Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ennen päiväkodeissa oli kiva hämärä nukkarissa, jossa kynttilän tai lukulampun valossa luettiin satuja ja lapset nukahtivat kerrossänkyihinsä pehmeiden täkkien alle yöpuvuissa tai alusvaatteissaan.
-nykyään on lattiatasoiset, pinottavat muovikehikot, joissa pingoitettu hygieniaverkko, pelkkä lakana ja toinen lakana päälle, digilaitteelta soi suoratoistopalvelun rikkonainen ääni jostain syntikkamusiikista, aikuiset komentaa lapsia pysymään paikallaan, lapset ovat päivävaatteet päällä, levottomia, kiemurtelevat, huutelevat, eivät pysy sängyssä, kiroilevat, sylkevät ja kiljahtelevat, purevat, potkivat, kikattelevat ja mölisevät, moni tuhrii omalla kakallaan ympäristöä ja itseään
- kynttilöitä ei todellakaan ole
-moni asia on muuttunut. Ei siellä kukaan ketään mihinkään "perehdytä"Lisäisin vielä, että ennen nukkarissa lapset saivat nukkua, jos nukahtivat. Nykyään alkaa jo 1-vuotiailla se "Maikki saa nukkua 45 minuuttia ja Kalle 20 minuuttia" -show, koska vanhemmat eivät saa lapsiaan muuten illalla unille.
Väittäisin, että iso osa varhaiskasvatuksen nykyisistä kuormittavista asioista on lähtöisin sieltä lasten kotoa. Vanhemmat eivät enää osaa tai jaksa olla lastensa kanssa, vaan ne sysätään yhteiskunnan kasvatettavaksi ja sitten vielä esitetään vaatimuksia, miten sitä meidän Maikkia tai Kallea pitää kasvattaa. On unirajoituksia, pukemisvaatimuksia, Maikin vanhemmat kauhistuvat, jos ulkoillaan sateessa ja Kallen vanhemmat suuttuvat, jos sadekelillä ei ollakaan ulkoiltu. Maikin äiti on kotona vauvan kanssa ja Kallen isä työttömänä, mutta molemmat tuodaan aamulla jo ennen aamupalaa, koska kotona ei ruoka maistu ja aamut nyt ovat sellaista härdelliä. Molemmat haetaan iltapäivällä neljän jälkeen, että vanhemmat saavat hakea lapsen pihalta valmiiksi puettuna, eikä kotona tarvitse enää lapsen kanssa ulkoilla. Maikki ja Kalle tuodaan myös loma-aikoina päivystävään päiväkotiin, koska 2-vuotias Maikki kaipaa leikkikavereita ja Kallen isä lähtee kalastusreissulle ja äidillä ei ole silloin lomaa. Ja samassa ryhmässä on vielä 10 muutakin lasta ja perhettä vaatimuksineen ja toiveineen.
Ennen päiväkodin arjessa oli myös rauhallisia hetkiä aamuisin, iltapäivisin ja loma-aikoina, jolloin ehti oikeasti keskittyä rauhassa lapsiin ja viettää kiireettömästi mukavia hetkiä yhdessä. Nykyään tuntuu, että kaikki lapset ovat aina paikalla, aamusta iltaan ja ympäri vuoden, mutta johtoportaassa ei ole herätty reagoimaan tähän muutokseen, että lasten päivät ovat pidentyneet ja lomat vähentyneet, vaan työtä tehdään samoilla resursseilla kuin ennenkin.
Ei kai kukaan oikeasti toistuvasti herätä 1-vuotiasta 45min unien jälkeen nukkarissa vanhemman pyynnöstä? Sehän on todella haitallista lapsen aivojen kehitykselle. Ihan hirveän stressaavaa. Henkiseen pahoinpitelyyn verrattavissa oleva asia. Kidutusta suorastaan. Kyllä 1-vuotiaan pitää saada nukkua sen mitä nukkuu.
Miksi eivät ammattilaiset sano näille vanhemmille suoria sanoja ja että täällä ei pahoinpidellä lapsia, jos vanhemmat niin tolloja etteivät tajua mitään?!
Niin mitä sanotte näille vanhemmille, jotka pyytävät pieniä lapsia herättämään kesken unien?
Pahoitteluni, etten muista sen professorin(?) nimeä, joka näistä uniasioista on kirjoitellut tutkittua tietoa. Meidän PK:ssa johtaja kokosi yhdelle A4:selle faktoja unen tärkeydestä ja sama lappu jaettiin jokaisen lapsen kotiin. Siinä luki esimerkiksi tutkimustuloksesta, ettei yli 5h ennen yöunia nukutut päiväunet vaikuta illalla lasten nukahtamiseen.
Päiväkodissamme on yhteinen linja, ettemme herätä lapsia kesken unien. Tähän on helppo vedota, jos joku vanhemmista asian perään kyselee. Vaihtakoon sitten sellaiseen päiväkotiin, jossa on virkkula ja torkkula.
(Tosin eri ryhmillä on sittenkin eri käytännöt. Osa ei tosiaan herätä ollenkaan, osa availevat verhoja tunnin päästä ja käyvät "hellästi" herättelemässä. Väkisin ei kukaan enää lapsia kanna sängystä leikkitilan lattialle heräilemään.)
Meidän ryhmässä oli viime kaudella lapsi, joka olisi saanut nukkua vain 30min. Se ei ollut työntekijäresurssien puolesta mahdollista, vaan lapsi nukkui tunnin-puolitoista tuntia. Vanhempi vain kiitteli, miten heidän illat ovat rauhoittuneet. Ja nyt on näkyvissä muutamassa perheessä sama homma, kotona ovat illat rauhoittuneet kun emme herätäkään lapsia väkisin päiväuniltaan ylös. Tuntuu siltä, että herätystoiveet johtuvat illan yliväsymyksen aiheuttamasta riehunnasta?
Tutkimustulos ja menetelmä olisi kiva nähdä. Ehkä siinä tutkimuksessa 80% lapsista ei häiriintynyt päiväunista? Aivan varmasti tutkija ei saanut tulokseksi että 100% lapsista voi nukkua päiväunet ilman että yöunet häiriintyy.
Jää vielä aika iso joukko lapsia vanhempineen, joiden arkea päiväunet häiritsee ihan merkittävästi.
Tässä(kin) asiassa voisi kuunnella niitä vanhempia, eikä olettaa että jokainen isä ja äiti on täysin idiootti, ja vielä valehteleekin. Jos vanhempi sanoo, että pitkien päiväunien päivinä lapsi kukkuu puolilleöin, miksi sitä ei uskota? Johtaja oikein tulostaa lapulle!
Yksi vanhempi itki väsymystään kun lapsi nukahti illalla vasta klo 23-00 aikoihin. Vanhempi pääsee nukkumaan tottakai myös vasta sen jälkeen. Herätys aamulla klo 6 ja päiväkotiin ja vanhempi omiin töihinsä. Päiväunet jäi pois, vasta kun vanhempi tosiaan itki siellä naulakoilla kun lapsi ei illalla nuku.
Ei ole olemassa jotain yhtä sabluunaa, että kaikki toimii näin. On kyse kuitenkin elävistä olennoista ja vaihteluväli on suurta.
Toiseen lihavointiin; tiedätte ihan hyvin, ettei päiväkotia noin vain vaihdella. Mutta onhan tuokin yksi vallankäytön tapa. Me tehdään näin, ota tai jätä.
Varhaiskasvatuksen pitäisi tukea vanhempia vanhemmuudessa, tai näin itselleni lähihoitajana on opetettu. Noinko tuette?
- onhan se kiva onnistuminen, että joissain perheissä on illat rauhoittuneet, mutta tuleeko ne muut perheet, joissa illat valvotaan, teille enää kertomaankaan? Jos on lapulla jo ohjeistettu että a) puhutte paskaa, päiväunet ei häiritse yöunia ja b) voitte vaihtaa toiseen päiväkotiin jos ei kelpaa.
Normaalilla vanhemmalla on tosi iso kynnys olla se "hankala vanhempi" kun pelkää sen heijastuvan omaan lapseensa.
Ja kyllä, olen alalla! Nukkarikäytännöt ovat yhdellä sabluunalla aika usein ihan vain siksi, ettei ole henkilökuntaa tai tiloja erilaisille nukkujille / valvojille.
Käytännössä tämänkin sanelee siis raha, eikä niinkään lapsen etu ja nukutut tunnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä sosionomi- että vk-opettaja (kasv.kand) tutkinnot.
Vaikka otin AMK:ssa kaikki lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvät kurssit, jäi teoreettinen tieto tosi ohkaiseksi. Kyllä samaa duunia pelkästään sillä koulutuksella voisin tehdä ja vaikka esimieshommia. Mutta tieto lisää tuskaa. Kun tiedän miten valtava ero noissa opinnoissa on, ymmärrän miten eri tavalla ja eri lasein tätä työtä voi tehdä. Hyvin tai huonosti. En pystyisi yhtä hyvin perustelemaan ratkaisuja työssäni ilman opeopintoja. Tieto ja teoria vaikuttaa meidän näkemyksiin.Olen samaa mieltä, vaikka olenkin hoitaja. Koulusta tullut tietopohja ei riitä minusta mihinkään. Ehkä sille nuorelle 17-vuotiaalle riittää kun kokemusta elämästä ylipäätään on vähemmän, ei osaa silloin vaatiakaan enempää, mutta itse lapset jo kasvattaneena, ja päiväkodin vanhemman silmin nähneenä, huomaa miten paljon voisi koulutukseen lisätä asiaa.
Oman kokemuksen mukaan, sekä vanhempana että työntekijänä, työntekijän laaja-alainen osaaminen korreloi koulutuksen kanssa. Tarkoitan laaja-alaisella sitä, että ymmärtää aidosti kaikenlaisia lapsia ja miten heidän kasvua ja kehitystä parhaiten viedään eteenpäin. Erityisopettajilla on selvästi timanttisin osaaminen.
Ja hoitajankin työn tekemisessä kyllä näkyy se, onko opiskellut itse lisää sen peruskoulutuksen päälle. Kyllä sen huomaa. Ajatusmaailma, ideat, keinot, ymmärrys, lapsen havainnointi.
Eikä tämän nyt ole tarkoituksena dissata ketään. Hattua nostan aina kun joku oikeasti viitsii olla kiinnostunut alastaan ja päivittää osaamistaan (eihän se itsestään tapahdu!), eikä jumita siellä 1990-luvun teeseissä.
Mitä ovat nämä 1990-luvun teesit, joista puhut? Miten lastentarhanopettajat, joiden työsopimuksen tehtävänimike muutettiin muutama vuosi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi, tuolloin oli opetettu ajattelemaan ja toimimaan lapsiryhmän ja lasten kanssa? Jos oli jotain teesejä, mitä ne olivat ja mistä ne tulivat?
Mitkä ovat 2020-luvun varhaiskasvatuksen teesit? Miten ne eroavat 1990-luvun teeseistä?
Entäpä, millaisia ovatkaan 2030-, 2040- tai 2050-luvun teesit,
Se oli kielikuva. Oliko se sinulle vieras termi? Teesit, väittämät, käytänteet, "oikea oppi jota tulee noudattaa". Kyllä varmasti tiedät että ala muuttuu koko ajan, sitä mukaa kuin tietoa lapsen kehityksestä tulee enemmän.
Jos olet alalla, niin tuskin oikeasti tarvitsee kertoa, mikä kaikki on muuttunut?
Tietoa ei tule enemmän vaan aatteet vaihtuvat toisiin, jolloin todellisuutta katsotaan erilaisten lasien läpi.
Olen hieman eri mieltä. Aatteet vaihtuvat juuri siksi, että tietoa tulee lisää. Vai meinaatko, etteivät muuttuneet toimintatavat perustukaan tutkittuun tietoon? Joku vain vetää hihasta, että nyt tehdäänkin näin?
Esim saako jättää jäähylle yksin enää, pakotetaanko syömään lautanen tyhjäksi, opitaan tunnistamaan tunteita, viskareille "matikkaa" opetetaan toiminnallisuuden kautta eikä istuttamalla pöydän ääressä kynä kädessä ... jne
Tietoa on tullut enemmän esim lapsen psyykkisen kehityksen osalta.
Kaikki nuo ovat asioita joiden suhteen on argumentteja sekä puolesta että vastaan. Kasvatusalalla ns. tutkittu tieto ei ylipäätään tarkoita muuta kuin sitä, että henkilö joka on työllistynyt tutkijaksi laatii kirjoituksen jossa tietyillä argumenteilla puolustelee jotain näkemystä. Tutkijoiden keskuudessa taas on omat muotinsa joista kiinni pitämällä pääsee piireihin ja varmistaa urakehityksen.
Nuo jäähy- ja tunneasiat ovat pitkälti sidoksissa tunnekasvatuksen yleistymiseen joka on vastaavanlainen aate kuin vapaa kasvatus ennen. Syömään pakottaminen liittyy siihen, että toisten mielestä on julmaa pakottaa ja toisten mielestä taas on tärkeää että lapsen verensokeri pysyy ylhäällä eikä opeteta heittämään ruokaa pois. Matikan opettaminen taas liittyy myös osaltaan autoritäärisyysnäkemyksen muuttumiseen, missä monet pitävät istuttamista haitallisena eikä välttämättä olisi keinojakaan saada lapsia istumaan (kun ei mm. uhata jäähyllä). Toisaalta esimerkiksi Englannissa ja USA:ssa 5-vuotiaat menevät kouluun ja istuvat siellä pulpetissa kynä kädessä eikä se ole siellä ongelma.
Tästä istuttamisesta on kyllä tehty yksi iso mörkö. Oli hetken aikaa töissä päiväkodissa jossa lapsia ei saanut istuttaa. Siellä oli luovuttu kaikista yhteisistä aamupiireistä, koska ne ovat vanhanaikaisia.
Kummasti ne lapset jaksoivat istua 20 vuotta sitten. Aina mukaan on mahtunut riehujia, mutta silloin lapset jaksoivat kuunnella kokonaisen kirjan. Nykyään eivät jaksa keskittyä edes lyhyeen satuun, koska se on tylsää.
ja kyllä tiedän, että lapset oppivat leikin kautta. Siinä istumisessa ja sadun kuuntelussa ei silti mielestäni ole mitään pahaa ja ainaki ennen oltiin sitä mieltä, että lapsille tulee lukea ääneen. Tukee lapsen kielenkehitystä ja lukemaan oppimista. En tiedä onko tämäkin muuttunut, kun enää alalla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Pitkästä, pitkästä aikaa loksahti leukapielet alas, en nimittäin ole aikoihin törmännyt kommenttiin joka noin räikeästi aliarvioi ja mitätöi sen työn minä minä+muut ryhmän kasvattajat teemme päivittäin ryhmässämme ja todellakin myös siellä lepohetkellä. Ja SILTI, silti on showta ja hurlumheitä kunnes lopulta tilanne asettuu.
Tervetuloa sieltä pumpulista todellisuuteen, 3 kasvattajan on aika vaikea jakaantua 7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen vierelle jotta hän saisi "hetikaikkimullenyt"tinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym.
En jaksa edes nokkiintua oletuksestasi, mitätöinnistäsi, vähättelystäsi ja todella ikävästä olettamuksestasi jossa vain syyllistät minua/meitä ja toimintaamme, olen siihen, taas työpäivän jälkeen, aivan liian väsynyt.
Mutta saitpahan kiillottaa omaa kruunuasi, vaikkakin aivan syyttä.Miksi "7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen" pitäisi saada "hetikaikkimullenyttinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym."?
Nehän pompottelee teitä aikuisia oikein urakalla. Ja oppivat, että "oireilulla" irtoaa kaikki tuo mukava. Joka ei sitten pädekään tuolla ulkomaailmassa.
Ihan osuva huomio, vaikka kerääkin alaääniä jostain syystä. Miksi käytöshäiriöt ovat vain lisääntyneet sitä mukaa kun kasvatuksessa on siirrytty yliymmärtämiseen?
Opiskelen juuri lastenohjaajaksi ja kyllä vähän hirvittää tähän mennessä tullut kokemus. Viikko sitten loppui harkka ja olen edelleen täysin rikki. Selkeästi tämä on oma ala ja en keksi mitä muuta haluaisin tehdä, mutta mitenhän kauan tälläistä jaksaa? Ryhmässä on kolme aikuista, joista yksi on koko päivän kiinni erityislapsessa (ei voi pitää muiden kanssa samassa tilassa, koska on verbaalisesti ja fyysisesti väkivaltainen, eikä avustajaa heru) ja vakaope on usein muualla kokouksissa tai suunnittelemassa. Tuli vastaan usein tilanteita, kun olin kahdestaan toisen hoitajan kanssa melkein 20 lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen juuri lastenohjaajaksi ja kyllä vähän hirvittää tähän mennessä tullut kokemus. Viikko sitten loppui harkka ja olen edelleen täysin rikki. Selkeästi tämä on oma ala ja en keksi mitä muuta haluaisin tehdä, mutta mitenhän kauan tälläistä jaksaa? Ryhmässä on kolme aikuista, joista yksi on koko päivän kiinni erityislapsessa (ei voi pitää muiden kanssa samassa tilassa, koska on verbaalisesti ja fyysisesti väkivaltainen, eikä avustajaa heru) ja vakaope on usein muualla kokouksissa tai suunnittelemassa. Tuli vastaan usein tilanteita, kun olin kahdestaan toisen hoitajan kanssa melkein 20 lapsen kanssa.
Ja sinä olit vasta opiskelijan asemassa. Kun menet oikeasti töihin, sulla on myös ihan oikeasti vastuu niistä lapsista. Oletko valmis siihen, jos olet jo harjoittelun jälkeen ihan loppu? En siis halua ilkeillä vaan tuoda esiin realiteetit. En suosittelisi päiväkotia työpaikkana yhtään kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen juuri lastenohjaajaksi ja kyllä vähän hirvittää tähän mennessä tullut kokemus. Viikko sitten loppui harkka ja olen edelleen täysin rikki. Selkeästi tämä on oma ala ja en keksi mitä muuta haluaisin tehdä, mutta mitenhän kauan tälläistä jaksaa? Ryhmässä on kolme aikuista, joista yksi on koko päivän kiinni erityislapsessa (ei voi pitää muiden kanssa samassa tilassa, koska on verbaalisesti ja fyysisesti väkivaltainen, eikä avustajaa heru) ja vakaope on usein muualla kokouksissa tai suunnittelemassa. Tuli vastaan usein tilanteita, kun olin kahdestaan toisen hoitajan kanssa melkein 20 lapsen kanssa.
Eikö se häirikkölapsi voi olla yksinään siellä eristyshuoneessa leikkimässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, se on jokapäiväinen show meilläkin ja vaatii ryhmän kaikki aikuiset paikalle ja lapsen viereen rauhoittelemaan (niitä jotka vaativat kasvattajan vierelleen rauhoittuakseen on useampi kuin meitä aikuisia) ja pitämään "jöötä" jotta lepohetkellä olisi edes jossakin vaiheessa suht rauhallista, ja hiljaista jotta ne muutamat jotka asettuvat lepäämään ilman kummempia riekkumisia saisivat sen rauhallisen hetken, tai jopa unipätkän, muutenkin niin hiton ärsyketulvaisessa ja meluisassa päivässään.
Ei jaksaisi enää yhtään.
Eikö niitä lapsia jotka häiritsevät nukkarissa rangaista mitenkään? Itse muistan, kun lastentarhanopettaja aikanaan vei häiriköt käytävään seisomaan missä se piti niille jöötä ja suunnilleen seisotti asennossa.
Lapset kyllä oppivat olemaan nukkarissa häiritsemättä muita, jos aikuiset siihen määrätietoisesti ohjaavat ja sitä myöskin edellyttävät.
Onhan niitä kokeilijoita, jotka hymyssä suin yrittävät elämöidä tai pitää jotain showta, mutta pois oppiessaan moisesta mekastuksesta, saattavatkin nukahtaa. Sitten äitinsä ihmettelee, että "eihän se ole nukkunut päiväunia enää pitkään aikaan". No ei kai, kuka nyt kesken shown nukahtaisi.
Lepohetket, ruokailut ja siirtymät. Ne ovat hyviä indikaattoreita kertomaan ryhmän toiminnan luonteesta ja laadusta.
Pitkästä, pitkästä aikaa loksahti leukapielet alas, en nimittäin ole aikoihin törmännyt kommenttiin joka noin räikeästi aliarvioi ja mitätöi sen työn minä minä+muut ryhmän kasvattajat teemme päivittäin ryhmässämme ja todellakin myös siellä lepohetkellä. Ja SILTI, silti on showta ja hurlumheitä kunnes lopulta tilanne asettuu.
Tervetuloa sieltä pumpulista todellisuuteen, 3 kasvattajan on aika vaikea jakaantua 7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen vierelle jotta hän saisi "hetikaikkimullenyt"tinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym.
En jaksa edes nokkiintua oletuksestasi, mitätöinnistäsi, vähättelystäsi ja todella ikävästä olettamuksestasi jossa vain syyllistät minua/meitä ja toimintaamme, olen siihen, taas työpäivän jälkeen, aivan liian väsynyt.
Mutta saitpahan kiillottaa omaa kruunuasi, vaikkakin aivan syyttä.Miksi "7 voimakkaasti oireilevan ja huomiota hakevan lapsen" pitäisi saada "hetikaikkimullenyttinsä ja jakamattoman läsnäolon, rauhoittelun ym."?
Nehän pompottelee teitä aikuisia oikein urakalla. Ja oppivat, että "oireilulla" irtoaa kaikki tuo mukava. Joka ei sitten pädekään tuolla ulkomaailmassa.
Ihan osuva huomio, vaikka kerääkin alaääniä jostain syystä. Miksi käytöshäiriöt ovat vain lisääntyneet sitä mukaa kun kasvatuksessa on siirrytty yliymmärtämiseen?
Ennen naurahdettiin että "pojat on poikia". Nykyään kokoustetaan, lähetetään tutkimuksiin ja järkätään tukipäätökset. On asioita joissa nyt ollaan aikaisempaa tiukempia ja vaativampia, ja asioita joissa lapset purkavat stressiään. Ehkä nykylapset eivät koe että heidät hyväksytään aidosti?
Miten te varhaiskasvattajat jaksatte ulista ja valittaa?
Tulkaapa oikeisiin töihin sieltä suojatyöpaikalta , niin haluatte varmasti nopeasti takaisin sinne teidän hidastahtiseen työhönne..
Huomaa jo teidän tyylistä valittaa, että ette ilmeisesti pärjäisi oikeissa töissä. Lopettaa valittaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan muuten huomannut samaa, että nämä kotona olevat vanhemmat ovat usein kaikkein vaativimpia? Töissä käyvät ovat pääsääntöisesti vaan kiitollisia, siitä että joku hoitaa heidän lastaan työpäivän ajan, mutta sitten nämä mammalomalaiset ja elämäntapatyöttömät jne, jotka hyvin voisivat hoitaa lapsensa itsekin, mutta eivät halua, vaan tuovat lapsen/lapset aina samaan aikaan (aina jo aamupalalle) ja hakevat tasan viimeisellä minuutilla ja sitten haluavat vielä tarkan raportin päivästä, esittävät tyytymättömyyttään jos joku ei ole mennyt ihan toiveiden mukaan tai pistävät vielä päiväkodin syyksi sen, että lapsi oireilee tavalla tai toisella. Saattavat ehdottaa tekemistä lasten kanssa, joka tietty tavallaan ihan ok, mutta kun itse voisivat ihan hyvin tehdä näitä asioita lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muuten huomannut samaa, että nämä kotona olevat vanhemmat ovat usein kaikkein vaativimpia? Töissä käyvät ovat pääsääntöisesti vaan kiitollisia, siitä että joku hoitaa heidän lastaan työpäivän ajan, mutta sitten nämä mammalomalaiset ja elämäntapatyöttömät jne, jotka hyvin voisivat hoitaa lapsensa itsekin, mutta eivät halua, vaan tuovat lapsen/lapset aina samaan aikaan (aina jo aamupalalle) ja hakevat tasan viimeisellä minuutilla ja sitten haluavat vielä tarkan raportin päivästä, esittävät tyytymättömyyttään jos joku ei ole mennyt ihan toiveiden mukaan tai pistävät vielä päiväkodin syyksi sen, että lapsi oireilee tavalla tai toisella. Saattavat ehdottaa tekemistä lasten kanssa, joka tietty tavallaan ihan ok, mutta kun itse voisivat ihan hyvin tehdä näitä asioita lapsen kanssa.
Kaipaavat aikuista juttuseuraa eikä ole kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ennen päiväkodeissa oli kiva hämärä nukkarissa, jossa kynttilän tai lukulampun valossa luettiin satuja ja lapset nukahtivat kerrossänkyihinsä pehmeiden täkkien alle yöpuvuissa tai alusvaatteissaan.
-nykyään on lattiatasoiset, pinottavat muovikehikot, joissa pingoitettu hygieniaverkko, pelkkä lakana ja toinen lakana päälle, digilaitteelta soi suoratoistopalvelun rikkonainen ääni jostain syntikkamusiikista, aikuiset komentaa lapsia pysymään paikallaan, lapset ovat päivävaatteet päällä, levottomia, kiemurtelevat, huutelevat, eivät pysy sängyssä, kiroilevat, sylkevät ja kiljahtelevat, purevat, potkivat, kikattelevat ja mölisevät, moni tuhrii omalla kakallaan ympäristöä ja itseään
- kynttilöitä ei todellakaan ole
-moni asia on muuttunut. Ei siellä kukaan ketään mihinkään "perehdytä"Lisäisin vielä, että ennen nukkarissa lapset saivat nukkua, jos nukahtivat. Nykyään alkaa jo 1-vuotiailla se "Maikki saa nukkua 45 minuuttia ja Kalle 20 minuuttia" -show, koska vanhemmat eivät saa lapsiaan muuten illalla unille.
Väittäisin, että iso osa varhaiskasvatuksen nykyisistä kuormittavista asioista on lähtöisin sieltä lasten kotoa. Vanhemmat eivät enää osaa tai jaksa olla lastensa kanssa, vaan ne sysätään yhteiskunnan kasvatettavaksi ja sitten vielä esitetään vaatimuksia, miten sitä meidän Maikkia tai Kallea pitää kasvattaa. On unirajoituksia, pukemisvaatimuksia, Maikin vanhemmat kauhistuvat, jos ulkoillaan sateessa ja Kallen vanhemmat suuttuvat, jos sadekelillä ei ollakaan ulkoiltu. Maikin äiti on kotona vauvan kanssa ja Kallen isä työttömänä, mutta molemmat tuodaan aamulla jo ennen aamupalaa, koska kotona ei ruoka maistu ja aamut nyt ovat sellaista härdelliä. Molemmat haetaan iltapäivällä neljän jälkeen, että vanhemmat saavat hakea lapsen pihalta valmiiksi puettuna, eikä kotona tarvitse enää lapsen kanssa ulkoilla. Maikki ja Kalle tuodaan myös loma-aikoina päivystävään päiväkotiin, koska 2-vuotias Maikki kaipaa leikkikavereita ja Kallen isä lähtee kalastusreissulle ja äidillä ei ole silloin lomaa. Ja samassa ryhmässä on vielä 10 muutakin lasta ja perhettä vaatimuksineen ja toiveineen.
Ennen päiväkodin arjessa oli myös rauhallisia hetkiä aamuisin, iltapäivisin ja loma-aikoina, jolloin ehti oikeasti keskittyä rauhassa lapsiin ja viettää kiireettömästi mukavia hetkiä yhdessä. Nykyään tuntuu, että kaikki lapset ovat aina paikalla, aamusta iltaan ja ympäri vuoden, mutta johtoportaassa ei ole herätty reagoimaan tähän muutokseen, että lasten päivät ovat pidentyneet ja lomat vähentyneet, vaan työtä tehdään samoilla resursseilla kuin ennenkin.
Ei kai kukaan oikeasti toistuvasti herätä 1-vuotiasta 45min unien jälkeen nukkarissa vanhemman pyynnöstä? Sehän on todella haitallista lapsen aivojen kehitykselle. Ihan hirveän stressaavaa. Henkiseen pahoinpitelyyn verrattavissa oleva asia. Kidutusta suorastaan. Kyllä 1-vuotiaan pitää saada nukkua sen mitä nukkuu.
Miksi eivät ammattilaiset sano näille vanhemmille suoria sanoja ja että täällä ei pahoinpidellä lapsia, jos vanhemmat niin tolloja etteivät tajua mitään?!
Niin mitä sanotte näille vanhemmille, jotka pyytävät pieniä lapsia herättämään kesken unien?
Pahoitteluni, etten muista sen professorin(?) nimeä, joka näistä uniasioista on kirjoitellut tutkittua tietoa. Meidän PK:ssa johtaja kokosi yhdelle A4:selle faktoja unen tärkeydestä ja sama lappu jaettiin jokaisen lapsen kotiin. Siinä luki esimerkiksi tutkimustuloksesta, ettei yli 5h ennen yöunia nukutut päiväunet vaikuta illalla lasten nukahtamiseen.
Päiväkodissamme on yhteinen linja, ettemme herätä lapsia kesken unien. Tähän on helppo vedota, jos joku vanhemmista asian perään kyselee. Vaihtakoon sitten sellaiseen päiväkotiin, jossa on virkkula ja torkkula.
(Tosin eri ryhmillä on sittenkin eri käytännöt. Osa ei tosiaan herätä ollenkaan, osa availevat verhoja tunnin päästä ja käyvät "hellästi" herättelemässä. Väkisin ei kukaan enää lapsia kanna sängystä leikkitilan lattialle heräilemään.)
Meidän ryhmässä oli viime kaudella lapsi, joka olisi saanut nukkua vain 30min. Se ei ollut työntekijäresurssien puolesta mahdollista, vaan lapsi nukkui tunnin-puolitoista tuntia. Vanhempi vain kiitteli, miten heidän illat ovat rauhoittuneet. Ja nyt on näkyvissä muutamassa perheessä sama homma, kotona ovat illat rauhoittuneet kun emme herätäkään lapsia väkisin päiväuniltaan ylös. Tuntuu siltä, että herätystoiveet johtuvat illan yliväsymyksen aiheuttamasta riehunnasta?
Onpa teillä fiksu johtaja! Noin kuuluisi tehdä joka päiväkodissa. Monesti vanhemmat eivät vaan tiedä asioita, jotka ammattilaisesta voivat tuntua itsestäänselvyydeltä. On tärkeää ohjata vanhempia tässäkin asiassa. Koska on oikeasti tosi haitallista, jos pieni lapsi herätetään 30min päiväunien jälkeen toistuvasti, etenkin jos joutuu olemaan jonkun 8-10h päivän isossa ryhmässä. Siinä kärsii kaikki oppiminen ja henkinen hyvinvointi. Tällä tavalla juuri saadaan aikaiseksi niitä levottomia lapsia, ja sitten vielä ihmetellään miksi ovat sellaisia... Sitä en ymmärrä miksi ei joka päiväkodissa toimita näin?
Vierailija kirjoitti:
Tästä istuttamisesta on kyllä tehty yksi iso mörkö. Oli hetken aikaa töissä päiväkodissa jossa lapsia ei saanut istuttaa. Siellä oli luovuttu kaikista yhteisistä aamupiireistä, koska ne ovat vanhanaikaisia.
Kummasti ne lapset jaksoivat istua 20 vuotta sitten. Aina mukaan on mahtunut riehujia, mutta silloin lapset jaksoivat kuunnella kokonaisen kirjan. Nykyään eivät jaksa keskittyä edes lyhyeen satuun, koska se on tylsää.
ja kyllä tiedän, että lapset oppivat leikin kautta. Siinä istumisessa ja sadun kuuntelussa ei silti mielestäni ole mitään pahaa ja ainaki ennen oltiin sitä mieltä, että lapsille tulee lukea ääneen. Tukee lapsen kielenkehitystä ja lukemaan oppimista. En tiedä onko tämäkin muuttunut, kun enää alalla ole.
Ei ole totta! Pädillä/puhelimella pienetkin lapset saattavat sitten istua tuntitolkulla! MIksi sitä ei kielletä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lasten oikeuksien sopimus sanoo lasten pakkomakuuttamisesta nukkarissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muuten huomannut samaa, että nämä kotona olevat vanhemmat ovat usein kaikkein vaativimpia? Töissä käyvät ovat pääsääntöisesti vaan kiitollisia, siitä että joku hoitaa heidän lastaan työpäivän ajan, mutta sitten nämä mammalomalaiset ja elämäntapatyöttömät jne, jotka hyvin voisivat hoitaa lapsensa itsekin, mutta eivät halua, vaan tuovat lapsen/lapset aina samaan aikaan (aina jo aamupalalle) ja hakevat tasan viimeisellä minuutilla ja sitten haluavat vielä tarkan raportin päivästä, esittävät tyytymättömyyttään jos joku ei ole mennyt ihan toiveiden mukaan tai pistävät vielä päiväkodin syyksi sen, että lapsi oireilee tavalla tai toisella. Saattavat ehdottaa tekemistä lasten kanssa, joka tietty tavallaan ihan ok, mutta kun itse voisivat ihan hyvin tehdä näitä asioita lapsen kanssa.
Kaipaavat aikuista juttuseuraa eikä ole kiire.
Etsisivät sitä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä istuttamisesta on kyllä tehty yksi iso mörkö. Oli hetken aikaa töissä päiväkodissa jossa lapsia ei saanut istuttaa. Siellä oli luovuttu kaikista yhteisistä aamupiireistä, koska ne ovat vanhanaikaisia.
Kummasti ne lapset jaksoivat istua 20 vuotta sitten. Aina mukaan on mahtunut riehujia, mutta silloin lapset jaksoivat kuunnella kokonaisen kirjan. Nykyään eivät jaksa keskittyä edes lyhyeen satuun, koska se on tylsää.
ja kyllä tiedän, että lapset oppivat leikin kautta. Siinä istumisessa ja sadun kuuntelussa ei silti mielestäni ole mitään pahaa ja ainaki ennen oltiin sitä mieltä, että lapsille tulee lukea ääneen. Tukee lapsen kielenkehitystä ja lukemaan oppimista. En tiedä onko tämäkin muuttunut, kun enää alalla ole.
Ei ole totta! Pädillä/puhelimella pienetkin lapset saattavat sitten istua tuntitolkulla! MIksi sitä ei kielletä?
Vapaaehtoinen toiminta on eri asia kuin pakko.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lasten oikeuksien sopimus sanoo lasten pakkomakuuttamisesta nukkarissa?
Siinäpä sitten oltaisiin jos ryhmässä jokainen lapsi saisi joka hetki itse päättää mitä tekee :D Vanhemmat eivät meinaa pärjätä edes sen yhden lapsen kanssa ja sitten esittävät vaatimuksia, kuinka heidän lapsensa ei tarvi levätä jos hän ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä istuttamisesta on kyllä tehty yksi iso mörkö. Oli hetken aikaa töissä päiväkodissa jossa lapsia ei saanut istuttaa. Siellä oli luovuttu kaikista yhteisistä aamupiireistä, koska ne ovat vanhanaikaisia.
Kummasti ne lapset jaksoivat istua 20 vuotta sitten. Aina mukaan on mahtunut riehujia, mutta silloin lapset jaksoivat kuunnella kokonaisen kirjan. Nykyään eivät jaksa keskittyä edes lyhyeen satuun, koska se on tylsää.
ja kyllä tiedän, että lapset oppivat leikin kautta. Siinä istumisessa ja sadun kuuntelussa ei silti mielestäni ole mitään pahaa ja ainaki ennen oltiin sitä mieltä, että lapsille tulee lukea ääneen. Tukee lapsen kielenkehitystä ja lukemaan oppimista. En tiedä onko tämäkin muuttunut, kun enää alalla ole.
Ei ole totta! Pädillä/puhelimella pienetkin lapset saattavat sitten istua tuntitolkulla! MIksi sitä ei kielletä?
Aiiivan, eli 3v saa päättää kaiken mitä itse tekee. Varmaan saa olla pädilläkin just niin pitkään kun haluaa?
Vapaaehtoinen toiminta on eri asia kuin pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muuten huomannut samaa, että nämä kotona olevat vanhemmat ovat usein kaikkein vaativimpia? Töissä käyvät ovat pääsääntöisesti vaan kiitollisia, siitä että joku hoitaa heidän lastaan työpäivän ajan, mutta sitten nämä mammalomalaiset ja elämäntapatyöttömät jne, jotka hyvin voisivat hoitaa lapsensa itsekin, mutta eivät halua, vaan tuovat lapsen/lapset aina samaan aikaan (aina jo aamupalalle) ja hakevat tasan viimeisellä minuutilla ja sitten haluavat vielä tarkan raportin päivästä, esittävät tyytymättömyyttään jos joku ei ole mennyt ihan toiveiden mukaan tai pistävät vielä päiväkodin syyksi sen, että lapsi oireilee tavalla tai toisella. Saattavat ehdottaa tekemistä lasten kanssa, joka tietty tavallaan ihan ok, mutta kun itse voisivat ihan hyvin tehdä näitä asioita lapsen kanssa.
Kaipaavat aikuista juttuseuraa eikä ole kiire.
Etsisivät sitä muualta.
Heille on kerrottu että päiväkoti toivoo yhteistyötä, ideoita ja kommunikaatiota. Lapset myös joskus pyytävät vanhempiaan sanomaan jotain päikyn väelle.
Olen hieman eri mieltä. Aatteet vaihtuvat juuri siksi, että tietoa tulee lisää. Vai meinaatko, etteivät muuttuneet toimintatavat perustukaan tutkittuun tietoon? Joku vain vetää hihasta, että nyt tehdäänkin näin?
Esim saako jättää jäähylle yksin enää, pakotetaanko syömään lautanen tyhjäksi, opitaan tunnistamaan tunteita, viskareille "matikkaa" opetetaan toiminnallisuuden kautta eikä istuttamalla pöydän ääressä kynä kädessä ... jne
Tietoa on tullut enemmän esim lapsen psyykkisen kehityksen osalta.