Miten selätät paniikkikohtauksen?

Halaan kissaa, soitan rauhoittavaa musiikkia, teen hengitysharjoituksia. 

Nauran sille päin naamaa ja sanon että etkö parempaan pysty. Ei niihin kuole, ne vaan tuntuu inhottavilta. Itse olen saanut ne vähenemään juuri vähättelemällä niitä. Viekäkin joskus iskee paniikki, mutta menee yleensä aika nopeasti ohi. Paras on jos et pelkää niitä kohtauksia.

Kärsin vuosia, nykyään syön antidepressiivejä, jotka pitävät kohtaukset poissa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 18:58"]

Nauran sille päin naamaa ja sanon että etkö parempaan pysty. Ei niihin kuole, ne vaan tuntuu inhottavilta. Itse olen saanut ne vähenemään juuri vähättelemällä niitä. Viekäkin joskus iskee paniikki, mutta menee yleensä aika nopeasti ohi. Paras on jos et pelkää niitä kohtauksia.

[/quote]

Ei taida olla kovin pahoja nuo sun "paniikki"kohtaukset sitten 

Propralin otan, koitan tehdä normaaleita asioita, nukun

Minulla ne tulevat ihmisjoukoissa. Alan laskea päässäni, ajatella jollain vieraalla kielellä (hidastaa ajatuksia) tai keskityn hengittämään rauhallisesti ja imeskelemään pastillia. Yritän vain olla ja ajatella mahdollisimman vähän, koska yleensä kohtauksia edeltävät kielteiset ajatukset tyyliin "voi ei, mitkä jonot, nyt alkaa taas ahdistaa jne."

Minä haluaisin kanssa tietää keinoja paniikkikohtausten loppumiseen. Mies saa näitä, esimerkiksi ollaan menossa kauppaan ja juuri ennen kauppaan menoa mies sanoo että ei kertakaikkiaan pysty tulemaan. Alkaa kuulema tärinä ja pakokauhu, että pakko päästä heti pois. Sydän jyskyttää. Minä en tätä itse ymmärrä koska ite en oo tällasta kokenu. Onko tähän joku lääkitys ja miten miehen saa lääkäriin kun ei pysty sinnekkään menemään?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 19:05"]

Minulla ne tulevat ihmisjoukoissa. Alan laskea päässäni, ajatella jollain vieraalla kielellä (hidastaa ajatuksia) tai keskityn hengittämään rauhallisesti ja imeskelemään pastillia. Yritän vain olla ja ajatella mahdollisimman vähän, koska yleensä kohtauksia edeltävät kielteiset ajatukset tyyliin "voi ei, mitkä jonot, nyt alkaa taas ahdistaa jne."

[/quote] Kun on muutaman kerran sen saanut huomaa etta ne yleensa kestavat 20min-puoli tuntia. Auttaa kestamaan kun voi kellosta katsoa etta enaa viisi minuuttia. Hengittaminen paperipussiin auttaa hyperventilaatiossa ja luontaistuote valeriaana rauhoittaa. Sita syotiin Euroopassa paljon sotien aikana.

Ihmettelen tällä hetkellä tuota, ettei propral nyt auta, mistähän johtuu?

ap, joka teputtelee pitkin kämppää, ettei olo pahene

No seroroniinin takaisinoton estäjä -masennuslääke ja kohtauksiin oxepam. En käytä enää, kun menneet ohi ja olleet vuosia pois. Koputan puuta. Oleellista oli tajuta, että.siihen ei kuole. Korkeintaan pyörtyy ja pyörtynyt alkaa hengittää normaalisti. Happi.ei lopu.

Sillä tiedolla, että se menee ohi. Se menee.

Otan lisää propraleja. Ja vähän lisää propraleja. Joskus otin 10x annoksen, mutta sydän ei tykännyt. Muutenkin on sivuääntä ja muuta mukavaa. Joskus lähden lenkille ja juoksen niin pitkälle, kunnes oksennan ja jalat romahtaa alta.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 18:58"]

Nauran sille päin naamaa ja sanon että etkö parempaan pysty. Ei niihin kuole, ne vaan tuntuu inhottavilta. Itse olen saanut ne vähenemään juuri vähättelemällä niitä. Viekäkin joskus iskee paniikki, mutta menee yleensä aika nopeasti ohi. Paras on jos et pelkää niitä kohtauksia.

[/quote]

Ei taida olla kovin pahoja nuo sun "paniikki"kohtaukset sitten 
[/quote]
Mistä sinä sen tiedät?
Jokaisen, jolla on paniikkihäiriö, pitäisi tietää, että oireet ja tuntemukset eivät oikeasti vie kuolemaan. Se vain tuntuu siltä!
Siksi, jos pystyt uskomaan, että paniikki on vain tunne, joka menee ohi (oireet menee myös), pystyt pikku hiljaa selättämään paniikin.
Ei ne tunteet lopu eikä kohtaukset, ehkä ikinä ihan kokonaan, mutta asenne muuttuu.
Tavallaan ei tarvitse päästä eroon. Pitää hyväksyä, "olen panikoija, minulla on ollut sellaisia kokemuksia ja tämmöiset geenit, näin se vaan on".
Paras on, jos löydät itsellesi kaverin, jolle voit sanoa: "mulla tulee taas paniikki". Sen kaverin pitää ymmärtää asia, mutta ei oikeastaan muuta kuin kuunnella ja hyväksyä sut panikoijana. Ehkä hän on itsekin?
Häpeä paniikista lisää paniikkia.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 19:05"]Minä haluaisin kanssa tietää keinoja paniikkikohtausten loppumiseen. Mies saa näitä, esimerkiksi ollaan menossa kauppaan ja juuri ennen kauppaan menoa mies sanoo että ei kertakaikkiaan pysty tulemaan. Alkaa kuulema tärinä ja pakokauhu, että pakko päästä heti pois. Sydän jyskyttää. Minä en tätä itse ymmärrä koska ite en oo tällasta kokenu. Onko tähän joku lääkitys ja miten miehen saa lääkäriin kun ei pysty sinnekkään menemään?
[/quote]
Pitkä terapia ja mahd lääkitys, siis joku masennukseen tarkoitettu.

Diapamia naamariin.

Minua auttaa se, kun ajattelen, että tämä on "vain" paniikkikohtaus, ei aivoverenvuoto tai sydänkohtaus, joksi niitä aikaisemmin luulin. Pyrin rauhoittumaan tämän turvin.

Pakotin itseni näyttämään rauhalliselta. Se auttoi ja muutti tunteen vähitellen. Paniikkien kesto lyheni ja ne ovat nykyään harvinaisia. Saan niitä nykyään vain "aiheesta" eli todella vaikeista tilanteista, en pelkistä isoista ihmisjoukoista, jonottamisesta, korkeista tai ahtaista paikoista niin kuin ennen. Ei ehkä toimi kaikilla mutta minulla kyllä.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 18:58"]

Nauran sille päin naamaa ja sanon että etkö parempaan pysty. Ei niihin kuole, ne vaan tuntuu inhottavilta. Itse olen saanut ne vähenemään juuri vähättelemällä niitä. Viekäkin joskus iskee paniikki, mutta menee yleensä aika nopeasti ohi. Paras on jos et pelkää niitä kohtauksia.

[/quote]

Ei taida olla kovin pahoja nuo sun "paniikki"kohtaukset sitten 
[/quote]
Mistä sinä sen tiedät?
Jokaisen, jolla on paniikkihäiriö, pitäisi tietää, että oireet ja tuntemukset eivät oikeasti vie kuolemaan. Se vain tuntuu siltä!
Siksi, jos pystyt uskomaan, että paniikki on vain tunne, joka menee ohi (oireet menee myös), pystyt pikku hiljaa selättämään paniikin.
Ei ne tunteet lopu eikä kohtaukset, ehkä ikinä ihan kokonaan, mutta asenne muuttuu.
Tavallaan ei tarvitse päästä eroon. Pitää hyväksyä, "olen panikoija, minulla on ollut sellaisia kokemuksia ja tämmöiset geenit, näin se vaan on".
Paras on, jos löydät itsellesi kaverin, jolle voit sanoa: "mulla tulee taas paniikki". Sen kaverin pitää ymmärtää asia, mutta ei oikeastaan muuta kuin kuunnella ja hyväksyä sut panikoijana. Ehkä hän on itsekin?
Häpeä paniikista lisää paniikkia
[/quote]
Hyvin kirjoitettu, yläpeukuttaa piti tietysti.

Oikeastaan parasta ois kun antaisit sen paniikin vain tulla. Se menee nopeammin ohi, kun et yritä pyristellä vastaan.

Lääkitys päällä ja terapia takana, Kohtauslääke esim.lentokoneeseen mukaan. Monta vuotta yritin pärjätä ilman lääkkeitä, mutta ei vaan jaksanu enää...Nykyään voi tulla pienempi kohtaus, mutta menee ohi kun juttelen tuolle paniikille mukavia, siis sisäisesti. Propral ei mulle tuonut apua aikoinaan, parempiakin on. Lentokone mulle pahin paikka, mutta reissulle on silti päästävä kerran vuodessa ja rauhoittavalla usein nukunkin koko matkan.