Uskontojen suhtautuminen itsetyydytykseen

Miksi useimmat uskonnot suhtautuvat masturbaatioon niin jyrkän kielteisesti? Esim. mormonismi.netissä kirjoitetaan itsetyydytystä koskien seuraavaa:

"Vaikka meidän ei tulisi pitää tätä heikkoutta sellaisena kauhistavana syntinä, jollaisia eräät muut sukupuolisynnit ovat, se on jo sinänsä kyllin paha vaatiakseen vilpitöntä parannusta. Ja mikä enemmän, se johtaa kovin usein vakavaan syntiin, aina tuohon syntiin luontoa vastaan: homoseksuaalisuuteen. Sillä aluksi yksin tehtynä se usein kehittyy keskinäiseksi masturbaatioksi — jota harjoitetaan toisen samaa sukupuolta olevan kanssa — ja siitä täydelliseen homoseksuaalisuuteen."

"Synti sukupuolisessa kanssakäymisessä pyrkii "kasvamaan kuin lumipallo". Sitä mukaa kuin estot karisevat pois, saatana houkuttelee lihallisen ihmisen yhä alemmaksi rappioon hänen etsiessään jännitystä, kunnes hän monissa tapauksissa menettää täysin kaikki aikaisemmat sopivaisuuskäsitteensä. Niinpä kautta aikojen — ehkäpä jatkona homoseksualismin harjoittamiselle — miehet ja naiset ovat vaipuneet niinkin alas, että ovat etsineet sukupuolista tyydytystä yhteydestä eläinten kanssa."

"Niinpä muinaiset kuten nykyisetkin profeetat tuomitsevat masturbaation. -- Aikamme profeetta on sanonut, ettei sellaista nuorukaista, joka ei ole vapaa tästä tavasta, tule kutsua lähetystyöhön."

Lähde: mormonismi.net/kirjallisuus/kimball_anteeksiantamuksen_ihme06.shtml

Samankaltainen suhtautuminen on vallalla muissakin kristillisperäisissä herätysliikkeissä, ja myös muissa uskonnoissa kuten islamissa ja juutalaisuudessa. Miksi? Onko tälle olemassa jokin tieteellinen selitys?