Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävälläni erittäin lihava mies ja silti rakastaa sitä, en ymmärrä
09.10.2021 |
Ihmettelen ystävääni jolla on erittäin, varmaankin sairaalloisen lihava mies ( yli 170 kg ) ja silti se sitä rakastaa ja tykkää kehua sitä kun puhutaan miehistämme. Ystäväni on itse ihan normaalipainoinen ja voin sanoa että kauniskin. Joskus ärsyttää kun se puhuu siitä minuuttikaupalla miten ihana ja huomaavainen se on jne...mietin voisiko syynä olla se että hän häpeää ja inhoaa tilannettaan ja yrittää noin kehumalla saada näyttämään siltä että kaikki on heillä hyvin? Pelkään jos tuo homma menee vielä pitemmälle niin jossakin välissä se romahtaa. Kerran yritin puhua ystävälleni miehensä painosta , otin asia esille sillai leikin ja huumorin varjolla ja en ole koskaan nähnyt ystävääni niin suuttuneena, naama ja ilmeet ja kaikki muuttui´. Sanoi että ulkonäköseikoilla ei ole mitään väliä parisuhteessa ja sain käyttää kaikki osaamiseni että sain hänet rauhoittumaan. Mahtoi sattua syvälle? Nyt joku tietysti kysyy mitä asia minulle kuuluu mutta eiks aika outoa, eiks vaan?
Kommentit (38)
Tällaisen aloituksen voisi tehdä narsisti. Mieti sitä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ottaisin oikein mielelläni isokokoisen miehen. Laiha luuviulu on ikävän näköinen, ei miehekäs ollenkaan
Läski on kaunista. Rumillakin on puolisot . Ja lapset. Myös lyhyillä ja pitkillä on. Monella sairaallakin on puoliso . Rakkaus on suurempaa .
Itsekin olisin sitä mieltä että tuossa tilanteessa ystävän asiallinen neuvo lihavuuskirurgiaan tai mielenterveyspalveluihin olisi paikallaan. Aina saa auttaa. Ei sitä tarvitse töksäyttää, sanoo lempeästi ja kysyy onko teillä kaikki kunnossa? Myös perheneuvolan kautta asia saattaaisi lähteä menemään ?
Mun ystävällä on myös lähemmäs 200-kiloinen mies (ollut sellainen suhteen alusta asti) eikä ole kyllä tullut mieleen miettiä miksi hän miehensä kanssa on, jokaiselle kolahtaa mikä kolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvin surullista häiriintyä muiden painosta tajuamatta omaa hulluuttaan.
Ystävät auttavat toisiaan vaikeissa elämäntilanteissa, kyllä, mutta ap ei millään tavalla ole ystävä. Asenne on arvosteleva, hän ottaa asian esille vitsinä (?!) ja pitää vielä asianaan tulla tänne ihmettelemään, mitä "ystävä" näkee miehessään. "Ystäväsi" saattaa jo puhua huolistaaan oikeille ystävilleen, ei sinulle, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan vielä lihavampaa miestä, painaa yli kaksi kertaa sen mitä itse painan. Hän ei rakasta mua takaisin.
Ei ole koiraa karvoihin katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait kumppania valita omaa ystävää ajatellen, että mitä mieltä joku toinen on siitä, itsellehän se valitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä ottaisin oikein mielelläni isokokoisen miehen. Laiha luuviulu on ikävän näköinen, ei miehekäs ollenkaan
Kyllä on upeita ja miehekkäitä miehiä lihavissa, laihoissa, pitkissä ja lyhyissä. Ja sanoin myös ilkeitä ja hirveitä.
Eiköhän rakkaus ole vain kumppaneiden välinen asia, näyttävätpä mille näyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei ajattele järjellä yhtään mitään. Tutkittu juttu. Kaikki päätökset tehdään tunteella.
Mulla on ylipainoinen mies. On fyysisesti kuitenkin hyvässä kunnossa kokoisekseen, paremmassa kuin moni "kukkakeppi" kaverinsa. On huomaavainen puoliso ja hyvä isä lapsille. Meillä on hauskaa yhdessä ja pidetään yhtä vaikeissakin tilanteissa ja makuuhuoneessa on kipinää ja kiihkoa. Tasavertainen parisuhde jota en vaihtaisi ja ihana lämmin kainalo käpertyä.
Jos minä en viehäty ystävän puolison ulkonäöstä, niin miksi pitäisi, enhän minä hänen kanssaan parisuhteessa ole. Itse en esim. ymmärrä mitä toiset näkee pettävässä, somessa parisuhdettä kuitenkin ylistävässä puolisossa, joka menee ja tulee omien mielihalujensa mukaan. Parisuhde ei ole tasavertaisuutta nähnytkään mutta muille pitää esittää muuta. Eikä pettäminen edes tapahdu salassa.
Mut kukin on sellaisen kanssa josta toivottavasti tykkää ja rakastaa, mitäpä toisten parisuhteet mulle kuuluu. Autan jos apua pyydetään ja halutaan, muuten asia ei kuulu mulle.
T. 30 vuotta rakkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä on valinnut miehen itselleen, ei ap:lle. Kaikille ulkonäkö ei ole ykkösasia ja uskon, että ystävä voi olla aidosti onnellinen. Rakastuneena onnestaan haluaa usein puhua ilman, että haluaa "kompensoida" mitään.
Olen itsekin ollut joskus ihastunut lihavaan mieheen, jolta en saanut tosin vastakaikua.
Painosta voi aiheutua heille terveys-ym. ongelmia, mutta se asia ei kuulu ap:lle, elleivät nimenomaan pyydä häneltä neuvoa.
Asian ottaminen esille "huumorin varjolla" on ehkä raivostuttavinta mitä voi olla. Kun on tarkoitus vain olla ilkeä, niin kannattaa olla sen verran kanttia, että ilkeilee sitten suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on valinnut miehen itselleen, ei ap:lle. Kaikille ulkonäkö ei ole ykkösasia ja uskon, että ystävä voi olla aidosti onnellinen. Rakastuneena onnestaan haluaa usein puhua ilman, että haluaa "kompensoida" mitään.
Olen itsekin ollut joskus ihastunut lihavaan mieheen, jolta en saanut tosin vastakaikua.
Painosta voi aiheutua heille terveys-ym. ongelmia, mutta se asia ei kuulu ap:lle, elleivät nimenomaan pyydä häneltä neuvoa.
Asian ottaminen esille "huumorin varjolla" on ehkä raivostuttavinta mitä voi olla. Kun on tarkoitus vain olla ilkeä, niin kannattaa olla sen verran kanttia, että ilkeilee sitten suoraan.
Huumorin varjolla ilmaiseminen antaa kuvan halveeraamisesta. Itse olen kokenut tuommoista mitä ap teki kaverilleen, mutta eri aiheesta.
Jotkut parit on yhdessä sen takia että ovat vaan olleet jo pitkään yhdessä eikä ymmärretä erota. Suhteesta on tullut ikään kuin sisko ja veli suhde.
Missä kohtaa menee se painoraja, kun ihminen muuttuu rakastettavasta => ei rakastettavaan?
Rakastuuko sokeat vasta sitten, kun ovat kuulleet vastapuolen painoindeksin vai vain käsikopelolla
ensin tunnustelemalla paljonko massaa löytyy?
Alue: Aihe vapaa
Uskokaa jo ettei teitä neuvojia tarvita! Neuvojia riittää kyllä ihan tarpeeksi. Ainoastaan siinä tilanteessa voitte neuvoa, jos ystävä itse kysyy sitä. Kyllä hän itse tietää miehensä lihavuudesta, kun kerran on se parisuhteen toinen osapuoli. Ei kenenkään tarvitse tulla siitä sanomaan.