Voiko alkoholistin kanssa olla koskaan täysin onnellinen?
Siinähän se sisältö. Testattu nyt että kaksi viikkoa jaksaa olla kokonaan ilman, sitten alkaa tissuttelu joka johtaa lopulta täys känniin. Kuuntelee vielä jonkinverran puolison toiveita, mutta jos antaisi vapaat kädet joisi varmaan niin paljon kuin töiden vuoksi olisi mahdollista.
Alkaa olemaan henkinen yhteys koetuksella.
Kommentit (75)
Varmaan sitten, jos hän lopettaa juomisen. Ei varmaan muuten.
Erosin vasta juoposta miehestä, ja nyt tiedän mitä onni on, kun yksin saan olla.
Vierailija kirjoitti:
Itse elänyt vuosikausia alkoholisti miehen kanssa joka vielä sairaalloisen mustasukkainen. Palkkatyönsä vielä hoitaa mutta kaikki muut asiat arjessa jää puolison eli minun hoidettavaksi. Kaiken kestää kun ei liikoja jää miettimään. Omalla tavallani olen kuitenkin onnellinen vaikka parisuhde kuollut aikoja sitten.
Tämä juuri, pelkona parisuhteen kuolema ja sen jälkeen sitten eletään jossain kulissi liitossa. Kamala tulevaisuudenkuva. Olen surullinen puolestasi, niinkuin omastanikin. Vielä on nippa nappa paremmalla puolella monien pettymysten jälkeen, mutta pelkään hetkeä kun en tunnekaan enää mitään. Puoliso ei ole mustasukkainen, eikä väkivaltainen. Kommunikointi on huonoa ja vaikka sanoo rakastavansa ja omalla tavallaan sitä osoittaakin, niin silti tunnen olevani pian tässä liitossa yksin. Tavallaan hän on kuin kaksi eri persoonaa. Se joka odottaa että saisi juoda ja sitten se joka juo. Välistä puuttuu se ihminen joka olisi aito ja osallistuva sekä läsnä. Sitä ihmistä kaipaan.
No ei todellakaan, jos juominen jatkuu. Ota huomioon myös se että riippuvuussairaus on yleensä etenevä tila. Juominen lisääntyy, sekä psyykkinen että fyysinen kunto huononee jne.
Riippuu miten se sairaus ilmenee jokapäiväisessä elämässä.
Turha odottaa, että toinen raitistuu. Valtaosassa tapauksista tilanne menee jatkuvasti vain huonompaan suuntaan. Välillä toinen voi olla vaikka kuukaudenkin juomatta hampaitaan kiristellen, ”koska pystyy”. Mutta eihän se suhteen perustilannetta muuta miksikään.
On joko hyväksyttävä juoppo niine hyvineen, tai lähdettävä suhteesta. Muita vaihtoehtoja ei käytännössä ole. Ellei juoppo kuulu siihen prosenttiin, joka tulee vaikkapa uskoon.
Juovalle alkoholistille tärkeysjärjestys elämässä on seuraava:
1) Juominen
2) muut asiat
Tämä ei muutu, eikä tule muuttumaan, niin kauan kun juo. Alkkiksen omasta halusta lähtevä täys absolutismi on ainoa vaihtoehto. Simple as that. Juova alkkis voi kyllä hoitaa työnsä kunnialla ja muitakin asioita ja useimmissa tapauksissa näin onkin, mutta taustalla on aina se ajatus seuraavasta juomakerrasta. Hän voi olla mitä mahtavin työntekijä, huippukaveri, pidetty tyyppi, mutta hänellä on salaisuus. Hän voi pidättäytyä juomisesta velvollisuuksien edessä, mutta taustalla odotus odottaa, milloin saa taas korkin auki narauttaa. Hän elää juomiselle, kaikessa mitä tekee, on mielessä vain seuraava kännäys. Kaikessa.
Oi kyllä. Silloin kun se nukkuu tai sukeltaa. Ne oli hyviä hetkiä.
Se toinen voi ehkä tuntea hyviä hetkiä ja olla tyytyväinen lyhyesti
mutta itse alkoholisti ei ole onnellinen vaikka niin juodessaan luuleekin, riippuvuus on aaltoilua humalasta alhoon ja se on kaukana onnesta
Jos tasaista ja plussan puolella olevaa elämää kaipaa, ei kannata kokeilla
Voiko kenenkään kanssa olla oikeasti onnellinen?
Rasittavinta on se, että selvinpäin oleminen on pelkkää sinnittelyä. Ei mitään elämää. Kännissä oleminen on poissaolemista. Mitä elämää sekään on?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi
Niin varmasti, jos on sadomasokismin harrastaja tai ihmisvihaaja, joka haluaa toisen olevan poissaoleva, koska ei kestä läsnäolevan ihmisen seuraa.
Voi olla, jos nainen juo enemmän.
Joillakin on sellainen järjestely, että asutaan erillään ja tietysti omat taloudet jne. Ollaan yhdessä vain silloin kun alkoholisti ei juo. Tietysti tässäkin järjestelmässä viina on se, joka määrää, mutta voi toimiakin, jos suhteelta ei kaipaa jatkuvaa yhdessäoloa eikä ole lapsia.
Jos suomalaisista naisistakin noin 30% on alkoholisteja niin miksi ette voisi olla liikaa juovan kanssa? Ei alkoholismi tarkoita, että herää paskat housussa omaan oksennukseensa vaan voi olla hyvinkin tehokas ihminen. Toki absolutistille melko vaikea puolisso , mutta muille ihan ok yleensä.
Itse elänyt vuosikausia alkoholisti miehen kanssa joka vielä sairaalloisen mustasukkainen. Palkkatyönsä vielä hoitaa mutta kaikki muut asiat arjessa jää puolison eli minun hoidettavaksi. Kaiken kestää kun ei liikoja jää miettimään. Omalla tavallani olen kuitenkin onnellinen vaikka parisuhde kuollut aikoja sitten.