Kelpaako lievästi heikkolahjainen mies kellekkään?

Onhan tää tosi outoa kyllä. Kun ruma en missää nimessä ole niin naiset on sanonu jotain mussa sitten ei vain ole mitään kiinnostavaa ja en tiedä vaa miten se aina tälläistä. Mitä se ennen oli kuitenki et seurustellu 3 kertaa ja tavannu paljo naisia elämässä.

Jotenki kaikki on niin muuttunut. Monilla on omia kavereita ja ovat jo parisuhteissa tai sinkkuja. Itsellä ei oo kavereita ja en tunne yhtään ketään.

Koen varmaa suurimmaksi syyksi että mussa on jotain vikaa. Kun ei ole kavereita ja sitten ei ne naiset halua mitenkää tutustua nykyään ei ees jutella missään.

Yritän tutustua tai oon yrittäny tutustua naisiin mutta ei niitä ollenkaa kiinnosta. Ja en enää edes jaksa yrittää. En halua etsiä oon vain yksin ja meen päivä kerralla.

Kaikki tuntuu olevan nykyää todella todella vaikeeta ja mikää ei onnistu. NIinku en ees jaksa enää, en totaalisesti mitään. Se on kun ei oo normaali ja on erilainen ja erilaiset ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Onko se Eino siellä?

Voi apua, tätä minäkin olin tulossa kysymään mutta tämä ei vaikuta jotenkin Eikalta kumminkaan!

Vois lähtee harrastaa liikuntaa ja käymään kaupassa. Keskittyä muihin juttuihin joo elämässä.

Suomalaiset miehet on pääosin heikkolahjaisia ja näyttävät kelpaavan, joillekin heikkolahjaisille naisille.

Hei ap,

Tosi surullista että olet kokenut tällaista. Ei ole pakko vastata jos et halua, mutta kysyn silti muutamaa asiaa:

Millaisia ajatuksia sulla on siitä, millainen potentiaalisen kumppanin tulisi olla tai mitä ominaisuuksia hänellä ei saisi olla?

Mistä sinä haaveilet? Onko sulla esimerkiksi niin suuria ja erikoisia haaveita, että toisen on vaikea samaistua niihin? Tai onko naiset sun kanssa eri linjoilla elämän suurissa kysymyksissä? Tai onko sulla jotenkin erikoisia kiinnostuksenkohteita?

Tähän liittyen jatkan, että jokaisella on tietysti oma makunsa mutta aikanaan minut kyllä naisena karkotti pois, jos miehellä oli kovin tarkat standardit juuri silmien väristä, kengän koosta, hiusten väristä ja hiustyylistä jne jne. Olen (ja olin tuolloinkin) ihan normaali nainen, mutta oma arvomaailmani ei ole sellainen, että toisen tuollaiset ominaisuudet olisivat minulle tärkeimpiä asioita.

Sittemmin löysinkin miehen, josta tuli puolisoni. Rehellisesti sanoen en hullaantunut miehen ulkonäöstä, vaan esimerkiksi siitä, kuinka mies sai minut nauramaan. Sittemmin hänestä tuli minun silmissäni maailman komein mies, vaikka siis en tietenkään kokenut häntä missään vaiheessa rumaksi tai luotaan työntäväksi.

Sanoisin siis, että ulkonäöllä ei kyllä itselleni ole suurta painoarvoa, jos toinen on normaalin näköinen ja kokoinen.

Ne on täysin muut asiat, jotka ratkaisee.

Kävin lukemassa Suomi24:stä tän nimimerkki Allu35 sekoiluja. Ketjutolkulla tuota samaa volinaa ku tässäkin ketjussa. Aivan täys sekopääfriikki, toivottavasti ei ikinä saakaan noista. Todella pelottava tapaus, oikea kävelevä aikapommi. Vihaa naisia, koska he syystäkin torjuvat hänet. Isokokoinen, ilmiselvästi vakavia mielenterveysongelmia. Toivottavasti en ikinä häneen missään törmäisi, nousee karvat pystyyn että tuollainen saa kulkee vapaana. Hyvin potentiaalinen raiskaaja naisvihamielisyydessään ja epätoivossaan.

Kuule on toki mielenterveysongelmia mutta ei vakavia, että toi on ihan roskapuhetta. En vihaa naisia. En vain löydä sopivaa naista millään. En raiskaa naisia.

SIis on joo haaveita. Tykkään naisellisista naisista jotka ees vähän meikkaa on naisellisia. mieluite lapseton ei polta ja alkoholia toki saa käyttää. Kyl mulla on vähä ulkonäöllä väliä. En halua ketä vain. En itekkää oo ees ruma ja kovin ylipainonen.. vähän on mahaa. Kaljuuntunut tosiaan olen en halua ajaa kaljuksi olen suunnitellut hiustensiirtoa ja vähä tiputtaa painoa kyllä. Itsetunto on huono. Kuitenki niitä naisia on ennen ollut.

Tuntuu nykyää tosiaan ettei mikää onnistu. Kyllä mä hyvältä näytän ja kaikkee. Mut naisten silmis ja kun liikun tuola ulkonakin tunnen olevani ilmaa. 

Jaahas ja jankutus sen kuin jatkuu ja jatkuu...

No ehkä olen muuttunut mitä olin ennen ja jankutan nykyää enempi ku ei tapaa ollenkaa enää naisia ja ennen tapas ja pääsi juttelee ja sai jopa yöseuraa. Ehkä oon sit vain ite muuttunu pahempaa suuntaa myönnän.

Nykyää on sitte hiton tosi vaikeeta kun kaipais vaa enempi ja enempi jotain sutinaa tavata nainen jutella jossain. En mä kadulla kehtaa naista pysäyttää. Sit jotenki kiinnostun aina semmosista jotka ei musta sit kiinnostu mulla on oma naismaku. Kaiikki ei käy en oo niin epätoivonen pärjään yksin. En kato liian nuoria naisia kyse ei siitä. Ajattelin että pitäisin taukoa ettimisestä ja naisista, mutta hitto tää on vaikeeta.

Emmä tiedä sit miksen mä nykyää niinku kiinnosta ketään. Ennen kyllä oli ihan tilanne eri. Joskus painoin paljo vähempi ja olin hoikka ja en ollut kaljuuntunut tosiaa. Pelasin sählyä ja oli joku harrastuski, kaikki jotenki jäänyt. Sitte alkasin juomaa ja loikoilemaa työttömänä. Mut nyt on työpaikka ja asiat rullaa tasapainos on elämä. Kaipais vaa parisuhdetta.

Käykö ap töissä?

Käyn vakituinen työ ja tienaan ihan kivasti kyllä. Kai mä oon vaa sit muuttunu niin ulkosesti ja lihonu en oo ees huomannu et tää on menny niin tähän. Nyt en juo alkoholia ja lenkkeilen kyl ja meen tänää treenaan. Että on mussa hyvääki ja ruma en ole. Harmi jos ei porukka sitä tajua tai tiedä.. mutta näytän silti hyvältä.. Ei naiset vain ollenkaa kiinnostu kuten oon monesti sanonut.

Miehet eivät jää seinäruusuiksi ihan sattumalta, sillä kaikki tsekataan moneen kertaan, senhän huomaa meni yksinliikkuva mies mihin tahansa kissanristiäisiin. Ehkä ap pitää vain vaihtaa kohderyhmäänsä, harrastuksissa tapaa erilaisia, työväenopistot on pullollaan miehenkipeitä naisenpuolia, mutta ap:n tulisi mennä sellaiseen ryhmään jossa itse pärjää jotenkuten, niin että onko kädentaitoja tai urheilullisuutta, kiinnostuksen mukaan valita harrastus, jokin käytännönläheinen.