Lue keskustelun säännöt.
Täysin rajaton äiti. Miten hänet saa kuriin?
08.10.2021 |
Kyse siis omasta äidistäni. Meitä on neljä aikuista lasta ja on kaikkia kohtaan samanlainen. Jos hänelle erehtyy kertomaan minne on lähdössä kaksin puolisonsa kanssa matkalle niin tunkee mukaan samaan hotellin, ei ota kuuleviin korviinsa kieltoja vaan varaa matkan kun ”yhdessä samalla perheellä on niin ihana matkustaa”. Tunkee sopimatta käymään ja tuo mukanaan jotain vanhoja verhojaan ja ties mitä ”kun nämä sopii niin ihanasti teidän sisustukseen” vaikka on kielletty tuomasta mitään ja joka kerta lähetetty kotiin sitten niiden tuomistensa kanssa. Tuo lasten synttäreille sopimatta itse tekemänsä täytekakun vaikka kahvipöydässä tietenkin on jo synttärikakku valmiina. Jne vastaavaa. Mikään järkipuhe, kiellot tai mikään ei tunnu auttavan. Esittää että ei muka koskaan ole häntä kielletty tai sanottu asioista, ihan kuin muka ei olisi koskaan kuullutkaan että hänen ei haluta toimivan noin vaikka edellisenä päivänä olisi tiukasti sanottu. Miksi joku toimii noin ja millä sen saa loppumaan?
Kommentit (117)
Äitini on ihan samanlainen. Olen ajatellut että hänellä voisi olla aivoissa häikkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko lisätä että pitäkää varanne, nämä piirteet periytyy helposti. Olen huomannut että joissakin tilanteissa myös omalla kohdalla alkaa helposti tämä neuvominen ja puuttuminen.
Koko ajan saa olla varuillaan että ei toista oman äidin käytösmalleja.Näin tekee, mutta ei yhtä pahana.
Joskus joku tekemiseni tai sanomiseni ärsytti teinityttöäni. Sanoin hänelle ihan suoraan, että mieti nyt, mä olen mummin kasvattama. Kysyin myös mitä luulet kumpi on parempi äiti, minä vai mummi. Kuulemma minä!
Hyvin mä vedän, vaikken kuulukaan Vuoden äiti -palkinnon ehdokkaisiin.
👎
Ei kuulosta hyvältä tuo sinunkaan olemisesi tyttäresi kanssa. Kuulostat jokseenkin uhriutuvalta ja defensiiviseltä itsekin ainakin näin lyhyen viestisi perusteella.
Ja tottakai tyttäresi sanoo, että sinä olet parempi äiti, kun tuohon tilanteeseen hänet asetat.
Mielenkiinnosta, millainen oli äitisi äiti? Oliko samaa sarjaa?
Kiinnostavaa lukea tätä ketjua, kun oma äitini on täysin päinvastainen. Asumme melko lähellä toisiamme, mutta häntä ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta minä yhtään. Tämä on minulle täysi mysteeri. Emme ole riidoissa. Äitini ei ole mikään elämänhallintaongelmainen puliakka, vaan ihan asiallinen, työssäkäyvä, siistiä kotia pitävä ja harrastava 60v nainen. Minäkään en omasta mielestäni ole mitenkään rasittava, ihan normaali ja ystävällinen tytär kai.
Mutta on kuin äiti olisi pyyhkinyt minut elämästään eikä edes haluaisi/muistaisi pitää mitään yhteyttä. Esimerkkinä, viimeksi olemme olleet yhteydessä 5 kk sitten, kun minä soitin ja menin käymään. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, ja tiedän ettei kuulu ennen kuin minä otan taas häneen yhteyttä.
Kun näemme niin hän on ihan hyväntuulinen ja ystävällinen, mutta ei osoita mitään kiinnostusta jatkojen sopimiseen. Kyllä minua vaivaa, että miksi ei oma äiti piittaa... En uskalla kysyä, koska toisaalta pelkään vastausta ja toisaalta sitä, että aiheutan äidille jotenkin epämukavan olon ja suhteemme etääntyy vielä entisestään.
On ne äidit kummallisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvailit juuri oman äitini. En ole löytänyt asiaan mitään ratkaisua. Yritän parhaani mukaan pitää etäisyyttä. Jos katkaisen välit kokonaan, niin käy juurikin noin, että kaksi muuta aikuista sisarusta saavat lisää kuormitusta osakseen. Kaikkea on jo kokeiltu. Jokin aika sitten oma äitini uhkasi minua ja perhettäni lastensuojeluilmoituksella, koska ei ole nähnyt lastenlapsiaan omasta mielestään riittävän usein. Synttärikakut tuodaan lapsilleni aina, vaikka en ole niitä pyytänyt enkä halunnut. Viimeksi kun näimme, niin kutsui itseään toiselle pojalleni äidiksi. Vahinkohan se kai oli, mutta kuvaa tilannetta. Jos joku meistä aikuisista lapsista menestyy jossakin asiassa, niin ottaa sen omaksi kunniakseen. Olen niin väsynyt.
Entäs se, kun tällainen isoäiti kutsuu lapsenlastaan oman lapsensa eli sinun nimelläsi?
Muistitestin paikka, voi olla muistisairauden oire.
Tuohon äidiksi kutsumiseen kannattaakin ihmetellä kovaan ääneen, että pitäisikö hänen mennä muistitesteihin, voi ne "vahingot" äkkiä kadota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa lukea tätä ketjua, kun oma äitini on täysin päinvastainen. Asumme melko lähellä toisiamme, mutta häntä ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta minä yhtään. Tämä on minulle täysi mysteeri. Emme ole riidoissa. Äitini ei ole mikään elämänhallintaongelmainen puliakka, vaan ihan asiallinen, työssäkäyvä, siistiä kotia pitävä ja harrastava 60v nainen. Minäkään en omasta mielestäni ole mitenkään rasittava, ihan normaali ja ystävällinen tytär kai.
Mutta on kuin äiti olisi pyyhkinyt minut elämästään eikä edes haluaisi/muistaisi pitää mitään yhteyttä. Esimerkkinä, viimeksi olemme olleet yhteydessä 5 kk sitten, kun minä soitin ja menin käymään. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, ja tiedän ettei kuulu ennen kuin minä otan taas häneen yhteyttä.
Kun näemme niin hän on ihan hyväntuulinen ja ystävällinen, mutta ei osoita mitään kiinnostusta jatkojen sopimiseen. Kyllä minua vaivaa, että miksi ei oma äiti piittaa... En uskalla kysyä, koska toisaalta pelkään vastausta ja toisaalta sitä, että aiheutan äidille jotenkin epämukavan olon ja suhteemme etääntyy vielä entisestään.
On ne äidit kummallisia...
Kuullostaa ainakin etäiseltä, tunnekylmältä ja hyljeksivältä suhtautumiselta, mikä on myös haavoittavaa lapselle. :(
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa lukea tätä ketjua, kun oma äitini on täysin päinvastainen. Asumme melko lähellä toisiamme, mutta häntä ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta minä yhtään. Tämä on minulle täysi mysteeri. Emme ole riidoissa. Äitini ei ole mikään elämänhallintaongelmainen puliakka, vaan ihan asiallinen, työssäkäyvä, siistiä kotia pitävä ja harrastava 60v nainen. Minäkään en omasta mielestäni ole mitenkään rasittava, ihan normaali ja ystävällinen tytär kai.
Mutta on kuin äiti olisi pyyhkinyt minut elämästään eikä edes haluaisi/muistaisi pitää mitään yhteyttä. Esimerkkinä, viimeksi olemme olleet yhteydessä 5 kk sitten, kun minä soitin ja menin käymään. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, ja tiedän ettei kuulu ennen kuin minä otan taas häneen yhteyttä.
Kun näemme niin hän on ihan hyväntuulinen ja ystävällinen, mutta ei osoita mitään kiinnostusta jatkojen sopimiseen. Kyllä minua vaivaa, että miksi ei oma äiti piittaa... En uskalla kysyä, koska toisaalta pelkään vastausta ja toisaalta sitä, että aiheutan äidille jotenkin epämukavan olon ja suhteemme etääntyy vielä entisestään.
On ne äidit kummallisia...
Eivät nämä rajattomat äidit lapsistaan välitä. He tyydyttävät vain omia tarpeitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini taas on ihan päinvastainen ja voisin lainata mielelläni sun äitiäsi vaikka päiväksi saadakseni kokea että joku välittää ja haluaa olla kanssani.
Ymmärrän kyllä miten ärsyttävää tuo voi olla mutta ei se toinenkaan ääripää mukava ole. Mieluummin ehkä noin kuin ettei välitettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä hain lähestymiskieÄltoa.
Ja siellä oikeudenkäynnissä hän jankkasi jatkuvasti, miten HANKALA minä olen aina ollut.
Siinä vaiheessa hän oli tehnyt 78 aiheetonta lasua, häiriköinyt puhelimitse, lähettänyt 114 solvaavaa tekstaria, soitellut työpaikalleni, verottajalle, neuvolaan ja päiväkotiin, stalkannut lapsiani leikkipuistossa.
Mutta hän vaan pelkkää hyvää, pieni uhriparka.
Halaus ja osanotto! Ihan järkyttävää käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta kestää ap.. toisaalta voisin kertoa omakohtaisen kokemuksen omasta äidistäni, joka aivan ääripää omalle äidillesi.
Minun äitini oli aina etäinen. Kun 18v muutin pois kotoa, en saanut ottaa mukaani edes itse hankkimaani omaisuutta (astiat, matot, vuodevaatteet, pyyhkeet, taulut jne) vaan ne oli jätettävä äidille korvaukseksi elättämisestä, vaikka olin maksanut kotiin ns ruokarahaa jokaikisestä kesätyön palkasta (palkka 1000 euroa/kk ja ruokaraha äidille 500€) jopa opintorahasta piti maksaa äidille ruokaraha.
Hän ei koskaan kutsunut kotiinsa käymään, ei halunnut nähdä lapsiani, ja jopa palautti valokuvat lapsista, kun niitä alkuun lasten ollessa pieniä äidille lähettelin. Hän sanoi, ettei ole mikään muori joka mitään jälkeläisten kuvia mihinkään haluaa keräillä.
Hänelle kuitenkin lojaalina ostelin vuosien mm syntymäpäivälahjan, joululahjan ja hän taisi 30 vuoden aikana muistaa minua / perhettäni 2-3 kertaa.
Nyt tämäkin on kääntynyt niin, että hän osteli meille aina lahjat ja minä vain 2-3 x. Vaikka itse muistan hyvin selvästi miten monena jouluna ajoin sen 350km viemään pentikistä ostamani kupit ja kipot yötä myöden hänelle.. eikä päästänyt ulko-ovea pidemmälle sisään vaan matka kotiin takaisin alkoi samantien kun olin lahjat hänelle toimittanut.
Jatkossa sitten älysin laittaa paketit postin kautta.
Ikinä ei hän ole päivääkään tai tuntia yhtään 4 lapsestani ottanut hoitoon tai luokseen. Ei edes silloin, kun minulta poistettiin viisauden hampaat ja vanhin tyttäreni oli noin 5kk ikäinen. Tuolloin asuimme vielä
samassa kaupungissa kuin äitini.
Vauva odotti toimenpiteen ajan vaunuissa hammaslääkärin huoneessa. Puoliso oli työmatkalla ja hänen vanhemmat asuvat noin 600km päässä.
Nuoremmat lapseni eivät ole ikinä äitiäni tavanneet, koska äiti ei halua heitä nähdä.
Nyt kuitenkin äitini on muutama vuosi sitten aktivoitunut ottamaan minuun yhteyttä. Hän oli eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantunut 88.000€. On uo asiakas. Asuu ylihintaisessa isossa vuokra-asunnossa.
Nyt kelpaan olemaan rahan antaja. Minun tai meidän lasten on pitänyt jo vuosien ajan antaa hänelle rahaa elämiseen. Ruoka-apu ei kelpaa, koska ostamme vääränlaisia ruokia.
Hän on budjetoinut elämänsä niin, että meiltä tuleva raha on ns varmaa elämiseen tulevaa rahaa. Lisäksi hän saa meiltä vielä ylimääräistä rahaa, jos tulee yllättäviä menoja.
Ap, minä aivan mielelläni vaihtaisin oman äitini sinun äitiisi 😄.
Vierailija kirjoitti:
Koeta kestää ap.. toisaalta voisin kertoa omakohtaisen kokemuksen omasta äidistäni, joka aivan ääripää omalle äidillesi.
Minun äitini oli aina etäinen. Kun 18v muutin pois kotoa, en saanut ottaa mukaani edes itse hankkimaani omaisuutta (astiat, matot, vuodevaatteet, pyyhkeet, taulut jne) vaan ne oli jätettävä äidille korvaukseksi elättämisestä, vaikka olin maksanut kotiin ns ruokarahaa jokaikisestä kesätyön palkasta (palkka 1000 euroa/kk ja ruokaraha äidille 500€) jopa opintorahasta piti maksaa äidille ruokaraha.
Hän ei koskaan kutsunut kotiinsa käymään, ei halunnut nähdä lapsiani, ja jopa palautti valokuvat lapsista, kun niitä alkuun lasten ollessa pieniä äidille lähettelin. Hän sanoi, ettei ole mikään muori joka mitään jälkeläisten kuvia mihinkään haluaa keräillä.
Hänelle kuitenkin lojaalina ostelin vuosien mm syntymäpäivälahjan, joululahjan ja hän taisi 30 vuoden aikana muistaa minua / perhettäni 2-3 kertaa.
Nyt tämäkin on kääntynyt niin, että hän osteli meille aina lahjat ja minä vain 2-3 x. Vaikka itse muistan hyvin selvästi miten monena jouluna ajoin sen 350km viemään pentikistä ostamani kupit ja kipot yötä myöden hänelle.. eikä päästänyt ulko-ovea pidemmälle sisään vaan matka kotiin takaisin alkoi samantien kun olin lahjat hänelle toimittanut.
Jatkossa sitten älysin laittaa paketit postin kautta.Ikinä ei hän ole päivääkään tai tuntia yhtään 4 lapsestani ottanut hoitoon tai luokseen. Ei edes silloin, kun minulta poistettiin viisauden hampaat ja vanhin tyttäreni oli noin 5kk ikäinen. Tuolloin asuimme vielä
samassa kaupungissa kuin äitini.
Vauva odotti toimenpiteen ajan vaunuissa hammaslääkärin huoneessa. Puoliso oli työmatkalla ja hänen vanhemmat asuvat noin 600km päässä.Nuoremmat lapseni eivät ole ikinä äitiäni tavanneet, koska äiti ei halua heitä nähdä.
Nyt kuitenkin äitini on muutama vuosi sitten aktivoitunut ottamaan minuun yhteyttä. Hän oli eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantunut 88.000€. On uo asiakas. Asuu ylihintaisessa isossa vuokra-asunnossa.
Nyt kelpaan olemaan rahan antaja. Minun tai meidän lasten on pitänyt jo vuosien ajan antaa hänelle rahaa elämiseen. Ruoka-apu ei kelpaa, koska ostamme vääränlaisia ruokia.
Hän on budjetoinut elämänsä niin, että meiltä tuleva raha on ns varmaa elämiseen tulevaa rahaa. Lisäksi hän saa meiltä vielä ylimääräistä rahaa, jos tulee yllättäviä menoja.Ap, minä aivan mielelläni vaihtaisin oman äitini sinun äitiisi 😄.
Tästä herää iso kysymys: miksi ihmeessä annatte hänelle rahaa. En käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta kestää ap.. toisaalta voisin kertoa omakohtaisen kokemuksen omasta äidistäni, joka aivan ääripää omalle äidillesi.
Minun äitini oli aina etäinen. Kun 18v muutin pois kotoa, en saanut ottaa mukaani edes itse hankkimaani omaisuutta (astiat, matot, vuodevaatteet, pyyhkeet, taulut jne) vaan ne oli jätettävä äidille korvaukseksi elättämisestä, vaikka olin maksanut kotiin ns ruokarahaa jokaikisestä kesätyön palkasta (palkka 1000 euroa/kk ja ruokaraha äidille 500€) jopa opintorahasta piti maksaa äidille ruokaraha.
Hän ei koskaan kutsunut kotiinsa käymään, ei halunnut nähdä lapsiani, ja jopa palautti valokuvat lapsista, kun niitä alkuun lasten ollessa pieniä äidille lähettelin. Hän sanoi, ettei ole mikään muori joka mitään jälkeläisten kuvia mihinkään haluaa keräillä.
Hänelle kuitenkin lojaalina ostelin vuosien mm syntymäpäivälahjan, joululahjan ja hän taisi 30 vuoden aikana muistaa minua / perhettäni 2-3 kertaa.
Nyt tämäkin on kääntynyt niin, että hän osteli meille aina lahjat ja minä vain 2-3 x. Vaikka itse muistan hyvin selvästi miten monena jouluna ajoin sen 350km viemään pentikistä ostamani kupit ja kipot yötä myöden hänelle.. eikä päästänyt ulko-ovea pidemmälle sisään vaan matka kotiin takaisin alkoi samantien kun olin lahjat hänelle toimittanut.
Jatkossa sitten älysin laittaa paketit postin kautta.Ikinä ei hän ole päivääkään tai tuntia yhtään 4 lapsestani ottanut hoitoon tai luokseen. Ei edes silloin, kun minulta poistettiin viisauden hampaat ja vanhin tyttäreni oli noin 5kk ikäinen. Tuolloin asuimme vielä
samassa kaupungissa kuin äitini.
Vauva odotti toimenpiteen ajan vaunuissa hammaslääkärin huoneessa. Puoliso oli työmatkalla ja hänen vanhemmat asuvat noin 600km päässä.Nuoremmat lapseni eivät ole ikinä äitiäni tavanneet, koska äiti ei halua heitä nähdä.
Nyt kuitenkin äitini on muutama vuosi sitten aktivoitunut ottamaan minuun yhteyttä. Hän oli eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantunut 88.000€. On uo asiakas. Asuu ylihintaisessa isossa vuokra-asunnossa.
Nyt kelpaan olemaan rahan antaja. Minun tai meidän lasten on pitänyt jo vuosien ajan antaa hänelle rahaa elämiseen. Ruoka-apu ei kelpaa, koska ostamme vääränlaisia ruokia.
Hän on budjetoinut elämänsä niin, että meiltä tuleva raha on ns varmaa elämiseen tulevaa rahaa. Lisäksi hän saa meiltä vielä ylimääräistä rahaa, jos tulee yllättäviä menoja.Ap, minä aivan mielelläni vaihtaisin oman äitini sinun äitiisi 😄.
Tästä herää iso kysymys: miksi ihmeessä annatte hänelle rahaa. En käsitä.
Sisaret ovat sitä mieltä, että äitiä pitää auttaa, koska hän on äitimme.
Toisaalta minuakin tämä auttaminen rahallisesti ottaa päähän, mutten halua rikkoa välejä sisariin.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Niin. Aika typerä tämä mummo, kun tekee kakun pyytämättä. Haaskuunhan se menee, jos emäntä on varannut kutsuille riittävän määrän ruokaa, ja joku idiootti tuo vielä lisää.
Eikö ne kaikki kakut voi olla tarjolla ja ylijääneet pakastimeen tai vieraille mukaan dogibageissa. Joustavuus ja ystävällisyys monesti tekee elämän mukavammaksi kuin se, että jääräpäisesti vahtii oman tahdon toteutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koeta kestää ap.. toisaalta voisin kertoa omakohtaisen kokemuksen omasta äidistäni, joka aivan ääripää omalle äidillesi.
Minun äitini oli aina etäinen. Kun 18v muutin pois kotoa, en saanut ottaa mukaani edes itse hankkimaani omaisuutta (astiat, matot, vuodevaatteet, pyyhkeet, taulut jne) vaan ne oli jätettävä äidille korvaukseksi elättämisestä, vaikka olin maksanut kotiin ns ruokarahaa jokaikisestä kesätyön palkasta (palkka 1000 euroa/kk ja ruokaraha äidille 500€) jopa opintorahasta piti maksaa äidille ruokaraha.
Hän ei koskaan kutsunut kotiinsa käymään, ei halunnut nähdä lapsiani, ja jopa palautti valokuvat lapsista, kun niitä alkuun lasten ollessa pieniä äidille lähettelin. Hän sanoi, ettei ole mikään muori joka mitään jälkeläisten kuvia mihinkään haluaa keräillä.
Hänelle kuitenkin lojaalina ostelin vuosien mm syntymäpäivälahjan, joululahjan ja hän taisi 30 vuoden aikana muistaa minua / perhettäni 2-3 kertaa.
Nyt tämäkin on kääntynyt niin, että hän osteli meille aina lahjat ja minä vain 2-3 x. Vaikka itse muistan hyvin selvästi miten monena jouluna ajoin sen 350km viemään pentikistä ostamani kupit ja kipot yötä myöden hänelle.. eikä päästänyt ulko-ovea pidemmälle sisään vaan matka kotiin takaisin alkoi samantien kun olin lahjat hänelle toimittanut.
Jatkossa sitten älysin laittaa paketit postin kautta.Ikinä ei hän ole päivääkään tai tuntia yhtään 4 lapsestani ottanut hoitoon tai luokseen. Ei edes silloin, kun minulta poistettiin viisauden hampaat ja vanhin tyttäreni oli noin 5kk ikäinen. Tuolloin asuimme vielä
samassa kaupungissa kuin äitini.
Vauva odotti toimenpiteen ajan vaunuissa hammaslääkärin huoneessa. Puoliso oli työmatkalla ja hänen vanhemmat asuvat noin 600km päässä.Nuoremmat lapseni eivät ole ikinä äitiäni tavanneet, koska äiti ei halua heitä nähdä.
Nyt kuitenkin äitini on muutama vuosi sitten aktivoitunut ottamaan minuun yhteyttä. Hän oli eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantunut 88.000€. On uo asiakas. Asuu ylihintaisessa isossa vuokra-asunnossa.
Nyt kelpaan olemaan rahan antaja. Minun tai meidän lasten on pitänyt jo vuosien ajan antaa hänelle rahaa elämiseen. Ruoka-apu ei kelpaa, koska ostamme vääränlaisia ruokia.
Hän on budjetoinut elämänsä niin, että meiltä tuleva raha on ns varmaa elämiseen tulevaa rahaa. Lisäksi hän saa meiltä vielä ylimääräistä rahaa, jos tulee yllättäviä menoja.Ap, minä aivan mielelläni vaihtaisin oman äitini sinun äitiisi 😄.
Olen pahoillani kokemuksestasi. Tosissaan jos puhutaan, niin tuskin vaihtaisit kuitenkaan. Mielestäni ei ole myöskään oikein mieltä verrata kärsimystä, kärsimys on kärsimystä. Joillakin vanhemmat ovat tunkeilevia, joillakin vältteleviä. Oli niin tai näin, kaikki tämä aiheuttaa kärsimystä. Yllättävän hyvin olet jaksanut pitää äitiäsi mukana elämässäsi kaikesta huolimatta, vaikka olet saanut vain halveksuntaa osaksesi. Miksi ihmeessä olet jatkanut ja esim. sinnikkäästi postitellut lahjoja ja antanut rahaa yms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta kestää ap.. toisaalta voisin kertoa omakohtaisen kokemuksen omasta äidistäni, joka aivan ääripää omalle äidillesi.
Minun äitini oli aina etäinen. Kun 18v muutin pois kotoa, en saanut ottaa mukaani edes itse hankkimaani omaisuutta (astiat, matot, vuodevaatteet, pyyhkeet, taulut jne) vaan ne oli jätettävä äidille korvaukseksi elättämisestä, vaikka olin maksanut kotiin ns ruokarahaa jokaikisestä kesätyön palkasta (palkka 1000 euroa/kk ja ruokaraha äidille 500€) jopa opintorahasta piti maksaa äidille ruokaraha.
Hän ei koskaan kutsunut kotiinsa käymään, ei halunnut nähdä lapsiani, ja jopa palautti valokuvat lapsista, kun niitä alkuun lasten ollessa pieniä äidille lähettelin. Hän sanoi, ettei ole mikään muori joka mitään jälkeläisten kuvia mihinkään haluaa keräillä.
Hänelle kuitenkin lojaalina ostelin vuosien mm syntymäpäivälahjan, joululahjan ja hän taisi 30 vuoden aikana muistaa minua / perhettäni 2-3 kertaa.
Nyt tämäkin on kääntynyt niin, että hän osteli meille aina lahjat ja minä vain 2-3 x. Vaikka itse muistan hyvin selvästi miten monena jouluna ajoin sen 350km viemään pentikistä ostamani kupit ja kipot yötä myöden hänelle.. eikä päästänyt ulko-ovea pidemmälle sisään vaan matka kotiin takaisin alkoi samantien kun olin lahjat hänelle toimittanut.
Jatkossa sitten älysin laittaa paketit postin kautta.Ikinä ei hän ole päivääkään tai tuntia yhtään 4 lapsestani ottanut hoitoon tai luokseen. Ei edes silloin, kun minulta poistettiin viisauden hampaat ja vanhin tyttäreni oli noin 5kk ikäinen. Tuolloin asuimme vielä
samassa kaupungissa kuin äitini.
Vauva odotti toimenpiteen ajan vaunuissa hammaslääkärin huoneessa. Puoliso oli työmatkalla ja hänen vanhemmat asuvat noin 600km päässä.Nuoremmat lapseni eivät ole ikinä äitiäni tavanneet, koska äiti ei halua heitä nähdä.
Nyt kuitenkin äitini on muutama vuosi sitten aktivoitunut ottamaan minuun yhteyttä. Hän oli eläkkeelle jäämisen jälkeen velkaantunut 88.000€. On uo asiakas. Asuu ylihintaisessa isossa vuokra-asunnossa.
Nyt kelpaan olemaan rahan antaja. Minun tai meidän lasten on pitänyt jo vuosien ajan antaa hänelle rahaa elämiseen. Ruoka-apu ei kelpaa, koska ostamme vääränlaisia ruokia.
Hän on budjetoinut elämänsä niin, että meiltä tuleva raha on ns varmaa elämiseen tulevaa rahaa. Lisäksi hän saa meiltä vielä ylimääräistä rahaa, jos tulee yllättäviä menoja.Ap, minä aivan mielelläni vaihtaisin oman äitini sinun äitiisi 😄.
Tästä herää iso kysymys: miksi ihmeessä annatte hänelle rahaa. En käsitä.
Sisaret ovat sitä mieltä, että äitiä pitää auttaa, koska hän on äitimme.
Toisaalta minuakin tämä auttaminen rahallisesti ottaa päähän, mutten halua rikkoa välejä sisariin.Sama
Miksi sinun, aikuisen ja itsenäisen ihmisen, pitäisi toimia sisarustesi mielen mukaan? Jos välit katkeaisivat siitä syystä, että rahan antaminen loppuisi, niin mitä se mielestäsi kertoo suhteestasi sisaruksiisi? Eikö se ole silloin samanlainen hyötyyn perustuva suhde kuin sinun ja äitisi välillä?
"Joka kerta lähetetty kotiin tuomistensa kanssa"?
Voi enempää äitiä nöyryyttää.
Ottaa tuomiset vastaan ja kiittää, jukolauta.
Vie sen jälkeen vaikka biojätteeseen.
Onko pakko aina olla mulkku?
Nro 71, lopeta heti sen äitisi elämän rahoittaminen. Et ole hänelle mitään velkaa! Älä nyt ole hölmö! Hoitakoot ite velkansa!
Kun äitisi aikanaan kuolee, haette pesän konkurssiin. Voi luoja minkälainen mutsi! Lopeta sääli. 500 ruokarahaa olemattomista tuloista? Huh huh... Vai ei lastenlasten kuvatkaan kelvanneet. Itse olisin onnellinen lapsenlapsista, jos niitä tulee joskus.
Pyydämme kyllä itse 20- ja 22 v lapsiltamme kummaltakin viikottaisen ruokakassin (maitoa, kahvia, margariinia, leipää, pottupussi ja kalaa/kanaa/lihaa/jauhelihaa) ja joka kuukausi 150 euroa laskurahaa ja maksavat lisäksi omat laskunsa. Ovat vakitöissä, ja asuvat kotona. Haluamme opettaa, että raha ei kasva puussa ja neuvomme säästämään. Ja jos muuttavat, niin autamme missä pystymme. Sitä ne ei tiedä, että keräämme laskurahat peltipurkkiin ja saavat takaisin, kun muuttopäivä koittaa.....
Mutta äitisi on varsin ahne hyväksikäyttäjä, älä suostu tuollaiseen!
N52v, neljän äiti
Rajattomalle rajat. En kutsuisi mihinkään, en vastaisi, enkä kertoisi mitään. Jos alkaa tästä vinkua niin sanoisin hyvin selvästi että en halua elämääni ihmistä, joka ei millään tavalla kunnioita rajojani ja toiveitani. Tollasten ihmisten kanssa ei voi olla yhtään tekemisissä.
Minun anoppi on tätä samaa sarjaa, ei onneksi niin paha kuin moni muu tässä ketjussa mutta rasittava yhtäkaikki. On hyvin ”neuvova” ja meidän elämään puuttuva, ja minä miniä olen usein silmätikkuna koska pojassaan ei voi olla mitään vikaa. Jos pääsee kotiimme valvomatta niin jo on komerot siivottu ja tavarat järjestetty ”paremmin” 😤
On lapsellisen manipuloiva ja yrittää vaikuttaa tapaan miten elämme, jos teemme väärin niin ”hän ei aio hoitaa lapsiamme enää ikinä”. Saattaa sulkeutua makuuhuoneeseen tuntikausiksi jos vaikka jouluna joku ehdottaa jotain ”väärää”, kuten että syötäisiinkö tunnin päästä, kun hänen ajatuksissaan oli tarkoitus syödä kolmen tunnin päästä. Kutsuu miestäni isänsä nimellä ja lapsiani isänsä tai vaarinsa nimellä, joskus mietin onko tämä tarkoituksellista, koska tuntuu olevan niin säännönmukaista. Lastemme nimet ovat tietysti huonoja ja vääriä, joten siksikään niitä ei varmaan mielellään käytä. Joskus saattaa soittaa minulle vihaisen puhelun, vaikkapa aiheesta ”kyllä ne lapset täytyy rokottaa koronaa vastaan!!!!”, ikäänkuin jo ajatuksissaan riitelisi minun kanssa rokotuksista tietämättä minun mielipidettäni ollenkaan.
Miten älyäisi jos ei älyä edes kun suoraan sanotaan?