Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli lehdessä juttu kuntien taloudesta ja siitä, että kun tähän mennessä on terveydenhoito ollut suurin kuluerä niin nyt se on lasten ja nuorten palvelut, eli varhaiskasvatus, koulu ja sensellaiset, ja että koska soteuudistuksen jälkeen niihin menee suurin osa kunnan rahoista niin säästötkin tulevat kohdistumaan juurikin varhaiskasvatukseen. Kunnat köyhtyvät, raha vähenee. Huonot ajat edessä, lihavat vuodet ovat ohi. Miltä kuulostaa?

Milloin päiväkodeissa oli lihavat vuodet?

No vissiin nyt sitten kun ne kerran on nyt ohi. Eli huonompaan suuntaan ollaan menossa.

Mites monta lasta Espanjassa olikaan aikusta kohti päiväkodissa?

Usassa 2 hoitajaa per enintään 20 3-5 vuotiasta lasta.

https://childcare.gov/consumer-education/ratios-and-group-sizes

Sielläkin saa lapsille vielä pitää kuria. Väittäisin että hyvin pärjäisin isommankin lapsilauman kanssa, jos ei tarvisi noudattaa positiivista pedagogiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin ennenhän päiväkodit oli ikäänkuin ajateltu kodiksi. Niitä sisustettiin ja pidettiin siisteinä. Oli kukkia pöydällä ja lasten töitä esillä paljon. Sama henkilökunta pysyi usein nuoruudesta eläkeikään.

Nykyisin näissä uusissa isoissa laitoksissa ei näe pahemmin lasten töitä ja paikat on sotkuista. Henkilökunta vaihtuu jatkuvasti

Näissä isoissa päiväkodeissa ei olla turvallisissa vakiryhmissä, kuten ennen. Lapsia pyöritellään eri tiloissa päivän aikana, ryhmiä ja eri- ikäisiä lapsia sekoitellen ja aikuiset vaihtuu näissä koko ajan. Päivät on aikataulutettu minuutilleen ja leikit on lopetettava sen mukaan. Erityislasten mukaan eletään, heillä on kaikki valta, ja he myös tietävät sen. Kurinpitämiseen ei ole keinoja tai saat potkut."

Kaiken keskellä hoipertelee kipeästi omaa henk.koht.avustajaa tarvitsevia lapsia, mutta eipä hätää, palkataan 1 ryhmäavustaja joka toki hoitelee heidätkin siinä sivussa kun koko ryhmää avustaa. 

No ei se kyllä niin ole, että kouluttamaton ryhmäavustaja ohjaisi niitä suurimman tuen tarvitsijoita. Henkilökunnasta korkeimman koulutuksen, osaamisen ja ammatillisen vastuun omaava henkilö (vo) vastaa eniten tukea tarvitsevien ohjaamisesta pedagogisella ammattitaidollaan. Sehän on kirjattu työnkuvaan.

Ryhmäavustaja mallittaa opettajan antamia ohjeita omalla toiminnallaan ja tukee niitä "helpoimpia" ja eniten itseohjautuvia lapsia, kannustaa, kehuu ja keskustelee sekä toimii itse vahvana mallina, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia. Ei siis esim. pue keskittymishäiriöistä avustettavaa lasta valmiiksi, vaan antaa opettajan ohjata ko. lasta pedagogisesti, jotta lapsi oppii itse pukemaan ryhmätilanteessa. Kyse on kasvatuksesta, jossa idea on, että lapsi kehittyy ja oppii uusia taitoja ja omatoimisuutta. Avustaja auttaa puolestaan niitä muita, jotka osaavat jo pukea ja keskittyä, mutta tarvitsevat tietysti apua jossakin tai ylipäätään tulla nähdyiksi.

Olen toiminut ryhmäavustajana ja sijaistanut lastenhoitajana monessa paikassa, jossa on ollut avustaja, ja kyllä ne haastavimmat lapset nimenomaan annetaan avustajien vahdittaviksi/hoidettaviksi. Ikävä kyllä. Itsekin olen tätä kritisoinut. Että se pienipalkkaisin ja vähiten koulutettu ihminen joutuu hoitamaan haastavimmat lapset. Joissain paikoissa on jopa jätetty yksin jonkun haastavan lapsen kanssa, vaikka se on kielletty.

Mä olen myös ihmetellyt tätä, että vähiten koulutettu laitetaan hoitamaan haastavimmat lapset. Etenkin jos on henkilökohtainen avustaja lapselle päiväkodissa, niin se usein jopa täysin kouluttamaton vastaa käytännössä lapsen kasvatuksesta konkreettisella tasolla. Opettaja vastaa siitä paperilla, mutta ei oikeasti ole lapsen kanssa. Avustaja tekee myös rankempaa työtä huonommalla palkalla.

Olen toiminut erutyisavustajana päiväkodeissa ja on totta, että koulutettuja ja sitoutuneita henk.koht.avustajia on suhteellisen vähän saatavilla erityistarpeisille lapsille.

Syyt: Juurikin työn rankkuuden ja alipalkkauksen vuoksi suhteessa vastuullisuuteen ja työmäärään mitä se päivittäin vaatii. Moni lopettaa kesken. Pahimmassa tapauksessa hänelle yritetään jopa esihenkilön toimesta pokkana lykätä useampi erityistarpeinen vaikka on yhdelle vaativalle lapselle osoitettu henkilökohtaiseksi avustajaksi. 

Ja kyllä , ----> ryhmäavustaja se siellä yleensä kantelee sylissään lapsia ja pukee sun muuta, lapsia, joiden ehdottomasti kuuluisi saada oma henkilökohtainen,koulutettu avustaja, mutteivät saa.

Henkilökohtaisina avustajinakin saattaa päiväkodeissa pyöriä jopa lähes suomenkielitaidottomia, rentoja hälläväliä-tyyppejä vailla mitään kasvatusalan (saati muutakaan) koulutusta tai tutkintoa. Nämä sitten tukevat henkilökohtaisen avustajan tarpeisen lapsen kasvua ja kehitystä. Kunhan nyt joku siihen on saatu.

Eli voitte aivan vapaasti lässyttää ryhmäavustajan toimenkuvasta kaikkea kaunista, mutta käytäntö ja totuus on karu mitä joutuvat tekemään. Samoin kuin pahimmissa paikoissa henk-koht-avustajankin työmäärää yritetään pokkana lisätä avustamisen lisäksi. Päiväkodin johtajille tulisi lähettää jokaikiseen hoitopaikkaan tiukka ohjeistus mitä tarkoittaa henk.koht.avustaja ja mitä tarkoittaa ryhmäavustaja. Härskiä miten heitä hyväksikäytetään tyhmimmin johdetuissa paikoissa.

Välillä näyttää siltä, että sillä ryhmän opettajalla ei oikeasti ole mitään käsitystä, mitä jonkun vammaisen, ADHD, ADD, autismin kirjolla olevan, nepsy, sosioemotionaalisesti haasteisen jne. jne. lapsen kasvattamiseen ja opettamiseen vaaditaan ja tarvitaan. Vaikka ne juuri valmistuneet opettajat ovat innoissaan ja teoriat ehkä vielä muistissa, niin koko suuren ryhmän hallinnan ja ylipäätään työyhteisössä toimimisen taidot ei ole vielä harjaantuneet. Ei ole sellaista vakautta ja kokemuksen tuomaa tilannetajua.

Sitten ne 30 tai 40 vuotta sitten opistosta valmistuneet opettajat ovat aivan ihmeissään, mistä tässä nykyhommassa on kyse. Toisesta tuutista haukutaan, kuinka kaikki heidän osaamisensa on vanhanaikaista, väärin, lapsia tuhoavaa ja täysin poissuljettua edes ehdottaa tai ajatella. Toisesta tuutista samaan aikaan edellytetään, että kyllä sinun opettajana, kokeneena ja koulutettuna, pitää nämä asiat tietää, hallita ja kyetä tekemään tehokkaasti ja työajalla. Samalla koulutat oppisopimusopiskelijoita, ohjaat sijaisia ja opiskelijoita, perehdytät uusia ja koulutat itseäsi, vaikket koulutuksiin työajalla pääsekään. "Kyllä muutkin ymmärtävät aivan itse etsiä tietoa, jos osaaminen ja taito on puutteellista ja vanhentunutta. "

Tuntuu, että ne opettajat ovat sen verran kuitenkin koulutettuja, että hoksaavat olevansa osaamattomia noiden erityistarpeisten lasten kanssa, oli niillä jokin diagnoosi tai ei. Sitten helposti jätetään avustettava lapsi avustajan hoidettavaksi, kun ei oikeasti itse tiedetä, millaista toimintaa ja miten sellaiselle lapselle tulisi suunnitella ja toteuttaa. Ja etenkin MIKSI niin.

Inkluusio ideana on hyvä niille, joilla on erityispedagogiikan tutkinto ja vahva kokemus onnistuneesta erityisen tuen toiminnasta. Mutta hei, nyt sadoilla opettajana toimivilla ei ole edes opettajan pätevyyttä. Työyhteisöissä on vakavaa osaamisen ja resurssien puutetta. Miten kuvitellaan sen erkkataitamisen jostain ilmestyvän sinne inklusiiviseen arkeen? Eihän lastenhoitajat, jotka ovat koko työpäivänsä ajan siellä lapsia kasvattamassa, pääse edes niihin pedapalavereihin tai vasu keskusteluihin, hyvä jos saavat lukea mitä kenellekin lapselle on sovittu tarjottavaksi, miten ja miksi, niissä suunnitelmissa.

Palsta sotkee jotenkin noi lainaukset seuraavaan tekstiin sekaan. Ehkä bugi?

Vierailija kirjoitti:

Palsta sotkee jotenkin noi lainaukset seuraavaan tekstiin sekaan. Ehkä bugi?

Ei ole bugi, joku keskusteluun osallistuva vain lainailee suoraan eikä käytä palstan toimintoja. On kyllä tosi raskasta etsiä. että mihin ne tuhannet lainaukset loppuu ja uusi teksti alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ryhmäkohtaisen avustajan, lapsen henkilökohtaisen avustajan että erityisavustajan toimenkuviin on olemassa selkeät, kirjalliset työtehtäväkuvaukset ja vastuut. Nämä käydään läpi työsopimusta solmittaessa. Kun avustaja tulee työyhteisöön on päiväkodin johtajan vastuulla perehdyttää henkilö työhön ja työyhteisön käytäntöihin sekä varmistaa, että työyhteisössä ymmärretään ja hallitaan avustajatuen merkitys ja käytännön toteutus.

Avustettava lapsi tarvitsee tuentarvettaan vastaavan tuen ja avun. Joka ainoalla ryhmän lapsella on lakisääteinen oikeus korkeakoulutetun, muodollisesti pätevän ja osaavan varhaiskasvatuksen opettajan ohjaukseen, kasvatukseen ja opetukseen. Se, että mukana on ryhmäavustaja ei poista millään tavalla opettajan pedagogista vastuuta myöskään yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevaa lasta kohtaan. Päinvastoin!

Tottakai korkein pedagoginen osaaminen kohdennetaan eniten tukea tarvitsevien kasvatukseen. Jos näin ei jossain toimita, rikkoo ryhmän opettaja työsopimuksen mukaisen pedagogisen vastuunsa ja hänen esihenkilönsä rikkoo lakisääteisen työntekijän ohjaus- ja perehdytysvastuunsa. Asia pitää käydä läpi työyhteisössä ja kutsua erimielisyystilanteessa liitot ja palveluntuottaja (ylempi johto) keskusteluun mukaan. Kirjalliset, kunnan hyväksymät ohjeet on saatava pyydettäessä. Työntekijä noudattaa työnantajan kirjallisia ohjeita, ei keksi omiaan tiimin työkavereiden kesken.

Ryhmäavustajan toiminta voidaan tapauskohtaisesti suunnata (tuen tarpeen mukaan) esim. ko. lapsen lähellä istuvaksi mallittajaksi ryhmätilanteessa, opettajan antamien ohjeiden kuvittajaksi tai viittojaksi, yleisenä kannustajana ja mallina toimijaksi, lohduttajana jne. Ryhmäavustajan työssä on ensiarvoisen tärkeää, etteivät avustettavat lapset leimaudu tai stigmatisoidu, vaan avustaja pelaa, leikkii, keskustelee, ohjaa, tukee ja kannustaa kaikkia ryhmän lapsia tasavertaisina toimijoina. Sekä avustaja että koko muu henkilöstö toimivat yhteisesti sovittujen pedagogisten käytäntöjen mukaisesti niin, että kaikilla lapsilla mahdollistuu kunnan edellyttämä varhaiskasvatus.

Tämä myös dokumentoidaan kuvin, tekstein ja havainnoin. Tuen toteutumista ja varhaiskasvatuksen toteutumista sovitun mukaisesti arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa muutetaan ja korjataan, kun siihen on aihetta.

Henkilökohtainen avustaja toimii tietysti avun tarvitsijan kanssa, henkilölle määriteltynä apuna, jotta tämä voi osallistua mahdollisimman tasavertaisesti muiden lasten kanssa kaikkeen varhaiskasvatustoimintaan. Opettajan tehtävä on suunnitella toiminta avustajaa kuullen niin, että se tukee myös avustettavien lasten onnistumisen kokemuksia. Esim. ei ole pedagogisesti kestävä suunnitelma lähteä muiden kanssa veneretkelle ja jättää pyörätuolissa oleva lapsi avustajan kanssa päiväkotiin katsomaan videoita tuosta retki kohteesta tms.

Kestävä kehitys on velvoittava pedagoginen periaate varhaiskasvatuksessakin. Kasvatuksella rakennamme tulevaisuuden maailmaa ja kasvatusta ovat sovellettavat käytännöt, tunneilmapiiri, kohtaamisen tavat ja kuulumisen tunteen asteet mitä suurimmassa määrin.

Johan nyt esihenkilöt hyökkäsi ketjuun. Huomaa kirjoituksestasi, että olet tainnut istua toimistossa pari vuosikymmentä vähintään?

Tuo on juuri se asenne, millä parannat oloasi töissäkin. Eikös? Jos esihenkilöt ärsyttää, niin oletan, että sinä varmaan hoitasit senkin homman paremmin? Silleen jännä, että et ole kuitenkaan päättävään asemaan päätynyt. Sinun kirjoituksesta taas huomaa, että olet valittanut töistäsi pari vuosikymmentä vähintään. Siis niistä töistä, mitä et ole varmaankaan edes tehnyt, kun on aika mennyt valittamiseen.

Olet kyllä todella törkeä ihminen: Et edes ole alalla töissä, mutta tulet ulkopuolelta neuvomaan, miten ihmisten pitää alalla "muuttaa asennettaan". Että työntekijöiden asenteestako se on kiinni, että on liikaa lapsia, liian vähän henkilökuntaa, surkea palkka, liikaa työtehtäviä jne. Sitten alan ihmiset stressaantuu ja tulee se mielestäsi "väärä asenne" ja siitäkin vaan syytät niitä työntelijöitä?

Ei jumalauta. Kyllä se on ihan luonnollista olla pettynyt siihen, mihin ala on ajautunut ja olla huolissaan tulevaisuudesta + väsyäkkin saa siihen ylikuormitukseen mikä alalla vallitsee. Vähän nyt toivoisi empatiaa eikä syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ryhmäkohtaisen avustajan, lapsen henkilökohtaisen avustajan että erityisavustajan toimenkuviin on olemassa selkeät, kirjalliset työtehtäväkuvaukset ja vastuut. Nämä käydään läpi työsopimusta solmittaessa. Kun avustaja tulee työyhteisöön on päiväkodin johtajan vastuulla perehdyttää henkilö työhön ja työyhteisön käytäntöihin sekä varmistaa, että työyhteisössä ymmärretään ja hallitaan avustajatuen merkitys ja käytännön toteutus.

Avustettava lapsi tarvitsee tuentarvettaan vastaavan tuen ja avun. Joka ainoalla ryhmän lapsella on lakisääteinen oikeus korkeakoulutetun, muodollisesti pätevän ja osaavan varhaiskasvatuksen opettajan ohjaukseen, kasvatukseen ja opetukseen. Se, että mukana on ryhmäavustaja ei poista millään tavalla opettajan pedagogista vastuuta myöskään yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevaa lasta kohtaan. Päinvastoin!

Tottakai korkein pedagoginen osaaminen kohdennetaan eniten tukea tarvitsevien kasvatukseen. Jos näin ei jossain toimita, rikkoo ryhmän opettaja työsopimuksen mukaisen pedagogisen vastuunsa ja hänen esihenkilönsä rikkoo lakisääteisen työntekijän ohjaus- ja perehdytysvastuunsa. Asia pitää käydä läpi työyhteisössä ja kutsua erimielisyystilanteessa liitot ja palveluntuottaja (ylempi johto) keskusteluun mukaan. Kirjalliset, kunnan hyväksymät ohjeet on saatava pyydettäessä. Työntekijä noudattaa työnantajan kirjallisia ohjeita, ei keksi omiaan tiimin työkavereiden kesken.

Ryhmäavustajan toiminta voidaan tapauskohtaisesti suunnata (tuen tarpeen mukaan) esim. ko. lapsen lähellä istuvaksi mallittajaksi ryhmätilanteessa, opettajan antamien ohjeiden kuvittajaksi tai viittojaksi, yleisenä kannustajana ja mallina toimijaksi, lohduttajana jne. Ryhmäavustajan työssä on ensiarvoisen tärkeää, etteivät avustettavat lapset leimaudu tai stigmatisoidu, vaan avustaja pelaa, leikkii, keskustelee, ohjaa, tukee ja kannustaa kaikkia ryhmän lapsia tasavertaisina toimijoina. Sekä avustaja että koko muu henkilöstö toimivat yhteisesti sovittujen pedagogisten käytäntöjen mukaisesti niin, että kaikilla lapsilla mahdollistuu kunnan edellyttämä varhaiskasvatus.

Tämä myös dokumentoidaan kuvin, tekstein ja havainnoin. Tuen toteutumista ja varhaiskasvatuksen toteutumista sovitun mukaisesti arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa muutetaan ja korjataan, kun siihen on aihetta.

Henkilökohtainen avustaja toimii tietysti avun tarvitsijan kanssa, henkilölle määriteltynä apuna, jotta tämä voi osallistua mahdollisimman tasavertaisesti muiden lasten kanssa kaikkeen varhaiskasvatustoimintaan. Opettajan tehtävä on suunnitella toiminta avustajaa kuullen niin, että se tukee myös avustettavien lasten onnistumisen kokemuksia. Esim. ei ole pedagogisesti kestävä suunnitelma lähteä muiden kanssa veneretkelle ja jättää pyörätuolissa oleva lapsi avustajan kanssa päiväkotiin katsomaan videoita tuosta retki kohteesta tms.

Kestävä kehitys on velvoittava pedagoginen periaate varhaiskasvatuksessakin. Kasvatuksella rakennamme tulevaisuuden maailmaa ja kasvatusta ovat sovellettavat käytännöt, tunneilmapiiri, kohtaamisen tavat ja kuulumisen tunteen asteet mitä suurimmassa määrin.

Johan nyt esihenkilöt hyökkäsi ketjuun. Huomaa kirjoituksestasi, että olet tainnut istua toimistossa pari vuosikymmentä vähintään?

Tuo on juuri se asenne, millä parannat oloasi töissäkin. Eikös? Jos esihenkilöt ärsyttää, niin oletan, että sinä varmaan hoitasit senkin homman paremmin? Silleen jännä, että et ole kuitenkaan päättävään asemaan päätynyt. Sinun kirjoituksesta taas huomaa, että olet valittanut töistäsi pari vuosikymmentä vähintään. Siis niistä töistä, mitä et ole varmaankaan edes tehnyt, kun on aika mennyt valittamiseen.

Olet kyllä todella törkeä ihminen: Et edes ole alalla töissä, mutta tulet ulkopuolelta neuvomaan, miten ihmisten pitää alalla "muuttaa asennettaan". Että työntekijöiden asenteestako se on kiinni, että on liikaa lapsia, liian vähän henkilökuntaa, surkea palkka, liikaa työtehtäviä jne. Sitten alan ihmiset stressaantuu ja tulee se mielestäsi "väärä asenne" ja siitäkin vaan syytät niitä työntelijöitä?

Ei jumalauta. Kyllä se on ihan luonnollista olla pettynyt siihen, mihin ala on ajautunut ja olla huolissaan tulevaisuudesta + väsyäkkin saa siihen ylikuormitukseen mikä alalla vallitsee. Vähän nyt toivoisi empatiaa eikä syyllistämistä.

Vai törkeä. Mitä tohon muuta sanoisi, kuin että opettele lukemaan. Ja ehkä, että jos itse lähtee suoraan arvostelemaan muita, esihenkilöitä jne., niin mitä odotat että se vastaus on? Että itse saa sanoa mitä haluaa, ja muiden pitää vain olla hiljaa tai puhua kiltisti?

Tietenkin saa olla pettynyt, ja pitääkin olla. Mutta, jos lukisit mitä sanoin, niin ehkä, siis ehkä, tajuaisit mitä sanoin. Jos et sitä tajua, että että **ttuilemalla ja kiukkuamalla ei muutu se työ yhtään helmpommaksi, niin sitten et tajua. Mutta jos jaat sitä pahaa oloasi töissäkin, niin silloin sinun ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä. Niin se vain on. Ja mielestäni koko ajan vain korostat sitä, mitä alunperinkin sanoin. Mikään ei muutu. Edelleen, jos itse tulet sisään **ttuilemalla, niin voit olla varma, että sitä saat takaisin. Ihan joka paikassa. 

Ja mitä ihmettä? Jos en työskentele alalla, niin en saa sanoa mitään. On kyllä hulluin ajatus ikinä. Vähän niin kuin vaikka, että jos ei ole poliisi, niin ei saa puuttua poliisien työhön. Heidän pitäisi itse saada päättää mitkä ovat säännöt, ja lait? Osaatkos kuvitella mitä siitä seuraisi? Tietenkin saan sanoa. Enkä todellakaan ole vähättelemässä työn raskautta. Mutta ihan takuuvarmasti saan kertoa mielipiteeni. Etenkin kun se, että tuollainen asenne/puhe ei ole mikään yhden alan ongelma. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä ihan missä vain työyhteisössä. Ja ihan varmasti minulle kuuluu myös se, miten tämän yhteiskunnan lapsia hoidetaan. Satun olemaan ihan saman yhteiskunnan jäsen kuin sinä. Halusit tai et, niin näin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli lehdessä juttu kuntien taloudesta ja siitä, että kun tähän mennessä on terveydenhoito ollut suurin kuluerä niin nyt se on lasten ja nuorten palvelut, eli varhaiskasvatus, koulu ja sensellaiset, ja että koska soteuudistuksen jälkeen niihin menee suurin osa kunnan rahoista niin säästötkin tulevat kohdistumaan juurikin varhaiskasvatukseen. Kunnat köyhtyvät, raha vähenee. Huonot ajat edessä, lihavat vuodet ovat ohi. Miltä kuulostaa?

Milloin päiväkodeissa oli lihavat vuodet?

No vissiin nyt sitten kun ne kerran on nyt ohi. Eli huonompaan suuntaan ollaan menossa.

Mites monta lasta Espanjassa olikaan aikusta kohti päiväkodissa?

Usassa 2 hoitajaa per enintään 20 3-5 vuotiasta lasta.

https://childcare.gov/consumer-education/ratios-and-group-sizes

Sielläkin saa lapsille vielä pitää kuria. Väittäisin että hyvin pärjäisin isommankin lapsilauman kanssa, jos ei tarvisi noudattaa positiivista pedagogiikkaa.

Määrittele mitä tarkoitat kurilla. Tosta tulee vähän sellanen kuva, että ihan hyvä että se kovan kurin pitäminen on kielletty. 

Jos vertaatte ulkomaiden aikuis-lapsi suhdelukuihin, muistakaa verrata myös resurssit, koulupäivän pituus, vanhempien maksut, työaika, koulutusvaatimukset, toiminnan sisällöt, tilat, sen maan kasvatuskulttuuri yms.

Vierailija kirjoitti:

Jos vertaatte ulkomaiden aikuis-lapsi suhdelukuihin, muistakaa verrata myös resurssit, koulupäivän pituus, vanhempien maksut, työaika, koulutusvaatimukset, toiminnan sisällöt, tilat, sen maan kasvatuskulttuuri yms.

Nuo esimerkit kertovat sen, että ei tämä meidän suomalainen systeemi ole ainoa joka voi toimia. Ihan hyvin siskon lapset siellä espanjalaisessa päiväkodissa pärjäsi. Semmoinen mielikuva oli, että lapset tottelivat aikuisia, ja jos lapsi olisi siellä ruvennut hyppimään silmille niin sitten lapsi olisi lentänyt sieltä pihalle ja vanhempien olisi pitänyt etsiä lapselleen uusi hoitopaikka - mikä olisi ollut etäisyyksien takia haastavaa, jos saa hoitopaikan läheltä kotia niin siitä kannattaa kyllä pitää kiinni. Joten vanhemmat tekevät lapsilleen selväksi, että siellä totellaan niitä aikuisia ja piste.

Mutta joo, hyvin näyttivät lapset siellä leikkivän hymyssä suin. Kaikki sujui järjestyksessä ja hyvillä mielin. Tämä siis vain oma mielikuva, ei ole sen laajemmin tietoa espanjalaisesta päiväkotisysteemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli lehdessä juttu kuntien taloudesta ja siitä, että kun tähän mennessä on terveydenhoito ollut suurin kuluerä niin nyt se on lasten ja nuorten palvelut, eli varhaiskasvatus, koulu ja sensellaiset, ja että koska soteuudistuksen jälkeen niihin menee suurin osa kunnan rahoista niin säästötkin tulevat kohdistumaan juurikin varhaiskasvatukseen. Kunnat köyhtyvät, raha vähenee. Huonot ajat edessä, lihavat vuodet ovat ohi. Miltä kuulostaa?

Milloin päiväkodeissa oli lihavat vuodet?

No vissiin nyt sitten kun ne kerran on nyt ohi. Eli huonompaan suuntaan ollaan menossa.

Mites monta lasta Espanjassa olikaan aikusta kohti päiväkodissa?

Usassa 2 hoitajaa per enintään 20 3-5 vuotiasta lasta.

https://childcare.gov/consumer-education/ratios-and-group-sizes

Sielläkin saa lapsille vielä pitää kuria. Väittäisin että hyvin pärjäisin isommankin lapsilauman kanssa, jos ei tarvisi noudattaa positiivista pedagogiikkaa.

Määrittele mitä tarkoitat kurilla. Tosta tulee vähän sellanen kuva, että ihan hyvä että se kovan kurin pitäminen on kielletty. 

Lapset kunnioittavat aikuisia jo lähtökohtaisesti eivätkä sylje naamalle (valitettavasti ei ole pelkkä kielikuva), paljon helpompi hallita isoa ryhmää, kun lapset tietävät säännöt, tietävät mitä tapahtuu jos sääntöjä rikotaan ja toisaalta myöskin, että pahanteosta ei tule päänsilitystä ja lässytystä, vaan jotain ikävää seuraamusta mikä ei tunnu lapsesta hyvältä.

Tällä hetkellä suomalaiset lapset hyppii silmille, koska positiivinen pedagogiikka on valitettavasti monen työntekijän mielestä juurikin sitä lässytystä: Lapsella on joku raivari menossa siksi, että just hän ei saanut ensimmäisenä kurkata lorupusiin, niin otetaan lapsi syliin ja silitellään, jos lapsi vähän muksaisee, niin jätetään se huomiotta ja jatketaan silitystä ja lässytystä ja palkitaan lapsi käytöksestä kertomalla, että ensi kerralla saa kurkata ekana sinne lorupussiin.

On niin vinksahtanut tämä suomalainen positiivinen pedagogiikka ja mielestäni ymmärretty aivan päin anusta. Itsekkin kyllä noudatan kyseistä pedagogiikka, mutta tajuan ajoituksen merkityksen asioilla: Sylitellä ja silitellä voi, mutta ei just silloin kun lapsi käyttäytyy huonosti, ei edes silloin VAIKKA tutkimukset osoittaisi että silittelyllä on tyynyttävä vaikutus: Sillä kun on muitakin vaikutuksia tuollaisessa tilanteessa kuin pelkkä tyyntyminen, lapsi oppii että huutamalla ja potkimalla saa hellyyttä.

Kuinka suurta osaa Suomen päiväkodeista nämä ongelmat koskevat? Entä kuinka montaa lasta?

Työntekijöillä on mahdollisuus parantaa olojaan jossain määrin esim. vaihtamalla työpaikkaa, mutta entä lasten hyvinvointi ja kasvuolosuhteet aivan joka hetki joka päivä? Jokaisen lapsen, ei vain tilastollisen kärjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ryhmäkohtaisen avustajan, lapsen henkilökohtaisen avustajan että erityisavustajan toimenkuviin on olemassa selkeät, kirjalliset työtehtäväkuvaukset ja vastuut. Nämä käydään läpi työsopimusta solmittaessa. Kun avustaja tulee työyhteisöön on päiväkodin johtajan vastuulla perehdyttää henkilö työhön ja työyhteisön käytäntöihin sekä varmistaa, että työyhteisössä ymmärretään ja hallitaan avustajatuen merkitys ja käytännön toteutus.

Avustettava lapsi tarvitsee tuentarvettaan vastaavan tuen ja avun. Joka ainoalla ryhmän lapsella on lakisääteinen oikeus korkeakoulutetun, muodollisesti pätevän ja osaavan varhaiskasvatuksen opettajan ohjaukseen, kasvatukseen ja opetukseen. Se, että mukana on ryhmäavustaja ei poista millään tavalla opettajan pedagogista vastuuta myöskään yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevaa lasta kohtaan. Päinvastoin!

Tottakai korkein pedagoginen osaaminen kohdennetaan eniten tukea tarvitsevien kasvatukseen. Jos näin ei jossain toimita, rikkoo ryhmän opettaja työsopimuksen mukaisen pedagogisen vastuunsa ja hänen esihenkilönsä rikkoo lakisääteisen työntekijän ohjaus- ja perehdytysvastuunsa. Asia pitää käydä läpi työyhteisössä ja kutsua erimielisyystilanteessa liitot ja palveluntuottaja (ylempi johto) keskusteluun mukaan. Kirjalliset, kunnan hyväksymät ohjeet on saatava pyydettäessä. Työntekijä noudattaa työnantajan kirjallisia ohjeita, ei keksi omiaan tiimin työkavereiden kesken.

Ryhmäavustajan toiminta voidaan tapauskohtaisesti suunnata (tuen tarpeen mukaan) esim. ko. lapsen lähellä istuvaksi mallittajaksi ryhmätilanteessa, opettajan antamien ohjeiden kuvittajaksi tai viittojaksi, yleisenä kannustajana ja mallina toimijaksi, lohduttajana jne. Ryhmäavustajan työssä on ensiarvoisen tärkeää, etteivät avustettavat lapset leimaudu tai stigmatisoidu, vaan avustaja pelaa, leikkii, keskustelee, ohjaa, tukee ja kannustaa kaikkia ryhmän lapsia tasavertaisina toimijoina. Sekä avustaja että koko muu henkilöstö toimivat yhteisesti sovittujen pedagogisten käytäntöjen mukaisesti niin, että kaikilla lapsilla mahdollistuu kunnan edellyttämä varhaiskasvatus.

Tämä myös dokumentoidaan kuvin, tekstein ja havainnoin. Tuen toteutumista ja varhaiskasvatuksen toteutumista sovitun mukaisesti arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa muutetaan ja korjataan, kun siihen on aihetta.

Henkilökohtainen avustaja toimii tietysti avun tarvitsijan kanssa, henkilölle määriteltynä apuna, jotta tämä voi osallistua mahdollisimman tasavertaisesti muiden lasten kanssa kaikkeen varhaiskasvatustoimintaan. Opettajan tehtävä on suunnitella toiminta avustajaa kuullen niin, että se tukee myös avustettavien lasten onnistumisen kokemuksia. Esim. ei ole pedagogisesti kestävä suunnitelma lähteä muiden kanssa veneretkelle ja jättää pyörätuolissa oleva lapsi avustajan kanssa päiväkotiin katsomaan videoita tuosta retki kohteesta tms.

Kestävä kehitys on velvoittava pedagoginen periaate varhaiskasvatuksessakin. Kasvatuksella rakennamme tulevaisuuden maailmaa ja kasvatusta ovat sovellettavat käytännöt, tunneilmapiiri, kohtaamisen tavat ja kuulumisen tunteen asteet mitä suurimmassa määrin.

Johan nyt esihenkilöt hyökkäsi ketjuun. Huomaa kirjoituksestasi, että olet tainnut istua toimistossa pari vuosikymmentä vähintään?

Tuo on juuri se asenne, millä parannat oloasi töissäkin. Eikös? Jos esihenkilöt ärsyttää, niin oletan, että sinä varmaan hoitasit senkin homman paremmin? Silleen jännä, että et ole kuitenkaan päättävään asemaan päätynyt. Sinun kirjoituksesta taas huomaa, että olet valittanut töistäsi pari vuosikymmentä vähintään. Siis niistä töistä, mitä et ole varmaankaan edes tehnyt, kun on aika mennyt valittamiseen.

Olet kyllä todella törkeä ihminen: Et edes ole alalla töissä, mutta tulet ulkopuolelta neuvomaan, miten ihmisten pitää alalla "muuttaa asennettaan". Että työntekijöiden asenteestako se on kiinni, että on liikaa lapsia, liian vähän henkilökuntaa, surkea palkka, liikaa työtehtäviä jne. Sitten alan ihmiset stressaantuu ja tulee se mielestäsi "väärä asenne" ja siitäkin vaan syytät niitä työntelijöitä?

Ei jumalauta. Kyllä se on ihan luonnollista olla pettynyt siihen, mihin ala on ajautunut ja olla huolissaan tulevaisuudesta + väsyäkkin saa siihen ylikuormitukseen mikä alalla vallitsee. Vähän nyt toivoisi empatiaa eikä syyllistämistä.

Vai törkeä. Mitä tohon muuta sanoisi, kuin että opettele lukemaan. Ja ehkä, että jos itse lähtee suoraan arvostelemaan muita, esihenkilöitä jne., niin mitä odotat että se vastaus on? Että itse saa sanoa mitä haluaa, ja muiden pitää vain olla hiljaa tai puhua kiltisti?

Tietenkin saa olla pettynyt, ja pitääkin olla. Mutta, jos lukisit mitä sanoin, niin ehkä, siis ehkä, tajuaisit mitä sanoin. Jos et sitä tajua, että että **ttuilemalla ja kiukkuamalla ei muutu se työ yhtään helmpommaksi, niin sitten et tajua. Mutta jos jaat sitä pahaa oloasi töissäkin, niin silloin sinun ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä. Niin se vain on. Ja mielestäni koko ajan vain korostat sitä, mitä alunperinkin sanoin. Mikään ei muutu. Edelleen, jos itse tulet sisään **ttuilemalla, niin voit olla varma, että sitä saat takaisin. Ihan joka paikassa. 

Ja mitä ihmettä? Jos en työskentele alalla, niin en saa sanoa mitään. On kyllä hulluin ajatus ikinä. Vähän niin kuin vaikka, että jos ei ole poliisi, niin ei saa puuttua poliisien työhön. Heidän pitäisi itse saada päättää mitkä ovat säännöt, ja lait? Osaatkos kuvitella mitä siitä seuraisi? Tietenkin saan sanoa. Enkä todellakaan ole vähättelemässä työn raskautta. Mutta ihan takuuvarmasti saan kertoa mielipiteeni. Etenkin kun se, että tuollainen asenne/puhe ei ole mikään yhden alan ongelma. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä ihan missä vain työyhteisössä. Ja ihan varmasti minulle kuuluu myös se, miten tämän yhteiskunnan lapsia hoidetaan. Satun olemaan ihan saman yhteiskunnan jäsen kuin sinä. Halusit tai et, niin näin se vain on.

Eihän kukaan ole kieltänyt sua sanomasta, jos sanoo mielipiteitään, niin pitää kestää myös vastamielipide. Ja työ ei millään asenteella nyt helpotu, se on ihan varma juttu.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ryhmäkohtaisen avustajan, lapsen henkilökohtaisen avustajan että erityisavustajan toimenkuviin on olemassa selkeät, kirjalliset työtehtäväkuvaukset ja vastuut. Nämä käydään läpi työsopimusta solmittaessa. Kun avustaja tulee työyhteisöön on päiväkodin johtajan vastuulla perehdyttää henkilö työhön ja työyhteisön käytäntöihin sekä varmistaa, että työyhteisössä ymmärretään ja hallitaan avustajatuen merkitys ja käytännön toteutus.

Avustettava lapsi tarvitsee tuentarvettaan vastaavan tuen ja avun. Joka ainoalla ryhmän lapsella on lakisääteinen oikeus korkeakoulutetun, muodollisesti pätevän ja osaavan varhaiskasvatuksen opettajan ohjaukseen, kasvatukseen ja opetukseen. Se, että mukana on ryhmäavustaja ei poista millään tavalla opettajan pedagogista vastuuta myöskään yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevaa lasta kohtaan. Päinvastoin!

Tottakai korkein pedagoginen osaaminen kohdennetaan eniten tukea tarvitsevien kasvatukseen. Jos näin ei jossain toimita, rikkoo ryhmän opettaja työsopimuksen mukaisen pedagogisen vastuunsa ja hänen esihenkilönsä rikkoo lakisääteisen työntekijän ohjaus- ja perehdytysvastuunsa. Asia pitää käydä läpi työyhteisössä ja kutsua erimielisyystilanteessa liitot ja palveluntuottaja (ylempi johto) keskusteluun mukaan. Kirjalliset, kunnan hyväksymät ohjeet on saatava pyydettäessä. Työntekijä noudattaa työnantajan kirjallisia ohjeita, ei keksi omiaan tiimin työkavereiden kesken.

Ryhmäavustajan toiminta voidaan tapauskohtaisesti suunnata (tuen tarpeen mukaan) esim. ko. lapsen lähellä istuvaksi mallittajaksi ryhmätilanteessa, opettajan antamien ohjeiden kuvittajaksi tai viittojaksi, yleisenä kannustajana ja mallina toimijaksi, lohduttajana jne. Ryhmäavustajan työssä on ensiarvoisen tärkeää, etteivät avustettavat lapset leimaudu tai stigmatisoidu, vaan avustaja pelaa, leikkii, keskustelee, ohjaa, tukee ja kannustaa kaikkia ryhmän lapsia tasavertaisina toimijoina. Sekä avustaja että koko muu henkilöstö toimivat yhteisesti sovittujen pedagogisten käytäntöjen mukaisesti niin, että kaikilla lapsilla mahdollistuu kunnan edellyttämä varhaiskasvatus.

Tämä myös dokumentoidaan kuvin, tekstein ja havainnoin. Tuen toteutumista ja varhaiskasvatuksen toteutumista sovitun mukaisesti arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa muutetaan ja korjataan, kun siihen on aihetta.

Henkilökohtainen avustaja toimii tietysti avun tarvitsijan kanssa, henkilölle määriteltynä apuna, jotta tämä voi osallistua mahdollisimman tasavertaisesti muiden lasten kanssa kaikkeen varhaiskasvatustoimintaan. Opettajan tehtävä on suunnitella toiminta avustajaa kuullen niin, että se tukee myös avustettavien lasten onnistumisen kokemuksia. Esim. ei ole pedagogisesti kestävä suunnitelma lähteä muiden kanssa veneretkelle ja jättää pyörätuolissa oleva lapsi avustajan kanssa päiväkotiin katsomaan videoita tuosta retki kohteesta tms.

Kestävä kehitys on velvoittava pedagoginen periaate varhaiskasvatuksessakin. Kasvatuksella rakennamme tulevaisuuden maailmaa ja kasvatusta ovat sovellettavat käytännöt, tunneilmapiiri, kohtaamisen tavat ja kuulumisen tunteen asteet mitä suurimmassa määrin.

Johan nyt esihenkilöt hyökkäsi ketjuun. Huomaa kirjoituksestasi, että olet tainnut istua toimistossa pari vuosikymmentä vähintään?

Tuo on juuri se asenne, millä parannat oloasi töissäkin. Eikös? Jos esihenkilöt ärsyttää, niin oletan, että sinä varmaan hoitasit senkin homman paremmin? Silleen jännä, että et ole kuitenkaan päättävään asemaan päätynyt. Sinun kirjoituksesta taas huomaa, että olet valittanut töistäsi pari vuosikymmentä vähintään. Siis niistä töistä, mitä et ole varmaankaan edes tehnyt, kun on aika mennyt valittamiseen.

Olet kyllä todella törkeä ihminen: Et edes ole alalla töissä, mutta tulet ulkopuolelta neuvomaan, miten ihmisten pitää alalla "muuttaa asennettaan". Että työntekijöiden asenteestako se on kiinni, että on liikaa lapsia, liian vähän henkilökuntaa, surkea palkka, liikaa työtehtäviä jne. Sitten alan ihmiset stressaantuu ja tulee se mielestäsi "väärä asenne" ja siitäkin vaan syytät niitä työntelijöitä?

Ei jumalauta. Kyllä se on ihan luonnollista olla pettynyt siihen, mihin ala on ajautunut ja olla huolissaan tulevaisuudesta + väsyäkkin saa siihen ylikuormitukseen mikä alalla vallitsee. Vähän nyt toivoisi empatiaa eikä syyllistämistä.

Vai törkeä. Mitä tohon muuta sanoisi, kuin että opettele lukemaan. Ja ehkä, että jos itse lähtee suoraan arvostelemaan muita, esihenkilöitä jne., niin mitä odotat että se vastaus on? Että itse saa sanoa mitä haluaa, ja muiden pitää vain olla hiljaa tai puhua kiltisti?

Tietenkin saa olla pettynyt, ja pitääkin olla. Mutta, jos lukisit mitä sanoin, niin ehkä, siis ehkä, tajuaisit mitä sanoin. Jos et sitä tajua, että että **ttuilemalla ja kiukkuamalla ei muutu se työ yhtään helmpommaksi, niin sitten et tajua. Mutta jos jaat sitä pahaa oloasi töissäkin, niin silloin sinun ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä. Niin se vain on. Ja mielestäni koko ajan vain korostat sitä, mitä alunperinkin sanoin. Mikään ei muutu. Edelleen, jos itse tulet sisään **ttuilemalla, niin voit olla varma, että sitä saat takaisin. Ihan joka paikassa. 

Ja mitä ihmettä? Jos en työskentele alalla, niin en saa sanoa mitään. On kyllä hulluin ajatus ikinä. Vähän niin kuin vaikka, että jos ei ole poliisi, niin ei saa puuttua poliisien työhön. Heidän pitäisi itse saada päättää mitkä ovat säännöt, ja lait? Osaatkos kuvitella mitä siitä seuraisi? Tietenkin saan sanoa. Enkä todellakaan ole vähättelemässä työn raskautta. Mutta ihan takuuvarmasti saan kertoa mielipiteeni. Etenkin kun se, että tuollainen asenne/puhe ei ole mikään yhden alan ongelma. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä ihan missä vain työyhteisössä. Ja ihan varmasti minulle kuuluu myös se, miten tämän yhteiskunnan lapsia hoidetaan. Satun olemaan ihan saman yhteiskunnan jäsen kuin sinä. Halusit tai et, niin näin se vain on.

Oletko mennyt neuvomaan poliisejakin, että millainen asenne heille olisi parempi työssänsä? Mikä vastaanotto oli poliiseilla tähän?

-eri

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009054728.html

Voisivatko noi kaksi lopettaa täysin typerän sanailun tuollaisesta asiasta ja pitää palstakeskustelun tason varhaiskasvatuksessa., opetuksessa ja yhä suuremmin huolestuttavassa tilassa tässä ajankohdassa. Pyydän kauniisti.

Yllä on linkki tämän aamun Hesarin artikkeliin. Sitä on kommentoitu artikkelin yhteydessä olevassa ketjussa monella tapaa ansiokkaasti. Etenkin varhaiskasvatuksen rooli perusopetusta pohjustavana, ensiarvoisen tärkeänä kielen oppimisen ja oman toiminnan ohjauksen harjoittajana aletaan viimeinkin tunnustaa. Tosin vasta luokanopettajien taholta, jotka kohtaavat omassa työssään surkean varhaiskasvatuksen tason lopputulokset.

Tässäkin ketjussa näkyy, kuinka vähäistä älyllinen ajattelu ja tietoinen osaaminen kentällä ja kenttää koskevassa keskustelussa nykyään on. Eikä syy ole vauvapalstassa alustana. Keskustelun tulee juurikin tapahtua monikanavaisesti, kun puhutaan peruspalveluista. Saavutettavuus on oltava keskiössä.

Ja taas suljetaan leikkipuistotoiminta Stadissa jotta pidetään päiväkodit pystyssä... Mitään kriisiä ei kuitenkaan ole, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ryhmäkohtaisen avustajan, lapsen henkilökohtaisen avustajan että erityisavustajan toimenkuviin on olemassa selkeät, kirjalliset työtehtäväkuvaukset ja vastuut. Nämä käydään läpi työsopimusta solmittaessa. Kun avustaja tulee työyhteisöön on päiväkodin johtajan vastuulla perehdyttää henkilö työhön ja työyhteisön käytäntöihin sekä varmistaa, että työyhteisössä ymmärretään ja hallitaan avustajatuen merkitys ja käytännön toteutus.

Avustettava lapsi tarvitsee tuentarvettaan vastaavan tuen ja avun. Joka ainoalla ryhmän lapsella on lakisääteinen oikeus korkeakoulutetun, muodollisesti pätevän ja osaavan varhaiskasvatuksen opettajan ohjaukseen, kasvatukseen ja opetukseen. Se, että mukana on ryhmäavustaja ei poista millään tavalla opettajan pedagogista vastuuta myöskään yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevaa lasta kohtaan. Päinvastoin!

Tottakai korkein pedagoginen osaaminen kohdennetaan eniten tukea tarvitsevien kasvatukseen. Jos näin ei jossain toimita, rikkoo ryhmän opettaja työsopimuksen mukaisen pedagogisen vastuunsa ja hänen esihenkilönsä rikkoo lakisääteisen työntekijän ohjaus- ja perehdytysvastuunsa. Asia pitää käydä läpi työyhteisössä ja kutsua erimielisyystilanteessa liitot ja palveluntuottaja (ylempi johto) keskusteluun mukaan. Kirjalliset, kunnan hyväksymät ohjeet on saatava pyydettäessä. Työntekijä noudattaa työnantajan kirjallisia ohjeita, ei keksi omiaan tiimin työkavereiden kesken.

Ryhmäavustajan toiminta voidaan tapauskohtaisesti suunnata (tuen tarpeen mukaan) esim. ko. lapsen lähellä istuvaksi mallittajaksi ryhmätilanteessa, opettajan antamien ohjeiden kuvittajaksi tai viittojaksi, yleisenä kannustajana ja mallina toimijaksi, lohduttajana jne. Ryhmäavustajan työssä on ensiarvoisen tärkeää, etteivät avustettavat lapset leimaudu tai stigmatisoidu, vaan avustaja pelaa, leikkii, keskustelee, ohjaa, tukee ja kannustaa kaikkia ryhmän lapsia tasavertaisina toimijoina. Sekä avustaja että koko muu henkilöstö toimivat yhteisesti sovittujen pedagogisten käytäntöjen mukaisesti niin, että kaikilla lapsilla mahdollistuu kunnan edellyttämä varhaiskasvatus.

Tämä myös dokumentoidaan kuvin, tekstein ja havainnoin. Tuen toteutumista ja varhaiskasvatuksen toteutumista sovitun mukaisesti arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa muutetaan ja korjataan, kun siihen on aihetta.

Henkilökohtainen avustaja toimii tietysti avun tarvitsijan kanssa, henkilölle määriteltynä apuna, jotta tämä voi osallistua mahdollisimman tasavertaisesti muiden lasten kanssa kaikkeen varhaiskasvatustoimintaan. Opettajan tehtävä on suunnitella toiminta avustajaa kuullen niin, että se tukee myös avustettavien lasten onnistumisen kokemuksia. Esim. ei ole pedagogisesti kestävä suunnitelma lähteä muiden kanssa veneretkelle ja jättää pyörätuolissa oleva lapsi avustajan kanssa päiväkotiin katsomaan videoita tuosta retki kohteesta tms.

Kestävä kehitys on velvoittava pedagoginen periaate varhaiskasvatuksessakin. Kasvatuksella rakennamme tulevaisuuden maailmaa ja kasvatusta ovat sovellettavat käytännöt, tunneilmapiiri, kohtaamisen tavat ja kuulumisen tunteen asteet mitä suurimmassa määrin.

Johan nyt esihenkilöt hyökkäsi ketjuun. Huomaa kirjoituksestasi, että olet tainnut istua toimistossa pari vuosikymmentä vähintään?

Tuo on juuri se asenne, millä parannat oloasi töissäkin. Eikös? Jos esihenkilöt ärsyttää, niin oletan, että sinä varmaan hoitasit senkin homman paremmin? Silleen jännä, että et ole kuitenkaan päättävään asemaan päätynyt. Sinun kirjoituksesta taas huomaa, että olet valittanut töistäsi pari vuosikymmentä vähintään. Siis niistä töistä, mitä et ole varmaankaan edes tehnyt, kun on aika mennyt valittamiseen.

Olet kyllä todella törkeä ihminen: Et edes ole alalla töissä, mutta tulet ulkopuolelta neuvomaan, miten ihmisten pitää alalla "muuttaa asennettaan". Että työntekijöiden asenteestako se on kiinni, että on liikaa lapsia, liian vähän henkilökuntaa, surkea palkka, liikaa työtehtäviä jne. Sitten alan ihmiset stressaantuu ja tulee se mielestäsi "väärä asenne" ja siitäkin vaan syytät niitä työntelijöitä?

Ei jumalauta. Kyllä se on ihan luonnollista olla pettynyt siihen, mihin ala on ajautunut ja olla huolissaan tulevaisuudesta + väsyäkkin saa siihen ylikuormitukseen mikä alalla vallitsee. Vähän nyt toivoisi empatiaa eikä syyllistämistä.

Vai törkeä. Mitä tohon muuta sanoisi, kuin että opettele lukemaan. Ja ehkä, että jos itse lähtee suoraan arvostelemaan muita, esihenkilöitä jne., niin mitä odotat että se vastaus on? Että itse saa sanoa mitä haluaa, ja muiden pitää vain olla hiljaa tai puhua kiltisti?

Tietenkin saa olla pettynyt, ja pitääkin olla. Mutta, jos lukisit mitä sanoin, niin ehkä, siis ehkä, tajuaisit mitä sanoin. Jos et sitä tajua, että että **ttuilemalla ja kiukkuamalla ei muutu se työ yhtään helmpommaksi, niin sitten et tajua. Mutta jos jaat sitä pahaa oloasi töissäkin, niin silloin sinun ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä. Niin se vain on. Ja mielestäni koko ajan vain korostat sitä, mitä alunperinkin sanoin. Mikään ei muutu. Edelleen, jos itse tulet sisään **ttuilemalla, niin voit olla varma, että sitä saat takaisin. Ihan joka paikassa. 

Ja mitä ihmettä? Jos en työskentele alalla, niin en saa sanoa mitään. On kyllä hulluin ajatus ikinä. Vähän niin kuin vaikka, että jos ei ole poliisi, niin ei saa puuttua poliisien työhön. Heidän pitäisi itse saada päättää mitkä ovat säännöt, ja lait? Osaatkos kuvitella mitä siitä seuraisi? Tietenkin saan sanoa. Enkä todellakaan ole vähättelemässä työn raskautta. Mutta ihan takuuvarmasti saan kertoa mielipiteeni. Etenkin kun se, että tuollainen asenne/puhe ei ole mikään yhden alan ongelma. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä ihan missä vain työyhteisössä. Ja ihan varmasti minulle kuuluu myös se, miten tämän yhteiskunnan lapsia hoidetaan. Satun olemaan ihan saman yhteiskunnan jäsen kuin sinä. Halusit tai et, niin näin se vain on.

Eihän kukaan ole kieltänyt sua sanomasta, jos sanoo mielipiteitään, niin pitää kestää myös vastamielipide. Ja työ ei millään asenteella nyt helpotu, se on ihan varma juttu.

-eri

Miten mä en nyt kestänyt vastakkaista mielipidettä? Kestän sen ihan hyvin, mutta saan olla edelleen erimieltä, ja ilmaista jatkoajatukset vastineesta. Eikö niin? :) Vai tarkoittaako sulle vastakkaisen mielipiteen kestäminen sitä, ettei sano enää mitään?

Jos et ymmärrä, että miten asenne parantaa, tai pahentaa työoloja niin... No, miten tän nyt nätisti ilmaisisi? Ei kai mitenkään. Eli, et taida ymmärtää paljoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä ryhmäkohtaisen avustajan, lapsen henkilökohtaisen avustajan että erityisavustajan toimenkuviin on olemassa selkeät, kirjalliset työtehtäväkuvaukset ja vastuut. Nämä käydään läpi työsopimusta solmittaessa. Kun avustaja tulee työyhteisöön on päiväkodin johtajan vastuulla perehdyttää henkilö työhön ja työyhteisön käytäntöihin sekä varmistaa, että työyhteisössä ymmärretään ja hallitaan avustajatuen merkitys ja käytännön toteutus.

Avustettava lapsi tarvitsee tuentarvettaan vastaavan tuen ja avun. Joka ainoalla ryhmän lapsella on lakisääteinen oikeus korkeakoulutetun, muodollisesti pätevän ja osaavan varhaiskasvatuksen opettajan ohjaukseen, kasvatukseen ja opetukseen. Se, että mukana on ryhmäavustaja ei poista millään tavalla opettajan pedagogista vastuuta myöskään yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevaa lasta kohtaan. Päinvastoin!

Tottakai korkein pedagoginen osaaminen kohdennetaan eniten tukea tarvitsevien kasvatukseen. Jos näin ei jossain toimita, rikkoo ryhmän opettaja työsopimuksen mukaisen pedagogisen vastuunsa ja hänen esihenkilönsä rikkoo lakisääteisen työntekijän ohjaus- ja perehdytysvastuunsa. Asia pitää käydä läpi työyhteisössä ja kutsua erimielisyystilanteessa liitot ja palveluntuottaja (ylempi johto) keskusteluun mukaan. Kirjalliset, kunnan hyväksymät ohjeet on saatava pyydettäessä. Työntekijä noudattaa työnantajan kirjallisia ohjeita, ei keksi omiaan tiimin työkavereiden kesken.

Ryhmäavustajan toiminta voidaan tapauskohtaisesti suunnata (tuen tarpeen mukaan) esim. ko. lapsen lähellä istuvaksi mallittajaksi ryhmätilanteessa, opettajan antamien ohjeiden kuvittajaksi tai viittojaksi, yleisenä kannustajana ja mallina toimijaksi, lohduttajana jne. Ryhmäavustajan työssä on ensiarvoisen tärkeää, etteivät avustettavat lapset leimaudu tai stigmatisoidu, vaan avustaja pelaa, leikkii, keskustelee, ohjaa, tukee ja kannustaa kaikkia ryhmän lapsia tasavertaisina toimijoina. Sekä avustaja että koko muu henkilöstö toimivat yhteisesti sovittujen pedagogisten käytäntöjen mukaisesti niin, että kaikilla lapsilla mahdollistuu kunnan edellyttämä varhaiskasvatus.

Tämä myös dokumentoidaan kuvin, tekstein ja havainnoin. Tuen toteutumista ja varhaiskasvatuksen toteutumista sovitun mukaisesti arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa muutetaan ja korjataan, kun siihen on aihetta.

Henkilökohtainen avustaja toimii tietysti avun tarvitsijan kanssa, henkilölle määriteltynä apuna, jotta tämä voi osallistua mahdollisimman tasavertaisesti muiden lasten kanssa kaikkeen varhaiskasvatustoimintaan. Opettajan tehtävä on suunnitella toiminta avustajaa kuullen niin, että se tukee myös avustettavien lasten onnistumisen kokemuksia. Esim. ei ole pedagogisesti kestävä suunnitelma lähteä muiden kanssa veneretkelle ja jättää pyörätuolissa oleva lapsi avustajan kanssa päiväkotiin katsomaan videoita tuosta retki kohteesta tms.

Kestävä kehitys on velvoittava pedagoginen periaate varhaiskasvatuksessakin. Kasvatuksella rakennamme tulevaisuuden maailmaa ja kasvatusta ovat sovellettavat käytännöt, tunneilmapiiri, kohtaamisen tavat ja kuulumisen tunteen asteet mitä suurimmassa määrin.

Johan nyt esihenkilöt hyökkäsi ketjuun. Huomaa kirjoituksestasi, että olet tainnut istua toimistossa pari vuosikymmentä vähintään?

Tuo on juuri se asenne, millä parannat oloasi töissäkin. Eikös? Jos esihenkilöt ärsyttää, niin oletan, että sinä varmaan hoitasit senkin homman paremmin? Silleen jännä, että et ole kuitenkaan päättävään asemaan päätynyt. Sinun kirjoituksesta taas huomaa, että olet valittanut töistäsi pari vuosikymmentä vähintään. Siis niistä töistä, mitä et ole varmaankaan edes tehnyt, kun on aika mennyt valittamiseen.

Olet kyllä todella törkeä ihminen: Et edes ole alalla töissä, mutta tulet ulkopuolelta neuvomaan, miten ihmisten pitää alalla "muuttaa asennettaan". Että työntekijöiden asenteestako se on kiinni, että on liikaa lapsia, liian vähän henkilökuntaa, surkea palkka, liikaa työtehtäviä jne. Sitten alan ihmiset stressaantuu ja tulee se mielestäsi "väärä asenne" ja siitäkin vaan syytät niitä työntelijöitä?

Ei jumalauta. Kyllä se on ihan luonnollista olla pettynyt siihen, mihin ala on ajautunut ja olla huolissaan tulevaisuudesta + väsyäkkin saa siihen ylikuormitukseen mikä alalla vallitsee. Vähän nyt toivoisi empatiaa eikä syyllistämistä.

Vai törkeä. Mitä tohon muuta sanoisi, kuin että opettele lukemaan. Ja ehkä, että jos itse lähtee suoraan arvostelemaan muita, esihenkilöitä jne., niin mitä odotat että se vastaus on? Että itse saa sanoa mitä haluaa, ja muiden pitää vain olla hiljaa tai puhua kiltisti?

Tietenkin saa olla pettynyt, ja pitääkin olla. Mutta, jos lukisit mitä sanoin, niin ehkä, siis ehkä, tajuaisit mitä sanoin. Jos et sitä tajua, että että **ttuilemalla ja kiukkuamalla ei muutu se työ yhtään helmpommaksi, niin sitten et tajua. Mutta jos jaat sitä pahaa oloasi töissäkin, niin silloin sinun ei pitäisi olla lasten kanssa tekemisissä. Niin se vain on. Ja mielestäni koko ajan vain korostat sitä, mitä alunperinkin sanoin. Mikään ei muutu. Edelleen, jos itse tulet sisään **ttuilemalla, niin voit olla varma, että sitä saat takaisin. Ihan joka paikassa. 

Ja mitä ihmettä? Jos en työskentele alalla, niin en saa sanoa mitään. On kyllä hulluin ajatus ikinä. Vähän niin kuin vaikka, että jos ei ole poliisi, niin ei saa puuttua poliisien työhön. Heidän pitäisi itse saada päättää mitkä ovat säännöt, ja lait? Osaatkos kuvitella mitä siitä seuraisi? Tietenkin saan sanoa. Enkä todellakaan ole vähättelemässä työn raskautta. Mutta ihan takuuvarmasti saan kertoa mielipiteeni. Etenkin kun se, että tuollainen asenne/puhe ei ole mikään yhden alan ongelma. Tuollaiset ihmiset ovat myrkkyä ihan missä vain työyhteisössä. Ja ihan varmasti minulle kuuluu myös se, miten tämän yhteiskunnan lapsia hoidetaan. Satun olemaan ihan saman yhteiskunnan jäsen kuin sinä. Halusit tai et, niin näin se vain on.

Oletko mennyt neuvomaan poliisejakin, että millainen asenne heille olisi parempi työssänsä? Mikä vastaanotto oli poliiseilla tähän?

-eri

Älä nyt jaksa, (oletetusti) aikuinen ihminen. Ymmärrät kyllä pointin, jos vain haluat.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009054728.html

Voisivatko noi kaksi lopettaa täysin typerän sanailun tuollaisesta asiasta ja pitää palstakeskustelun tason varhaiskasvatuksessa., opetuksessa ja yhä suuremmin huolestuttavassa tilassa tässä ajankohdassa. Pyydän kauniisti.

Yllä on linkki tämän aamun Hesarin artikkeliin. Sitä on kommentoitu artikkelin yhteydessä olevassa ketjussa monella tapaa ansiokkaasti. Etenkin varhaiskasvatuksen rooli perusopetusta pohjustavana, ensiarvoisen tärkeänä kielen oppimisen ja oman toiminnan ohjauksen harjoittajana aletaan viimeinkin tunnustaa. Tosin vasta luokanopettajien taholta, jotka kohtaavat omassa työssään surkean varhaiskasvatuksen tason lopputulokset.

Tässäkin ketjussa näkyy, kuinka vähäistä älyllinen ajattelu ja tietoinen osaaminen kentällä ja kenttää koskevassa keskustelussa nykyään on. Eikä syy ole vauvapalstassa alustana. Keskustelun tulee juurikin tapahtua monikanavaisesti, kun puhutaan peruspalveluista. Saavutettavuus on oltava keskiössä.

Joo, voin kyllä. Pahoittelut. Alkuperäinen tarkoitus ei ollut alkaa sanailla. Ei vain jaksaisi tietynlaisia asenteita, kun ei niistä ole kuin haittaa kaikille. Pysyn tarkemmin asiassa jatkossa, jos koen tarvetta kommentoida :)

Vierailija kirjoitti:

"Resurssit ja palkkaus on saatava kuntoon.

Asia ei ratkea millään muulla.

Jos varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät pysy alalla, lisäkouluttautuminen ei auta.

Päättäjien ja työnantajien pitäisi vihdoin herätä tilanteeseen ja toimia.

Tämä on alan hätähuuto ja viimeinen oljenkorsi muutokselle.

Minä ainakin aion vaihtaa alaa jollei muutosta tule".

(Kommentti aloituksen linkistä löytyvästä artikkelista)"

Juuri näin!

" Täällä eräs varhaiskasvatuksen ope uupumisen partaalla. Aion jättää rakkaan työn, ihanat lapset ja vanhemmat ja hyvät työkaverit.

En enää jaksa taistella jatkuvaa liikettä ja resurssipulaa vastaan."

Täällä pari l-hoitajaa tekee saman. Ne hyvät työkaverit ovat jo lähteneet ajat sitten.

Nykyisten (yleensä sijaisten)  ei ehdi edes nimeä oppia kun jo vaihtuvat koko ajan.

Säälittää lapset ja alan rauhattomuus ja turvattomuus kun se näkyy heissä heti,

johtuen edellämainituista syistä.