Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Naisilla on tyypillisesti kiltin tytön syndrooma. Juurikin nämä ihmiset jotka mieluummin työskentelee itsensä hengiltä, kuin ottaa riskin siitä, että joku ajattelisi heistä mitään negatiivista.

Jos joku ajattelee, että olet laiska, niin entä sitten? Mitä luulet että siitä seuraa?

Olen nähnyt sellaista laiskottelua tällä alalla joiltakin työntekijöiltä, että en voi tajuta miten nämä "kiltit tytöt" ei näe sitä? Koska he näkisi he eivät olisi huolissaan myöskään omalla kohdallaan.

Ainakin kunta-alalla johtajien toimivalta on yllättävän pieni ja rajoittuu yleensä siihen että he sanoo palavereissa kaikille yhteisesti esim. että "jokaisen velvollisuus on kysyä vanhemmilta syysloma-ajan hoidontarpeesta", mutta jos kukaan ei sitä tee hei eivät voi sille yhtään mitään. Ja tämä muuten on oikeasti johtajien tehtävä muutenkin, ihan vaan vinkvink, kun kohta sitä pitää taas olla kyselemässä ja käyttää omaa henkistä kapasiteettia siihen kun vanhempia ei vaan kiinnosta niitä ilmotella. Itse en laita enää tikkua ristiin, "hups unohdin" ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi. 
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.

Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.

Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.

Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.

Jeps, rauhassa vaan, hoidat just ja just minimin ja se riittää.

Olisikin mahdollista.

Mutta kun ei ole, koska tiimissä myös niitä jotka intopiukkana puuhaavat ja härdäävät, vaikka samalla allekirjoittavat kaikki nuo mainitut päin persettä olevat asiat ja sen miten väsyttää ja vtuttaa moni seikka. 

Ja jos sluibailee yhtään, siis tekisi sen "vain minimin" niin varmasti siitä tulisi selän takana jauhantaa ja jopa marssittaisiin pomolle valittamaan.

Meidän työyhteiössä ainaki sluibailijoita riittää ja kyllä heistä johtajalle valitetaan, mutta minkäpä se johtaja sille asialle voi? Palaverissa aina sitten yleisesti koko työyhteisölle kertoo miten pitäis tehdä, eikä sluibailijoita se kiinnosta.

Potkujen antaminen tässä maassa on tarkkaa puuhaa, että se ei ainakaan iso riski ole, ellei nyt sitten ihan jo kunnolla laiminlyö työtään ja esim. vaaranna lapsia.

Minua ei ainakaan kiinnosta jos joku juoksee pomolle kertomaan että minä en ole tarpeeksi tehokas.  Ihan vapaasti, vielä vähemmän haittaa joku selän takana puhuminen. Oikeasti. 

Voi luoja, pliis anna potkut, anna! Ei tule karenssia jos saan potkut!

1. Lakkaa välittämästä.
2. Tee minimi työpanos.

Siinä selviämisopas varhaiskasvatuksesta pähkinänkuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on tyypillisesti kiltin tytön syndrooma. Juurikin nämä ihmiset jotka mieluummin työskentelee itsensä hengiltä, kuin ottaa riskin siitä, että joku ajattelisi heistä mitään negatiivista.

Jos joku ajattelee, että olet laiska, niin entä sitten? Mitä luulet että siitä seuraa?

Olen nähnyt sellaista laiskottelua tällä alalla joiltakin työntekijöiltä, että en voi tajuta miten nämä "kiltit tytöt" ei näe sitä? Koska he näkisi he eivät olisi huolissaan myöskään omalla kohdallaan.

Ainakin kunta-alalla johtajien toimivalta on yllättävän pieni ja rajoittuu yleensä siihen että he sanoo palavereissa kaikille yhteisesti esim. että "jokaisen velvollisuus on kysyä vanhemmilta syysloma-ajan hoidontarpeesta", mutta jos kukaan ei sitä tee hei eivät voi sille yhtään mitään. Ja tämä muuten on oikeasti johtajien tehtävä muutenkin, ihan vaan vinkvink, kun kohta sitä pitää taas olla kyselemässä ja käyttää omaa henkistä kapasiteettia siihen kun vanhempia ei vaan kiinnosta niitä ilmotella. Itse en laita enää tikkua ristiin, "hups unohdin" ja se siitä.

Kiinnostelee laittaa asiassa "tikkua ristiin", kun niiden mukuloiden hoidon tarpeesta riippuu se saako itse siihen yhtään lomapäivää. 

Lomapäivää jotka lakisääteisiä ja joita kauden lomasaldosta jäljellä ja joita pitäisi pitää pois ennen uuden lomakauden alkamista jne.mutta joiden pitäminen ja myöntäminen on niin saa tanan vaikeata ja sitä tietoa pihdataan viimetippaan.

V ttu🤬🤯