Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Missä perehdytys työntekijöille lasten oikeuksista? Laittakaa seuraava seinätauluksi :

Jokaisen kasvatusalalla työskentelevän tulee käyttäytyä jokaista ryhmän lasta kohtaan aivan kuin tämän vanhempi olisi siinä vieressä katsomassa.            Tämä on ihan kulmakivi työssä ja se tulee pitää mielessä. Et tee mitään yhtään lasta kohtaan mitä et voisi tehdä tai käyttäytyä sen lapsen vanhemman aikana.

Et kai sä jukolauta käy käsiksi hoitolapseen tai köytä sitä tuoliin ! Kai sen sanoo normijärki jo!

Kuule äläpä sinä sano mitään josset ole ollut yksin 12 kpl   1-2 vuotiaan kanssa jossa yksi puree muita. Suojaatko 11 muuta jollain kilvellä vaiko laitat sen purevan, vastaanhangoittelevan tuoliin kiinni  jotta voit sanoa iloiset hyvät huomenet vanhemmille jotka tuo lapsensa hoivattavaksi? 

 

Vierailija kirjoitti:

Missä perehdytys työntekijöille lasten oikeuksista? Laittakaa seuraava seinätauluksi :

Jokaisen kasvatusalalla työskentelevän tulee käyttäytyä jokaista ryhmän lasta kohtaan aivan kuin tämän vanhempi olisi siinä vieressä katsomassa.            Tämä on ihan kulmakivi työssä ja se tulee pitää mielessä. Et tee mitään yhtään lasta kohtaan mitä et voisi tehdä tai käyttäytyä sen lapsen vanhemman aikana.

Et kai sä jukolauta käy käsiksi hoitolapseen tai köytä sitä tuoliin ! Kai sen sanoo normijärki jo!

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä perehdytys työntekijöille lasten oikeuksista? Laittakaa seuraava seinätauluksi :

Jokaisen kasvatusalalla työskentelevän tulee käyttäytyä jokaista ryhmän lasta kohtaan aivan kuin tämän vanhempi olisi siinä vieressä katsomassa.            Tämä on ihan kulmakivi työssä ja se tulee pitää mielessä. Et tee mitään yhtään lasta kohtaan mitä et voisi tehdä tai käyttäytyä sen lapsen vanhemman aikana.

Et kai sä jukolauta käy käsiksi hoitolapseen tai köytä sitä tuoliin ! Kai sen sanoo normijärki jo!

"Kuule äläpä sinä sano mitään josset ole ollut yksin 12 kpl   1-2 vuotiaan kanssa jossa yksi puree muita. Suojaatko 11 muuta jollain kilvellä vaiko laitat sen purevan, vastaanhangoittelevan tuoliin kiinni  jotta voit sanoa iloiset hyvät huomenet vanhemmille jotka tuo lapsensa hoivattavaksi?" 

Kuule kylläpä minä nyt sanon: en työskentelisi tuollaisessa tilanteessa yksin päivääkään ilman erityisavustajaa (siis en yksinkertaisesti suostuisi saati edes harkitsisi)  hälyttäisin/vastuutaisin vaikka pk:n johtajaa tai paikan veota apuun. Missään nimessä lasta ei suomessa sidota tai köytetä hihnoilla tai vastaavilla mihinkään kiinni ettei pääse liikkumaan. Siinähän on hengenvaara jos pääsee kiemurtelemaan itsensä huonoon asentoon ! Asenteesi lapsiin on järkyttävä. Ei, lapset eivät ole mitään liekaan/hihnaan sidottavia eläimiä että pysyvät paikoillaan. Tuollaista ei tule sallia. 

 

 

Esim Aasiassa ihan normaalia pitää lasta leikkikehässä vielä 1-vuotiaanakin. Eipä tuo sitominen siitä paljoa eroa. Varmaan on yleisesti käytössä monissa maissa yhä. Ja työntekijäthän ovat kansainvälistä porukkaa.

Jos ryhmässä on lapsi, joka puree ja lyö muita jatkuvasti, joka ei oikeasti edes kuuluisi normaaliin ryhmään, eikä hänellä ole avustajaa ja muutenkin henkilökuntaa on aivan liian vähän, niin aika ymmärrettävää että köytetään tämä vaarallinen lapsi tuoliin kiinni. Kyllähän muita lapsia pitää suojella. En siis itse ole päiväkodissa töissä, mutta minusta on hullua että joku tai jotkut lapset saavat vaan riehua mielinmäärin ryhmässä ja vahingoittaa muita ja aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä traumoja, ja porukka nostaa vaan kädet ylös, minkäs teet.

Onko joku vielä niin naiivi, että kuvittelee tilanteen joskus muuttuvan? Millä rahalla? Nykyisellä hallituksellako? Ei päättäjiä vaan kiinnosta. Anteeksi kyyninen asenteeni, mutta herätkää nyt. Koulu ja terveydenhuoltokin on kaaoksessa, eikä päättäjiä kiinnosta tarpeeksi.

Lähtekää vetämään. Teillä on vain yksi elämä. Itsekin istun nyt etätöissä pyjama päällä viltin alla, teekuppi kädessä. Elämäni paras päätös oli irtisanoa itseni. Mun luonne ei anna myöten hoitaa pieniä lapsia nykyajan varhaiskasvatuksessa. T. Entinen ope.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku vielä niin naiivi, että kuvittelee tilanteen joskus muuttuvan? Millä rahalla? Nykyisellä hallituksellako? Ei päättäjiä vaan kiinnosta. Anteeksi kyyninen asenteeni, mutta herätkää nyt. Koulu ja terveydenhuoltokin on kaaoksessa, eikä päättäjiä kiinnosta tarpeeksi.

Lähtekää vetämään. Teillä on vain yksi elämä. Itsekin istun nyt etätöissä pyjama päällä viltin alla, teekuppi kädessä. Elämäni paras päätös oli irtisanoa itseni. Mun luonne ei anna myöten hoitaa pieniä lapsia nykyajan varhaiskasvatuksessa. T. Entinen ope.

Nimenomaan. Tuskinpa moni vanhempi tätä ketjua lukee, mutta hoitakaa hyvät ihmiset omat lapsenne itse! Lyhentäkää työpäiviä ja viikkoja, aivan varmasti 90% tapauksista jonkinlainen jousto on mahdollista töiden suhteen. Vanhemmat vuorottelee jne.

Hyviä pieniä päiväkoteja varmaan tuurilla  löytyy jostain vielä, laittakaa lapsenne niihin. Tai jos satutte löytämään hyvän perhepäivähoitajan, niin pitäkää paikasta kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

"Onko joku vielä niin naiivi, että kuvittelee tilanteen joskus muuttuvan? Millä rahalla? Nykyisellä hallituksellako? Ei päättäjiä vaan kiinnosta. Anteeksi kyyninen asenteeni, mutta herätkää nyt. Koulu ja terveydenhuoltokin on kaaoksessa, eikä päättäjiä kiinnosta tarpeeksi.

Lähtekää vetämään. Teillä on vain yksi elämä. Itsekin istun nyt etätöissä pyjama päällä viltin alla, teekuppi kädessä. Elämäni paras päätös oli irtisanoa itseni. Mun luonne ei anna myöten hoitaa pieniä lapsia nykyajan varhaiskasvatuksessa. T. Entinen ope."

Olet aivan oikeassa. Tämä tilanne minne on ajauduttu, sekä pitkään jatkunut /jatkuva yleinen asenne ettei päättäjiä kiinnosta ei ole hyvä tilanne lapsille eikä työntekijöille.

Tiedän että osa ihmisistä ei halua lapsia mutta on "pakko" hankkia. 



Se syy voi olla mikä tahansa vaikka omien vanhempien tai puolison vanhempien painostus tai mielikuvat miten helppoa lapsen kanssa on, eikä mikään elämässä muutu. 

 

Tälläisten vanhempien on helppo jättää se lapsi vaikka 10 tuntia siellä päiväkodissa olemaan, jotta saadaan sitä omaa aikaa tai olla kahdestaan puolison kanssa. Hävettää, että oma tuttavani näin tekee, koska puolison vanhemmat vaativat että lapsenlapsia piti saada. Kun vauva tuli ja tuttava ymmärsi, että isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa, lapsen kasvaessa hän hyötyi päiväkodista, siellä se lapsi on joka ikinen päivä, pitkät tunnit, joulunakin. Onneksi eivät toista lasta suunnittele koska ensimmäinenkin on vain rasite. 

Mitäs olette viime aikoina eniten tehneet töissä? Meillä aika on mennyt ja menee ryhmien väliseen viestittelyyn ja juoksuun. Väkeä puuttuu ja työntekijät setvivät koko ajan kuka auttelee missäkin. 

Työttömänä mietin, että lähtisinkö kouluttautumaan vaikka lastenhoitajaksi: lyhyt koulutus ja suht varma työllistyminen, palkkakin isompi kuin työmarkkinatuki toimeentulotuki kombo. No tämän ketjun perusteella .. jaa-a. Aikoinaan hoidin oman lapseni eskari-ikäiseksi kotona, luojan kiitos!



Valitettavasti aion kuitenkin kouluttautua alalle, huutamista, räyhäämistä, kiirettä ja *askaa se on muillakin matalapalkka aloilla, mutta ainakaan vuorotöitä ei tarvitse tehdä.

Jos miehenä kouluttautuu alalle niin irtoaako helposti? 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että osa ihmisistä ei halua lapsia mutta on "pakko" hankkia. 



Se syy voi olla mikä tahansa vaikka omien vanhempien tai puolison vanhempien painostus tai mielikuvat miten helppoa lapsen kanssa on, eikä mikään elämässä muutu. 

 

Tälläisten vanhempien on helppo jättää se lapsi vaikka 10 tuntia siellä päiväkodissa olemaan, jotta saadaan sitä omaa aikaa tai olla kahdestaan puolison kanssa. Hävettää, että oma tuttavani näin tekee, koska puolison vanhemmat vaativat että lapsenlapsia piti saada. Kun vauva tuli ja tuttava ymmärsi, että isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa, lapsen kasvaessa hän hyötyi päiväkodista, siellä se lapsi on joka ikinen päivä, pitkät tunnit, joulunakin. Onneksi eivät toista lasta suunnittele koska ensimmäinenkin on vain rasite. 

Mutta miten tällaisia ihmisiä on nykyään niin paljon? Ja miksi useat silti hankkivat sen toisenkin lapsen? En vaan ymmärrä, en sitten mitenkään. Kamalaa olisi lapsena, jos olisi tuollaiset vanhemmat. Ihan hirveää suorastaan.

Ja yleensäkin tuntuu, että on lisääntynyt se ajatus, että lapsi on vain rasite. Silloin kyllä kiintymyssuhteessa on jotain häikkää. Toisaalta miten vanhempi voi edes kiintyä lapseen, jos ei juurikaan edes ole hänen kanssaan? Arkipäivisin lapsi on hoidossa aina kun mahdollista, viikonloppuisin vielä mummolla tms.

On huomattu, että leikkiin keskittyminen ja rauhoittumisen taito puuttuu lapsiryhmistä. Puhumattakaan että hiljennytään lepohetkellä siihen omalle paikalle kuuntelemaan aikuisen lukemaa kirjaa, eikä riehuta tai huudella saati tapella.

Aiemmin päiväkodeissa lapset saattoivat leikkiä kaikessa rauhassa leikkejään ja oli rauhallista .Nykyään pienryhmätoimintaa toiminnan perään olisi järjestettävä aikataulutetttuna (ja vanhemmille raportoituna)  viikko-ohjelman puitteissa.Lapisa on viihdytettävä jatkuvasti keksien ohjelmaa, muutoin menee tappeluksi lapsilaumassa. Meteli on korviahuumaava, koska lapset puhuvat huutamalla saadakseen äänensä kuuluviin.

Isot lapsiryhmät. Vaihtuvat aikuiset joita liian vähän suhteessa työmäärään.Vapaata rauhallista leikkiä niukasti, koska lapsilauma täytyy jakaa pienryhmiin rajattujen leikkitilojen vuoksi. Ei avustajia tuentarpeisille. Aikuinen joutuu korottamaan päivän aikana useasti ääntään tullakseen kuulluksi.

Miten tämä tällaiseksi meni?

Meillä kasvaa lapsia joille jää iso vaje/tyhjiö tunne-elämään. He ovat joka päivä monta tuntia hoitopaikassa, missä heidän läheisyydentarpeeseen ei pystytä mitenkään vastaamaan. Eikä hoitosuhde korvaa edes parhaimmillaan normaalia kiintymyssuhdetta omaan vanhempaan.

Sydän särkyy kun näkee ikävän lapsen silmissä. Herkempien hoitajien on vaikea kestää ylivoimaista riittämättömyydentunnetta jatkuvasti lisääntyvien työpaineiden lisäksi, siksi mielenterveysongelmat alalla ovat lisääntyneet.

Vierailija kirjoitti:

" Meillä aika on mennyt ja menee ryhmien väliseen viestittelyyn ja juoksuun. Väkeä puuttuu ja työntekijät setvivät koko ajan kuka auttelee missäkin."

 

Työntekijät setvivät?

Surkeimmin johdetuissa päiväkodeissa tosiaan työntekijät tekee esihenkilönkin hommat.  Ei ole henkilökunnan asia setviä missään nimessä riittääkö työvoima työvuoroissa. Henkilökunnan asia on keskittyä työhönsä, lapsiin ja heidän hoitoon ja huolenpitoon.

Mikäli esihenkilö ei hoida hommiaan, esihenkilö saa työstään potkut.Päiväkodissa esihenkilökin on töissä työpaikallaan. Ei hän voi delegoida työpaikkansa työtehtäviä hoitajille.

Vierailija kirjoitti:

"Esim Aasiassa ihan normaalia pitää lasta leikkikehässä vielä 1-vuotiaanakin. Eipä tuo sitominen siitä paljoa eroa. Varmaan on yleisesti käytössä monissa maissa yhä. Ja työntekijäthän ovat kansainvälistä porukkaa."

Ja jossain päin maailmaa on ihan ookoo antaa bambukepillä kintuille, samoin korvasta nostaminen ja "korvapuusti" tottelemattomalle lapselle on yhä hyväksyttävä kasvatuskeino muualla päin, vaikka suomalaiseen varhaiskasvatukseen se ei millään tavalla kuulu ja on meillä ajat sitten kriminalisoitu. Perehdytyksessä (missä toivon mukaan kerrotaan edes lyhyesti päiväkodin oleellisimmat käytännöt lasten kanssa toimiessa) nämä on syytä aina uuden työntekijän (tuli hän mistä kulttuurista tahansa)kanssa kohteliaasti mutta jämäkästi käydä läpi samalla kun sanoo hei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kasvaa lapsia joille jää iso vaje/tyhjiö tunne-elämään. He ovat joka päivä monta tuntia hoitopaikassa, missä heidän läheisyydentarpeeseen ei pystytä mitenkään vastaamaan. Eikä hoitosuhde korvaa edes parhaimmillaan normaalia kiintymyssuhdetta omaan vanhempaan.

Sydän särkyy kun näkee ikävän lapsen silmissä. Herkempien hoitajien on vaikea kestää ylivoimaista riittämättömyydentunnetta jatkuvasti lisääntyvien työpaineiden lisäksi, siksi mielenterveysongelmat alalla ovat lisääntyneet.

Lapset suurissa laumoissa eivät tule nähdyksi tai kuulluksi saati huomioiduksi riittävästi. Tokko pääsevät edes kerran päivässä (saati kuukaudessa) syliin tai kukaan edes huomaa sanoa sitä tärkeää nättiä ja rohkaisevaa sanaa, lohduta, saati silitä päästä hyväksyvästi.  Käy surku niitä ja hävettää millaiset olosuhteet me aikuiset olemme heille luoneet kasvaa ja kehittyä, samanaikaisesti kuin yhteisestä sopimuksesta hyväksyen kaiken, valehdellen kuin robotit mantraa "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta".

Minä lähdin juuri talosta jossa jatkuvasti setvittiin tilaako joku sijaisen johonkin ryhmään vai siirtyykö joku nyt jostain ryhmästä toiseen jne. jatkuvasti! Jos olit poissa sait kuulla siitä koska hankala hankkia sijaisia. TYÖKAVEREIDEN. Aivan. 

Myös kuten aiemmista viesteistä kävi ilmi, tätä tälläistä hei lähdettekö nyt ulos koska meiltä lähtee aamuvuoro ja jään syystä x yksin. Hei voitko katsoa meidän lapsia hetken, olen yksin. Sitten vastaavasti omasta ryhmästä jää toinen kasvattaja yksin 13 lapsen kanssa kun lähtee auttamaan toiseen ryhmään. Näitä tilanteita päivittäin. 

Hirveä kellottaminen ja kiire siirtymien kanssa koska jonoa pukkaa jo ruokalan ovelle.. Aitoa keskustelua ei lasten kanssa edes ehdi, yritäppä niin joku napauttaa miten pitäisi olla jo siellä ja täällä. Kiire kiire kiire.

Työkaverit silmin nähden stressaantuneita. Tiuskivat, toisilleen ja välillä lapsille. Olen todistanut tilannetta kun kasvattaja on läpsäyttänyt käsiään yhteen uhkaavasti. Kommunikaatio ei pelaa yhtään! 

Kaikki on ja oli yhtä sekametelisoppaa! Ei tule ikävä, paitsi lapsia. 

Kertokaa mulle ettei kaikki paikat ole tuollaisia? :( Nautin aidosti työstäni mutta työilmapiiri ja -olosuhteet täytyy olla paremmat tai en ala.