Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (20408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, esim.Vantaalla on paljon juuri sosionomi-opiskelut aloittaneita jotka jo toimivat sosionomina, esitellään vanhemmille sosionomina ja saavat sosionomin palkkaa.
En ihan ymmärrä miten sekin on mahdollista, eikös palkoista vastaavat tahot ym edellytä työntekijän opiskelutodistusten yms esittämistä ensin?
Löytyy myös joskus 80-luvulla päivähoitajiksi tms valmistuneita jotka toimivat ryhmän opettajana ja jopa vuosien ajan.
Olen 90-luvun alussa valmistunut päivähoitaja ja ollut muutaman kerran vakaopettajana, kun ei kertakaikkiaan löytynyt ketään pätevää. Meillä tuolloin valmistuneilla on pitkä kokemus alalta.
Olen vakaopettaja, joka irtisanoutui koko alalta siitä syystä, että päiväkodin johtaja ei edes yrittänyt palkata yksikkönsä ryhmiin päteviä opettajia, vaan laiskuuttaan tai pelkuruuttaan palkkasi vuosi toisensa jälkeen ryhmien opettajiksi näitä vanhoja päivähoitajia.
Ammatillinen yhteistyö ja pedagoginen toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kasvatustyön kehittäminen näiden päivähoitajien kanssa oli täysin mahdotonta, koska heillä ei yksinkertaisesti ollut mitään käsitystä, mihin opettajan osaaminen perustuu eikä tietoa kasvun ja oppimisen teoreettisesta pohjasta.
Päivähoitajakoulutus on vanhentunut koulutus eikä vastaa nykyisen varhaiskasvatuksen tarpeisiin, saati sitten opettajan tehtävään. Päiväkodin pätevillä vakaopettajilla ei ole pätevyyttä eikä aikaa ja mahdollisuutta opettaa yksikön epäpäteviä opettajansijaisia ymmärtämään, mitä 3-5 vuoden täysaikaisesti opiskeltu yliopistotutkinto pitää sisällään.
En voinut työskennellä ympäristössä, jossa lasten oikeus pätevään opettajaan ei kiinnostanut johtajaa eikä näitä itse itsensä ylentäneitä päivähoitajia. Jos työolot olisivat selkeästi tukeneet ammattini harjoittamisen mahdollisuuksia, olisin tietenkin jäänyt. Kuten ne muutkin pätevät opettajat, jotka lähtivät pois samasta paikasta ja samasta syystä yksi toisensa jälkeen.
Päteviä opettajia oli, tuli ja halusi jäädä, mutta tiimeissä mesovat päivähoitajat ja heidän sooloiluaan tukeva johtaja ajoivat ne pätevät opettajat pois talosta (tai koko alalta). Lapset saivat siis epäpätevää opetusta ainakin yli vuosikymmenen.
Kalliiksi tulee, monelle.
No jo nyt oli pläjäys! Tiedätkö, että päivähoitajilla on pitkästi kokemusta alalta, tietoa ja taitoa. Ja opettajia on nähty monenlaisia, välillä ihmetelty, että miksi tuo on opiskellut alalle, kun ei ole mitään kokemusta lapsista ja lasten kehityksestä. Tai mitä minkin ikäisestä lapselta voi vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa jaa, onkohan sillä opella aikaa lapselle, kun täällä on kerrottu, että opettajat laminoivat, tekevät vasuja monta tuntia päivässä tietokoneella ja vielä istuvat kissanristiäisissäkin?
Eipä sillä ole, tälläkin viikolla pitänyt hypätä viikkoinfossa, parissa vasu-keskustelussa, pedapalaverissa, tyhykokouksessa, sak-ajalla, provakapalaverissa jne.jne
SAK aika ja vasueskustelut kuuluvat lain mukaan vakaopettajan työnkuvaan. Kitisetkö siitä että ope tekee lakisääteistä työtään? Lapsiryhmän keskellä ei ole aikaa ajatella ryhmää palvelevia toiminnan ratkaisuja tai hoitaa yhteistyötä vanhempien yms. muiden kanssa kun ei kuule edes omia ajatuksiaan.
Samoin eri vastuualueisiin (esim. luontovastaava, kulttuurivastaava yms) liittyvät palaverit, jos joku haluaa edes jotain "urakehitystä" tai uutta sisältöä ryhmässä tehtävään työhön, niin onko se jotenkin huono asia, vai oletko vaan kateellinen?
Lapsiryhmässä vuositolkulla työ on sitä itseään, niin en ihmettele että niihin eri vastuualueisiin kun hakeudutaan, että saisi välillä jotain muutakin sisältöä ja mielenkiintoa työpäiviin.
T. Vakaope velä 3 kuukauden ajan
Laitoin provosoivan kirjoituksen katsoakseni mitä siihen vastataan. Oikein arvasin, että opettajaa taas syyllistetään, että hän on poissa ryhmästä tekemässä kaikkea muuta. Olen joutunut ottamaan vakaopettajan sijaisuuden omassa talossa ja voin sanoa, että se ei ole mikään helppo rasti. Onneksi tiimissä oli kaksi nuorta lastenhoitajaa, jotka tukivat minua.
2 lastenhoitajaa vastaa yhtä vakaopea. Nyt niitä on palkattukin kaksinverroin, että ope pääsee tekemään ne vastuulliset lakisääteiset tehtävänsä jotka edellyttää että on pois lasten luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, esim.Vantaalla on paljon juuri sosionomi-opiskelut aloittaneita jotka jo toimivat sosionomina, esitellään vanhemmille sosionomina ja saavat sosionomin palkkaa.
En ihan ymmärrä miten sekin on mahdollista, eikös palkoista vastaavat tahot ym edellytä työntekijän opiskelutodistusten yms esittämistä ensin?
Löytyy myös joskus 80-luvulla päivähoitajiksi tms valmistuneita jotka toimivat ryhmän opettajana ja jopa vuosien ajan.
Olen 90-luvun alussa valmistunut päivähoitaja ja ollut muutaman kerran vakaopettajana, kun ei kertakaikkiaan löytynyt ketään pätevää. Meillä tuolloin valmistuneilla on pitkä kokemus alalta.
Olen vakaopettaja, joka irtisanoutui koko alalta siitä syystä, että päiväkodin johtaja ei edes yrittänyt palkata yksikkönsä ryhmiin päteviä opettajia, vaan laiskuuttaan tai pelkuruuttaan palkkasi vuosi toisensa jälkeen ryhmien opettajiksi näitä vanhoja päivähoitajia.
Ammatillinen yhteistyö ja pedagoginen toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kasvatustyön kehittäminen näiden päivähoitajien kanssa oli täysin mahdotonta, koska heillä ei yksinkertaisesti ollut mitään käsitystä, mihin opettajan osaaminen perustuu eikä tietoa kasvun ja oppimisen teoreettisesta pohjasta.
Päivähoitajakoulutus on vanhentunut koulutus eikä vastaa nykyisen varhaiskasvatuksen tarpeisiin, saati sitten opettajan tehtävään. Päiväkodin pätevillä vakaopettajilla ei ole pätevyyttä eikä aikaa ja mahdollisuutta opettaa yksikön epäpäteviä opettajansijaisia ymmärtämään, mitä 3-5 vuoden täysaikaisesti opiskeltu yliopistotutkinto pitää sisällään.
En voinut työskennellä ympäristössä, jossa lasten oikeus pätevään opettajaan ei kiinnostanut johtajaa eikä näitä itse itsensä ylentäneitä päivähoitajia. Jos työolot olisivat selkeästi tukeneet ammattini harjoittamisen mahdollisuuksia, olisin tietenkin jäänyt. Kuten ne muutkin pätevät opettajat, jotka lähtivät pois samasta paikasta ja samasta syystä yksi toisensa jälkeen.
Päteviä opettajia oli, tuli ja halusi jäädä, mutta tiimeissä mesovat päivähoitajat ja heidän sooloiluaan tukeva johtaja ajoivat ne pätevät opettajat pois talosta (tai koko alalta). Lapset saivat siis epäpätevää opetusta ainakin yli vuosikymmenen.
Kalliiksi tulee, monelle.
No jo nyt oli pläjäys! Tiedätkö, että päivähoitajilla on pitkästi kokemusta alalta, tietoa ja taitoa. Ja opettajia on nähty monenlaisia, välillä ihmetelty, että miksi tuo on opiskellut alalle, kun ei ole mitään kokemusta lapsista ja lasten kehityksestä. Tai mitä minkin ikäisestä lapselta voi vaatia.
Päivähoitaja on vanha, ennen lähihoitajakoulutusta käytössä ollut perustason ammattikoulututkintonimike (2v koulutus peruskoulupohjalta). Päivähoitajat työskentelivät, kuten koulutuksessaan terveydenhoitoon painottuneet lastenhoitajatkin, päiväkodeissa lasten apuna perushoidollisissa tilanteissa (hygienia, ruokailu, vaatetus, päiväunet) ja kasvatustoiminnassa opettajan ohjauksessa.
Lastentarhanopettajaksi pätevöidyttiin aiemmin opistotasoisesti lukion jälkeen, joko lto-opistossa lastentarhanopettajaksi tai sosiaalikasvattajaksi.
Päivähoito oli tuolloin perheille suunnattu yhteiskunnallinen palvelu, jolla tavoiteltiin sekä vanhempien työssäkäynnin mahdollistamista että yhtenäisen kansakunnan rakentamista ja yleistä sivistys- ja elintason nousua. Monelle lapselle päiväkodissa tarjottava terveellinen ruoka, terveydenhoito, täitarkastukset, peseytymisopit, pöytä- ja käytöstavat ja hampaiden pesu sekä ohjattujen leikkien ja pelien opettelu ryhmässä olivat asioita, joita kotitausta ei kyennyt tarjoamaan. Nykyäänkin harjoitellaan vielä kielenkäytön tapoja ja ajattelun taitoja päiväkodissa.
1990-luvun lamassa rahaa ei ollut kuten ennen ja kaikessa säästettiin, moni menetti työnsä, kotinsa, rahansa, perheensä tai henkensä. Kun valtiontaloutta pyrittiin saamaan kuntoon muuttuneessa maailmantilanteessa kohti vuosituhannen vaihdetta elettiin kokeilujen aikaa. Esim päivähoitajiksi kurssitettiin 9 kk pikakursseilla työttömiä ihmisiä, usein yksinhuoltajanaisia, jotta he työllistyisivät päiväkoteihin tai perhepäivähoitajiksi tukirahoilla elämisen sijaan ja samalla mahdollistaisivat hoitolasten äitien töihin menon.
Päivähoitajille on kertynyt kokemusta lapsiryhmässä työskentelystä ja lapsista lastenhoitajan tehtävässään paljonkin. Perushoito on välttämätöntä pienten lasten kanssa toimiessa.
Päivähoitajille ei ole kertynyt kokemusta eikä tietopohjaista käsitystä varhaiskasvatuksen opettajan työn ja opiskelujen sisällöistä, koska he eivät ole suorittaneet opettajan pätevyyteen määrättyjä oppimääriä.
Myös vanhat lastentarhanopettajat, sosiaalikasvattajat ja sosionomit päivittävät osaamistaan jatkuvasti uusien tutkimusten ja menetelmien tiedoilla. Siis opiskelevat ja jatko-opiskelevat, jotta pysyvät ammattitaitoisina omassa ammatissaan.
Opettajalla ja hoitajalla on eri tehtäväkuvat ja palkat, koska kyseisissä tehtävissä toimivat ihmiset ovat valinneet eri koulutuspolut uralleen. Halutessaan voi vaihtaa alaa ja opiskella uuden ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, esim.Vantaalla on paljon juuri sosionomi-opiskelut aloittaneita jotka jo toimivat sosionomina, esitellään vanhemmille sosionomina ja saavat sosionomin palkkaa.
En ihan ymmärrä miten sekin on mahdollista, eikös palkoista vastaavat tahot ym edellytä työntekijän opiskelutodistusten yms esittämistä ensin?
Löytyy myös joskus 80-luvulla päivähoitajiksi tms valmistuneita jotka toimivat ryhmän opettajana ja jopa vuosien ajan.
Olen 90-luvun alussa valmistunut päivähoitaja ja ollut muutaman kerran vakaopettajana, kun ei kertakaikkiaan löytynyt ketään pätevää. Meillä tuolloin valmistuneilla on pitkä kokemus alalta.
Olen vakaopettaja, joka irtisanoutui koko alalta siitä syystä, että päiväkodin johtaja ei edes yrittänyt palkata yksikkönsä ryhmiin päteviä opettajia, vaan laiskuuttaan tai pelkuruuttaan palkkasi vuosi toisensa jälkeen ryhmien opettajiksi näitä vanhoja päivähoitajia.
Ammatillinen yhteistyö ja pedagoginen toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kasvatustyön kehittäminen näiden päivähoitajien kanssa oli täysin mahdotonta, koska heillä ei yksinkertaisesti ollut mitään käsitystä, mihin opettajan osaaminen perustuu eikä tietoa kasvun ja oppimisen teoreettisesta pohjasta.
Päivähoitajakoulutus on vanhentunut koulutus eikä vastaa nykyisen varhaiskasvatuksen tarpeisiin, saati sitten opettajan tehtävään. Päiväkodin pätevillä vakaopettajilla ei ole pätevyyttä eikä aikaa ja mahdollisuutta opettaa yksikön epäpäteviä opettajansijaisia ymmärtämään, mitä 3-5 vuoden täysaikaisesti opiskeltu yliopistotutkinto pitää sisällään.
En voinut työskennellä ympäristössä, jossa lasten oikeus pätevään opettajaan ei kiinnostanut johtajaa eikä näitä itse itsensä ylentäneitä päivähoitajia. Jos työolot olisivat selkeästi tukeneet ammattini harjoittamisen mahdollisuuksia, olisin tietenkin jäänyt. Kuten ne muutkin pätevät opettajat, jotka lähtivät pois samasta paikasta ja samasta syystä yksi toisensa jälkeen.
Päteviä opettajia oli, tuli ja halusi jäädä, mutta tiimeissä mesovat päivähoitajat ja heidän sooloiluaan tukeva johtaja ajoivat ne pätevät opettajat pois talosta (tai koko alalta). Lapset saivat siis epäpätevää opetusta ainakin yli vuosikymmenen.
Kalliiksi tulee, monelle.
No jo nyt oli pläjäys! Tiedätkö, että päivähoitajilla on pitkästi kokemusta alalta, tietoa ja taitoa. Ja opettajia on nähty monenlaisia, välillä ihmetelty, että miksi tuo on opiskellut alalle, kun ei ole mitään kokemusta lapsista ja lasten kehityksestä. Tai mitä minkin ikäisestä lapselta voi vaatia.
Päivähoitaja on vanha, ennen lähihoitajakoulutusta käytössä ollut perustason ammattikoulututkintonimike (2v koulutus peruskoulupohjalta). Päivähoitajat työskentelivät, kuten koulutuksessaan terveydenhoitoon painottuneet lastenhoitajatkin, päiväkodeissa lasten apuna perushoidollisissa tilanteissa (hygienia, ruokailu, vaatetus, päiväunet) ja kasvatustoiminnassa opettajan ohjauksessa.
Lastentarhanopettajaksi pätevöidyttiin aiemmin opistotasoisesti lukion jälkeen, joko lto-opistossa lastentarhanopettajaksi tai sosiaalikasvattajaksi.
Päivähoito oli tuolloin perheille suunnattu yhteiskunnallinen palvelu, jolla tavoiteltiin sekä vanhempien työssäkäynnin mahdollistamista että yhtenäisen kansakunnan rakentamista ja yleistä sivistys- ja elintason nousua. Monelle lapselle päiväkodissa tarjottava terveellinen ruoka, terveydenhoito, täitarkastukset, peseytymisopit, pöytä- ja käytöstavat ja hampaiden pesu sekä ohjattujen leikkien ja pelien opettelu ryhmässä olivat asioita, joita kotitausta ei kyennyt tarjoamaan. Nykyäänkin harjoitellaan vielä kielenkäytön tapoja ja ajattelun taitoja päiväkodissa.
1990-luvun lamassa rahaa ei ollut kuten ennen ja kaikessa säästettiin, moni menetti työnsä, kotinsa, rahansa, perheensä tai henkensä. Kun valtiontaloutta pyrittiin saamaan kuntoon muuttuneessa maailmantilanteessa kohti vuosituhannen vaihdetta elettiin kokeilujen aikaa. Esim päivähoitajiksi kurssitettiin 9 kk pikakursseilla työttömiä ihmisiä, usein yksinhuoltajanaisia, jotta he työllistyisivät päiväkoteihin tai perhepäivähoitajiksi tukirahoilla elämisen sijaan ja samalla mahdollistaisivat hoitolasten äitien töihin menon.
Päivähoitajille on kertynyt kokemusta lapsiryhmässä työskentelystä ja lapsista lastenhoitajan tehtävässään paljonkin. Perushoito on välttämätöntä pienten lasten kanssa toimiessa.
Päivähoitajille ei ole kertynyt kokemusta eikä tietopohjaista käsitystä varhaiskasvatuksen opettajan työn ja opiskelujen sisällöistä, koska he eivät ole suorittaneet opettajan pätevyyteen määrättyjä oppimääriä.
Myös vanhat lastentarhanopettajat, sosiaalikasvattajat ja sosionomit päivittävät osaamistaan jatkuvasti uusien tutkimusten ja menetelmien tiedoilla. Siis opiskelevat ja jatko-opiskelevat, jotta pysyvät ammattitaitoisina omassa ammatissaan.
Opettajalla ja hoitajalla on eri tehtäväkuvat ja palkat, koska kyseisissä tehtävissä toimivat ihmiset ovat valinneet eri koulutuspolut uralleen. Halutessaan voi vaihtaa alaa ja opiskella uuden ammatin.
Anteeksi vaan, minulla on ylioppilastaustainen päivä hoitaja koulutus. Tuosta vastauksesta paistaa läpi tekoäly. Sitäpaitsi, mitään 9 kk päivähotajakoulutuksia ei ole ollut, mistä tuollainen käsitys on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, esim.Vantaalla on paljon juuri sosionomi-opiskelut aloittaneita jotka jo toimivat sosionomina, esitellään vanhemmille sosionomina ja saavat sosionomin palkkaa.
En ihan ymmärrä miten sekin on mahdollista, eikös palkoista vastaavat tahot ym edellytä työntekijän opiskelutodistusten yms esittämistä ensin?
Löytyy myös joskus 80-luvulla päivähoitajiksi tms valmistuneita jotka toimivat ryhmän opettajana ja jopa vuosien ajan.
Olen 90-luvun alussa valmistunut päivähoitaja ja ollut muutaman kerran vakaopettajana, kun ei kertakaikkiaan löytynyt ketään pätevää. Meillä tuolloin valmistuneilla on pitkä kokemus alalta.
Olen vakaopettaja, joka irtisanoutui koko alalta siitä syystä, että päiväkodin johtaja ei edes yrittänyt palkata yksikkönsä ryhmiin päteviä opettajia, vaan laiskuuttaan tai pelkuruuttaan palkkasi vuosi toisensa jälkeen ryhmien opettajiksi näitä vanhoja päivähoitajia.
Ammatillinen yhteistyö ja pedagoginen toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kasvatustyön kehittäminen näiden päivähoitajien kanssa oli täysin mahdotonta, koska heillä ei yksinkertaisesti ollut mitään käsitystä, mihin opettajan osaaminen perustuu eikä tietoa kasvun ja oppimisen teoreettisesta pohjasta.
Päivähoitajakoulutus on vanhentunut koulutus eikä vastaa nykyisen varhaiskasvatuksen tarpeisiin, saati sitten opettajan tehtävään. Päiväkodin pätevillä vakaopettajilla ei ole pätevyyttä eikä aikaa ja mahdollisuutta opettaa yksikön epäpäteviä opettajansijaisia ymmärtämään, mitä 3-5 vuoden täysaikaisesti opiskeltu yliopistotutkinto pitää sisällään.
En voinut työskennellä ympäristössä, jossa lasten oikeus pätevään opettajaan ei kiinnostanut johtajaa eikä näitä itse itsensä ylentäneitä päivähoitajia. Jos työolot olisivat selkeästi tukeneet ammattini harjoittamisen mahdollisuuksia, olisin tietenkin jäänyt. Kuten ne muutkin pätevät opettajat, jotka lähtivät pois samasta paikasta ja samasta syystä yksi toisensa jälkeen.
Päteviä opettajia oli, tuli ja halusi jäädä, mutta tiimeissä mesovat päivähoitajat ja heidän sooloiluaan tukeva johtaja ajoivat ne pätevät opettajat pois talosta (tai koko alalta). Lapset saivat siis epäpätevää opetusta ainakin yli vuosikymmenen.
Kalliiksi tulee, monelle.
No jo nyt oli pläjäys! Tiedätkö, että päivähoitajilla on pitkästi kokemusta alalta, tietoa ja taitoa. Ja opettajia on nähty monenlaisia, välillä ihmetelty, että miksi tuo on opiskellut alalle, kun ei ole mitään kokemusta lapsista ja lasten kehityksestä. Tai mitä minkin ikäisestä lapselta voi vaatia.
Päivähoitaja on vanha, ennen lähihoitajakoulutusta käytössä ollut perustason ammattikoulututkintonimike (2v koulutus peruskoulupohjalta). Päivähoitajat työskentelivät, kuten koulutuksessaan terveydenhoitoon painottuneet lastenhoitajatkin, päiväkodeissa lasten apuna perushoidollisissa tilanteissa (hygienia, ruokailu, vaatetus, päiväunet) ja kasvatustoiminnassa opettajan ohjauksessa.
Lastentarhanopettajaksi pätevöidyttiin aiemmin opistotasoisesti lukion jälkeen, joko lto-opistossa lastentarhanopettajaksi tai sosiaalikasvattajaksi.
Päivähoito oli tuolloin perheille suunnattu yhteiskunnallinen palvelu, jolla tavoiteltiin sekä vanhempien työssäkäynnin mahdollistamista että yhtenäisen kansakunnan rakentamista ja yleistä sivistys- ja elintason nousua. Monelle lapselle päiväkodissa tarjottava terveellinen ruoka, terveydenhoito, täitarkastukset, peseytymisopit, pöytä- ja käytöstavat ja hampaiden pesu sekä ohjattujen leikkien ja pelien opettelu ryhmässä olivat asioita, joita kotitausta ei kyennyt tarjoamaan. Nykyäänkin harjoitellaan vielä kielenkäytön tapoja ja ajattelun taitoja päiväkodissa.
1990-luvun lamassa rahaa ei ollut kuten ennen ja kaikessa säästettiin, moni menetti työnsä, kotinsa, rahansa, perheensä tai henkensä. Kun valtiontaloutta pyrittiin saamaan kuntoon muuttuneessa maailmantilanteessa kohti vuosituhannen vaihdetta elettiin kokeilujen aikaa. Esim päivähoitajiksi kurssitettiin 9 kk pikakursseilla työttömiä ihmisiä, usein yksinhuoltajanaisia, jotta he työllistyisivät päiväkoteihin tai perhepäivähoitajiksi tukirahoilla elämisen sijaan ja samalla mahdollistaisivat hoitolasten äitien töihin menon.
Päivähoitajille on kertynyt kokemusta lapsiryhmässä työskentelystä ja lapsista lastenhoitajan tehtävässään paljonkin. Perushoito on välttämätöntä pienten lasten kanssa toimiessa.
Päivähoitajille ei ole kertynyt kokemusta eikä tietopohjaista käsitystä varhaiskasvatuksen opettajan työn ja opiskelujen sisällöistä, koska he eivät ole suorittaneet opettajan pätevyyteen määrättyjä oppimääriä.
Myös vanhat lastentarhanopettajat, sosiaalikasvattajat ja sosionomit päivittävät osaamistaan jatkuvasti uusien tutkimusten ja menetelmien tiedoilla. Siis opiskelevat ja jatko-opiskelevat, jotta pysyvät ammattitaitoisina omassa ammatissaan.
Opettajalla ja hoitajalla on eri tehtäväkuvat ja palkat, koska kyseisissä tehtävissä toimivat ihmiset ovat valinneet eri koulutuspolut uralleen. Halutessaan voi vaihtaa alaa ja opiskella uuden ammatin.
Anteeksi vaan, minulla on ylioppilastaustainen päivä hoitaja koulutus. Tuosta vastauksesta paistaa läpi tekoäly. Sitäpaitsi, mitään 9 kk päivähotajakoulutuksia ei ole ollut, mistä tuollainen käsitys on tullut?
Kyllä, ylioppilaskin voi tuolloin ja voi yhä hakea opiskelemaan myös ammattikouluun. Osa ylioppilastutkinnon suorittaneista tekee niin.
Päivähoitajaksi ei voi nykyään kouluttautua. Vastaavan tasoinen toisenasteen ammattitutkinto on nykyisin nimeltään lähihoitaja. Lasten ja nuorten hoitoon suuntautuneet lähihoitajat voivat työskennellä esim. päiväkodeissa lastenhoitajan tehtävässä. Koulutus ei ole korkeakoulututkinto (amk tai yliopisto), joten se ei pätevöitä vakaopettajan, sosionomin tai johtajan tehtäviin. Avusyajana lähihoitajat voivat toimia.
Miksi joku kommentoisi keskustelupalstalla tekoälyllä teetetyin tekstein? Olet väärässä, väittäessäsi kommentoimaasi tekstiä tekoälygeneroiduksi.
9kk lyhytkoulutuksia päivähoitajaksi on ollut Suomessa. Voit oppia yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan historiasta paljon kiinnostavia asioita esim. hakeutumalla opiskelemaan ko. aloja tai vaikka pyytämällä kirjastosta apua tiedonhakuun ja laadukkaiden lähdeteosten löytämiseksi. Opiskelemalla opit myös tärkeää medialukutaitoa ja esim. erottamaan tekoälypohjaista viestintää ihmisen tuottamasta. AI sinänsä ei ole absoluuttinen paha, vaan tekninen ja nopeasti kehittyvä työkalu, jota voi käyttää moneen asiaan, myös pahantekoon.
Riehuminen, syyttely ja katkeroituminen eivät vie ketään eteenpäin, muut ihmiset ainoastaan kaikkoavat läheltäsi poispäin ja etsivät mielekkäämpää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, esim.Vantaalla on paljon juuri sosionomi-opiskelut aloittaneita jotka jo toimivat sosionomina, esitellään vanhemmille sosionomina ja saavat sosionomin palkkaa.
En ihan ymmärrä miten sekin on mahdollista, eikös palkoista vastaavat tahot ym edellytä työntekijän opiskelutodistusten yms esittämistä ensin?
Löytyy myös joskus 80-luvulla päivähoitajiksi tms valmistuneita jotka toimivat ryhmän opettajana ja jopa vuosien ajan.
Olen 90-luvun alussa valmistunut päivähoitaja ja ollut muutaman kerran vakaopettajana, kun ei kertakaikkiaan löytynyt ketään pätevää. Meillä tuolloin valmistuneilla on pitkä kokemus alalta.
Olen vakaopettaja, joka irtisanoutui koko alalta siitä syystä, että päiväkodin johtaja ei edes yrittänyt palkata yksikkönsä ryhmiin päteviä opettajia, vaan laiskuuttaan tai pelkuruuttaan palkkasi vuosi toisensa jälkeen ryhmien opettajiksi näitä vanhoja päivähoitajia.
Ammatillinen yhteistyö ja pedagoginen toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kasvatustyön kehittäminen näiden päivähoitajien kanssa oli täysin mahdotonta, koska heillä ei yksinkertaisesti ollut mitään käsitystä, mihin opettajan osaaminen perustuu eikä tietoa kasvun ja oppimisen teoreettisesta pohjasta.
Päivähoitajakoulutus on vanhentunut koulutus eikä vastaa nykyisen varhaiskasvatuksen tarpeisiin, saati sitten opettajan tehtävään. Päiväkodin pätevillä vakaopettajilla ei ole pätevyyttä eikä aikaa ja mahdollisuutta opettaa yksikön epäpäteviä opettajansijaisia ymmärtämään, mitä 3-5 vuoden täysaikaisesti opiskeltu yliopistotutkinto pitää sisällään.
En voinut työskennellä ympäristössä, jossa lasten oikeus pätevään opettajaan ei kiinnostanut johtajaa eikä näitä itse itsensä ylentäneitä päivähoitajia. Jos työolot olisivat selkeästi tukeneet ammattini harjoittamisen mahdollisuuksia, olisin tietenkin jäänyt. Kuten ne muutkin pätevät opettajat, jotka lähtivät pois samasta paikasta ja samasta syystä yksi toisensa jälkeen.
Päteviä opettajia oli, tuli ja halusi jäädä, mutta tiimeissä mesovat päivähoitajat ja heidän sooloiluaan tukeva johtaja ajoivat ne pätevät opettajat pois talosta (tai koko alalta). Lapset saivat siis epäpätevää opetusta ainakin yli vuosikymmenen.
Kalliiksi tulee, monelle.
No jo nyt oli pläjäys! Tiedätkö, että päivähoitajilla on pitkästi kokemusta alalta, tietoa ja taitoa. Ja opettajia on nähty monenlaisia, välillä ihmetelty, että miksi tuo on opiskellut alalle, kun ei ole mitään kokemusta lapsista ja lasten kehityksestä. Tai mitä minkin ikäisestä lapselta voi vaatia.
Päivähoitaja on vanha, ennen lähihoitajakoulutusta käytössä ollut perustason ammattikoulututkintonimike (2v koulutus peruskoulupohjalta). Päivähoitajat työskentelivät, kuten koulutuksessaan terveydenhoitoon painottuneet lastenhoitajatkin, päiväkodeissa lasten apuna perushoidollisissa tilanteissa (hygienia, ruokailu, vaatetus, päiväunet) ja kasvatustoiminnassa opettajan ohjauksessa.
Lastentarhanopettajaksi pätevöidyttiin aiemmin opistotasoisesti lukion jälkeen, joko lto-opistossa lastentarhanopettajaksi tai sosiaalikasvattajaksi.
Päivähoito oli tuolloin perheille suunnattu yhteiskunnallinen palvelu, jolla tavoiteltiin sekä vanhempien työssäkäynnin mahdollistamista että yhtenäisen kansakunnan rakentamista ja yleistä sivistys- ja elintason nousua. Monelle lapselle päiväkodissa tarjottava terveellinen ruoka, terveydenhoito, täitarkastukset, peseytymisopit, pöytä- ja käytöstavat ja hampaiden pesu sekä ohjattujen leikkien ja pelien opettelu ryhmässä olivat asioita, joita kotitausta ei kyennyt tarjoamaan. Nykyäänkin harjoitellaan vielä kielenkäytön tapoja ja ajattelun taitoja päiväkodissa.
1990-luvun lamassa rahaa ei ollut kuten ennen ja kaikessa säästettiin, moni menetti työnsä, kotinsa, rahansa, perheensä tai henkensä. Kun valtiontaloutta pyrittiin saamaan kuntoon muuttuneessa maailmantilanteessa kohti vuosituhannen vaihdetta elettiin kokeilujen aikaa. Esim päivähoitajiksi kurssitettiin 9 kk pikakursseilla työttömiä ihmisiä, usein yksinhuoltajanaisia, jotta he työllistyisivät päiväkoteihin tai perhepäivähoitajiksi tukirahoilla elämisen sijaan ja samalla mahdollistaisivat hoitolasten äitien töihin menon.
Päivähoitajille on kertynyt kokemusta lapsiryhmässä työskentelystä ja lapsista lastenhoitajan tehtävässään paljonkin. Perushoito on välttämätöntä pienten lasten kanssa toimiessa.
Päivähoitajille ei ole kertynyt kokemusta eikä tietopohjaista käsitystä varhaiskasvatuksen opettajan työn ja opiskelujen sisällöistä, koska he eivät ole suorittaneet opettajan pätevyyteen määrättyjä oppimääriä.
Myös vanhat lastentarhanopettajat, sosiaalikasvattajat ja sosionomit päivittävät osaamistaan jatkuvasti uusien tutkimusten ja menetelmien tiedoilla. Siis opiskelevat ja jatko-opiskelevat, jotta pysyvät ammattitaitoisina omassa ammatissaan.
Opettajalla ja hoitajalla on eri tehtäväkuvat ja palkat, koska kyseisissä tehtävissä toimivat ihmiset ovat valinneet eri koulutuspolut uralleen. Halutessaan voi vaihtaa alaa ja opiskella uuden ammatin.
Anteeksi vaan, minulla on ylioppilastaustainen päivä hoitaja koulutus. Tuosta vastauksesta paistaa läpi tekoäly. Sitäpaitsi, mitään 9 kk päivähotajakoulutuksia ei ole ollut, mistä tuollainen käsitys on tullut?
Kyllä, ylioppilaskin voi tuolloin ja voi yhä hakea opiskelemaan myös ammattikouluun. Osa ylioppilastutkinnon suorittaneista tekee niin.
Päivähoitajaksi ei voi nykyään kouluttautua. Vastaavan tasoinen toisenasteen ammattitutkinto on nykyisin nimeltään lähihoitaja. Lasten ja nuorten hoitoon suuntautuneet lähihoitajat voivat työskennellä esim. päiväkodeissa lastenhoitajan tehtävässä. Koulutus ei ole korkeakoulututkinto (amk tai yliopisto), joten se ei pätevöitä vakaopettajan, sosionomin tai johtajan tehtäviin. Avusyajana lähihoitajat voivat toimia.
Miksi joku kommentoisi keskustelupalstalla tekoälyllä teetetyin tekstein? Olet väärässä, väittäessäsi kommentoimaasi tekstiä tekoälygeneroiduksi.
9kk lyhytkoulutuksia päivähoitajaksi on ollut Suomessa. Voit oppia yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan historiasta paljon kiinnostavia asioita esim. hakeutumalla opiskelemaan ko. aloja tai vaikka pyytämällä kirjastosta apua tiedonhakuun ja laadukkaiden lähdeteosten löytämiseksi. Opiskelemalla opit myös tärkeää medialukutaitoa ja esim. erottamaan tekoälypohjaista viestintää ihmisen tuottamasta. AI sinänsä ei ole absoluuttinen paha, vaan tekninen ja nopeasti kehittyvä työkalu, jota voi käyttää moneen asiaan, myös pahantekoon.
Riehuminen, syyttely ja katkeroituminen eivät vie ketään eteenpäin, muut ihmiset ainoastaan kaikkoavat läheltäsi poispäin ja etsivät mielekkäämpää seuraa.
Ei löytynyt tietoa 9 kk päivähoitajakoulutuksesta. Kerro mistä löytyy.
Sinun kirjoittelusi vaikuttaa edelleen tekoälyllä tehdyksi.
En ole lainkaan katkeroitunut, eikä kukaan ole kaikonnut ympärilläni. Minulla on perhe, ystäviä sekä työpaikka varhaiskasvatuksessa ja meillä on loistava työyhteisö.
Eilen meidän talossa kahden kasvattajan ryhmässä toinen aikuisista pois, ja toisen työparina päivän aikana kävi yhteensä 6 ERI IHMISTÄ talon sisältä "sijaistamassa" eli pomppimassa lyhyitä hetkiä ryhmässä apuna, että suhdeluku täyttyy. Mitä tällainen sekoilu tekee lasten hermostolle ja fysiologialle? Turvallisuudentunne ja ylipäätään turvallisuus? Entä työntekijän hyvinvointi ja työssäjaksaminen?
Pahemmaksi vaan tuntuu menevän ja loppua ei näy...
Et vaikuta pätevältä väittäämäsi tehtävänkuvaasi. Ehkä et olekaan tehtävässä, jossa väität olevasi etkä koulutukseltasi se, mitä väität. Viestisi ei ole uskottava.
Jokainen päiväkodin johtajan tehtävässä oikeasti toimiva tietää, miten tehtävässä tulee toimia ja kommentoida lakisääteistä palvelua. Se on asiantuntijatehtävä, jossa noudatetaan normitettua toimintamallia.
Suosittelen, että luet palstan keskusteluohjeet huolella ja pitäydyt jatkossa totuudessa.