Jos nuorena kuolleet rock-tähdet olisi saaneet elää, niin miten myöhempi ura olisi mennyt?

Toisesta ketjussa oli hyvin kirjoitettu miten Sid Viciousin ura olisi jatkunut:;

"Jos ajatellaan, että Sid ei olisi tappanut Nancya, vaan päässyt hänestä eroon muuten, sekä lopettanut narkkaamisen joskus 1983, olisi hän aluksi vajonnut vähäksi aikaa unholaan. Sitten hänet olisi nostettu sieltä uudelleen esille koska hän oli kuitenkin punk-ikoni ja moni myöhemmin isoksi tullut bändi olisi nostanut hänen nimeään. Kaupallinen 80-luku olisi lopulta tajunnut tämän ja Sid olisi tehnyt soololevyn 1987. Se olisi menestynyt välttävästi ja Sid olisi alkanut taas pyörimään julkisuudessa. Hän olisi myös ryypännyt ja tapellut ja ollut tabloidien kestokamaa. Sitten olisi tullut taas suvantovaihe ja ikää lisää. Lopulta 90-luvun Cool-Britannian aikakautena Sid olisi päässyt kuiville ja mainostoimistojen PR-tyypit olisi kaivaneet hänet heittelemään julkisuuteen nykäsmäisiä nokkeluuksia. Hän olisi heittänyt muutaman keikan ja ollut talk show-ohjelmien vakiovieras ja kommentaattori. Lopulta olisi ollut osallistumista Gordon Ramsayn kokki-ohjelmiin, nokittelua Liam Gallagherin kanssa, vierailuja Piers Morganin ohjelmissa jne. Lopulta synnit olisi annettu anteeksi ja Sidistä olisi tullut kansallisaarre."

Ei rock-tähti, mutta Sauli Lehtonen olisi edelleen pinnalla ja varmasti kovatuloinen.

Kyllä Beatles oli taputeltu jo ennen Lennonin kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Beatles oli taputeltu jo ennen Lennonin kuolemaa.

Ei nyt ihan niinkään. Jos vuonna 1977 meinasivat mennä vetämään suoraan lähetykseen pari biisiä, mutta eivät sitten jaksaneet tilata taksia. Lennon sanoi haastattelussa, että ei poissuljettu mahdollisuus joskus. Live Aid olisi sopinut varmasti hyvin bändille ja ollut valtava magneetti.

Janis Joplin oli kyllä niin uniikki artisti, että hänen uran olisi halunnut nähdä, mihin se olisi kehittynyt.

Birian Jones olisi huumeista selvittyään tehnyt helvetin kovan soolouran mikä olisi vtuttanut Mickiä ja Keithiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Beatles oli taputeltu jo ennen Lennonin kuolemaa.

Ei nyt ihan niinkään. Jos vuonna 1977 meinasivat mennä vetämään suoraan lähetykseen pari biisiä, mutta eivät sitten jaksaneet tilata taksia. Lennon sanoi haastattelussa, että ei poissuljettu mahdollisuus joskus. Live Aid olisi sopinut varmasti hyvin bändille ja ollut valtava magneetti.

Ainakin se postuumisti julkaistu biisi oli ihan paska.

Vierailija kirjoitti:

Birian Jones olisi huumeista selvittyään tehnyt helvetin kovan soolouran mikä olisi vtuttanut Mickiä ja Keithiä.

Tämä. Hän oli porukan lahjakkain, mutta huumeet ja huono mielenterveys pilasi homman. Nuo kun olisi saanut kuntoon niin olisi ollut todella kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Beatles oli taputeltu jo ennen Lennonin kuolemaa.

Ei nyt ihan niinkään. Jos vuonna 1977 meinasivat mennä vetämään suoraan lähetykseen pari biisiä, mutta eivät sitten jaksaneet tilata taksia. Lennon sanoi haastattelussa, että ei poissuljettu mahdollisuus joskus. Live Aid olisi sopinut varmasti hyvin bändille ja ollut valtava magneetti.

Ainakin se postuumisti julkaistu biisi oli ihan paska.

Tuskin ne uutta musaa olisi tehneetkään, mutta come back-keikkoja kylläkin. Ekat kasarin puolivälissä, sitten ysärin puolivälissä ja sitten myöhemmin fiiliksen mukaan ja se olisi loppunut kun George kuoli.

Todennäköisesti loivaa alamäkeä, kuten suurimmalle osalle nuorena megasuosioon päässeille on käynyt. Olisi sitten pistänyt pillit pussiin pariksi vuosikymmeneksi ja tehnyt nostalgisen comebacin. Seuraavasta sukupolvesta olisi löytynyt myös jonkin verran uusia faneja.

Bon Scott olisi riitautunut Youngin veljesten kanssa ja lähtenyt soolouralle, mutta flopannut. Olisi palannut bändiin ysärin alussa.

Kiva kun mainitsit Nirvanan ap! Minä taas luulen, että Nirvana olisi lopettanut ja kuten nytkin Dave Grohl olisi perustanut Foo Fightersin ja Krist Novoselic ryhtynyt maanviljelijäksi. Kurt Cobain olisi ottanut avioeron ja vetäytynyt hiljaisuuteen, ehkä comeback-soololevy nollarilla. Niin ja halveksisi tietenkin Daven bändiä, kuinkas muutenkaan.

Mitä kaikkea Randy Rhoads olisikaan luonut, jos ei olisi lähtenyt kokaiinipöllyssä olevan keikkabussikuskin kyydissä lentämään? Kirjassaan Ozzy sanoo, että Rhoads suunnitteli lopettavansa rockbändissä soittamisen ja kirjautuvansa yliopistoon. Mutta entä sen jälkeen?

Beatles ei olisi ikinä tehnyt paluuta. Mutta Lennon olisi tehnyt useita hyviä biisejä.

Jimi Hendrix olisi jatkanut levytyksiä vaihtelevalla menestyksellä ja kasarilla pitänyt taukoa. 1990-luvun alussa Rick Rubin olisi tuottanut crossover-levyn hänen ja joidenkin newyorkilaisten räppäreiden kanssa ja ura olisi lähtenyt uuteen nousuun.

Kotimaisista rokkistaroista on jäänyt mietityttämään Petri Wallin kohtalo. Mihin suuntaan olisi tie vienyt Kingston Wallin kanssa, olisko Bock-intoilu jatkunut vielä entiseen malliin... näyttäisikö suomalainen rokkiskene erilaiselta, jos Peten elämä olisi jatkunut.

Led Zeppelin ei olisi niin legendaarisessa maineessa kuin nyt. Live Aidin ala-arvoinen esiintyminen Phi Collinsin kanssa veti pinnat alas. Olivat pukeutuneetkin kuin Tyttökullat. Uran huippu nuorina jäi elämään.

Jeff Buckley on se, jonka kohdalla tätä tulee eniten mietittyä. Toki mikään megatähti hän ei koskaan ollut. Grace joka tapauksessa on ysärialternativen ehdottomia helmiä, ja veikkaan, että kaverilla olisi vielä ollut paljon annettavaa. Toki kesken jääneistä äänityksistä kasattu Sketches for my sweetheart the drunk ei anna vaikutelmaa, että Gracen tasolle olisi toisella levyllä ylletty. Mutta kyllä vielä niin typerä kuolintapa (odotteli bändikaverien saapumista kaupunkiin Mississippi-joen sivuhaaran rannalla, ja meni ilmeisesti ikävystyneenä hetken päähänpistosta uimaan ja joki vei mennessään) aiheuttaa kovat mitä jos -kysymykset.

Myös Jeffin isä Tim Buckley oli nuorena kuollut muusikko, joskin hänen kuolintapansa oli "se tavallinen" eli yliannostus.

Oulun Kuusisaaren keikka edessä jok'ikisellä.

Vierailija kirjoitti:

Kotimaisista rokkistaroista on jäänyt mietityttämään Petri Wallin kohtalo. Mihin suuntaan olisi tie vienyt Kingston Wallin kanssa, olisko Bock-intoilu jatkunut vielä entiseen malliin... näyttäisikö suomalainen rokkiskene erilaiselta, jos Peten elämä olisi jatkunut.

Tie Kingston Wallin kanssa olisi noussut pystyyn. Pete olisi jatkanut musiikillisia kokeiluja elektronisen musiikin parissa, yhdistänyt siihen rockia. Hän oli menossa niin eri suuntaan kuin bändinsä. Kingston Wall olisi pysynyt legendaarisena bändinä, kuten nytkin. Irroittauduttuaan vihdoin Bockin saagasta Pete olisi palaillut enemmän rockiin, ottaen vaikutteita kansanmusiikista, mutta minkä kansan? Kokeilujen jälkeen vakiintuisi ydin poppoo, joka olisi yltänyt uusiin ulottuvuuksiin.