Tuleva akateeminen työtön :/

Joo joo, mitä tarkalleen nämä "asiantuntijatehtävät ovat"?

Olen viimeisen vuoden opiskelija humanistisesta tiedekunnasta, yhtenäkään kesänä en ole päässyt edes etäisesti omaa alaa lähellä olevaan työpaikkaan. Nyt ensi kesänä tuettuun harjoitteluun. Kaikkialle pitäisi olla kokemusta ennestään mutta mistä sitä muka saa jossei mihinkään koskaan pääse!

Lisäksi muissa yliopistokaupungeissa, kuin Helsingissä on todella nihkeää löytöä harjoittelupaikkaa saati työpaikkaa.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 00:52"]

Onko valtiotieteissä muuta työllistävää pääaainetta sosiaalityön lisäksi? Onko joku pääainen erityisen huono, vai riippuuko kaikki tuurista viime kädessä?

[/quote]

Kyllä ne kaikki työllistävät, mutta itse veikkaisin kansantaloustiedettä aika kärkeen.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:19"]

Onko joku rehellisesti saanut töitä FM tai FT tutkinnoilla?

T. Tuleva FM

[/quote]

Kyllä, mutta ei oma alan töitä. Luin pääaineenanin kieliä, kääntämistä ja kirjallisuutta, mutta oman alan (kääntäminen) töitä ei vain ole enää olemassakaan. Kaikki työt on ulkoistettu käännöstoimistoille, jotka teettävät käännökset alihankkijakääntäjillä (niillä pakkoyrittäjillä! Toiminimi oltava, että saa ensimmäistäkään toimeksiantoa!) mahdollisimman halvalla. Kääntäjäksi kelpaa nimittäin tänä päivänä kuka tahansa, kunhan tekee mahdollisimman halvalla. Ja ei, opettajaksi en ala! Ei ne pedagogiset opinnot voi kaikille olla mikään ratkaisu, vai haluatteko, että lapsianne opettavat kylläkin pätevät, mutta työhönsä erittäin kypsät opettajat?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:38"]

Ole kolmekymppinen. Tein lukion jälkeen se virheen, että aloin opiskella humanistista alaa maaseutuyliopistossa, en miettinyt opiskelujen aikana tulevaisuuttani ja työelämään sijoittumista ja myöhemmin vielä sairastuin vakavasti. Olen nyt ollut noin 10 vuotta työelämässä. En sano, että olisin menestynyt fantastisesti ja työtönkin olen ollut pariin otteeseen muutaman kuukauden. Mutta näin olen onnistunut:

Verkostoituminen: Olen aina mukava ja kiinnostunut, tai yritän olla. Linkedin on ajan tasalla. Työtä hakiessani soittelen firmoihin reippaasti. 

En tee ns. oman alani töitä, vaan löysin sattuman kautta toisen alan, jolla voin hyödyntää osaamistani ja joka työllistää.

Asuin vuosia ulkomailla maassa, jossa rekrytoijille on ihan sama, oletko humanisti vai ekonomi. Näin sain uran käyntiin ja kielitaidot hanskaan.

Yksi päätoimisesti opiskeltu tutkinto riittää. Opiskelen kyllä työn ohessa mm. avoimessa kompensoidakseni ns. väärää pääainettani.

Kun työhaastattelussa otetaan puheeksi ns. väärän alan tutkintoni, en pyytele sitä anteeksi vaan olen etukäteen miettinyt, miten nostan esille sen hyvät puolet ja miten mainitsen opintojeni jälkeen työelämässä ja avoimessa oppimani relevantimmat taidot.

[/quote]

Yksii vaihtoehto on sanoa työhaastattelussa opiskelevasi avoimessa kauppatieteiden kandiksi.

Hei 322! Olet oikeassa siinä että raha riittää ruokaan, aina on katto pään päällä ja vapaa-aikaa on vähintäänkin tarpeeksi. Itse olen akateemisena työttömänä tässä tilanteessa ja edellämainitut perustarpeet tyydytettynä. Hengenhätäähän tässä ei ole, mutta elämä on sanalla sanoen TYLSÄÄ! Tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi ja seitsemän vuotta elämästä hukattu turhaan maisterin papereihin, joihin voi lähinnä pyyhkiä perseensä. Energiaa kyllä olis vaikka ja mihin, mutta se jää käyttämättä ja kasaantuu lopulta vitutukseksi. Eikä tällä statuksella ystäviäkään (puhumattakaan vaimosta) saa, sillä jos tunnustat olevasi työtön niin saat spitaaliseen verrattavaa kohtelua. Kun vielä olin vuosi sitten työelämässä kiinni (tukityöllistettynä tosin), niin silloin oli kavereita ja yhteistä aktiviteettia työmatkojen ja TYKY-toiminnan kautta. Nyt kun yritän ottaa kontaktia esim. vanhoihin työkavereihin (edelleen työelämässä), niin eipä tule vastausta. Muutenkin kaverisuhteet ovat hiipuneet heti kun jäin työttömäksi. Vai tiedä sitten, olenko jotenki vammanen ja nämäkin "kaverit" yrittivät vain kiivetä reittä pitkin ylöspäin urallaan. Tykkään minäkin liikkua luonnossa, mutta ei täältä ruuhkasuomihelvetistä ilman autoa pääse mihinkään erämaahan. Nuuksiokin on tätä nykyä ylikansoitettu. Siellä vaan ahdistuu entisestään kun poluillakin meno on pahimmillaan kuin jollain räkäfestareilla: tupakantumppeja ja kaljatölkkejä siellä täällä, ja laavuilla vielä käytettyjä kortonkeja. Ja autoa ei millään peruspäivärahoilla kustanneta (ellei sitten satu olemaan joku MacGyver, joka voi hyvinkin ajella tonnin louskulla koska osaa pitää sen ajokuntoisena jeesusteipin voimalla). Mutta rahaakin tärkeämpää oravanpyörässä ovat ihmiskontaktit (paskatkin sellaiset), joita ei ihan liikaa tapaa työttömänä. Eli mielummin puhun sille kusipäänarsisti pomolle/työparille, kuin seinille. Olis sentään jotain haastetta elämässä.

Up

Ei vittu, taas tämä ketju!

T. Amis

Pitäisikö laittaa joku alaikäraja yliopistoon? Nyt sinne menevät liian nuoret, jotka eivät ymmärräntyöllidtymisen päälle.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 18:38"]

Ole kolmekymppinen. Tein lukion jälkeen se virheen, että aloin opiskella humanistista alaa maaseutuyliopistossa, en miettinyt opiskelujen aikana tulevaisuuttani ja työelämään sijoittumista ja myöhemmin vielä sairastuin vakavasti. Olen nyt ollut noin 10 vuotta työelämässä. En sano, että olisin menestynyt fantastisesti ja työtönkin olen ollut pariin otteeseen muutaman kuukauden. Mutta näin olen onnistunut:

Verkostoituminen: Olen aina mukava ja kiinnostunut, tai yritän olla. Linkedin on ajan tasalla. Työtä hakiessani soittelen firmoihin reippaasti. 

En tee ns. oman alani töitä, vaan löysin sattuman kautta toisen alan, jolla voin hyödyntää osaamistani ja joka työllistää.

Asuin vuosia ulkomailla maassa, jossa rekrytoijille on ihan sama, oletko humanisti vai ekonomi. Näin sain uran käyntiin ja kielitaidot hanskaan.

Yksi päätoimisesti opiskeltu tutkinto riittää. Opiskelen kyllä työn ohessa mm. avoimessa kompensoidakseni ns. väärää pääainettani.

Kun työhaastattelussa otetaan puheeksi ns. väärän alan tutkintoni, en pyytele sitä anteeksi vaan olen etukäteen miettinyt, miten nostan esille sen hyvät puolet ja miten mainitsen opintojeni jälkeen työelämässä ja avoimessa oppimani relevantimmat taidot.

[/quote]

Yksii vaihtoehto on sanoa työhaastattelussa opiskelevasi avoimessa kauppatieteiden kandiksi.

[/quote]

Ja osoittaa tyhmyytensä? Avoimessa ei voi opiskella tutkintoa. 

Jos on jo yksi korkeakoulututkinto, se osoittaa yleisen pätevyyden ja "järkevyyden" ja sen että on kykenevä saattaamaan loppuun akateemiset opinnot. Toisesta tutkinnosta ei välttämättä ole hyötyä (enemmän se tuntuu olevan monelle lähinnä statuskysymys, että voi sen FM:n lisäksi sanoa olevansa KTM/VTM/OTM), vaan omasta näkökulmastani usein suositeltavaa on juuri yksi tutkinto + avoimen yliopiston opintoja 25 tai 60 op tai muuta täydennyskoulutusta. Harva todella tarvitsee kahta korkeakoulututkintoa, puhumattakaan kahdesta ylemmästä korkeakoulututkinnosta, työllistymiseen.

"Ei Suomessa ainakaan ole ollut kovin kauan "tapana" mennä yliopistoon." - Varovaisesti arvioiden viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana on ollut. - Toki se on joitain harvoja paikkoja lukuun ottamatta on saattanut ensin edellyttää pääsykokeiden läpäisemistä.

Yritin sanoa tällä esimerkilläni sitä, että Suomessa tapana jatkaa opintoja vielä oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen. - Ei niin, että oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen tapahtuva opiskelu olisi vain joidenkin harvojen ns. varakkaampien juttu. Suomessa on, ainakin teoriassa kenellä tahansa oppivelvollisuuren suorittaneella mahdollisuus jatkaa opintojaan ja vielä niin, että yhteiskunta ja/ tai verovaroin tätä yksilön itsensä kehittämistä tuetaan verovaroin. Vai mitä muuta esimerkiksi opintotuki on, kuin tällaista tukea?

Hyvin monessa maassa oppivelvollisuuden jälkeinen opiskelu jää monella lahjakkaalla ja ahkeralla haaveeksi tai ainakin mahdollisesti puutteelliseksi vain siksi, että heillä tai heidän läheisillä, kuten vanhemmilla ei ole varaa maksaa opintoja, tai oppilaitosten lukukausimaksuja. - Saati muita opintojen aikana syntyviä kuluja, kuten vaikkapa asumista ja syömistä.

Voimme tietysti muistaa, että monessa maassa lahjakkaimmat opiskelijat saavat tai voivat saada stipendejä, joiden turvin he voivat rahoittaa opintonsa. Totta, varmasti niinkin. Mutta minä en tiedä millaisia "hokkus-pokkus" temppuja ja tuhat-taitoa stipendin tai stipendien saajan tulee osoittaa, ollakseen stipendin arvoinen. Vai ajavatko stipendin antajan intressit ohi stipendinsaajan halusta opiskella ja oppia häntä kiinnostavia asioita. Ja vielä on luultavasti helpompi saada stipendejä, jos on joku, joka auttaa niiden haussa. Sekä tietysti, myös silloin kun ala on "vähän" seksikkämpi ja yleisesti hyväksyttävämpi. Suomessa on voinut monta vuotta melko turvatusti opiskella melkein mitä tahansa, ilman että kukaan on vaatinut takaisin maksua. 

Jossain vaiheessa vain on alkanut käydä selväksi, että jollekin aloille saatetaan kouluttaa "liikaa osaajia"  kun koetaan, että nämä osaajat eivät tarjoa tai kykene tarjoamaan osaamistaan niin, että mahdolliset työnantajat olisvat heidän osaamisestaan kiinnostuneita. Pelkkä korkeampi koulutus ei enää välttämättä takaa-kaan varmempaa työpaikkaa. Mutta uskoakseni edelleen varmemman, kuin se, että opinpolku päätyisi oppivelvollisuuden suorittamiseen tai keskeytyneisiin ammattikoulu tai lukio-opintoihin.

Toki aina keskuuudessamme on luultavasti niitä "neroja", jotka eivät välttämättä koskaan tarvitse tai olisi tarvinneet, mitään koulutusta kun ovat olleet tai ovat kykeneväisiä oppimaanja omaksumaan ne tiedot ja taidot ilman muodollisia koulutuksia. Mutta ni-in monimutkaisessa maailmassa kuin elämme nyt, luulen heidän olevan marginaalijoukkoa. - Ainakin jos haluamme ylläpitää samanlaista hyvinvointivaltiota, kuin mitä meillä ainakin vielä joku vuosi sitten (kai) oli, jossa verovaroin tuetaan yksilön saavan opetusta ja ohjeistusta sen "oman jutun" tueksi ja avuksi oli se kiinnostus sitten kuolleita kieliä tai teknistä fysiikkaa hyödyntävää. - Vain muutaman esimerkin mainitakseni.         

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:57"]Eikä vain paikka, jonne mennään vain, koska niin nyt vain ollut tapana.

[/quote]

Ei Suomessa ainakaan ole ollut kovin kauan "tapana" mennä yliopistoon.

[/quote]

Whaaat? Täällähän joka toinen on joku maisteri.

"Eikä vain paikka, jonne mennään vain, koska niin nyt vain ollut tapana." - "Ei Suomessa ainakaan ole ollut kovin kauan "tapana" mennä yliopistoon." - "Whaaat? Täällähän joka toinen on joku maisteri." Ja ellei ole on joko tohtori tai ammattikorkeakoulusta valmistunut, joka alleviivaa sitä, että kuinka kor-keas-ti on hän kouluttautunut ja kuinka hän osaa asiat pal-jon paremmin käytännössä kun yl-opis-tosta valmistuu vain asiat teoriassa osaavia. Mutta oikeasti. Ei liene kenelläkään tätä keskustelua lukeneelle uusi juttu, että Suomessa korkeakoulutus on kauan sitten kokenut inflaation. - Tai ainakaan se ei kasvata tilipussin suuruutta, kuin mitä se saattoi vielä tehdä iso-iso-vanhempien nuoruudessa ja/ tai opiskelusa seurata. Jottain tarttis tehdä, mutta mitä? - Itse en pidä ratkaisuna sitä, että palaamme aikaa, jolloin kolutukseksi riitti muutama vuosi oppikoulua. En vaikka tiedonvälitys on niistä ajoista monin tavoin lisääntynyt. Ymmärrys kyky ainakin itselläni ei ole kasvanut samassa suhteessa. Voin vain ihmetellä heitä, jotka selviävät ilman tukea ja muiden apuja, jos koulutuksena on vain oppivelvollisuuden suorittaminen, jos sitäkään. Mutta ei tämä yhtä auvoa ole, kun joka toisessa niemennotkossa on korkeakoulu ja niissä joissa ei ole niin on yliopisto ja itse on joissain niissä käynyt ja opiskellut....      

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:15"]

Tuntuu ettei koko ketjun ideaa ymmärrä ihmiset, jotka ovat valmistuneet välillä 1998-2008 :/

[/quote]

Ei se työnsaanti silloinkaan ollut mikään läpihuutojuttu. Tässä kirjoitus maisterien työttömyydestä vuodelta 2006:

http://www.talouselama.fi/uutiset/tyottomia+maistereita+enemman+kuin+lamavuosina/a2045570

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:15"]

Tuntuu ettei koko ketjun ideaa ymmärrä ihmiset, jotka ovat valmistuneet välillä 1998-2008 :/

[/quote]

Itse menin yliopistoon 90-luvun laman jälkimainingeissa eli vuonna 1994. Työnsaanti ei ollut opiskeluaikana mitenkään itsestäänselvää, mutta sisukkaasti hankin kuitenkin alan työkokemusta opiskeluaikana. Valmistuin vuonna 2001, kymmenien hakemusten jälkeen sain työpaikan viiden vuoden kuluttua valmistumisesta. Humanistisella alalla se ei silloinkaan ollut mitenkään helppoa, vaikka aika olikin parempi kuin aloittaessani opinnot. Todellisia kultapossukerholaisia ovat olleet 70-80-luvulla työelämään siirtyneet. He ovat helposti ylittäneet vanhempiensa elintason. 90-luvusta lähtien tilanne etenkin julkisella sektorilla on ollut toinen.

Korjaus edelliseen: viiden kuukauden päästä valmistumisesta...

Täällä juuri kohta työttömäksi tohtoriksi valmistuva melko pitkälti AP:n alalta. Kun aloitin opiskelut ei ollut mitään syytä olettaa, etteikö työllistymismahdollisuuksia olisi, jos käy läpi koulutusohjelman, johon alun perin otetaan alle 5% hakijoista, ja jolla lisäksi on yhteiskunnallista relevanssia. Silloin ei ollut vielä keksitty ajatusta siitä, että valtion virat ja tutkimuslaitospaikat lakkautetaan ja hoidetaan sitten puolivillaisesti parin työtaakkansa alle nääntyvän tyypin voimin, jos hoidetaan ollenkaan. Puhuttiin suurten ikäluokkien eläköitymisen aiheuttamasta työvoimapulasta. Vuosituhannen vaihteessa ei tiedetty, mitä oli tulossa, joten en nähnyt syytä olla lähtemättä alalle, jossa olin hyvä. 

Pääsin heti opiskelujen alkuvaiheissa oman alani hommiin, mikä oli hyvä juttu. Harmi vain, että sitä mukaa kun olen yrittänyt eteenpäin, niin kaikki tiet näyttävät menevän kiinni. Ne osastot ja tutkimuslaitokset, joissa olen työskennellyt on nyttemmin lakkautettu. On ilmeisesti helpompi tehdä poliittista ohjausta ilman mitään häiritsevää tutkimustietoa yhteiskunnan tilanteesta. Yliopistollekaan ei pääse enää ujuttautumaan. Kun olin maisteriopiskelija, niin tohtorantit olivat itsestäänselviä "laitoksen tyyppejä". Nyt väitöskirjantekijöitä suurin piirtein hätistellään kepillä pois, vaikka saisi miten kehuttuja julkaisuja. Mikäs siinä, mutta ennen pitkää kaikissa normaaliin elämään vievissä suunnissa on tullut este eteen.

Tarkoituksenani ei ole ruikuttaa tai syyttää muita tilanteestani. Pystyn ihan hyvin jatkamaan tällaisena "alirahoitettuna" tutkjana, jonka paperit kyllä kelpaavat moniin paikkoihin, mutta vuoden voi joutua rahoittamaan puolen vuoden apurahalla ja sitten olla välillä pari kuukautta työttömänäkin. Tilannetta ei auta, että puoliso on samassa tilanteessa suurin piirtein samalla alalla. Ehkä tässä sitten jonkun ajan päästä laitan tänne ketjun aiheesta, että mikä olisi hyvä kokonaan uusi ala yhteiskunnallisen alan tohtorille, jolla paljon terveysrajoitteita fyysisen työn kanssa (mm. pahoja allergioita, tasapainoelinsairaus).

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 16:54"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 16:44"]

Mitäs itket kun ite sinne hait.

[/quote]

Eihän sen ole 19v abin vika kun hakee yliopistoon kovin toivein uskoen oppaiden jutut asiantuntijatehtävistä ym. Ja sitten 5-7 vuotta myöhemmin ymmärtää tilanteen ja joutuu sossupummeksi :(
[/quote]

Itse 19v abina menin jopa valtiotieteellisen pääsykokeisiin kokeilemaan,.vaikka en lukenut juuri lainkaan. Päädyin kaupallista lukemaan, koska tiesin työllistymistilanteen.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 13:06"]Kannattaisi mennä oikeisiin töihin, edes siksi aikaa kun oman alan töitä aukee. PK-seudulla on monella alalla tarjolla keikkatöitä reippaille ja ahkerille työntekijöille. Työnantaja järjestää tarvittaessa yhteismajoituksen, eli asuminenkaan ei ole ongelma.
Tarvitset vai työturvakortin jonka saa 6h kurssilla.
[/quote]

Hyvä!!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:26"]

Onko kukaan saanu työtä, johon hakuilmoituksessa on haettu ihan muun tutkinnon omaavaa?

[/quote]

Onko tällaisia työpaikkoja oikeasti paljon? Selasin äsken kymmeniä ja kymmeniä molin ilmoituksia tällaisilta vähän epäselviltä aloilta (hallinto, koulutussuunnittelu, rekrytointi jne.) ja vain muutamassa mainittiin joku tietty koulutusala, useimmiten vaatimukset oli tyyliiin "soveltuva, vähintään opistotasoinen tutkinto" tai "ylempi korkeakoulututkinto soveltuvalta alalta" tms. Ja uskoisin tosiaan, että se firma, joka halusi palkata rekrytointikoordinaattorin ja edellytyksenä tutkinto kaupalliselta tai kasvatustieteelliseltä alalta, voisi palkata myös humanistin tai yhteiskuntatieteilijän, jos tällä on tutkinnossaan vaikka aikuiskasvatustiedettä, työ- ja organisaatiopsykologiaa tms.

Vähän ot, mutta mä olen saanut työn, jonka ilmoituksessa haluttiin erinomaista tietyn kielen kielitaitoa. No, puhun kyseistä kieltä korkeintaan auttavasti, mutta päätin hakea. Kuinka ollakaan, profiilini oli työnantajan mielestä muuten niin osuva, että vaatimaton kielitaito ei ollut ongelma. Kannattaa siis ehdottomasti aina hakea (minä nimittäin meinasin jättää hakematta, kun ajattelin ettei kuitenkaan tärppää), jollei kysymyksessä ole laissa määritellyt kelpoisuusvaatimukset, ilmoituksessa esitetyt "vaatimukset" ovat oikeasti vain toiveita.