Ujouden ja arkuuden peittäminen alkoholilla

On se uskomatonta että Matti Nykänenkin perustelee juomistaan tällä syyllä.

Olen ujo, arka, epävarma ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Olen myös alkoholisti.

Minäkin

Mokaaminen selvinpäin on paljon hauskempaa viihdettä kuin mokaaminen kännissä. Kännissä se on niin noloa, hävettävää, ihmiset katsoo kieroon.

Tein tuota aikani, eli join ollakseni puheliaampi ja kiinnostavampi tyyppi. Tajusin jossain vaiheessa että mun jutut oli ihan perseestä. Siispä lopetin juomisen ja nyt vietän viikonloppuni yksin. Toivottavasti en jämähdä tähän....

Eihän tuota voi tehdä kuin tietyissä tilanteissa, joissa on suotavaa olla kännissä. Juhlahumussa ei kalkkistelua kaivatakaan, joten puheliaisuuskin sopii kuvioon.

Jos ei useasti viikossa juo, niin miksi se olisi väärin.

Ikävää, että yksilö joutuu turvautumaan päihteisiin vaikka vika on kulttuurissa, joka ei arvosta ujoutta ja arkuutta vaan näkee ne vikoina vaikka ne ovat temperamenttipiirteitä.

Mä olen viime aikoina yrittänyt opetella pois tuosta ja käynyt muutamissa "vieraampien" bileissä selvänä. Välillä on kieltämättä ollut sellainen olo, että se känni tekis musta rohkeamman ja sosiaalisemman.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:45"]

Eihän tuota voi tehdä kuin tietyissä tilanteissa, joissa on suotavaa olla kännissä. Juhlahumussa ei kalkkistelua kaivatakaan, joten puheliaisuuskin sopii kuvioon.

Jos ei useasti viikossa juo, niin miksi se olisi väärin.

[/quote]

Välttämättä nämä ihmiset eivät ole kännissä vaan ottavat esim vahvan drinkin ennen kuin lähtevät tilaisuuteen tai paikkaan jota he jännittävät. Tilaisuudet voi olla mitä tahansa, vaikka hautajaiset tai joku missä on paljon tuntemattomia ihmisiä paikalla. Alkoholi ilmeisesti auttaa heitä rentoutumaan sen verran että kykenevät sinne menemään.

No, minä käytin nuorena alkoholia lääkkeenä tuollaisiin asioihin. Eli vieraiden ihmisten tapaaminen aina mielellään bileissä tai baarissa, jossa voin juoda, koska selvin päin olisin istunut nurkassa peloissani hiljaa enkä olisi tutustunut keneenkään. Lisäksi joskus hoisin esiintymisjännitystäni ottamalla pari terävää paukkua ennen esiintymistä. 

Mutta itsestään minulta tuollainen epävarmuus on iän myötä lähtenyt pois enkä enää koe olevani ollenkaan ujo enkä arka. Enkä käytä alkoholia lääkkeeksi mihinkään tai pelkojen poistamiseksi, vaan ihan sen nousuhumalan tuntemuksen itsensä takia toisinaan. 

Up

Täällä yksi ilmottautuu kurssille:)

Ei kai se kamalan paha ole jos parilla drinkillä selviää ko tilanteista, pahempaa on jos sillä perustelee jatkuvaa juomistaan eli ettei kertakaikkiaan kykene olemaan muiden seurassa selvinpäin kun on niin hirveän ujo ja arka.

Totta varmaan että ujoutta ja arkuutta halveksitaan paljon. Voiko ihminen itse niille mitään? Toivottavasti koska luulisi että ne hankaloittaa niin paljon elämää ja jotenkin jopa estää täysipainoista elämistä.