Meneekö kielletty ihastus ohi itsestään

Tässä on mennyt jo pari kk ainakin. Ja saan vastakaikua, vaikka ollaan sovittu olevamme järkeviä. Haluaisin silti tämän olevan mieluummin ohi. Ap

Juu. Tänäänkin meni minun ohi parikin kertaa ja ihan itsestään, ilman muiden apua.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 18:11"]Juu. Tänäänkin meni minun ohi parikin kertaa ja ihan itsestään, ilman muiden apua.
[/quote]
:D :D *puss* ap

Mulla on nyt mennyt kaksi vuotta. Loppua ei ole näköpiirissä, pahenee vain.

Shit happens I guess :/.

No riippuu vähän myös millainen ihminen oot rakkauselämän osalta. Itse oon sellainen, että kun kerran kunnolla rakastun johonkin, niin ei ne tunteet kuole koskaan. Tai siis enhän voi varmuudella sanoa, mutta eipä ole vielä tähän mennessä niin käynyt. Sellainen koko ajan mielessä-vaihe kyllä helpottaa jossain vaiheessa, mutta rakastan muutamaa miestä elämäni loppuun asti.

En ole toivoakseni rakastunut, mutta haluaisin epätoivoisesti panna häntä... Ja saan kyllä kotona seksiä melkein joka päivä. Ap

Minulla ei menyt ohi kunnolla. Ensimmäinen ulkopuolinen ihastukseni tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ihan "väärään" tyyppiin, mua vanhempi työkaveri, ei ollut ulkoisesti mun tyyppiä ja hänen avovaimonsa samalla työpaikalla. Vuoden olimme samalla työpaikalla ja oli ihanan kamalaa, ihastuksen kipinät sinkoilivat, mutta platonisella tasolla pysyttiin. Nykyään ollaan oltu eri töissä jo monta vuotta, nähdään isossa porukassa pari kertaa vuodessa. Kyllä mä aina muistan kaiken, ja uskon ja toivon että joskus vielä tapahtuu jotain. ;) Tuon vuoden jälkeen olen antanut itseni ihastua (se on piristävää, vaikka mulla pitkä hyvä avioliitto) mutten ole ihan samaa tunnetta löytänyt.

Alkaa usko hiipua teidän kanssa :) ap

2

Kyllä se menee ohi, jos et ruoki sitä. Ongelma on usein juuri tuo ruokkiminen. On niin ihanaa olla rakastunut, hormonit saavat koko olemuksen hehkumaan, ja olo on kuin pilvessä (sitähän rakastuminen onkin, eräänlainen hormonien aikaansaama huumaustila). Olen itsekin joskus pitänyt ihastumisen tunnetta yllä tahallani, koska se sai minut tuntemaan olevani elossa ja lisäksi laihduin ja kaunistuin, mikä vaikutti itsetuntoonkin. Minun tapauksessani kyseesä oli kuitenkin kaukorakkaus, joten mitään todellista vaaraa ei ollut. Sinun tapauksessasi feromonisi saattavat kulkeutua vastapuolen nenään ja hän alkaa katsella sinua sillä silmällä, ja katastrofi on valmis. Neuvon siis pitämään pääsi kylmänä, jos et halua sotkea elämääsi ja monen muunkin elämää. Toistan: kyllä se siitä ohi menee, jos et ruoki sitä.

Oma arvio on, että pari-kolme vuotta niin jo alkaa helpottaa. Paitsi jos se tyyppi on oikeasti harvinaisuus, josta ei paremmankaan tutustumisen jälkeen löydä ärsyttäviä puolia.

On se vaan vaikeaa purkaa kiellettyä ihastusta. Ei siihen oikein järjen konstit toimi.

Syrjähyppyyn sortuminen laittaa asiat pyörimään, mutta mahdoton sanoa kumpaan suuntaan. Joko myyttinen viehätys karisee tai sitten rakastut. Varovasti siellä!

Mä ihastuin työkaveriini neljä vuotta sitten todella palavasti. Se oli tuskallista ja kiusallista eikä jäänyt keneltäkään huomaamatta. No, otin siitä kaiken irti ja käytin sen polttoaineeksi omissa taiteellisissa projekteissa. Se helpotti vähän.

Ajan kanssa ihastus muuttui himoksi ja ärtymykseksi. Ärsytti koko tyyppi ja hänen saavuttamattomuutensa.

Sitten ei enää ärsyttänyt, vaan huomasin tykkääväni tyypistä oikeasti paljon, mutta kaverina. Ja himoitsen häntä edelleen kuin pieni eläin. En kerro kenellekään - vähiten miehelleni - että kaikki seksiunet, joita näen, pyörivät hänen ympärillään. Mutta nykyisin on täysin ok, ettei välillämme tule koskaan tapahtumaan mitään. Joskus hän yrittää flirttailla, mutta itsesuojeluvaistoni on kehittynyt niin tehokkaaksi että menen siitä täysin kylmäksi. En edes halua ylittää sitä rajaa. Unilleen ei ihminen tietenkään mitään voi, ja mukava niin.

Kaiken kaikkiaan tämä kehitys otti kolme vuotta. Viimeksi kuvatulle tasolle se jäi, eikä se varmaan siitä muutu.

Seksin jälkeen helpottaa. (Kokemusta on)

Huh, taas pitäisi lähteä töihin :). Kiitos kaikista kommenteista. Yritetään tänään olla taas järkevä ;). Ap

Parissa kuukaudessa meni ohi. Asiaa auttoi päätökseni ohjata kaikki ihastuksen tuomat ihanat tunteet avioliittooni ja mieheeni. Olin myös hänelle rehellinen ja kerroin tilanteestani. Hän oli hyvin kiitollinen rehellisyydestäni koska oli vaistonnut parin viikon ajan, että jotain on "vinksallaan". Ymmärsi täysin ettei ihastuminen ollut valintani ja luotti etten aikonut toimia, vaikka jalat meinasi alta lähteä ihastuksen nähdessäni. Lopputuloksena saimme uutta säpinää avioliittoomme ja rakkaus sekä luottamus vain syveni entuudestaan.