Lue keskustelun säännöt.
Täysin rajaton äiti. Miten hänet saa kuriin?
08.10.2021 |
Kyse siis omasta äidistäni. Meitä on neljä aikuista lasta ja on kaikkia kohtaan samanlainen. Jos hänelle erehtyy kertomaan minne on lähdössä kaksin puolisonsa kanssa matkalle niin tunkee mukaan samaan hotellin, ei ota kuuleviin korviinsa kieltoja vaan varaa matkan kun ”yhdessä samalla perheellä on niin ihana matkustaa”. Tunkee sopimatta käymään ja tuo mukanaan jotain vanhoja verhojaan ja ties mitä ”kun nämä sopii niin ihanasti teidän sisustukseen” vaikka on kielletty tuomasta mitään ja joka kerta lähetetty kotiin sitten niiden tuomistensa kanssa. Tuo lasten synttäreille sopimatta itse tekemänsä täytekakun vaikka kahvipöydässä tietenkin on jo synttärikakku valmiina. Jne vastaavaa. Mikään järkipuhe, kiellot tai mikään ei tunnu auttavan. Esittää että ei muka koskaan ole häntä kielletty tai sanottu asioista, ihan kuin muka ei olisi koskaan kuullutkaan että hänen ei haluta toimivan noin vaikka edellisenä päivänä olisi tiukasti sanottu. Miksi joku toimii noin ja millä sen saa loppumaan?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, luulin että olen ainoa, jolla on tuollainen äiti. Itse en ole katkaissut välejä, mutta joudun pitämään etäisyyttä että hänestä saa edes hetkeksi rauhan. Mieheni kanssa hänellä on välit menneet kokonaan jo aikoja sitten. Itse koen tämän kaiken todella raskaaksi, kun mitään parannusta tilanteeseen ei tule, vaikka mitä yrittäisi. Olen vielä ainoa lapsi.
Tässä näitä tämän palstan hyviä puolia!
Minäkin tajusin aikoinaan täältä, että vika ihan oikeasti ei ole minussa, vaan siinä toisessa osapuolessa, ja että en ole ainoa, jolla näitä ongelmia on.
Minähän olin koko elämäni saanut kuunnella voivottelua miten minä olen tällainen ja näin hankala ja katso nyt miten kivat lapset Marketalla on, miksi sinäkin et voisi olla tuollainen, jolla on keskiarvo yli ysin ja joka soittaa musiikkiopistossa pianoa.
Ei riittänyt, että olin päälle kasin oppilas ja harrastin jotain muuta.
Tämä hankalaksi haukkuminen on tuttua meilläkin! Ja syyksihän riittää, ettet toimi tasan kuten hän sanoo.
Itse olen ottanut omaan äitiini etäisyyttä jo yli 10 vuotta. Muutama vuosi sitten meillä oli yksi surullinen tapahtuma suvussa, johon jouduin mukaan syyttä. Kun siinä tilanteessa äitini ei pitänyt puoliani yhtään, niin tajusin lopullisesti mikä on homman nimi. Eli meistä ollaan kiinnostuneita vain siksi, että pönkitetään omaa, kuviteltua asemaa. Ei meidän asiat oikeasti kiinnosta.
Vihdoin hän huomasi, että olen ottanut etäisyyttä ja itki viesteissä, että haluaa tietää syyn välirikolle. Laitoin viestin, että hänen seuransa on niin raskasta ja meillä on niin erilaiset arvot, että koen etäisyyden pidon helpommaksi itselleni. Että en puutu hänen elämäänsä millään lailla, saa elää tavallaan. MUTTA minä elän myös tavallani.
Noo, tästähän hän sai kimmokkeen kertoa kaikille, että olen masentunut. En ole jaksanut tästä provosoitua millään lailla, sielläpähän kertokoon, mitä haluaa (hänellä pitää aina olla jotain draamaa menossa, että saa sitten "juosta avuksi selvittämään" eli siis sekaantua muiden asioihin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.
Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, luulin että olen ainoa, jolla on tuollainen äiti. Itse en ole katkaissut välejä, mutta joudun pitämään etäisyyttä että hänestä saa edes hetkeksi rauhan. Mieheni kanssa hänellä on välit menneet kokonaan jo aikoja sitten. Itse koen tämän kaiken todella raskaaksi, kun mitään parannusta tilanteeseen ei tule, vaikka mitä yrittäisi. Olen vielä ainoa lapsi.
Tässä näitä tämän palstan hyviä puolia!
Minäkin tajusin aikoinaan täältä, että vika ihan oikeasti ei ole minussa, vaan siinä toisessa osapuolessa, ja että en ole ainoa, jolla näitä ongelmia on.
Minähän olin koko elämäni saanut kuunnella voivottelua miten minä olen tällainen ja näin hankala ja katso nyt miten kivat lapset Marketalla on, miksi sinäkin et voisi olla tuollainen, jolla on keskiarvo yli ysin ja joka soittaa musiikkiopistossa pianoa.
Ei riittänyt, että olin päälle kasin oppilas ja harrastin jotain muuta.
Tämä hankalaksi haukkuminen on tuttua meilläkin! Ja syyksihän riittää, ettet toimi tasan kuten hän sanoo.
Itse olen ottanut omaan äitiini etäisyyttä jo yli 10 vuotta. Muutama vuosi sitten meillä oli yksi surullinen tapahtuma suvussa, johon jouduin mukaan syyttä. Kun siinä tilanteessa äitini ei pitänyt puoliani yhtään, niin tajusin lopullisesti mikä on homman nimi. Eli meistä ollaan kiinnostuneita vain siksi, että pönkitetään omaa, kuviteltua asemaa. Ei meidän asiat oikeasti kiinnosta.
Vihdoin hän huomasi, että olen ottanut etäisyyttä ja itki viesteissä, että haluaa tietää syyn välirikolle. Laitoin viestin, että hänen seuransa on niin raskasta ja meillä on niin erilaiset arvot, että koen etäisyyden pidon helpommaksi itselleni. Että en puutu hänen elämäänsä millään lailla, saa elää tavallaan. MUTTA minä elän myös tavallani.
Noo, tästähän hän sai kimmokkeen kertoa kaikille, että olen masentunut. En ole jaksanut tästä provosoitua millään lailla, sielläpähän kertokoon, mitä haluaa (hänellä pitää aina olla jotain draamaa menossa, että saa sitten "juosta avuksi selvittämään" eli siis sekaantua muiden asioihin).
Niin, tämä totteleminen. Täytyy totella tai käytös muuttuu mahdottomaksi.
Minä hain lähestymiskieltoa.
Ja siellä oikeudenkäynnissä hän jankkasi jatkuvasti, miten HANKALA minä olen aina ollut.
Siinä vaiheessa hän oli tehnyt 78 aiheetonta lasua, häiriköinyt puhelimitse, lähettänyt 114 solvaavaa tekstaria, soitellut työpaikalleni, verottajalle, neuvolaan ja päiväkotiin, stalkannut lapsiani leikkipuistossa.
Mutta hän vaan pelkkää hyvää, pieni uhriparka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvailit juuri oman äitini. En ole löytänyt asiaan mitään ratkaisua. Yritän parhaani mukaan pitää etäisyyttä. Jos katkaisen välit kokonaan, niin käy juurikin noin, että kaksi muuta aikuista sisarusta saavat lisää kuormitusta osakseen. Kaikkea on jo kokeiltu. Jokin aika sitten oma äitini uhkasi minua ja perhettäni lastensuojeluilmoituksella, koska ei ole nähnyt lastenlapsiaan omasta mielestään riittävän usein. Synttärikakut tuodaan lapsilleni aina, vaikka en ole niitä pyytänyt enkä halunnut. Viimeksi kun näimme, niin kutsui itseään toiselle pojalleni äidiksi. Vahinkohan se kai oli, mutta kuvaa tilannetta. Jos joku meistä aikuisista lapsista menestyy jossakin asiassa, niin ottaa sen omaksi kunniakseen. Olen niin väsynyt.
Entäs se, kun tällainen isoäiti kutsuu lapsenlastaan oman lapsensa eli sinun nimelläsi?
Minun tosi mukava ja normaali äitini kutsuu minua välillä sisarensa nimellä, ja päinvastoin, kun innoissaan selittää.
Mieheni kutsuu poikaamme joskus kissamme nimellä vahingossa. Se jo naurattaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noille puhe auta. Hallinnan tarve on valtava. On vain pidettävä koko ajan tietty etäisyys tai muuten alkaa taas se sama säätö.
Olen yhteydessä noin kerran viikossa, jos en halua puhua en vastaa puhelimeen tai laitan viestiä että soitan myöhemmin, jos yrittää päsmätä niin taas vähän taukoa. Käyn kun itselleni sopii ja olen lyhyen aikaa, pyydän kylään harvoin, en anna sotkeentua sisustukseen enkä elämään.
Veli muutti kerran jo ulkomaille mutta ei sekään auttanut, oli sinnekin kutsumassa itseään kylään ja pommitti sähköpostilla jatkuvasti.
Ei millään ymmärrä että aikuisilla lapsilla on oma elämä ja omat menot.
Ainoa ratkaisu on ollut pitää koko ajan käsivarren mitan päässä, muuten riehaantuu.
Tähän toimii se sananlasku että jos annat narskulle pikkusormen, se vie koko käden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Niin. Aika typerä tämä mummo, kun tekee kakun pyytämättä. Haaskuunhan se menee, jos emäntä on varannut kutsuille riittävän määrän ruokaa, ja joku idiootti tuo vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Niin. Aika typerä tämä mummo, kun tekee kakun pyytämättä. Haaskuunhan se menee, jos emäntä on varannut kutsuille riittävän määrän ruokaa, ja joku idiootti tuo vielä lisää.
Meillä ei edes se alkuperäinen juhla käynyt vaan mummolle piti olla oma juhla jonne hän toi kakun jonka lapsi kuulemma oikeasti toivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Niin. Aika typerä tämä mummo, kun tekee kakun pyytämättä. Haaskuunhan se menee, jos emäntä on varannut kutsuille riittävän määrän ruokaa, ja joku idiootti tuo vielä lisää.
Entäs se, kun pariskunta on säästänyt ja ostanut lapselle talvitakin. Sitten anoppi tulee vielä kalliimman talvitakin kanssa ja vaatii, että lapsi käyttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, onko tuollaisia vanhempia olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Periaatteessa olen samaa mieltä siitä, että syötävää ruokaa ei pitäisi hävittää. Mutta entä jos mummo aina, jo ristiäisiin ja sen jälkeen joka ikisille synttäreille tuo oman kakkunsa, kielloista huolimatta. Koskaan ei saa sitä omaa kakkua omille vierailleen tarjoilla, ei koskaan tehdä itse kakkua oman lapsensa synttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, onko tuollaisia vanhempia olemassa.
ON. Ajattele, että jotkut eivät tiedä muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, onko tuollaisia vanhempia olemassa.
ON. Ajattele, että jotkut eivät tiedä muusta.
Mä tajusin kyllä jo lapsena, että muilla on toisenlaisia äitejä.
Tajusin vasta aikuisena, että muillakin on samanlaisia äitejä kuin minulla.
Se edelleen hämmentää minua syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko lisätä että pitäkää varanne, nämä piirteet periytyy helposti. Olen huomannut että joissakin tilanteissa myös omalla kohdalla alkaa helposti tämä neuvominen ja puuttuminen.
Koko ajan saa olla varuillaan että ei toista oman äidin käytösmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Pakko lisätä että pitäkää varanne, nämä piirteet periytyy helposti. Olen huomannut että joissakin tilanteissa myös omalla kohdalla alkaa helposti tämä neuvominen ja puuttuminen.
Koko ajan saa olla varuillaan että ei toista oman äidin käytösmalleja.
Näin tekee, mutta ei yhtä pahana.
Joskus joku tekemiseni tai sanomiseni ärsytti teinityttöäni. Sanoin hänelle ihan suoraan, että mieti nyt, mä olen mummin kasvattama. Kysyin myös mitä luulet kumpi on parempi äiti, minä vai mummi. Kuulemma minä!
Hyvin mä vedän, vaikken kuulukaan Vuoden äiti -palkinnon ehdokkaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko menemisistänne. Mahdollisimman vähän informaatiota. Jos juttelette, aiheet on säätila ja muut neutraalit asiat.
Jos synttäreille tuo kakun, laitatte pöytään ja viskaatte biojätteeseen sen jälkeen.Melkoista settiä! Täysin syötävää ruokaa biojätteeseen! Aikamoista ruoan pilkkaa.
Syö sinä pa*kaa.
Kauhea tilanne, voiko olla tottakaan.
Olisipa hyvä jos tähän ketjuun kommentoisi joku joka tietää olevansa tuollainen itse.
Hmm. .kuten kilttejä te olette. Entäs miten reagoi jos avaat ovet järkyttyneenä silmät auki, mökötät tai osunut vessaan muka itkemään.
Tai sitten olet mu**mpi, eli paheksuttavaa ääneen miten taas tuodaan likaa eteiseen, miten pahaa kakku onkaan ja rumat verhot ettette ole koskaan nähneet, ja mies komppaamaan tätä. Huokailet vaan ääneen kaikille jutuille ja menet aina karkuun toiseen huoneeseen kun alkaa keskustella.
Ei älyä siis edes tätä.
Entäs se, kun tällainen isoäiti kutsuu lapsenlastaan oman lapsensa eli sinun nimelläsi?