Miten tulkitaan se, hakeeko työtön oikeanlaisia työpaikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

useimpiin töihin on olemassa muodollinen pätevyys. Onko sulla se, vai ei, on oleellinen kysymys tätä arvioitaessa. Jos muodollista pätevyyttä ei ole, olet pätevä ja velvollinen hakemaan.

Työkokemuksella on merkitystä, jos se mainitaan hakuilmoituksessa työpaikan saannin ehtona. Sillä ei ole väliä, jos sitä ei mainita.

Tämähän alkaa mennä aika tulkinnanvaraiseksi. Jos työpaikkailmoituksessa toivotaan vaikka soveltuvaa työkokemusta, niin mitenpä tämänkin nyt sitten tulkitsee? Suuri riski, että hakija, joka vieläpä on hakenut ihan tosissaan, on tulkinnut oman työkokemuksensa soveltuvuuden toisin kuin joku työvoimaviranomainen. Joku toinen työvoimaviranomainen voisi taas tulkita samoin kuin hakija itse. Eli aika mielivaltaiselta touhulta vaikuttaa.

Ja miten sekin määritellään, kuinka monta hakemusta pitää tehdä? jos maaliskuussa omaan osaamiseen sopivia paikkoja on haussa 4, mutta huhtikuussa vain 1, niin kumman kuukauden mukaan tilanne määritellään? Jos maaliskuun, niin voiko sitten huhtikuussa hakea random paikkoja, vaikka olisivat epärealistisiakin, jos kerran realistisia työmahdollisuuksia ei ole? Tämänhän tietää vasta kuun loputtua, että oliko niitä, joten määritelläänkö kunkin kuukauden hakuvelvoite siis ennen vai jälkeen? Sekavalta kuulostaa.

Se hakumäärä on aina 4, muut luvut ovat poikkeuksia. Esim. osa-aikatyössä oleva hakee vähempään määrään työpaikkoja, mutta kaikille muille luku on 4 eikä sitä puhumalla pienennetä. Hakuvelvoite määritellään (lakiesityksen mukaan, katsokaa sieltä) etukäteen 3 kk ajaksi eli saat aina 12 työnhakua tehtäväksi.

Entä, jos tuona aikana ei löydy noin montaa sellaista työtä. johon hakija voi realistisesti uskoa pääsevänsä? Sitten saa hakea mitä vain? Nimittäin ei välttämättä löydy noin paljon kaikille.

Miten tämänkin saa väännettyä näin monelle mutkalle? Tarkoitus on, että haet tarkastelujakson aikana 0-4 työpaikkaa. Useampaakin saa hakea jos tarjolla on sellaisia joihin koet voivasi työllistyä. 4 hakemusta on niihin tilanteisiin kun töitä sun osaamisalueellasi on tarjolla. Ellei töitä sun osaamisalueella ole, voi vaadittava määrä olla myös vähemmän kuin 4, vaikka jopa 0. Pointtina on tässä se, ettet voi bussikuskin papereilla hakea ylilääkärin virkaa vain täyttääksesi tuon vaaditun 4 hakemusta, vaan haet bussikuskin paikkoja, tai muita sellaisia paikkoja joihin sun koulutus/osaaminen riittää. Sama toki toisinpäin, jos aiempi koulutus, työkokemus ja osaaminen viittaa siihen että olet istunut näyttöpäätteen takana numeroita pyörittelemässä, et voi hakuvelvoitetta täyttää hakemalla laitoshuoltajan paikkaa. Ja edelleen on tosiaan mahdollista että ellei omaa osaamista vastaavaa työtä ole tarjolla, hakuvelvoite täyttyy 0 määrällä hakemuksia.

Kuulostaa siltä, että tämän säännön ovat laatineet ihmiset, joiden oma ymmärrys riittää lähinnä suorittavan työn ymmärtämiseen. Nimittäin korkeasti koulutettujen kohdalla ei ole mitään yleispätevää taulukkoa, josta kuka tahansa voi tarkistaa, onko henkilö pätevä johonkin työhön. Ja mitä enemmän mennään erikoisosaamiseen, sitä hankalampi jonkun työttkärin rivivirkailijan on asiaa ymmärtää. Esimerkiksi filosofian maisteri ei hae työhön, jonka nimike on filosofian maisteri, vaan aika usein omaa osaamista voidaan soveltaa jopa yllättävillä aloilla - mutta tämä on aina tapauskohtaista. Tiedän humanisteja, jotka ovat päätyneet töihin vaikkapa mainostoimistoon, vaikka heillä ei ole mainosalan koulutusta tai aiempaa työkokemusta. Mutta jos joku humanisti hakee tällaista työtä, miten mahtaa työkkärin virkailija tulkita kyseisen haun? Kun äkkiseltään katsottuna on haettu ihan "väärän" alan töihin.