Ensisynnyttäjänä vaikea tietää

Tää oli tohon matkasynnytysketjuun, sori!

Niin totta!
Ensisynnyttäjänä soitin kaksi kertaa sairaalaan, kielsivät tulemasta. Mies pakotti kuitenkin lähtemään. Ensi töikseen kätilö sätti minut. Hetki tutkittiin, lääkäri kutsuttiin ja sitten oltiinkin jo matkalla leikkaussaliin. 45 min sairaalaan tulosta vauva oli ulkona ja kiidätetty teho-osastolle.
Kiitos siitä, kiitos lähellä ollut keskussairaala.
Mutta kätilö, ***kele, höpisi suojelusenkelistä joka kiidätti vauvan sairaalan viimeisellä hetkellä.
Ei ollut enkeli, ei. Se oli mun mieheni.

Komppaan tätä. Minä olen kai jotenkin ihmeellinen synnyttäjä, mutta kivut ovat tulleet vasta viimeisellä sentillä ja ponnistettaessa.

Onneksi vettä on tihkunut joka kerta ja olen lähtenyt tarkistukselle. Muuten olisi sairaalan neuvojen mukaan jokainen neljä vauvaa syntynyt kotiin. Jos olisin odottanut kotona, koska supistukset ovat säännöllisiä ja kipeitä, en olisi ehtinyt ovesta ulos. Toisessa synnytyksessä olin juuri käyrillä, kun supistukset alkoivat. Vauva oli syntynyt siitä 1h15min ja ensimäinen kipu tuli vasta, kun oli paikat 9cm auki. Onneksi olin päässyt heti saliin, kun oli runsaasti tilaa. Mutta kun soitin kelloa, että nyt alkoi tuntua ikävältä, että kai sitä jotain puudutusta, kätilö sanoi, ettei hätää, kun on vasta alussa, mutta kohta voi soittaa lääkäriä, se ehtii tunnin, parin päästä. Muutaman minuutin päästä siitä yritin jo sanoa, että kun tuntuu, että ponnistuttaa. Kätilö meinasi siinäkin vaiheessa, että pyörittele selkää palloa vasten, ei tässä hätää ole. Mutta onneksi suostui kuitenkin tunkemaan sormet sisälle ja hoputtikin sitten jo äkkiä sänkyyn ja ponnistamaan, kun pää tuntui käsiin.

Rasittavinta jokaisessa synnytyksessä oli juuri se, että minusta tuntui, ettei minua uskota. Ota unilääkettä, saat nukkua yön, ei se nyt ennen aamua ala syntymään. Juu ei ala, kun tunnin päästä on vauva syntynyt. Kiva olisi ollut imovanepöppyrässä synnyttää.

Olen samaa mieltä ja vähän samanlaiset kokemukset (tosin ei mitään dramaattista käynyt, vain aulassa arveltiin että noinkohan on synnytys käynnistynyt, sisätutkimus lopulta tehtiin ja suoraan synnytyssaliin päästiin joutumatta kotiin), mutta veikkaisin että heillä vaan ei ole resursseja ottaa sinne ihmisiä avautumisvaiheeseen. Ja että suurin osa on kuitenkin niitä, jotka tulisi "liian aikaisin", tai siis aikaisemmin kuin olisi ehdotonta tarvetta tulla, osa vielä sellaisia joiden olisi  synnytyksen kulunkin kannalta parempi nimenomaan olla rauhassa kotona. Pitäisi olla joku rauhallinen tila ja enemmän henkilökuntaa ehdottomasti.

Tosin ei sitä toisenkaan lapsen kohdalla välttämättä tiedä koska lähteä, luulin että hyvin aikaa mutta lopulta oli minuuteista kiinni etten synnyttänyt autoon. Silloin en ollut soitellut enkä kysellyt tulolupia, jos olisin soittanut niin varmaan olisivat sanoneet samaa että sitten voi ruveta lähtemään kun tuntuu ettei jaksa kotona.

Nelonen, sama, mutta tungin itse sormet sisään ja sanoin että tukkaa tuntuu :). Tosiaan oli koko ajan sellaista, että eihän se nyt vielä, kunnes se sitten olikin siinä. Jos vielä lapsia niin haluaisin synnyttää kotona, mutta pitäisi sitten olla kätilö joka tulee äkkiä kun soitetaan, eikä sano että katsotaan huomenna sitten :D.

t. 5

Sama moka voi käydä myös uudelleen synnyttäjälle. Minä olin synnyttämässä neljättäni (kolme edellistä meni täydellisesti ja puudutukset ehdittiin antamaan). Kätilö meinasi, että synnytys ei ollut alkanut, mutta koska lapsivettä oli jo mennyt niin jäin sairaalaan tarkkailu osastolle. Kotiinkin yritti minua saada, mutta sanoin, että jään osastolle koska kotiin on 1h ajomatka. Oikeasti minun olisi pitänyt lähteä synnyttämään. Siellä sitten seuranta osastolla kärvistelin kovien supistusten kanssa, pyysin tarkistamaan tilannetta kätilöltä, mutta hän ei vauvautunut edes katsomaan kohdunkaulan tilannetta kun minä vaikutin vielä niin hyvinvoivalta. No kolmannen kerran kun pyysin häntä tarkistamaan, sillä oikeasti supistuksia tuli jo ihan putkeen, niin vauva olikin jo kovaa kyytiä tulossa. Ei siinä sitten enää puudutuksia saanut ja synnytys oli aivan kauhean kivulias. Että on se kumma juttu, kun ei uskota mitä äiti sanoo ja miltä äidistä tuntuu, vaikka olisi jo ennenkin synnyttänyt. Saati sitten sellaisella joka synnyttää ekaa kertaa.

Tämä huono kokemus oli kättäriltä. Hyvät kokemuksei naistenklinikalta, että siinäkin saattaa olla eroa.