Tyttöystäväni räjähti aikanaan nauramaan paskaisesti, kun ostin hänelle synttärilahjaksi runokirjan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten runokirjan antaminen lahjaksi olisi lapsellinen veto? Ihana lahja. Moni muu olisi osannut arvostaa.

Varmasti jos on samanhenkinen ihminen. Mutta jos annat lahjan jollekin rempseälle duunarinaiselle joka ei ole seurustelun aikana lukenut ensimmäistäkään kirjaa, niin onhan se vähän lapsellista ja motiivi mikä? Muuttaa naista?

Lisäksi siinä on pieni vivahde muistutusta siitä kumpi tässä on ylemmällä tasolla henkisesti ja älyllisesti. Lahja annetaan yleensä miettien mistä lahjan saaja pitäisi. Ei mistä lahjan antaja pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ostin kalliit keikkaliput (90€/kpl) ja vein exän konserttiin, jonne selvästikään ei halunnut. Lopulta lähdimme kesken kaiken pois, koska en enää kestänyt kuulla hänen valitustaan tekemättömistä töistään. 

Uuuh.. haistan kunnon juntin tuossa exässä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Mitä tekemistä tässä jutussa on sillä, että luet ranskalaisia runoja? Taidat olla besserwisser.

Jospa karma kostaisi, ja tytön oman lapsen äo olisi vanhempaa korkeampi. Alkaisi kirjoittaa itse lyriikkaa, julkaisisikin sitä. Olisi hyvä käydä muistuttelemassa junttiäidin historiasta. Onhan hän saattanut vaikka kehittää itseään amispohjalta inssiksi.

Olen taiteellinen ja syvällinen runotyttö ja joskus erehdyin yhteen miehen kanssa, joka oli aivan eri maailmasta. Osottautui todella sivistymättömäksi moukaksi. Kyseenalaisti kaikki mietteeni ja havaintoni. Hänen aivojensa toiminta koostui lähinnä pizzasta, pieruhuumorista, seksistisistä ja ras is tisista vitseistä, kailotti isoon ääneen miten ei ymmärrä taidetta ja kirjojen lukeminen on ajanhukkaa, opiskelu myöskin. Joo, ei oltu kauaa yhdessä, aivan mahdoton yhtälö. Onneksi löysin kultturellin miehen, jonka kanssa puhua syvällisiä.

Jatkossa vinkiksi ap sinulle: ei kannata myöskään ostaa kuntosalikorttia lahjaksi lihavalle, koska toivoisit hänen olevan timmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On joo, kirjoittelin ensimmäiselle poikaystävälleni (myöhemmin avopuoliso) pitkiä kirjeitä, kun asuttiin hetken aikaa eri paikkakunnilla suhteen alussa. Myöhemmin paljastui, ettei ollut jaksanut edes lukea niitä.  Erilaisia ihmisiä olimme

Etkö tosiaan huomannut ettei se tiennyt/ muistanut mitään mitä sille kirjoitit tai kysyit kirjeessä?

Mieti, kokematon ujo nuori nainen ja ensirakkaus. Ei siinä hirmuisesti analyyseja ehdi tehdä. 

Kirjeeni olivat lähinnä pohdiskeluja elämästä , en tosiaankaan tajunnut asiaa ennen kuin itse tunnusti kun löysin pari kirjettä avaamattomana jostain laatikonpohjalta. 

Minäkään en välitä yhtään runoista ja tuossa tapauksessa olisin ollut ihmeissäni, että poikaystävä minulle edes sellaisen on hankkinut. Eikö hän tunne minua ollenkaan? Eikö hän ole kuunnellut yhtään mitä olen jutellut ja katsonut minkälaisia kirjoja yöpöydälläni on iso kasa? En ole ikinä välittänyt runoista ollenkaan, elleivät ne sitten ole jotain humoristisia ja mukaansatempaavia runoja.

Hieman sama juttu oli aikoinaan, kun silloinen poikaystäväni toi minulle syntymäpäivälahjaksi alkoholia, siis jotain tosi karmeaa mansikkalikööriä. En välittänyt silloinkaan alkoholista ja varsinkaan jotain ällöä mansikkalikööriä en joisi takuulla ja hän kyllä tiesi sen hyvin. Mielestäni hänen rahansa menivät ihan hukkaan ja likööripullo meni suhteen loputtua avaamattomana kiertoon jollekin kaverilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten runokirjan antaminen lahjaksi olisi lapsellinen veto? Ihana lahja. Moni muu olisi osannut arvostaa.

Varmasti jos on samanhenkinen ihminen. Mutta jos annat lahjan jollekin rempseälle duunarinaiselle joka ei ole seurustelun aikana lukenut ensimmäistäkään kirjaa, niin onhan se vähän lapsellista ja motiivi mikä? Muuttaa naista?

Tämähän toimi todella hyvin. Silmäsi aukesivat ja väistit luodin. Ihan vaan koska tuttöystävÄlläsi ei ollut käytöstapoja. En itsekkään olisi pitänyt runokirjasta, mutta olisin kohteliaasti kiittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Ensinnäkin ap:n tarinaa on keksitty ja sitä ei kannata ottaa niin vakavasti, toiseksi ketään, ei edes läheisiäsi, kiinnosta sinun runomakusi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Ensinnäkin ap:n tarinaa on keksitty ja sitä ei kannata ottaa niin vakavasti, toiseksi ketään, ei edes läheisiäsi, kiinnosta sinun runomakusi. :)

Inssi-Penaan osui ja upposi 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten runokirjan antaminen lahjaksi olisi lapsellinen veto? Ihana lahja. Moni muu olisi osannut arvostaa.

Varmasti jos on samanhenkinen ihminen. Mutta jos annat lahjan jollekin rempseälle duunarinaiselle joka ei ole seurustelun aikana lukenut ensimmäistäkään kirjaa, niin onhan se vähän lapsellista ja motiivi mikä? Muuttaa naista?

Tämähän toimi todella hyvin. Silmäsi aukesivat ja väistit luodin. Ihan vaan koska tuttöystävÄlläsi ei ollut käytöstapoja. En itsekkään olisi pitänyt runokirjasta, mutta olisin kohteliaasti kiittänyt.

Minäkin olisin kohteliaasti kiittänyt lahjasta, hieman selaillut kirjaa ja siinäpä se olisi ollut. Ei kannata koskaan laittaa rahaa sellaiseen, joka ei ole mieleen ollenkaan ja jonka tietää jo valmiiksi olevan täydellinen virheostos.

Minäpä tunsin duunaripojan, joka kirjoitti runoja ja vieläpä todella hyviä! Hän oli ilmeisesti jonkinlainen luonnonlahjakkuus.. verbaalisesti lahjakas ja amispohjilta paljon yliopistoverrokkejaan parempi. Oli jonkin aikaa runopiirissäkin, mutta ei sitten viihtynytkään. Minne lie hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Mitä tekemistä tässä jutussa on sillä, että luet ranskalaisia runoja? Taidat olla besserwisser.

Tiedätkö edes mitä besserwisser oikeasti tarkoittaa?

Runokirjat hyllyssäni, Billy Eliotin vuokraus videovuokraamosta yms aika monta kertaa tyttöystäväni järkyttyi. Kun harkitse aloittavani venäjän opiskelun, hän totesi "voi sitten puhua huorien kanssa".

Olikohan tyttöystäväni ns.juntti?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Ensinnäkin ap:n tarinaa on keksitty ja sitä ei kannata ottaa niin vakavasti, toiseksi ketään, ei edes läheisiäsi, kiinnosta sinun runomakusi. :)

Inssi-Penaan osui ja upposi 😅

Inssi-Pena? Sinäkö? Ookoo. Ap:lla ei ole tyttöystävää, ei ole joskaan ollutkaan ja ei hän edes ole mies. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Ensinnäkin ap:n tarinaa on keksitty ja sitä ei kannata ottaa niin vakavasti, toiseksi ketään, ei edes läheisiäsi, kiinnosta sinun runomakusi. :)

Inssi-Penaan osui ja upposi 😅

Ap:lla ei ole tyttöystävää, ei ole joskaan ollutkaan ja ei hän edes ole mies. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nauraa toisen antamalle lahjalle vaikkei itse pitäisikään siitä? Itse luen jatkuvasti runoja. Tällä hetkellä paljon ranskalaisia runoja alkuperäisellä kielellä. Onneksi läheiseni arvostavat sitä.

Mitä tekemistä tässä jutussa on sillä, että luet ranskalaisia runoja? Taidat olla besserwisser.

Tiedätkö edes mitä besserwisser oikeasti tarkoittaa?

En, mutta kerran yksi opistoinssikaveri käytti tuota sanaa. Nappasin siitä.

epätietoinen kirjoitti:

Runokirjat hyllyssäni, Billy Eliotin vuokraus videovuokraamosta yms aika monta kertaa tyttöystäväni järkyttyi. Kun harkitse aloittavani venäjän opiskelun, hän totesi "voi sitten puhua huorien kanssa".

Olikohan tyttöystäväni ns.juntti?!

Tämä on semmoinen vähemmän puhuttu aihe, mutta kyllä naisetkin osaavat olla asenteessan hirveitä juntteja. Oikein toksisia juntteja. Nähty juttu..

Hyvä kun jätit.