Vinkkiketju masennuksesta toipuville!
Itse olin n. 2 vuoden ajan masentunut. En käynyt töissä, siivonnut, maksanut laskuja, peseytynyt, liikkunut, tehnyt juuri mitään. Makasin kotona ja koin oloni täysin toivottomaksi. Pääsin masennuksesta kuitenkin irti ilman lääkitystä pienin askelin.
Ajattelinkin tulla kertomaan niistä pienistä askelista mitkä itelleni auttoi, jos tästä olisi jollekin muullekin hyötyä tai edes pientä tsemppiä. Ja muidenkin kokemuksia jakoon tietysti :)
- SIIVOA KOTISI. Tällä oli minulle aivan valtavan suuri merkitys ja pienin askelin opettelin siistiksi ja järjestelmälliseksi ihmiseksi. Edelleen hyvinvoinnilleni valtava voimavara.
- Ota aikaa niiden pienten asioiden hoitoon. Varaa yksi päivä sille, että päivität puhelinliittymäsi, maksat laskusi ja teet mitä nyt tarvitseekin. Hoidetuista tehtävistä saa mielettämästi hyvää oloa ja virtaa, ja onnistuneet kokemukset ruokkii rohkeutta. Kun puhelinliittymä on päivitetty, tuntuu vakuutusyhtiöön soittaminen jo paljon helpommalta.
- Pidä huolta raha-asioistasi; seuraa rahatilannettasi aktiivisesti ja laita laskut heti maksuun.
- Suunnittele tulevaa ja aseta itsellesi tavoitteita! Koin itselleni äärettömän suurena voimavarana sen, että käytin paljon aikaa (ja vaivaa) kaiken tulevan suunnitteluun. Siitä askel kerrallaan lähtee niitä tavoittelemaan, vaikka ensimmäinen steppi olisikin pelkästään se, että "käy suihkussa päivittäin". Edellinen "saavutus" kannusti aina uuteen ja nälkä kasvoi syödessä. Tämä ei käynyt käynyt hetkessä, vaan monen mutkan kautta ne tavoitteet alkoi myös toteutumaan.
- Edelliseen ja seuraavaan; Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla ja odota mitään suurta uudelleen syntymistä mikä tapahtuu hetkessä.
- Älä lannistu epäonnistumesta. Kun repsahdat entiseen, koita aloittaa aina vaan alusta. Takapakkeja tulee aina ja kaikessa, oli masentunut tai ei. Se yrittäminenkin tuntuu paremmalta kuin se, että ei tee yhtään mitään.
- Ymmärrä se, että olet oman onnesi seppä ja kukaan muu ei pysty vaikuttamaan omaan hyvinvointiisi niin paljon kuin sinä itse. Käytin aikaa oman itseni, ajattelutapojeni ja luonteenpiirteideni mietiskelemiseen todella paljon. Käytän edelleenkin ja olen päässyt aika hyvin mm. kateudestani eroon tämän ansioista.
Mitäs muille tulee mieleen?
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:58"]Aika negatiivinen vastaanotto on tullut, huomasittehan, että aloitukseni idea oli nimenomaan olla vinkkiketju masennuksesta TOIPUVILLE. Ei mikään parannuskeino asiaan, vaan pieniä asioita miten voi helpottaa olotilaansa kun se paranesmisprosessi on jo muutenkin lähtenyt käyntiin. Siis samaan tapaan, kun voi vinkata miten vaikka ruuanlaitto voi olla helpompaa. En minäkään masennusta ole noilla vinkeilläni selättänyt, mutta koin ne itselleni suurena apuna toipumisessa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki mahdollisesti elämää helpottavat vinkit on pahasta, jos reaktio on "Salli mun nauraa". Täällä on kyllä toisinaan todella ikäviä ihmisiä. - AP [/quote] Ei sinun tarvitse haukkua muita ikäviksi jos itse syyllistyt mutkikkaan asian yksinkertaistamiseen. Masennus voi parantua itsestään jos se johtuu enemmän ulkoisista tai vaikka hormonaalisista tekijöistä. Kroonistunut traumaattinen masennus välttämättä ei. Joskus masennus voi johtua somaattisesta sairaudesta. Kenttä on niin laaja ettei yleispäteviä neuvoja ole helppo antaa.
[/quote]
En minäkään parantunut itsestäni ja en sitä missään ole väittänyt. Enkä myöskään ole sanonut antavani yleispäteviä, kaikille käyviä vinkkejä. Hieman sisäänlukutaitoa ennen kuin alat syyttelemään. - AP
Isot annokset d-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä.
Aina toitotetaan ja totta se on: Liikunta. Mun elämään säännöllisillä juoksulenkeillä on dramaattinen vaikutus, ja jos en käy, kaikki alkaa tuntua mustalta ja toivottomalta.
Tämä siis ei ole todellakaan tarkoitettu teille, jotka ette pääse sängystä ylös, vaan siihen kun elämä on jo tasaantunut. Oon ainakin huomannut, että perustaipumuksilleen ei voi mitään, ja terveenäkin tarvitsee tiettyjä tapoja mielialan ylläpitoon. samaan listaan mene tietty myös riittävä uni.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 15:18"]
Isot annokset d-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä.
[/quote]
Nämä on ihan tutkittukin että näillä kuten muilla ravinnelisähoidoilla ei ole vaikutusta.
Mä en tiedä vielä auttaako tuo ap:n ohje. Ehkä joillekin. Itse olen ollut vakavasti masentunut. Nyt ei lääkitystä ole. Lääkitys turraa tunteet ja pään. Mutta jos yöunet menee niin pitää ottaa lääkitys taas. Olen yrittänyt tuota ap:n ohjetta itsenäisesti. Välillä valoisia päiviä ja välillä taas ahdistus palaa. Jaksaminen kiinni päivistä. Ei kannata pettyä jos ei jaksa. Syyllisyys ei ole hyvä. Monestihan masentunut on ihminen joka on ollut aiemmin se reipas ja hoitanut kaiken ihan ok, mutta jaksaminen loppuu ja joutuu turvautumaan muiden apuun. Masentunut myös on saattanut olla se ns. ihmisten likakaivo jolle kaikki on avautuneet ongelmistaan tai purkaneet stressiä. Masennusta on monenlaista. Itse vain ole tässä pikkuhiljaa ehkä toipuessa huomannut että se joka on ollut masentunut, niin on vaikea saada muita kiinni elämässä. On jäänyt niin monesta jälkeen. En tiedä saako sitä kuilua kurottua koskaan muihin kiinni? Jos kaiken joutuu siivoamisen opettelusta aloittamaan alusta mikä muille on itsestäänselvyys. Samoin itsestään huolehtiminen tai ruuan laitto. Kaikki mikä masentuneelta vaatii ponnisteluja ja mikä ns. normaaleille on itsestäänselvyyksiä ja helppoja asioita.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 15:22"]
Aina toitotetaan ja totta se on: Liikunta. Mun elämään säännöllisillä juoksulenkeillä on dramaattinen vaikutus, ja jos en käy, kaikki alkaa tuntua mustalta ja toivottomalta.
Tämä siis ei ole todellakaan tarkoitettu teille, jotka ette pääse sängystä ylös, vaan siihen kun elämä on jo tasaantunut. Oon ainakin huomannut, että perustaipumuksilleen ei voi mitään, ja terveenäkin tarvitsee tiettyjä tapoja mielialan ylläpitoon. samaan listaan mene tietty myös riittävä uni.
[/quote]
Minä kokeilin liikuntaa, mutta tulin entistä vihaisemmaksi. Vihaan liikuntaa ja hikoamista. Lopetin liikunnan, ja voin paljon paremmin, kun en yritä pakottaa itseäni siihen. Ei siis liikunta toimi kaikille.
Tämän palstan mukaan on vain yksi ainoa tapa masentua, dramaattinen sellainen, ja kaikki muut masennuksen muodot ovat vaan sellaista masennuksen leikkimistä. Vaikka suurin osa masentuneista ei koskaan hakeudu hoitoon, ja masennus paranee itsekseen. Se kun on tauti (tai luonnollinen reaktio järkyttävään tapahtumaan) ei elinikäinen vankila. Siis toki vaikeasti sairastuneilla tilanne on eri, mutta kaikki eivät sairastu vaikeasti, mutta ovat silti sairastaneet masennuksen.
Minusta olisi hyvä puhua myös näistä lievemmistä masennuksen muodoista, ja siitä että niistä voi tosiaan kuntouttaa itsensä, kuten fyysisestäkin sairaudesta. Ja vaikka masentuneesta tuntuu, että kaikki neuvot ovat pelkkää syyllistämistä (koska se kuuluu taudinkuvaan) niin voihan niitä edes hetken aikaan miettiä realistisesti, jos niistä sitten kuitenkin itselleen jotain saisi.