Olen anteeksiantavainen

Onko se mielestänne tyhmyyttä?

Onko se mielestänne tyhmyyttä?

Onko se mielestänne tyhmyyttä?

ei ole tyhmyytta jos et kanna katkeruutta asioiden puolesta. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 01:05"]

ei ole tyhmyytta jos et kanna katkeruutta asioiden puolesta. 

[/quote]

Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:17"]

Minuakin on käytetty paljon hyväksi tämän takia, mutta en silti halua katkeroitua tai tulla epäluottavaiseksi. Se on ihan tietoinen valintani. Yhtä hyvin voisin myös valita sen katkeroitumisen, mutta koen olevani onnellisempi kun en ole katkera/kostonhaluinen/kyräilevä. Katkeroituminen aiheuttaa esim. sitä, että ei sitten luota enää kehenkään ja epäilee aina, että toisella on joku taka-ajatus. Se ei ole koskaan hyvä lähtökohta kun lähtee perustamaan jotain uutta ihmissuhdetta. Mieluummin luotan ja uskon hyvää, ja annan myös anteeksi usemmannkin kerran. Jos käytös silti jatkuu huonona, niin sitten muutan sitten käsitystäni toisesta enkä ehkä ole enää niin paljon tekemisissä, mutta en silti ole katkera. Ei siitä hyödy mitään, tulee vaan itselle paha mieli.

Ja monesti olen itsekin ottanut yhteyttä siihen, joka on tehnyt minua kohtaan väärin -ja nimenomaan ihan ystävällisessä mielessä. Haluan yleensä selvittää nämä asiat ihan rauhassa ja hyvissä merkeissä, ei minulla ole tarvetta olla vihainen ja kostaa ja riehua ihmiselle, jolla selkeästi on muutenkin jo paha olo, kun täytyy muille ilkeillä. Mutta yleensä nuo tyypit itse eivät ole halukkaita tapaamaan.

Anteeksi anto on kuitenkin tärkeää nimenomaan oman mielen rauhan ja onnellisuuden vuoksi. Aina ei tarvitse antaa anteeksi siksi, että teko olisi anteeksiannettava, mutta siksi kannattaa, että se katkeruus ei jää riivaamaan itseä. Itseäni on auttanut sen, kun ymmärrän ja muistan, että jokaisen kamalimmankin teon takana on aina kuitenkin vaan ihminen. Samanlainen kuin minä. Ihminen ansaitsee anteeksinantoa ja ymmärrystä, vaikka teko ei.

[/quote]

Puit niin paljon ajatuksiani sanoiksi. Kiitos tästä.

Joku puhui miellyttämisenhalusta. Tai läheisriippuvuudesta. Olen pohtinut näitä asioita ja työstänyt lapsuuttani. En koskaan ole ollut miellyttämisenhaluinen, vaan useinkin kapinallinen ja omilla toimillani ajanut ihmiset pois. Minun on aina ollut vaikea luottaa ihmisiin ja heidän hyvyyteensä. Olen tuntenut, että ihmisillä on aina tarve satuttaa tai käyttää hyväkseen, ja niin minulle on myös tehty.

Olen kuitenkin päättänyt tahtoa toisin. Olen päättänyt etteivät tunteet ohjaa minua, vaan tahto. Minä valitsen katkeruudettomuuden tien. En halua elää enää kateuden ja epävarmuuden keskellä. Haluan elää taakattomasti, keveästi, enkä onnistu siinä jos en anna anteeksi itselleni itseni satuttamisesta ja muille. 

Ap

Minä en ainakaan hae noiden pahointekijöiden hyväksyntää ja huomiota käytökselläni, vaan nimenomaan sitä sisäistä rauhaa itselleni. Haluan olla hyvä ja tasapainoinen ihminen ja minun määritelmääni hyvästä, tasapainoisesta ihmisestä ei sisällä katkeruutta ja vihaa. En kaipaa muiden hyväksyntää, ainoastaan omaani. Haluan rakentaa onnellisuuteni ja hyvinvointini sisältä päin, en ulkoa. Haluan olla sellainen ihminen ja edustaa sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan muissa ihmisissä ja niitä ovat mm. anteeksianto, ymmärrys, empaattisuus jne.

Ja tottkai minäkin tunnen noita negativiisia tunteita (vihaa, pelkoa, katkeruutta), jokainen tuntee!! Mutta on eri asia tuntea kuin takertua -moni meinaan takertuu eikä edes halua päästää niistä irti. Ja ruokkii niitä vaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ei kannata myöskään moittia itseään siitä jos niitä tuntee. Anteeksianto pätee myös omaan suuntaan ;).

t. 6 / 18

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 00:57"]

Suren ja olen vihainen, mutta sitten lauhdun ja saatan jopa itse ottaa yhteyttä vaikka minua on kohdeltu huonosti. Mitä ajattelet tällaisesta naisesta? 

[/quote]

Ajattelen, että sä olet silloin voittaja siinä asiassa. Kaltaisiasi on harvassa.

J-P

[/quote]

En näe itseäni voittajana. Haluan aidosti antaa ja saada anteeksi, mutta usein minut torjutaan silti. Ensin rikotaan ja sitten torjutaan. Haluaisin olla hyvä ihminen, mutta itsekin olen vielä pieni hengeltäni ja välillä hairahdun vihaan, katkeruuteen ja itsesääliin. 

Olisiko teillä neuvoja minulle?

Ap

[/quote]

Juuri sen takia sä olet voittaja, koska sä et anna ihmisten nujertaa sua. Noin juuri pitääkin toimia. Ei lyödä räjäyttää siltoja, vaan rakentaa niitä. Sitten jos se toinen osapuoli ei kertakaikkiaan tahdo sopia ja torjuu, niin hän on tappiolla, et sinä.

J-P

[/quote]

Jos en ottaisi yhteyttä niin en voisi antaa itselleni anteeksi. 

Ap

[/quote]

Kaunis ihminen on se, joka itse vääryyttä koettuaan itse on aloitteellinen sovinnon teossa. Musta tuossa on jotain tavoittelemisen arvoista. Sä heität pallon hienolla tavalla takaisin.

J-P

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:21"]

Numero 20 sanoi totuuden.

[/quote]

Minusta totuus on hyvyydessä ja anteeksiannossa. Siihen on vain niin vaikea päästä.

Ap

Minä taas olen pitkävihainen ja monen monta siltaa on poltettu vuosien varrella, kun se kiukku ei vaan laannu. Mielummin olisin kuin sinä asian suhteen!

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:27"]

Minä en ainakaan hae noiden pahointekijöiden hyväksyntää ja huomiota käytökselläni, vaan nimenomaan sitä sisäistä rauhaa itselleni. Haluan olla hyvä ja tasapainoinen ihminen ja minun määritelmääni hyvästä, tasapainoisesta ihmisestä ei sisällä katkeruutta ja vihaa. En kaipaa muiden hyväksyntää, ainoastaan omaani. Haluan rakentaa onnellisuuteni ja hyvinvointini sisältä päin, en ulkoa. Haluan olla sellainen ihminen ja edustaa sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan muissa ihmisissä ja niitä ovat mm. anteeksianto, ymmärrys, empaattisuus jne.

Ja tottkai minäkin tunnen noita negativiisia tunteita (vihaa, pelkoa, katkeruutta), jokainen tuntee!! Mutta on eri asia tuntea kuin takertua -moni meinaan takertuu eikä edes halua päästää niistä irti. Ja ruokkii niitä vaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ei kannata myöskään moittia itseään siitä jos niitä tuntee. Anteeksianto pätee myös omaan suuntaan ;).

t. 6 / 18

[/quote]

Sinä ymmärrät minua. Minulla on juuri samat pyrkimykset. Kiitos tästä viestistä.

Kiitollisuus on myös asia, jonka olen valinnut. Haluan olla kiitollinen elämästäni en surra sitä. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:05"]

Viimeksi eilen otin yhteyttä ihmiseen, joka loukkasi minua pahasti. Hän torjui tapaamisehdotuksen, mutta koen silti olevani vahva. Haluan valita anteeksisaamisen ja anteeksiantamisen tien ja olla katkeruudesta vapaa.

Ap

[/quote]

Sori vaan, mutta haaskaat ap aikaasi. Helmiä sioille. 

t. kokemusta on

[/quote]

Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen. Itsekin haluaisin aina uuden mahdollisuuden. Samaan aikaan pidän itseäni tyhmänä, jonka päältä kävellään, mutta en voi itselleni mitään. Olisinpa vahva.

Ap

[/quote]Epäilet kuitenkin olevasi väärällä tavalla kiltti? Mikä on pohjimmainen motiivi anteeksiantavaisuuteesi? Se on hieno asia, anteeksi voi kuitenkin vilpittömästi antaa ja olla vahva ja "hyvä" ihminen ottamatta yhteyttä väärintekijään.

kallistun minäkin siihen miellyttämiseen ja hyväksytyksitulemisen tarpeeseen kohdallasi. Kynnysmattona olemiseen.

Voi olla vahva, luja , anteeksiantava ja samalla omia rajoja kunnioittava ja säilyttävä.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:16"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 00:57"]

Suren ja olen vihainen, mutta sitten lauhdun ja saatan jopa itse ottaa yhteyttä vaikka minua on kohdeltu huonosti. Mitä ajattelet tällaisesta naisesta? 

[/quote]

Ajattelen, että sä olet silloin voittaja siinä asiassa. Kaltaisiasi on harvassa.

J-P

[/quote]

En näe itseäni voittajana. Haluan aidosti antaa ja saada anteeksi, mutta usein minut torjutaan silti. Ensin rikotaan ja sitten torjutaan. Haluaisin olla hyvä ihminen, mutta itsekin olen vielä pieni hengeltäni ja välillä hairahdun vihaan, katkeruuteen ja itsesääliin. 

Olisiko teillä neuvoja minulle?

Ap

[/quote]

Juuri sen takia sä olet voittaja, koska sä et anna ihmisten nujertaa sua. Noin juuri pitääkin toimia. Ei lyödä räjäyttää siltoja, vaan rakentaa niitä. Sitten jos se toinen osapuoli ei kertakaikkiaan tahdo sopia ja torjuu, niin hän on tappiolla, et sinä.

J-P
[/quote]

Minä olin ennen liian taipuvainen ja pyysin anteeksi sen toisenkin puolesta ja otin kaiken syyn niskoilleni. Nyt olen opetellut, että joidenkin ihmisten kanssa ne rajat on kuitenkin pidettävä.
Viimeksi minä olin hermostunut ja kovien paineiden alla ja pyysin erästä ystävääni lopettamaan erään toiminnan, joka häiritsi minua. Olin tuohduksissa, eli en sanonut asiaani niin rauhallisesti ja rakentavasti, kuin olisi pitänyt, mutta sen sijaan, että hän olisi ymmärtänyt tilanteeni, hän päätti haukkua minut täysin lyttyyn.
Minusta hän meni pidemmälle ja teki pahemmin (löi lyötyä). Omaa tuohtumustani voisin vielä tänäkin päivänä pyytää anteeksi jos hän pyytäisi omaa haukkumistaan anteeksi.
Viimeksi kun meillä oli kränää, minä otin taas syyt niskoilleni kokonaan. Hän taas ei nää omassa toiminnassaan vikaa, joten saa nyt jäädä, jos ei tajua tulla puolitiehen vastaan.
Kaveruudessamme oli muutakin vikaa. Olen herkempi ihminen kuin hän ja koitan automaattisesti ottaa aina kaikki huomioon - välillä kai liikaakin.
Hänelle tällainen ei tulisi mieleenkään. Suhteemme ei siis ole oikein tasapuolinen.
Tällaiset ihmissuhteet voi kyllä mielestäni jättää taakseen jos koko ajan hiertää..

Numero 27, jos sinulla on vaikeuksia antaa anteeksi, niin sinulla voi olla aika vahva rankaisevuuden tunnelukko:

"Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti. "

Itseäni on tosi paljon auttanut näissä asioissa kun olen lukenut tämän Tunne Lukkosi -kirjan: http://www.tunnelukkosi.fi/ . Olen tätä kirjaa mainostellut täällä palstalla aika usein monissa eri yhteyksissä, mutta en vaan voi sille mitään, että se on ehkä avaavin ja hyödyllisin kirja mitä olen koskaan lukenut. Suosittelen :)

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:30"]

Minä taas olen pitkävihainen ja monen monta siltaa on poltettu vuosien varrella, kun se kiukku ei vaan laannu. Mielummin olisin kuin sinä asian suhteen!

[/quote]

Minäkin olen siltoja polttanut ja vannonut: "tuota en ainakaan anna ikinä anteeksi". Se vala kuitenkin ikävästi kietoo minut sisäänsä. Imaisee oikein. En aiemmin edes ymmärtänyt sitä kuinka jokin tuollainen voi tukahduttaa ja saada tekemään vääriä valintoja elämässä. On olemassa hyvääkin vihaa, joka puhdistaa. Mutta huonoon vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi päästää itseään hukkumaan vaan pitäisi osata luopua ja päästää irti.. Vaikeaa näistä on irrottautua.

Ap

Mutta jos teille tulee (tai ap:lle tulee) paha mieli torjunnasta, niin kannattaako se? 

Joskus on niin, että se joka on satuttanut ei sitä anteeksiantoa halua tai tarvitse. Valitettavasti näin on. Silloin on parasta vaikka itsekseen kuiskata "annan sinulle anteeksi" (jos kokee tähän tarvetta) eikä ottaa turhaan yhteyttä. 

t. nro 20

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:21"]

Numero 20 sanoi totuuden.

[/quote]

Minusta totuus on hyvyydessä ja anteeksiannossa. Siihen on vain niin vaikea päästä.

Ap

[/quote]Puhuiko 20 anteeksiantoa ja hyvyyttä vastaan? Mikä sinulle on tärkeää; antaa anteeksi vai antaa anteeksi niin että kohde saa tietää sen ja samalla näkee kuinka hyvä ihminen oletkaan? Onko liikkeelle paneva voima ylpeys siitä kuinka armahtava oletkaan vai aito nöyrä lähimmäisenrakkaus?

Ylpeys voi naamioitua mitä jaloimpiin valepukuihin ja itsepetos olla taitavaa.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:05"]

Viimeksi eilen otin yhteyttä ihmiseen, joka loukkasi minua pahasti. Hän torjui tapaamisehdotuksen, mutta koen silti olevani vahva. Haluan valita anteeksisaamisen ja anteeksiantamisen tien ja olla katkeruudesta vapaa.

Ap

[/quote]

Sori vaan, mutta haaskaat ap aikaasi. Helmiä sioille. 

t. kokemusta on

[/quote]

Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen. Itsekin haluaisin aina uuden mahdollisuuden. Samaan aikaan pidän itseäni tyhmänä, jonka päältä kävellään, mutta en voi itselleni mitään. Olisinpa vahva.

Ap

[/quote]Epäilet kuitenkin olevasi väärällä tavalla kiltti? Mikä on pohjimmainen motiivi anteeksiantavaisuuteesi? Se on hieno asia, anteeksi voi kuitenkin vilpittömästi antaa ja olla vahva ja "hyvä" ihminen ottamatta yhteyttä väärintekijään.

kallistun minäkin siihen miellyttämiseen ja hyväksytyksitulemisen tarpeeseen kohdallasi. Kynnysmattona olemiseen.

Voi olla vahva, luja , anteeksiantava ja samalla omia rajoja kunnioittava ja säilyttävä.

[/quote]

Juuri näin. Asian työstäminen vei minulta vuosia. Etenkin kun tein sen ominpäin, ilman terapiaa. Mutta itsetuntemus on vapauden alku. 

nro 8 / 20

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:05"]

Viimeksi eilen otin yhteyttä ihmiseen, joka loukkasi minua pahasti. Hän torjui tapaamisehdotuksen, mutta koen silti olevani vahva. Haluan valita anteeksisaamisen ja anteeksiantamisen tien ja olla katkeruudesta vapaa.

Ap

[/quote]

Sori vaan, mutta haaskaat ap aikaasi. Helmiä sioille. 

t. kokemusta on

[/quote]

Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen. Itsekin haluaisin aina uuden mahdollisuuden. Samaan aikaan pidän itseäni tyhmänä, jonka päältä kävellään, mutta en voi itselleni mitään. Olisinpa vahva.

Ap

[/quote]Epäilet kuitenkin olevasi väärällä tavalla kiltti? Mikä on pohjimmainen motiivi anteeksiantavaisuuteesi? Se on hieno asia, anteeksi voi kuitenkin vilpittömästi antaa ja olla vahva ja "hyvä" ihminen ottamatta yhteyttä väärintekijään.

kallistun minäkin siihen miellyttämiseen ja hyväksytyksitulemisen tarpeeseen kohdallasi. Kynnysmattona olemiseen.

Voi olla vahva, luja , anteeksiantava ja samalla omia rajoja kunnioittava ja säilyttävä.

[/quote]

Olen yhä enemmän löytänyt omia rajojani viime vuosina. Vasta sen myötä olen pyrkinyt myötätuntoon. Ymmärrän, että yhtä lailla minä olisin sinä toisena voinut toimia niin, tai vielä pahemmin. Olemme ihmisiä ja teemme virheitä. 

Tärkeintä minulle on jatkaa kevein ja vastaanottavaisin sydämin eteenpäin. Liian monta vuotta olen piiskannut itseäni, hävennyt ja vihannut. Haluan saada rauhan.

Ap

Varmasti olen ollut ylpeäkin.

Ap