Lue keskustelun säännöt.
Millaisia asioita kelaat + ikäsi?
06.10.2021 |
Kiinnostais kuulla, millaiset asiat mietityttävät (eri ikäisiä) ihmisiä.
Ite stressaan lähinnä töitä, joita on liikaa ja sitä, onko korona oikeasti ohi. Ikää 40v.
Kommentit (66)
Olen 29v nainen. Mietin muun muassa:
-mistä ja keneltä saan seuraavan kerran munaa, ylipäätään mietin seksiä todella paljon
-löydänkö ikinä parisuhdetta, saanko ikinä lapsia, haluanko edes lapsia...
-miten selviän ahdistuneisuushäiriön kanssa työelämässä
-mitähän se yksi ihana työpaikan mies ajattelee minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta joka ollut kriisissä pitkään, lapsen ongelmia, vanhenevaa äitiäni, omaa mielenterveyttä, sitä jaksaako tätä paskaa ja kuinka kauan ja mitä voisin tehdä tilanteelle. Alan vaihtoa. N36
Itse kelainen mihin näillä ihmisillä on koko ajan kiire ja miksi he suorittavat eivätkä elä elämäänsä.
M40
Miten lyhyt ja tietyssä mielessä mitätön yhden ihmisen elämä on. Pari sukupolvea, eikä kukaan enää meitä muista
Mietin, että vieläköhän tänä yönä ehtisi hankkia pillua.
m25
Yleisesti mielessä esimerkiksi:
- pitäisiköhän taas suunnitella seuraava budjetti, raha, raha, raha... no kunhan jotain kertyy niin näillä mennään.
- onko mieheni normaali? Miksi se on tuollainen? Jos se onkin vaan hullu. Eipä ihme, sen vanhemmathan ovat aivan poikkeuksellisen pahasti päästään vialla. Miksi mun on niin vaikea nähdä tosiasioita?! Hukkaanko elämäni jonkun hullun oikkujen kanssa... eiku voi vitsi mulla on käynyt maailman paras tuuri kun törmäsin just tuohon ja sen kanssa on parasta elää, toista samanlaista ei ole.
- lasten sisarussuhteet (keskenään, yhteiset lapset), kaverisuhteet ym. päivittäin mielessä. Hyvä kun on kavereita, yhtä sekopäälasta pitää varoa. Kasvatusoppaat, kasvatusoppaat... onpa kiva kun ei tarvi itse ajatella kasvattamista. Tai ehkä vähän pitää, mutta kaikkea ei kerkeä kyseenalaistaa
- lähisukulaisten vaikeat mielisairaudet raastavat rintaa toisinaan. (Liian tunnistettavia ja yksityisiä asioita avatakseni kunnolla)
- kuinka vaikeaa on pudottaa pari kiloa ja jos lähtee niin korkeintaan tisseistä... Tai joku muu neuroosi pukkaa päällimmäiseksi mieleen... Sitten mietin kuinka ihanaa olisi oppia keskittymään oleelliseen. Hyppään nyt kerran kuitenkin vaa'alle toteamaan, että paino on tasan sama.
- mitä alaa tahtoisin nyt oikeasti opiskella vai tahdonko sitä todella ollenkaan? Miksi mulla on alemmuuskompleksi opinnoista? Aina on kehuttu lahjakkaaksi, mutta ei kai lahjakkuus vain sillä hukkaan mene jos ei hae yliopistoon? Varmasti liikaa av:ta... Jos nyt kuitenkin perustaisin yrityksen... hirveästi ajateltavaa siinä. Jos opiskelen tarpeen tullen myöhemmin, voisinko lakata vatvomasta asiaa? ... En.