Saako sukulainen arvostella asuntosi sijaintia tai yksin oloa?

Ja sinunko nyt pitää ap. itkeä vauvapalstalla? Voi, voi, voi riittääkö?

Jos sukulainen ei asu kanssasi ja ole maksanut puoleksi asunnon hintaa niin vastaus kysymykseesi on että ei.

Kyse ei nyt ole asunnosta ja elämänvalinnoista mutta taitaa olla kyse suuremmista asioista. Oletko koko ikäsi ollut hänen arvosteltavana ja vertailun kohteena? Onko sukulaisesi toistuvasti ylittänyt rajojasi ajatellen että hänellä on lupa arvostella sinua? Jos näin on, olet luovuttanut hänelle valtaa jota hän käyttää väärin. Palauta voimasuhteet ja ota valta takaisin itsellesi. Sinä annat luvan sille miten sinua kohdellaan. Jos kohtaat ihan kaistapäisiä ihmisiä jotka ei puheella taltu niin väistä ennemmin kuin ota iskut vastaan. Huomaat että elämä on helpompaa kun on konmarittanut hankalat ihmiset elämästä. Ja ei, kyse ei ole siitä että sinun pitäisi muuttua vaan sukulaisesi pitää muuttua ja muutos lähtee aina omasta halusta, ei toisten halusta.

Ole hyvä.

mee heille käymään kylässä ja hauku kaikki verhot huonekalut ja sisustus maan rakoon

😈

Saa. Sinun ei tarvitse tykätä siitä arvostelusta.

kyllä se täti vertaa omia lapsiaan minuun. Ovathan he akateemisia ja minä amiksen käynyt.

Ap

On aika junttia arvostella muiden siviilisäätyä tai asuntoa, vielä muiden kuullen.

Mulla ihan samantyyppinen täti. Jaksaa aina vertailla. Hänenkin poikansa perhe asuu rivitalossa,mutta niin paljon isommassa. Hänen lapsenlapsillaan on hauskemmat synttärit kuin meidän lapsilla.

Minua on aina tölvinyt ja kytännyt. Ihmetteli koko ajan nuorena kun ei ollut poikakaveria ( kyllähän säätöä oli mutten kaikkea suvulle kertonut). On leimannut minut työttömäksi kun teen montaakin osa-aikatyötä ( osittain kotona eli en siis tee juuri mitään). Kun vitsailin että oonko nuorekas kun mulla näin hauska reppu niin täti sanoi että yksi sukulainen on oikeasti nuorekas kun on hoikka. Jatkuvaa tälläistä. Mitkään vaatteet ei mulle sovi jne jne.

Ihmettelee kun en matkaa enää häntä juuri morjestamaan. Pidän lähinnä sometykkäily suhteen, feikkaan että olis välit.

Saahan sitä aina arvostella, mutta sinun ap ei tarvitse sitä kuunnella. Tuollaiset ihmiset voi kitkeä elämästään, sillä sukulaisuus ei velvoita sietämään huonoa käytöstä.

Ainahan sitä arvostella voi, en vain jää kuuntelemaan.

Kai sitä saa, mutta en kyllä ymmärrä mitä järkeä. Pääasia on että olet itse tyytyväinen!

Vierailija kirjoitti:

On aika junttia arvostella muiden siviilisäätyä tai asuntoa, vielä muiden kuullen.

Mä koin tosi ahdistavana siellä hautausmaalla kun jouduin puolustamaan itseäni siinä siskon hauta montun vieressä.

Mä sanoinkin sille serkulle, että olethan säkin asunut nuoruuden samassa kylässä ja ihan sama mistä sitä rahaa tulee kunhan sitä tulee. Mä en siis käsitä miksi ne ajattelee niin että mun pitäisi pelätä mun omassa kodissa yksinäisyyttä

Ap

Kateus on aina ansaittava, sanoisin minä. Tietysti ikävää, että sukulaisten alemmuudentunto on niin kova että sitä on pakko torjua noin radikaaleilla pönkittämistoimilla koko ajan. Mutta ikävämpää se heille on. Tietysti voit miettiä, että jos jauhotat heidät niin siitä saattaa seurata paskapuheita kylillä. Eli mieluummin anna marmattaa sinulle suoraan. Ajattele asia vaikka niin, että heillä on kihomatoja sielussa ja jatkuva kutina raavituttamassa.

Varmaankin tulee tädin lapsuuskodista sisarusten välisestä kilpailusta. Seuraavatkin sukupolvet valjastetaan mukaan. Sukulaisille luullaan voivansa sanoa mitä vain.

Arvostelkoot, minua ei kiinnosta. Olen tyytyväinen elämääni!

Mullakin on tuollaisia kaikki asiat arvostelevia sukulaisia. Kerran tokaisin ettei mua kiinnosta hevon peetä mitä ajattelette musta, ja siihen loppui se vätkytys. Nykyään ei olla edes väleissä, ja se on hyvä se.

Varsinkin joillakin sukulaistantoilla, harvemmin äijillä, on mielestään oikeus puuttua toisten ihmisten asioihin ja valintoihin, vaikka heiltä ei ole mitään kysytty eikä asia heille kuulu pätkän vertaa. Vain hyvä kasvatus on estänyt minua joitakin kertoja haistattmasta näille kukkahatuille pitkät. Olen sanonut vain, että olen valintani tehnyt ja olen siihen tyytväinen.

Oliko kyseessä siis sekä sukulainen että naapuri (tosin 3 km:n päässä)? Voihan olla, että harmittaa kun et asu lähempänä että voisivat kyyläillä enemmän, olisi enemmän kerrottavaa vaikka naapureillesikin. :) No, kuka tietää. Tarvitseeko heidän kanssaan edes jutella, jos voi vältelläkin. Ei heilläkään tunnu olevan mitään oikeaa asiaa, joskus v-kuittailua voi olla myös sitä varten, että pääsee toisesta nopeasti eroon, mm. koska ei halua omista asioistaan puhuttavan (ehkä tietäisitkin/päättelisitkin jotain, jos olisit juorukorva).

Vapaasti

Sukulaisten välistä kilpailua, voi sitä kilpailla yksinkin kun epäilee omaa kelpaavuuttaan.