Hoida itse lapsesi, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, mitä teen?

Olen aloittamassa ensimmäistä kertaa opettajana päiväkodissa, pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja uudessa työpaikassa, josta sain vakinaisen paikan.

Viime viikolla soitin ryhmässä aloittavien lasten  perheille, kuten johtaja oli määrännyt. Koitin olla ystävällinen ja toivottaa tervetulleeksi, mutta tosi moni niistä äideistä oli hirveän ilkeitä tai jotenkin hyökkääviä. Viimeisille soitin jo itku kurkussa enkä keksinyt mitään sanottavaa paitsi kerroin nimeni ja sanoin tervetuloa. Sekin ärsytti niitä.

Nyt on olo, että en halua edes mennä maanantaina siihen työpaikkaan. Haluaisin vaan ilmoittaa, etten tulekaan ja irtisanoutua heti.

Mielessä pyörii ne uhkailut, että jos meidän lapsi alkaa reagoida, niin selvitämme kyllä heti syyt, miten kohtelet häntä. Toinen sanoi, että heitä harmittaa hirveästi, että ryhmän edeltänyt opettaja

Vastaan eri näkökulmasta kuin ylänuolia keränneet päänsilittelyt. Lasten vanhemmilla on haikeus ja harmitus siitä, kun pidetty opettaja lähti. Ei siinä voi hihkua heti innosta uutta opettajaa kohtaan, tai edes luottaa hänen pysyvyyteensä. Tuo on se lähtötilanne, joka sinun pitää ottaa huomioon.

Miten soitit niitä puheluita? Yrititkö olla mielin kielin? Sellainen ainakin ärsyttäisi. Otit siis itseesi ja lopetat työt ennen kuin ne alkoivatkaan. Miten vakassa tai työelämässä ylipäätään voi pärjätä tuollaisella lumihiutalemaisuudella?

 

Kenenkään ei tarvitse missään ammatissa sietää tuollaista tylytystä. Suosittelen noita vanhempia hakeutumaan mt-palveluiden asiakkaiksi. Tuollainen käytös kertoo pahasta olosta.

(tuohon edelliseen kommentoiden kun lainaus ei toimi)

Eipä kovin fiksua kuvaa anna tuollaisista vanhemmista, joille uusi opettaja kohteliaasti soittaa esitellen itsensä ja nämä vanhemmat sen kun aukovat törkeästi naamaansa miten vain kehtaavatkaan. En menisi tiuollaisten jälkikasvusta vastuuta ammatikseni joka päivä ottamaan vaikka saisin miljoonan.