Seitsemän veljestä on maailman tylsin kirja

Kieli, huumori ja itse tarina tekevät kirjasta yhden parhaista lukemistani.

Luepa se kirja Tess. Tai katso se leffa. Todella unettavaa roskaa.

1800-luvun suomenkielinen kirjallinen tarjonta on määrällisesti kuitenkin aika vähäistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita reheviä kansankuvauksia juurikaan ollut ennen Kiveä. Muistetaan, että suomenruotsalaiset kirjallisuuden hienohelmat pitivät sitä puhtaasti omana reviirinään ja pelikenttänään. Katajainen kansamme tuli heikohkosti sen kautta heikohkosti esiin. Esim. Ahlqvistin hyökkäilyt Kiveä kohtaan ovat kiusaamista sanan syvimmässä merkityksessä. Käytti valta-asemaansa giganttisena lekana, jolla löi Kiveä.

Olikohan Ahlqvistilla kaikki kotona, vai lieko ollut hullu itsekin.. hänhän ei malttanut lopettaa pilkkaamista Kiven kuolemaankaan, vaan oli rääkimässä senkin jälkeen. Vasta fennomaanien esiinmarssi lopetti tuon enimmän mölinän, mutta oli aikamoinen stereotyyppi ilkeästä, suomalaista kansantaiteilijaa pilkkaavasta ruotsinkielisestä eliitistä..

Ahlqvist ei kyllä ollut ruotsinkielinen. Hän oli avioton lapsi. Että ei ihan sellaista eliittiä, kun ajattelet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luen sitä enemmänkin ajankuvauksena 1800-luvun Suomesta. Miten ihmiset elivät ja ajattelivat täällä tuohon aikaan. Ja se välittyy Seitsemästä veljeksestä hyvin. Pidän arvossa sitäkin, että Aleksis Kivi oli kotimaisen kirjallisuutemme uudisraivaaja. Kulttuuristamme, historiastamme ja juuristamme, puuttuisi aika paljon, sittenkin, ellei Kivi olisi kirjoittanut tuota teosta.

Mitäs jos samaan aikaan olisi julkaistu vaikkapa 5 muutakin ajan henkeen sopivaa kirjaa? Olisiko Kiven teos saavuttanut tuollaisen huomion ja suosion, ts. onko se oikeasti niin hyvä? Sillähän oli monopoli ajan "suomalaisessa kaunokirjallisuudessa".

omana aikanaan Kiveä ei arvostettu. Ja oli vähällä että hänkin olisi jäänyt ilman koulua ja lukutaitoa.

Niin siis fennomaanit vasta nostivat tämän suosioon, eikä niinkään taiteellisten, vaan poliittisten syiden vuoksi.

No fennomaani August Ahlqvist taas ei nostanut kirjaa suosioon. Eivätkä kaikki muutkaan fennomaanit, koska heidän mielestään se oli inhorealistinen kuvaus kansasta, ei sellainen kirkasotsainen, jota olisi kansallisen heräämisen aikaan kaivattu.

Oliko Ahlqvist muka fennomaani? 

Oli.

"Olikohan Ahlqvistilla kaikki kotona, vai lieko ollut hullu itsekin."

Valtava tarve hänellä oli joka tapauksessa polkea Kiven tuotantoa maanrakoon. Jälkikäteen se ei näyttäydy tosiaan edes minään terveenä vaan sairaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita reheviä kansankuvauksia juurikaan ollut ennen Kiveä. Muistetaan, että suomenruotsalaiset kirjallisuuden hienohelmat pitivät sitä puhtaasti omana reviirinään ja pelikenttänään. Katajainen kansamme tuli heikohkosti sen kautta heikohkosti esiin. Esim. Ahlqvistin hyökkäilyt Kiveä kohtaan ovat kiusaamista sanan syvimmässä merkityksessä. Käytti valta-asemaansa giganttisena lekana, jolla löi Kiveä.

Olikohan Ahlqvistilla kaikki kotona, vai lieko ollut hullu itsekin.. hänhän ei malttanut lopettaa pilkkaamista Kiven kuolemaankaan, vaan oli rääkimässä senkin jälkeen. Vasta fennomaanien esiinmarssi lopetti tuon enimmän mölinän, mutta oli aikamoinen stereotyyppi ilkeästä, suomalaista kansantaiteilijaa pilkkaavasta ruotsinkielisestä eliitistä..

Ahlqvist ei kyllä ollut ruotsinkielinen. Hän oli avioton lapsi. Että ei ihan sellaista eliittiä, kun ajattelet. 

Eli kovan lapsuuden muokkaama persoonallisuushäiriöinen kiusaaja. Päässyt valta-asemaan, nähnyt Kivessä itsensä nuorena ja halunnut rangaista sitä kuvaa. 

Eikö tarina mene niin, että Ahlqvist olisi itse halunnut olla sen ensimmäisen suuren romaanin kirjoittaja, ja siksi oli kateellinen? 

Olen lukenut sen ainakin 2-3 kertaa. Mainio kirja. Hurjan paljon kiinnostavampi, kuin esim. jatkuvasti hehkutettu Paolo Coelho, jonka kirjoista en ole pystynyt lukemaan yhtäkään. Usein olen yrittänyt, mutta ei vaan jaksa innostaa. En tajua, mikä niissä on muka niin hienoa. Tylsiä, niin tylsiä juttuja....

Olen lukenut elämäni aikana Seitsemän veljestä useaan kertaan. Kait siinä on kiehtonut historiallisuus, todenmukaisuus ja veljesten hyvin kuvatut luonteet. Mukavaa myös että eläimiä arvostettiin, hevosta ja koiraa, olivat kuin perheenjäsenet.

Vierailija kirjoitti:

"Olikohan Ahlqvistilla kaikki kotona, vai lieko ollut hullu itsekin."

Valtava tarve hänellä oli joka tapauksessa polkea Kiven tuotantoa maanrakoon. Jälkikäteen se ei näyttäydy tosiaan edes minään terveenä vaan sairaana.

Joo, jossakin analyysissä oli arvioitu että Ahlqvistin vimma Kiveä kohtaan saavutti jopa aikalaisten mielestä sellaiset mittasuhteet, että se ei ollut normaalia. Hänhän rällätti Kivelle vaikka tämä makasi jo täysin vihanneksena Lapinlahdessa ja käsittääkseni - en tosin ole tiedosta ihan varma - hän myös kävi haudalla ilkkumassa. Aleksis Kivi joutui häijyn kiusaajan uhriksi ja se tiesi hänen psyykeensä murtumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita reheviä kansankuvauksia juurikaan ollut ennen Kiveä. Muistetaan, että suomenruotsalaiset kirjallisuuden hienohelmat pitivät sitä puhtaasti omana reviirinään ja pelikenttänään. Katajainen kansamme tuli heikohkosti sen kautta heikohkosti esiin. Esim. Ahlqvistin hyökkäilyt Kiveä kohtaan ovat kiusaamista sanan syvimmässä merkityksessä. Käytti valta-asemaansa giganttisena lekana, jolla löi Kiveä.

Olikohan Ahlqvistilla kaikki kotona, vai lieko ollut hullu itsekin.. hänhän ei malttanut lopettaa pilkkaamista Kiven kuolemaankaan, vaan oli rääkimässä senkin jälkeen. Vasta fennomaanien esiinmarssi lopetti tuon enimmän mölinän, mutta oli aikamoinen stereotyyppi ilkeästä, suomalaista kansantaiteilijaa pilkkaavasta ruotsinkielisestä eliitistä..

Ahlqvist ei kyllä ollut ruotsinkielinen. Hän oli avioton lapsi. Että ei ihan sellaista eliittiä, kun ajattelet. 

Eli kovan lapsuuden muokkaama persoonallisuushäiriöinen kiusaaja. Päässyt valta-asemaan, nähnyt Kivessä itsensä nuorena ja halunnut rangaista sitä kuvaa. 

No niin..

Sellainen revisionistinen paleopsykologi sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olikohan Ahlqvistilla kaikki kotona, vai lieko ollut hullu itsekin."

Valtava tarve hänellä oli joka tapauksessa polkea Kiven tuotantoa maanrakoon. Jälkikäteen se ei näyttäydy tosiaan edes minään terveenä vaan sairaana.

Joo, jossakin analyysissä oli arvioitu että Ahlqvistin vimma Kiveä kohtaan saavutti jopa aikalaisten mielestä sellaiset mittasuhteet, että se ei ollut normaalia. Hänhän rällätti Kivelle vaikka tämä makasi jo täysin vihanneksena Lapinlahdessa ja käsittääkseni - en tosin ole tiedosta ihan varma - hän myös kävi haudalla ilkkumassa. Aleksis Kivi joutui häijyn kiusaajan uhriksi ja se tiesi hänen psyykeensä murtumista.

Kivi oli moraalisesti kehnohko ja se näkyi käden jäljessä. Ihan hyvä, että oli laadunvartija vaikkakin Ahlqvistin kaltainen akatemiapaatti

Kiven Veljekset olivat aikaansa edellä ja viitoittivat tietä realismille.

Rehevä ilmaisu, tavallisen kansan kuvaus ja veljesten itsenäiset päätökset oman elämäisensä suhteen eivät ilahduttaneet kansallisromantikkoja ja suomalaisuudesta rakennettua ihanteellista kuvaa.

Ahlqvist oli kateellinen Kiven saavutuksista. Ehkä hän olisi itse halunnut olla sen ensimmäisen suuren suomalaisen teoksen kirjoittaja. Kiven "virhe" oli se, että hän noudatti omaa luovuuttaan ja loi kirjallista kieltään ja kansankuvausta itse piittaamatta ajan auktoriteettien kaavailuista. Kiven romaani myös jakoi mielipiteitä,  mutta Ahlqvistilla oli valtaa.

Kiven teoksen teilaaminen oli niin turhaa, koska A:n oma työnsä ja sen tulokset kielitieteilijänä ovat mahtavat. Kaunokirjailijana hän on tienraivaajia ja hyvin ansioitunut toki, muuta mieluummin luen Kiveä. :D

Vierailija kirjoitti:

Eikö tarina mene niin, että Ahlqvist olisi itse halunnut olla sen ensimmäisen suuren romaanin kirjoittaja, ja siksi oli kateellinen? 

Nyt kun sanoit niin näin muistan itsekin lukeneeni. Selittäisi paljon. Ahlqvist käytännössä surmasi Kiven ja selvisi siitä ilman rangaistusta. Seitsemän veljeksen suosio ei kuollutta Kiveä paljon lämmittänyt. Karmea se sen kuolinmökkikin, kävin siellä pari vuotta sitten. Voin kuvitella minkälaista siellä on ollut.. keskellä metsää, influenssa jyllätessä keuhkoissa ja hulluuden aivoissa. Ja kaiken taustalla kuuluu Ahlqvistin ilkeä nauru..

Tulipa tästä mieleen Jari Halosen ohjaama Aleksis Kiven elämä -elokuva. Muistaako muut? Se Aleksis Kiven hahmo oli siinä niin herkullisen outo. 

(Nyt on muuten pakko tunnustaa, että mulla on mennyt sekaisin tämän kyseisen elokuvan ohjannut Jari Halonen sekä dokumentaristi Arto Halonen. Luulin, että ovat sama ihminen...)

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tästä mieleen Jari Halosen ohjaama Aleksis Kiven elämä -elokuva. Muistaako muut? Se Aleksis Kiven hahmo oli siinä niin herkullisen outo. 

(Nyt on muuten pakko tunnustaa, että mulla on mennyt sekaisin tämän kyseisen elokuvan ohjannut Jari Halonen sekä dokumentaristi Arto Halonen. Luulin, että ovat sama ihminen...)

Leffassa oli potentiaalia, mutta se jotenkin vesittyi sen Halosen oman hulluuden ja voimakkaiden tulkintojen vuoksi.

Enemmän mahdollista että ap on tylsä.  Kirjaa voisi verrata soittajaan ja lukijalla joko löytyy koskettimia kuhunkin kirjaan tai ei.  Tämän kirjan vastustus perustui silloisiin kansallisnäkemyksiin, lähes punkkarimaisena se vaaransi kansan arvokkuutta. Voi sitä vieläkin arvioida missä mentäisiin jos olisi sallittu vain kirjalliset "rauhanpatsaat".  Mutta ainahan ansiokkaatkin teokset voi painua ymmärryshorisontin taakse.  

Pakkoluin Seitsemää veljestä kouluaikaan, ei todellakaan lähtenyt. Pitäisi yrittää nyt aikuisiällä uudestaan.

"Kivi oli moraalisesti kehnohko..."

Eli oli kirjailija-ainesta...