Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen anteeksiantavainen
02.12.2014 |
Suren ja olen vihainen, mutta sitten lauhdun ja saatan jopa itse ottaa yhteyttä vaikka minua on kohdeltu huonosti. Mitä ajattelet tällaisesta naisesta?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 00:57"]
Suren ja olen vihainen, mutta sitten lauhdun ja saatan jopa itse ottaa yhteyttä vaikka minua on kohdeltu huonosti. Mitä ajattelet tällaisesta naisesta?
[/quote]
Ajattelen, että sä olet silloin voittaja siinä asiassa. Kaltaisiasi on harvassa.
J-P
[/quote]
En näe itseäni voittajana. Haluan aidosti antaa ja saada anteeksi, mutta usein minut torjutaan silti. Ensin rikotaan ja sitten torjutaan. Haluaisin olla hyvä ihminen, mutta itsekin olen vielä pieni hengeltäni ja välillä hairahdun vihaan, katkeruuteen ja itsesääliin.
Olisiko teillä neuvoja minulle?
Ap
[/quote]
Sulla on halu miellyttää ja tulla pidetyksi. Oletko myös läheisriippuvainen? Näitä asioita kannattaisi miettiä, ja pohtia sitä, onko ne ehkä saaneet alkunsa lapsuudessa.
En sano tätä ollenkaan siksi, että vähättelisin sinua. Kuten sanottu, olin itse samanlainen. Tulin tallotuksi ja hyväksikäytetyksi, ja sitten tajusin, että olen kuin koira, joka nuolee kättä joka sitä löi. Lopetin.
Et sinä tarvitse noitten ihmisten hyväksyntää. Ei ne osaa sua arvostaa. Ikävä juttu, mutta näin asia on.
nro 8
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 00:57"]
Suren ja olen vihainen, mutta sitten lauhdun ja saatan jopa itse ottaa yhteyttä vaikka minua on kohdeltu huonosti. Mitä ajattelet tällaisesta naisesta?
[/quote]
Ajattelen, että sä olet silloin voittaja siinä asiassa. Kaltaisiasi on harvassa.
J-P
[/quote]
En näe itseäni voittajana. Haluan aidosti antaa ja saada anteeksi, mutta usein minut torjutaan silti. Ensin rikotaan ja sitten torjutaan. Haluaisin olla hyvä ihminen, mutta itsekin olen vielä pieni hengeltäni ja välillä hairahdun vihaan, katkeruuteen ja itsesääliin.
Olisiko teillä neuvoja minulle?
Ap
[/quote]
Juuri sen takia sä olet voittaja, koska sä et anna ihmisten nujertaa sua. Noin juuri pitääkin toimia. Ei lyödä räjäyttää siltoja, vaan rakentaa niitä. Sitten jos se toinen osapuoli ei kertakaikkiaan tahdo sopia ja torjuu, niin hän on tappiolla, et sinä.
J-P
[/quote]
Jos en ottaisi yhteyttä niin en voisi antaa itselleni anteeksi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minuakin on käytetty paljon hyväksi tämän takia, mutta en silti halua katkeroitua tai tulla epäluottavaiseksi. Se on ihan tietoinen valintani. Yhtä hyvin voisin myös valita sen katkeroitumisen, mutta koen olevani onnellisempi kun en ole katkera/kostonhaluinen/kyräilevä. Katkeroituminen aiheuttaa esim. sitä, että ei sitten luota enää kehenkään ja epäilee aina, että toisella on joku taka-ajatus. Se ei ole koskaan hyvä lähtökohta kun lähtee perustamaan jotain uutta ihmissuhdetta. Mieluummin luotan ja uskon hyvää, ja annan myös anteeksi usemmannkin kerran. Jos käytös silti jatkuu huonona, niin sitten muutan sitten käsitystäni toisesta enkä ehkä ole enää niin paljon tekemisissä, mutta en silti ole katkera. Ei siitä hyödy mitään, tulee vaan itselle paha mieli.
Ja monesti olen itsekin ottanut yhteyttä siihen, joka on tehnyt minua kohtaan väärin -ja nimenomaan ihan ystävällisessä mielessä. Haluan yleensä selvittää nämä asiat ihan rauhassa ja hyvissä merkeissä, ei minulla ole tarvetta olla vihainen ja kostaa ja riehua ihmiselle, jolla selkeästi on muutenkin jo paha olo, kun täytyy muille ilkeillä. Mutta yleensä nuo tyypit itse eivät ole halukkaita tapaamaan.
Anteeksi anto on kuitenkin tärkeää nimenomaan oman mielen rauhan ja onnellisuuden vuoksi. Aina ei tarvitse antaa anteeksi siksi, että teko olisi anteeksiannettava, mutta siksi kannattaa, että se katkeruus ei jää riivaamaan itseä. Itseäni on auttanut sen, kun ymmärrän ja muistan, että jokaisen kamalimmankin teon takana on aina kuitenkin vaan ihminen. Samanlainen kuin minä. Ihminen ansaitsee anteeksinantoa ja ymmärrystä, vaikka teko ei.