Meneekö kielletty ihastus ohi itsestään

Vakava ihastuminen ei tunnu menevän ohi, vaikka miten järkeä käyttää ja työntää tunteet syrjään. Todella pelottava tilanne. Elämä olisi niin paljon helpompaa ilman romanttisia tunteita...Tekee koko ajan mieli hakeutua lähelle ja samalla pelottaa laittaa itsensä alttiiksi haavoittuvuudelle.

No eipä se helpota, että molemmat tunnustaa tykkäävänsä. Ei yhtään. Luvan kanssa istutaan ja puhutaan siitä, mitä ei saisi tehdä. Ja unet ja fantasiat vain kiihtyy. Ja molemmilla ikää ihan reippaasti, ei mitään kevätkananpoikasia. Toisaalta molemmat joskus pettäneet, eikä haula sitä enää. Minkäs teet. Kärsitään. 

Jos pettäisin, joko rakastuisin tai alkaisin inhota. Ja elämäni mies kärsisi joka tapauksessa. Miksi ei voi lakata ajattelemasta toista vaikka haluaisi? Vai ehkä ei sitten halua? Ap

2

Kerran todella nuorena murrosikäisenä otin yhden ihastumisjutun vakavissani, mutta jälkiviisaana ajateltuna se oli vain oman alitajunnan tapa sanoa että lähde henkisesti väkivaltaisen ihmisen vaikutuspiiristä ja nopeasti. Se ihastus meinaan virisi aina kun emme nähneet, mutta välittömästi kun sain vastakaikua ja näin tyypin oikeasti, mielenkiintoni katosi tyystin.

Mulla menee ihastumisen tunteet ohi ihan helposti parissa viikossa, kun en nosta siitä isompaa numeroa tai ala jauhamaan siitä mitään suurempia kavereilleni. Olen ihastunut pitkien parisuhteitteni aikana pariin otteeseen, ja ne kerrat, kun olen erehtynyt viemään jutun pitemmälle, olen katunut katkerasti - ei jutun moraalisen arveluttavuuden vaan yksinkertaisen typeryyden takia. Yleensä siksi, että "tämän takia kannatti heittää muka monta hyvää vuotta hukkaan aivan kuin kankkulan kaivoon". Ne miehet, jotka alussa ovat aina näytäneet ihan taivaanlahjoilta tylsäksi käyneen parisuhteen aikana osoittautuivat kaikilla kerroilla todellisiksi ääliöiksi; miten jotkut osaavatkin olla niin ihania ja sitten osoittautua tietyn ajan jälkeen alkoholisoituneiksi tai addiktoituneiksi idiooteiksi! Jokainen on osoittautunut todellisiksi egoisteiksi joille kelpasin vain osittain tai puolittain ja jotka keskittyivät vain oman navan kaiveluun ja naisten hurmaamiseen. Pata kattilaa soimaa, koska itsekkyyttäni menin heidän juttuihinsa mukaan.

Ylipäätään näissä ihastumisjutuissa ne ihastuksen kohteet ovat järkiperäistyneet ja muuttuneet silmissäni ihan kyllästyttäviksi idiooteiksi ja olen alkanut vertailla heitä negatiivisella tavalla ennen pitkää mieheeni. "Omani on paljon kohteliaampi/mukavampi/ymmärtäväisempi."  Eli olen tuonut hyvän lisän omaan parisuhteeseeni, ja aina näiden ihastumiskeissien jälkeen (jotka pidän omana tietonani) vain halunnut sitoutua mieheeni entistä tiukemmin, koska tajuan, että kukaan ei vaan korvaa tätä nykyistä kumppaniani.

Jotenkin mun pää vain toimii niin tai sitten olen kyynistynyt huonojen mieskuvioiden jälkeen, mutta kuvio on toistunut samana aina mun parisuhteissani: ensin olen tavannut kiinnostavan miehen, ihastunut korviani myöten ja sitten se ihastuminen on loppunut kuin seinään. Sne verran hyvin otin nuorena näistä sekoiluista opikseni, että olen todennut että ei kannata;

Aluksi se vieras mies on tuntunut aivan taivaanlahjalta. Haaveilen hänestä ja mietin vain hänen ääntään - tämä lapsenomainen romanttisuuden vaihe kestää pitkän ajan, mutta merkintöjä päiväkirjasta luettuna se kesto on omassa päässä ja todellisuudessa almanakan mukaan vain viikonlopun tai pari viikkoa. Sen jälkeen alkaa tuttavallinen osuus, ja lopulta se mies näyttäytyy mun silmissäni vain tavallisena pulliaisena, jossa on kaikki viat ja osumat. Lopulta unohdan koko tyypin, oli setissä mukana tunteita kummallakin tai ei. En vie juttuja pidemmälle, koska en halua iholleni kuin oman mieheni. So simple is that.

Uskon vakaasti että nämä ihastumisjutut ovat nuoruuden panemattomuuden ja sekoilemisen tuomaa puutetta. Mulla on muutama kaveri jotka ihastuvat jatkuvasti parisuhteissaan joihinkin ulkopuolisiin, ja aina näissä keisseissä on ollut taustalla se, että mies on sanonut kauniiksi tai kehaissut ohimennen kun oma kumppani ei ole aikoihin huomioinut.

Kasvakaa aikuisiksi ja miettikää missä se todellinen ongelma on. Omissa kokemuksen puutteissa, mies on pettänyt ennen teitä, jotain puuttuu elämästä?

Tunteet on. Tekoihin voit vaikuttaa. Kannattaa suunnata ihastumisenergia liikntaan tms. harrastuksen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 04:02"]

Seksin jälkeen helpottaa. (Kokemusta on)

[/quote]

Niin mullakin. Paskoja panoja.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 14:31"]

Kun nro 53 itsekin kasvaa vähän, saattaa hän huomata, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Mutta mukavaa tietysti, jos uskoo tietävänsä kaiken. Tsempit sille! :)

[/quote]

Ihanan alentuvaa! :D Tässä nimenomaan on kasvettu, ja tiedetään et ihminen ei ole tukkipuu joka on vapaasti tunteiden ohjailtavissa. Sen takia huvittaa nää jutut mitä naiset täällä selittää.. et tsemit teille :D

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 14:31"]

Kun nro 53 itsekin kasvaa vähän, saattaa hän huomata, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Mutta mukavaa tietysti, jos uskoo tietävänsä kaiken. Tsempit sille! :)

[/quote]

Mikä 53:n jutuissa oli vikana? Eiköhän tuosta selviä, että hän on tosiaan nämä kohtalokkaat ihastusjutut käynyt jo läpi..

No voin valaista toki. En ihastu "jatkuvasti". Olen 40. En ole ihastunut 10 vuoteen kehenkään ulkopuoliseen. Olen ollut yli 50 miehen kanssa sängyssä ennen nykyistä. Mieheni huomioi minua ja meillä menee hyvun. Ihastukseni ei ole "kehaissut ohimennen" vaan tämä on monen kk:n kaikenlaisten asioiden summa. En usko, että voit kaveripiirisi kautta tietää miksi minä olen nyt ihastunut, vaikka tarkoitukseni ei ollut tuntea näin. Ap

Samaa mietin...

Ei mene, vaikkei näkisi kuin kerran kuussa tai kahdessa.

Mulla on kanssa vähän samantyyppinen tilanne. Olen ollut mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä joista kolme kihloissa. Ollaan ihan onnellisia elämäämme, mitä nyt välillä menee huonommin. Vaihdoin reilu kk sitten työpaikkaa ja ihastuin pahasti työkaveriini! Sydän hyppää kurkkuun kun näen hänet, vain muutama sana ollaan vaihdettu kun ei työskennellä samassa projektissa. En ole tuntenut mitään tälläistä sitten sen kun tapasin mieheni..

Ah, eli ei toivoakaan :/. Ap

Mulla ainakin meni. Välillä oli jo todella paha vaihe! Unet ja kaikki ajatukset ajautuivat aina häneen... mutta nyt asia onneksi toisin.olen kuitenkin koko ajan ollut onnellisessa parisuhteessa!

Kauanko siinä meni nro 6?

Ihastumisesta kuukausi tai kaksi. En tietenkään herännyt eräänä aamuna kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan, mutta parin kuukauden kuluttua Ihastumisesta tajusin että mietin taas enemmän miestäni kuin alakerran naapuria. Muutimme toiselle paikkakunnalle, jolloin ihastuin. En tiedä, mutta tuntuu että suuret muutokset saavat mielen janoamaan muutakin uutta, tuntematonta ja jännittävää :)

Mä koen että niin kauan kuin omasta suhteesta puuttuu jotain mitä vois kuvitella saavansa tältä toiselta, se ihastus vaan jatkuu.

Menee noin seitsämässä vuodessa. Sinä olet suhteessa ja elämässäsi on siis jo mies niin saattaa mennä nopeamminkin. Itse rakastuin kunnolla mieheen, jonka en tiennyt olevan naimisissa. Sydämmeni murtui kun asia selvisi mutta olin jo ennättänyt rakastua. Meillä ei siis koskaa ole ollut suhdetta eikä mitään läheistä kanssakäymistä. Ihastun ja rakastun kuitenkin harvoin ja vahvasti ja tunne oli tuskallisen vahva pari ekaa vuotta. Näin, että asia oli vaikea hänellekin. Se tavallaan vähän lohdutti. Oli ilmeisesti puhunut asiasta vaimonsa kanssa mikä onkin mielestäni oikein. Se taas ei ole, että vaimo nyt vihaa minua joka olen aivan syytä asiaan. Vertaan tätä luonnonkatastrofiin mielessäni. Asia vaan tapahtui. Ja en ole todellakaan ollut missään yhteyksissä mieheen. Törmäämme vain sattumalta välillä sillä olemma molemmat samalla alalla..eli siis erinäköisissä tapahtumissa. Nyt viimein olen pääsemässä hänestä tunnetasolla eroon. Ja tietysti minulla on ollut tässä välissä muitakin ihastuksia mutta hän on ollut raskas kivi rinnassani. Kai minä olen käynyt tämän kautta läpi jotain elämänopetusta...niin ainakin yritän ajatella, ettei kaikki tuntuisi niin turhalta. Ainakin olen oppinut olemaan armollisempi muita ihmisiä kohtaan..niin iso pala varattuun ihastuminen oli minulle ;(

Vuoden päivät tässä on kärsitty, välillä helpompaa, välillä vaikeampaa. Päivittäin olemme tekemisissä, välillä tunnen olevani jopa mustasukkainen hänestä, tekee vähän kipeää jos flirttailee muille. Tykkään hänestä kun hullu puurosta.