Vinkkiketju masennuksesta toipuville!

Kun on köyhä, yksinelävä ja masentunut, on vaan pakko yrittää jaksaa. Jos en maksa laskuja, joudun kadulle parissa kuukaudessa.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:51"]

Musta tuntuu että nykyisin ongelma on se ettei elämässä ole aikaa tai tilaa potea sitä masennusta, kun työelämä vaatii pysymään kasassa ja suoriutumaan. Pakkohan siinä on lääkitä että ihminen pääsee töihin ja maksaa laskunsa ja välttyy itsemurhalta. Tukiverkosto on monella pieni ja harva. En tiedä miten masennus kohdattiin vaikka 100 vuotta sitten. Ehkä onnellisuus ei ollut niin keskeinen odotus elämältä jolloin ahdistus ja synkkyys nimettiin jotenkin toisin ja käsiteltiin toisin. Uskonnollisuus oli enemmän esillä ja minusta vanhoissa virsiteksteissä tämä näkyy, suomalainen masennus.

[/quote]

100 vuotta sitten elämä loppui huomattavasti aiemmin. Masennusta on ollut aina, mutta silloin aikoinaan oli erilaista yhteisöllisyyttä. Nyt on niin paljon yksinäisiä. Yksinäisyys tappaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:38"]

Täytyy olla kyllä aika pitkällä jo toipumassa masennuksesta jos noihin ap:n juttuihin pystyy, tai sitten ei ole masennus ollut kovin syvä alunperinkään...

Itse kerron sen mikä itselleni oli ensimmäinen toipumisen oire ja apu... Eräänä päivänä huomasin, että oli hetki, vain ihan pieni hetki, jona en tuntenut tuskaa tai ahdistusta. Olin tuntenut sitä yhtäjaksoisesti vuosia, joten sellainen hetki oli todella yllättävä. Tuska palasi melkein heti hetken jälkeen. Mutta minä päätin, että jos koskaan tulee uudestaan hetki että on hyvä olla, nautin siitä täysillä, ja että muistelen niitä hyviä hetkiä enkä huonoja. Seuraavana päivänä tuli taas lyhyt hyvän olon hetki, ja olin siitä kiitollinen. Vähitellen ne pitenivät ja valtasivat alla. Ehkä vuoden päästä olin jo suurimman osan ajasta ilman tuskaa ja vanha tuska palasi vain paniikkikohtausmaisina kohtauksina, jotka enää eivät olleet vallitseva olo vaan tosiaan vain välillä tulevia.

Vasta tosiaan ehkä tuon vuoden päästä siitä kun huomasin että on pieniä hetkiä ilman tuskaa, pystyin edes ajattelemaan jotain kodin siivoamisia tai laskujen maksamista.

[/quote]

Ja näissä hetkissä pysymiseen auttaa mindfulness tai meditaatio, samoin mielen lukkojen avautumiseen. Mutta olen henk.koht. kokemuksesta sitä mieltä, että vain hyvin harva todella masentunut selviää ilman lääkitystä. Lievästi masentunut kenties, ja näitä lääkitäänkin liikaa. 

[/quote]

Itse en halunnut hakea mitään apua. Ajattelin, että masennus on mielen prosessi jonka se haluaa käydä läpi eikä sairaus. Olin kyllä useamman vuoden opiskelu- ja työkyvytön, mutta siinä elämänvaiheessa, sinkkuna opiskelijana, se oli ihan ok. Yksi laiskotteleva opiskelija joka ei jaksa hoitaa opintoja lisää muiden joukkoon, eikä kukaan ulkopuolinen joutunut kärsimään kieriskelystäni "pimeässä yössä". 

Jännää on, että koin tuon masennuksen jälkeen suorastaan uudestisyntyneeni. Minun aivoissa meni kaikki palikat jotenkin niin uusiksi, että toipumisvaiheessa jouduin miettimään tietoisesti sellaisia asioita kuin "montako sormea ihmisellä on", tai "miksi ihmisen täytyy syödä" - jouduin vaivalla palauttamaan tällaiset asiat mieleeni, aloittamaan hyvin puhtaalta pöydältä käsitteiden ja maailmankuvan rakentamisen. Se mikä siitä lopulta syntyi ei ollut ollenkaan se levoton, arka, aika kova-arvoinen ihminen joka ennen olin, vaan aivan toisenlainen persoona. En tiedä olisiko tätä ikinä tapahtunut, jos lääkkeiden avulla "vanha minä" olisi jotenkin saatu pidettyä koossa, estetty sen hajoaminen omaan tuskaansa.

Mindfulness, meditointi ja jooga auttoivat pikkuhiljaa. Selfhelp-kirjallisuudesta sain lohtua, jonka merkitystä en vähättelisi.

-aiemmin keskivaikeasti masentunut-

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:03"]

Itse olin n. 2 vuoden ajan masentunut. En käynyt töissä, siivonnut, maksanut laskuja, peseytynyt, liikkunut, tehnyt juuri mitään. Makasin kotona ja koin oloni täysin toivottomaksi. Pääsin masennuksesta kuitenkin irti ilman lääkitystä pienin askelin.

Ajattelinkin tulla kertomaan niistä pienistä askelista mitkä itelleni auttoi, jos tästä olisi jollekin muullekin hyötyä tai edes pientä tsemppiä. Ja muidenkin kokemuksia jakoon tietysti :)

- SIIVOA KOTISI. Tällä oli minulle aivan valtavan suuri merkitys ja pienin askelin opettelin siistiksi ja järjestelmälliseksi ihmiseksi. Edelleen hyvinvoinnilleni valtava voimavara.

- Ota aikaa niiden pienten asioiden hoitoon. Varaa yksi päivä sille, että päivität puhelinliittymäsi, maksat laskusi ja teet mitä nyt tarvitseekin. Hoidetuista tehtävistä saa mielettämästi hyvää oloa ja virtaa, ja onnistuneet kokemukset ruokkii rohkeutta. Kun puhelinliittymä on päivitetty, tuntuu vakuutusyhtiöön soittaminen jo paljon helpommalta.

- Pidä huolta raha-asioistasi; seuraa rahatilannettasi aktiivisesti ja laita laskut heti maksuun.

- Suunnittele tulevaa ja aseta itsellesi tavoitteita! Koin itselleni äärettömän suurena voimavarana sen, että käytin paljon aikaa (ja vaivaa) kaiken tulevan suunnitteluun. Siitä askel kerrallaan lähtee niitä tavoittelemaan, vaikka ensimmäinen steppi olisikin pelkästään se, että "käy suihkussa päivittäin". Edellinen "saavutus" kannusti aina uuteen ja nälkä kasvoi syödessä. Tämä ei käynyt käynyt hetkessä, vaan monen mutkan kautta ne tavoitteet alkoi myös toteutumaan.

- Edelliseen ja seuraavaan; Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla ja odota mitään suurta uudelleen syntymistä mikä tapahtuu hetkessä.

- Älä lannistu epäonnistumesta. Kun repsahdat entiseen, koita aloittaa aina vaan alusta. Takapakkeja tulee aina ja kaikessa, oli masentunut tai ei. Se yrittäminenkin tuntuu paremmalta kuin se, että ei tee yhtään mitään.

- Ymmärrä se, että olet oman onnesi seppä ja kukaan muu ei pysty vaikuttamaan omaan hyvinvointiisi niin paljon kuin sinä itse. Käytin aikaa oman itseni, ajattelutapojeni ja luonteenpiirteideni mietiskelemiseen todella paljon. Käytän edelleenkin ja olen päässyt aika hyvin mm. kateudestani eroon tämän ansioista.

Mitäs muille tulee mieleen?

[/quote]

Jos masentunut pystyisi tekemään tuota, mitä neuvot, hän ei olisi masentunut. Ymmärrän, että tarkoituksesi on hyvä, mutta kun ei kykene, niin ei kykene. Kun joku alkaa toipua masennuksesta, on viisasta tehdä asioita voimiensa mukaan, eikä kannata ottaa vastaan liikaa ohjeita ja neuvoja ulkopuolelta. Masentuneet ovat yleensä siinä muutenkin taitavia - siis kuuntelemaan muiden neuvoja ja syyllistämään itseään siitä, kun eivät kykene siihen, mihin ns. kunnon ihminen kykenee. Minä olen mielestäni aika hyvässä jamassa ja toipunut masennuksesta tosi paljon, mutta siltikään en siivoa. Vihaan siivoamista ja onneksi mieheni siivoaa. Jos joutuisin siivoamaan ja pitkämään kämpän koko ajan siistinä, masentuisin varmasti uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:38"]

Täytyy olla kyllä aika pitkällä jo toipumassa masennuksesta jos noihin ap:n juttuihin pystyy, tai sitten ei ole masennus ollut kovin syvä alunperinkään...

Itse kerron sen mikä itselleni oli ensimmäinen toipumisen oire ja apu... Eräänä päivänä huomasin, että oli hetki, vain ihan pieni hetki, jona en tuntenut tuskaa tai ahdistusta. Olin tuntenut sitä yhtäjaksoisesti vuosia, joten sellainen hetki oli todella yllättävä. Tuska palasi melkein heti hetken jälkeen. Mutta minä päätin, että jos koskaan tulee uudestaan hetki että on hyvä olla, nautin siitä täysillä, ja että muistelen niitä hyviä hetkiä enkä huonoja. Seuraavana päivänä tuli taas lyhyt hyvän olon hetki, ja olin siitä kiitollinen. Vähitellen ne pitenivät ja valtasivat alla. Ehkä vuoden päästä olin jo suurimman osan ajasta ilman tuskaa ja vanha tuska palasi vain paniikkikohtausmaisina kohtauksina, jotka enää eivät olleet vallitseva olo vaan tosiaan vain välillä tulevia.

Vasta tosiaan ehkä tuon vuoden päästä siitä kun huomasin että on pieniä hetkiä ilman tuskaa, pystyin edes ajattelemaan jotain kodin siivoamisia tai laskujen maksamista.

[/quote]

Ja näissä hetkissä pysymiseen auttaa mindfulness tai meditaatio, samoin mielen lukkojen avautumiseen. Mutta olen henk.koht. kokemuksesta sitä mieltä, että vain hyvin harva todella masentunut selviää ilman lääkitystä. Lievästi masentunut kenties, ja näitä lääkitäänkin liikaa. 

[/quote]

Itse en halunnut hakea mitään apua. Ajattelin, että masennus on mielen prosessi jonka se haluaa käydä läpi eikä sairaus. Olin kyllä useamman vuoden opiskelu- ja työkyvytön, mutta siinä elämänvaiheessa, sinkkuna opiskelijana, se oli ihan ok. Yksi laiskotteleva opiskelija joka ei jaksa hoitaa opintoja lisää muiden joukkoon, eikä kukaan ulkopuolinen joutunut kärsimään kieriskelystäni "pimeässä yössä". 

Jännää on, että koin tuon masennuksen jälkeen suorastaan uudestisyntyneeni. Minun aivoissa meni kaikki palikat jotenkin niin uusiksi, että toipumisvaiheessa jouduin miettimään tietoisesti sellaisia asioita kuin "montako sormea ihmisellä on", tai "miksi ihmisen täytyy syödä" - jouduin vaivalla palauttamaan tällaiset asiat mieleeni, aloittamaan hyvin puhtaalta pöydältä käsitteiden ja maailmankuvan rakentamisen. Se mikä siitä lopulta syntyi ei ollut ollenkaan se levoton, arka, aika kova-arvoinen ihminen joka ennen olin, vaan aivan toisenlainen persoona. En tiedä olisiko tätä ikinä tapahtunut, jos lääkkeiden avulla "vanha minä" olisi jotenkin saatu pidettyä koossa, estetty sen hajoaminen omaan tuskaansa.

[/quote]

Niin, mutta monella vain lääkitys auttaa tuohon, että jaksaa käsitellä niitä asioita. Masennuslääkkeet lisäävät aivojen plastisuutta, joten kyllä ne voivat auttaa siinä. Lisäksi tietysti terapiasta saattaa olla apua. On hyvä, että SINÄ selvisit ilman lääkkeitä, mutta moni muu ei sitä tee. Kärsimys ei jalosta. 

Aika negatiivinen vastaanotto on tullut, huomasittehan, että aloitukseni idea oli nimenomaan olla vinkkiketju masennuksesta TOIPUVILLE. Ei mikään parannuskeino asiaan, vaan pieniä asioita miten voi helpottaa olotilaansa kun se paranesmisprosessi on jo muutenkin lähtenyt käyntiin. Siis samaan tapaan, kun voi vinkata miten vaikka ruuanlaitto voi olla helpompaa. En minäkään masennusta ole noilla vinkeilläni selättänyt, mutta koin ne itselleni suurena apuna toipumisessa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki mahdollisesti elämää helpottavat vinkit on pahasta, jos reaktio on "Salli mun nauraa". Täällä on kyllä toisinaan todella ikäviä ihmisiä.

- AP

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:10"]

Aloittajan avaus voi tuntua syyllistävältä vaikka sitä tuskin on sellaiseksi tarkoitettu. Kaikki masentuneet eivät pysty ottamaan itseään niskasta kiinni ja muuttamaan elämäänsä ilman lääkkeiden tai terapian tai muun tuen vastaanottamista. Voi olla tärkein askel suostua avun tarvitsijaksi ja lakata soimaamasta itseään siitä ettei saa elämäänsä kasaan.

[/quote]

Ei pystykään, ja jotkut tarvitsee tosiaan sen lääkeavun. Kannattaa muistaa kuitenkin, että meitä masentuneita (ja entisiä masentuneita) on paljon erilaisia: myös meitä, jotka pystyvät lopulta ottamaan itseään niskasta kiinni :)

- AP

[/quote]

Masennuksessa ei ole kyse siitä, että otetaan itseään niskasta kiinni. Silloin puhutaan laiskuudesta, jos kykenee ottamaan itseään niskasta kiinni ja saa asiat taas rullaamaan, ei masennuksesta. Masennus on vakavampi asia.

Itselläni on ollut tosi vaikea masennus. Se alkoi ala-asteella henkisen koulukiusaamisen, yksin jäämisen ja läheisen kuoleman seurauksena. Sitä kesti useamman vuoden. Siinä ajassa ehdin jo kasvaa täysikäiseksi. Asioita pahensi se, että minulla oli huonoja ihmissuhteita ja tulin hyväksikäytetyksi monellakin eri tavalla. Aloin juoda ja viillellä itseäni. Sulkeuduin täysin. Kävin terapioissa, mutta en saanut niistä mitään irti. Söin lääkkeitä, mutta lopetin ne itse, koska niistä ei ollut hyötyä.

Mikä mua sitten auttoi, no tässä vähän listaa:

1. Vertaistuki. Mun tapauksessa lastenkoti. Kyllä, jouduin lopulta sinne, koska vanhemmat ei enää pärjännyt mun kanssa. Mutta sielä tutustuin muihin nuoriin, jotka oli kokenu kovia ja sain vertaistukea ja hyviä kavereita. Sielä oli myös pari hyvä työntekijää, jotka ymmärsi tosi hyvin.

2. Asioiden työstäminen. Työsti ne sitten kuinka tahansa, mutta se on hyvästä. Itse koin sen auttavan, kun kirjoitin runoja. Erittäin tuskaisia runoja, mutta niissä oli mun ajatuksia ja kokemuksia työstettynä. Joillakin voi auttaa myös puhuminen, eikä sen kuuntelijan tarvi olla edes terapeutti, mutta itselläni se ei kauheasti auttanut.

3. Rakkaus. Okei, kaikilla ei oo sitä puolisia rinnalla, mutta rakkautta on muuallakin, kuten perhe ja ystävät. Mulla auttoi sekä perheen, etenkin äidin tuki ja lopulta se, että löysin elämääni lopulta sen oikean miehen ja nyt mulla on omia lapsia ja yksi lisää tulossa.

Masennus on vaikea ja pitkä sairaus, ja se lamaannuttaa ja se syö koko elämältä pohjaa. Ja jokainen kokee sen erilailla. Mun yhdellä tosi läheisellä ihmisellä on kanssa ollut masennus ja hän selvis siitä vähän samallalailla ku minä, laitoksessa. Kylläkin vaan sairaalan tiloissa.

Ja niille, jotka kokee, ettei oo voimia nousta enää, niin sen sanon, ettei sieltä suosta yksin tarvikkaan jaksaa nousta. Kyllä niitä ihmisiä on, jotka haluaa auttaa. Jos ei lähipiiristä löydy (tai et halua löytää) niin mene puhumaan lääkärille. Sen kynnyksen yli on vaan astuttava, jos haluaa parantua.

Olette aika hyökkääviä kyllä. Ei ap mitään pahaa tarkoittanut vaan päin vastoin. Olen itse ollut vakavasti masentunut lapsesta asti ja nyt päättänyt parantua. Se ei tapahdu hetkessä vaan pienin askelin. On jo parempi edes harkita suihkua itsemurhan sijaan. Kyllä aloitus antoi mulle voimaa. Kiitos ap.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:38"]

Täytyy olla kyllä aika pitkällä jo toipumassa masennuksesta jos noihin ap:n juttuihin pystyy, tai sitten ei ole masennus ollut kovin syvä alunperinkään...

Itse kerron sen mikä itselleni oli ensimmäinen toipumisen oire ja apu... Eräänä päivänä huomasin, että oli hetki, vain ihan pieni hetki, jona en tuntenut tuskaa tai ahdistusta. Olin tuntenut sitä yhtäjaksoisesti vuosia, joten sellainen hetki oli todella yllättävä. Tuska palasi melkein heti hetken jälkeen. Mutta minä päätin, että jos koskaan tulee uudestaan hetki että on hyvä olla, nautin siitä täysillä, ja että muistelen niitä hyviä hetkiä enkä huonoja. Seuraavana päivänä tuli taas lyhyt hyvän olon hetki, ja olin siitä kiitollinen. Vähitellen ne pitenivät ja valtasivat alla. Ehkä vuoden päästä olin jo suurimman osan ajasta ilman tuskaa ja vanha tuska palasi vain paniikkikohtausmaisina kohtauksina, jotka enää eivät olleet vallitseva olo vaan tosiaan vain välillä tulevia.

Vasta tosiaan ehkä tuon vuoden päästä siitä kun huomasin että on pieniä hetkiä ilman tuskaa, pystyin edes ajattelemaan jotain kodin siivoamisia tai laskujen maksamista.

[/quote]

Tämä oli kuin minun kynästäni.

ohis

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:51"]

Musta tuntuu että nykyisin ongelma on se ettei elämässä ole aikaa tai tilaa potea sitä masennusta, kun työelämä vaatii pysymään kasassa ja suoriutumaan. Pakkohan siinä on lääkitä että ihminen pääsee töihin ja maksaa laskunsa ja välttyy itsemurhalta. Tukiverkosto on monella pieni ja harva. En tiedä miten masennus kohdattiin vaikka 100 vuotta sitten. Ehkä onnellisuus ei ollut niin keskeinen odotus elämältä jolloin ahdistus ja synkkyys nimettiin jotenkin toisin ja käsiteltiin toisin. Uskonnollisuus oli enemmän esillä ja minusta vanhoissa virsiteksteissä tämä näkyy, suomalainen masennus.

[/quote]

Tämä... Esim. kristillisissä piireissä masennus on nähty perinteisesti myönteisenä prosessina, varsinkin mystisessä kirjallisuudessa. "Sielun pimeä yö" termillä siitä on puhuttu, ja sen on sanottu olevan tie hengelliseen valaistumiseen ja kasvuun. Itse tutustuin tähän asiaan masennukseni alkuvaiheissa, ja se oli yksi syy miksi päätin olla hakematta ulkoista apua, olla yrittämättä päästä irti masennuksesta. 

Mutta jos tosiaan olisin ollut työssäkäyvä perheen elättäjä, niin vaikeampi se olisi ollut päättää olla epämääräinen aika työ- ja toimintakyvytön. Eli ei olilsi ollut aikaa tai mahdollisuutta potea sitä masennusta, varsinkin kun nykyaika näkee asian pelkkänä sairautena, eikä ymmärrä ollenkaan sellaista näkökulmaa, että se voi olla hyödyllinen prosessi jonka henkiö haluaa vapaaehtoisesti käydä läpi. Sellainen halukin nähtäisiin vain yhtenä masennus-sairauden oireena. 

t. 6 & 14

Jaa miksi ap sai nuivan vastaanoton? Koska se aloitus voitaisiin juuri tiivistää tähän "ota ittees niskasta kiinni". 

Ihmettelen myös sitä, miksi niin moni ajattelee, että kun JUST HÄN on selvinnyt näin ja näin, niin sama sopii muihinkin. On eriasteista, erilaista ja aivan eri syistä johtuvaa masennusta. Osalla johtuu traumoista, osalla on reaktiivista, ja sitten on aivokemiasta johtuvaa masennusta. Jälkimmäisiin varsinkin on lääkkeillä, ja huom! OIKEILLA lääkkeillä, hyvä hoitovaste. Jos kyse on traumoista tai vaikeista elämäntilanteista yms johtuvasta masennuksesta, terapia saattaa auttaa parhaiten. Mutta ei kukaan voi mennä sanomaan, että koska minä paranin näin, voit sinäkin parantua. 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:58"]

Aika negatiivinen vastaanotto on tullut, huomasittehan, että aloitukseni idea oli nimenomaan olla vinkkiketju masennuksesta TOIPUVILLE. Ei mikään parannuskeino asiaan, vaan pieniä asioita miten voi helpottaa olotilaansa kun se paranesmisprosessi on jo muutenkin lähtenyt käyntiin. Siis samaan tapaan, kun voi vinkata miten vaikka ruuanlaitto voi olla helpompaa. En minäkään masennusta ole noilla vinkeilläni selättänyt, mutta koin ne itselleni suurena apuna toipumisessa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki mahdollisesti elämää helpottavat vinkit on pahasta, jos reaktio on "Salli mun nauraa". Täällä on kyllä toisinaan todella ikäviä ihmisiä.

- AP

[/quote]

Minä, masentunut ihminen, inhoan kaikkea tekopirteyttä. Haluan pysyä täällä masennuksessani ja haluan nousta täältä pikkuhiljaa vasta sitten kun itse minua huvittaa. Ärsyttää siis kaikki siivous- ja tehokkuusvinkit. Tottakai tarkoituksesi on hyvä. Anteeksi, että olen tällainen. Kiitos neuvoistasi ;)

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:58"]

Niin, mutta monella vain lääkitys auttaa tuohon, että jaksaa käsitellä niitä asioita. Masennuslääkkeet lisäävät aivojen plastisuutta, joten kyllä ne voivat auttaa siinä. Lisäksi tietysti terapiasta saattaa olla apua. On hyvä, että SINÄ selvisit ilman lääkkeitä, mutta moni muu ei sitä tee. Kärsimys ei jalosta. 

[/quote]

En minä ole keneltäkään lääkkeiden käyttöä kieltämässä, pohdinpa vain sitä että itselleni oli hyvä ratkaisu se jonka oma sisin sanoi oikeaksi, eli olla käyttämättä niitä. Suosittelen aina toimimaan sen mukaan mitä oma sisin sanoo, jos se sanoo että tulee syödä lääkkeitä, niin sitten tulee.

Jännä juttu on myös se, että en missään vaiheessa käsitellyt mitään psyykkisiä asioita älyllisellä tasolla. Minä vain jotenkin sisäisesti kuolin, vanha minä vaan hajosi yhä sekavammaksi sotkuksi kunnes oli pelkkä tyhjyys, jossa en enää oikein edes tiedostanut muusta erillistä olemassaoloani (onnistuin tuossa vaihteessa laihtumaan 42-kiloiseksi kun en tiedostanut myöskään tarvetta syödä). Sitten alkoi jälleenrakennus, mutta siihenkään ei liittynyt minkään traumojen käsittelyä tai sellaista mitä usein ajatellaan esim. terapiassa tehtävän. Minä vaan ihmettelin maailmaa kuin olisin siihen vasta syntynyt. Tietoisesti en tehnyt oikein mitään työtä missään vaiheessa, alitajunta ohjasi sen prosessin läpi. Tietoinen mieleni vain tarkkaili sivusta, huomasi esim. sen että jossain vaiheessa tuska ei ollutkaan täysin jatkuvaa enää. 

"Ajattelinkin tulla kertomaan niistä pienistä askelista mitkä itelleni auttoi, jos tästä olisi jollekin muullekin hyötyä tai edes pientä tsemppiä."

Suoraan aloituksesta. En ainakaan ite ymmärtänyt tuota minään parannuskeinona, vaan lisätekijöinä muuhun.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 15:00"]

Olette aika hyökkääviä kyllä. Ei ap mitään pahaa tarkoittanut vaan päin vastoin. Olen itse ollut vakavasti masentunut lapsesta asti ja nyt päättänyt parantua. Se ei tapahdu hetkessä vaan pienin askelin. On jo parempi edes harkita suihkua itsemurhan sijaan. Kyllä aloitus antoi mulle voimaa. Kiitos ap.

[/quote]

Mutta palstalla "kuuluu" nyt vain heittää joku vasta-argumentti kaikkeen. Ei se tarkoita, että kaikki olisivat vetäneet herneen syvälle nenään tästä aloituksesta, mutta tuollainen vastahankainen vastaaminen nyt vain kuuluu palstalla pelin henkeen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 15:00"]Olette aika hyökkääviä kyllä. Ei ap mitään pahaa tarkoittanut vaan päin vastoin. Olen itse ollut vakavasti masentunut lapsesta asti ja nyt päättänyt parantua. Se ei tapahdu hetkessä vaan pienin askelin. On jo parempi edes harkita suihkua itsemurhan sijaan. Kyllä aloitus antoi mulle voimaa. Kiitos ap.
[/quote]

Jatkan vielä, että ei ap syylistä ketään vaan te häntä, ettei ymmärrä että kaikki eivät pysty. Kyllä pystyy kun on sen aika. Jos teillä ei ole nyt se aiks niin ei tarvitse olla noin epäkohteliaita kuitenkaan.

Mulle auttoi homeopatia tai mikä onkaan. Kali phos ja phosporus. En välttämättä kirjoittanut oikein. Mut noita söin enkä uskonut edes tehoavan. No kuitenkin auttoi ihan hirveesti. Mulla oli myös ongelmana että hikoilin koko ajan ja oli ahdistavan kuuma olo vailka muut olisi jäässä samalla säällä. Kun otin noita lääkkeitä olin shokissa kuinka kylmänä pidin asuntoa. Suosittelen ottamaan selvää ja edes kokeilemaan.

AP täällä. Kävin itse vuoden terapiassa, eli tosiaan nämä vinkkini oli vaan lisätekijöitä. Lääkehoitoon en itse suostunut, mutta terapia auttoi ja kun alkoi auringon valoa näkymään jo muutenkin, niin koin oman säntillisyyden ja tehokkuuden avuliaaksi. En minäkään siis suoraan sängyn pohjalta noussut siivoamaan, mutta en mielestäni sellaista edes aloituksessa väittänyt.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:58"]Aika negatiivinen vastaanotto on tullut, huomasittehan, että aloitukseni idea oli nimenomaan olla vinkkiketju masennuksesta TOIPUVILLE. Ei mikään parannuskeino asiaan, vaan pieniä asioita miten voi helpottaa olotilaansa kun se paranesmisprosessi on jo muutenkin lähtenyt käyntiin. Siis samaan tapaan, kun voi vinkata miten vaikka ruuanlaitto voi olla helpompaa. En minäkään masennusta ole noilla vinkeilläni selättänyt, mutta koin ne itselleni suurena apuna toipumisessa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki mahdollisesti elämää helpottavat vinkit on pahasta, jos reaktio on "Salli mun nauraa". Täällä on kyllä toisinaan todella ikäviä ihmisiä.

- AP
[/quote]
Ei sinun tarvitse haukkua muita ikäviksi jos itse syyllistyt mutkikkaan asian yksinkertaistamiseen. Masennus voi parantua itsestään jos se johtuu enemmän ulkoisista tai vaikka hormonaalisista tekijöistä. Kroonistunut traumaattinen masennus välttämättä ei. Joskus masennus voi johtua somaattisesta sairaudesta. Kenttä on niin laaja ettei yleispäteviä neuvoja ole helppo antaa.