Miten parantua masennuksesta omin avuin?

Kiitos kovasti kaikille vastauksista!

Olen siis tällä hetkellä osa-aikatyössä ja lisäksi opiskelen, tai ainakin yritän... Koulussa käynti ahdistaa minua ihan kauheasti, olen monta kertaa saanut paniikkikohtausmaisia oireita siellä (pistävä rintakipu, hengenahdistus). Lääkkeet ovat helpottaneet tätä vähän. Ylipäätään olen todella epäsosiaalinen ja ihmisten parissa oleminen saa minut tosi väsyneeksi. Töissä tätä ei ole, vaikka olenkin asiakaspalveluammatissa. Jotenkin töissä en ole oma itseni, vaan vain se myyjä, eli on eräänlainen rooli päällä.

Liikun ja ulkoilen aikalailla päivittäin eläinten kanssa, toki jotain ihan kunnon liikuntaakin pitäisi miettiä. Ruokavalio minulla on kyllä epäterveellinen, olen tosi pahassa sokerikoukussa.

Minulla ei ole kauheasti ystäviä ja kukaan niistä muutamasta ei asu samalla paikkakunnalla. Tuttuja on kyllä paljon, mutta en usko että kovin moni minut tunteva edes voisi kuvitella että olen masentunut. Olen hyvä esittämään reipasta ja iloista. Edistäisiköhän "sairauden" julkituominen parantumista?

En ole varma mistä masennukseni johtuu, suvussamme on paljon masentuneita joten voi olla ihan aivoista johtuvaa, mutta myös lapsuudessani ja perhesuhteissani on asioita, jotka varmasti vaikuttavat. Isäni ei ole koskaan halunnut olla tekemisissä kanssani ja minut aika nuorena saanut äitini on sanonut suoraan, että pilasin hänen elämänsä.

Eli jos 17 osaisit neuvoa miten sinne psykoterapiaan pääsee, niin olisi huippu juttu. Minua ei tosiaan silloin ensimmäisellä avunhakemiskerralla otettu yhtään vakavissaan ja nytkin vain annettiin lääkkeet kouraan. En ehkä osaa avautua siellä tarpeeksi vaan yritän vaistomaisesti vakuutella että kaikki on paremmin kuin onkaan.

ap

En ole masentunut, mutta minuakin kiinnostaisi tämä kysymys...

Liikunta, ruokavalio, sekä johdonmukainen vuorovaikutus ystäviin, kavereihin, läheisiin ja tuttaviin. Ei saa eristäytyä. On hyvä (ainakin yrittää) pitää kanavat ja keskustelu avoinna.

Olen ollut ahdistunut ja masentunut, syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa. En vähättele edellä mainittujen merkitystä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin saanut suurimman avun lukemalla kirjoja ja katsomalla videoita (mm. Eckhart Tolle), sekä harjoittamalla mindfullnesia.

liikunta parasta huumetta :-) salille ja negatiivinen ajatrelu pikku hiljaa katoaa ja aivot relaa

Suosittelen yrittämään ylläpitää edes jonkinlaista säännöllistä vuorokausirytmiä eli ei nukuta puoleen päivään, vaikka ei huvittaisikaan nousta. Koeta löytää jotain kevyttä, mutta "pakollista" puuhaa, esim. osa-aikatyö tai opiskelu vaikka avoimessa yliopistossa. Syö terveellisesti ja säännöllisesti. Lähde ihmisten ilmoille ja harrasta samalla hyötyliikuntaa. 

Ja minua auttoi myös paljon kirjojen lukeminen, luin pahimmassa vaiheessa vain positiivisia lasten kirjoja, kuten Tiheikön väen tarinoita. Kuullostaa hullulta, mutta auttoi. Vähitellen siirryin "haastavampiin" kirjoihin. Fantasia ja historialliset romaanit auttoivat hetkeksi irrottautumaan synkästä todellisuudesta, aika teki sitten tehtävänsä. Jos mitään ei tapahdu, suosittelen kyllä hankkimaan ihan ammattiapua. Eivät ne lääkkeetkään mitään peikkoja ole vaan voivat auttaa pääsemään pahimman yli.

Tupakka on varmaan yksi vanhimmista mielialalääkkeistä. Itse toimituksenakin se on melko meditatiivinen ja ajatuksia tuulettava. En kylläkään suosittele.

Monethan sanovat masennuksen olevan osittain sitä, että näkee elämän liian realistisesti. Jos on taipumus sellaiseen mielenlaatuun, niin en näe miksi sitä vastaan pitäisi taistella vain sen takia että onnelliset kertovat meille että me olemme "väärässä" ja että elämä on oikeasti ihanaa kun sen vain oikein oivaltaa. Tässä tapauksessa olen kokenut että positiivisen ajattelun hehkuttelu ja ylivertaisena pitäminen on tietynlaista henkistä väkivaltaa meitä kohtaan, jotka olemme kenties jo luonnostamme erilaisia. Uskon että on olemassa myös "mielekästä" synkkyyttä, olen ainakin itse löytänyt sen. Kuten Robertson Davies tuumailee:

“Happiness is always a by-product. It is probably a matter of temperament, and for anything I know it may be glandular. But it is not something that can be demanded from life, and if you are not happy you had better stop worrying about it and see what treasures you can pluck from your own brand of unhappiness.” 

P.S. Tietenkään en tarkoita, että mielekkyyttä pitäisi kaivaa itsemurhatunnelmista, mutta ehkä tarkoitan sitä, ettei tavoitteen välttämättä tarvitse ainakaan olla tuo niin sanottu "onnellisuus". T. 9

Liikunta. Eikä sun tarvitse rehkiä, mutta säännöllinen pitää olla. Lähteminen on aina hankalinta. Itse kävelen joka päivä 30-90 minuutin lenkin. Lyhyimmillään siis puolisen tuntia. Jos pystyt käymään silloin kun on valoisaa, niin aina parempi. Mä en nykyään ajattele oikein mitään ennen kävelylle lähtöä. Vaatteet vaan päälle, kuin robotti. Usein ei huvita, mutta ei kävelystä ainakaan haittaa ole.

Mulla on pari kolme tuttua reittiä. Silloin kun mieli on pirteämpi menen pidempiä. Muulloin lyhyempiä. Jos voit kävellä esimerkiksi kaupungissa, niin vahingossa tulee mentyä ihan kohtuullinen lenkki. Myös se auttaa, kun jää bussista pysäkin aikaisemmin pois. Tai portaat silloin kun mahdollista. 

Tykkään kahvista, mutta juon sitä vain ennen ilta-kuutta. Yritän herkutella marjoilla, vihanneksilla, hedelmillä. Sokerista ja kovin rasvaisesta ruuasta alkaa mieliala laskea. 

En ole mikään energiapaukku, mutta pystyn toimimaan. Kävely on mulle kuin hampaiden pesu. Ilman sitä on tunkkainen olo.

Niin ja vielä. Valokuvauksesta on tullut tärkeämpää. Kävellessä osuu aina jotain mielenkiintoista tai kuvauksellista tielle. Nappaan kuvan usein kännykällä, kameraa en kovin usein ota mukaan. Sitten muokkaan kuvaa tietsikalla. Mulla on jo aika mukava kokoelma ja joku on päässyt kehyksiin seinälle.

Liikunta on siinä hyvä, että se vie ajatukset muualle ja siitä tulee hyvä olo ja siitä tulee kuntoa...mielialakin nousee, kun on paremmassa kunnossa.

lenkki, kuntosali, pilates, jokin joukkuelaji...aikuisille on vaikka mitä senioreille ja harrastjille, kun vaan löydät, suunnistus ja melonta, uinti, venyttely....sieltä voisi jotain sosiaalistata yritttää hakea. Kävely auttaa mielialaan.

kirjasto on hyvä myös, lukeminen. Jos sulla on kavereita, niin yritä heitä tavata.

mene ihmisten ilmolle...toki hyvä olla itsekseenkin, mutta masentuneena sitä helposti mökkiytyy. Alkoholia kannattaa välttää. Siitä tulee enempi masennusta.

syö ja juo hyvin. Muista juoda vettä tarpeeksi.

lue oppaita, missä onmasennuksesta. Lue elämänhallintaan liittyviä oppaita. Ben furman...koskaan ei ole myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus, wayne  v. deyer: vapaaksi ahdistuksesta, päästä irti -kirja (suomalainen kirjoittaja), tommy hellstenin kirjat...niitä on vaikka mitä kirjoja kirjastossa...kysy vaikka mitä on paljon lainattu...niin ne varmaan ovat hyviä.

muista, että sinä olet arvokas. Muistuttele sitä usein itsellesi. Muistuttele, että elämässä on mielenkiintoisia juttuja. Listaa kivoja juttuja mitä toivot tai haluat tehdä tai mitä toivot  elämältäsi. Tee pitkän tähtäimen tavoitteita. Tee päivittäin jotain muikavaa. Paapo itseäsi ja ymmärrä itseäsi. Ole itsesi paras kaveri.

ole itsellesi armollinen ts. ole sellainen lempeä...ettet tuomiste itseäsi liian herkästi. Rupeat tavalaan omaksi lenpeäksi henkiseksi valmentajaksesi, omaksi lempeäksi "äidiksesi". Opettele sellaiseksi. Opettele hyväksi henkiseksi valmentajaksesi.

lapsuutesi ja kokemuksesi ohjaavat ajatteluasi. Ja siksi on tärkeä muuttaa niitä posittivisiksi ja ymmärtäväksi ja empaattisiksi itseä kohtaan. Ymmärtää itseään.

ehkä vapaaehtoistyö?

opiskele.

jos sinulla on traumoja tai hyväksikäyttöä, niin itsen syyttely syö energiaa. Uhri ei ole syyllinen. Sellaiseen hae vaikka netistä tietoa, jos et halua ryhmiin tai  juttelemaan terapeutille.

käy jossain avoimissa ryhmissä. Käy netissä erilaisissa ryhmissä:

nyyti ry, , tyttöjen talo  ja naisten kartano, suomen mielenterveysseura,l

paihdelinkki, positiivarit, al anon, aali,  löytyy nettisivuja ja myös ryhmiä.

Uskalla olla utelias, rohkaise itseäsi. Uskalla olla oma itsesi pikkuholjaa..löydä itsestäsi uusia juttuja. Aina ei mene putkeen, mutta mitä sitten. Taputtele silloin itseäsi..että ei se mitään. Sitten, kun onnistut niin uskalla iloita siitä.

fakta on, että jokainen suomalainen jossain elämänsä  vaiheessa kärsii jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstä. Se ei siis ole mitenkään tavatonta. ..Että samassa veneessä ollaan kaikki. Elämään mahtuu paljon erilaisa tunteita ja tapahtumia. Ei ole tavtonta, että ihmisen mieli järkkyy tai heilahtelee tai  masentuu.ei ole myöskään tavaronta, että aiitä selviää ja oppii itsestää ja oppii käsittelemään masennustaan. Tavallaan. Kun huomaa merkit...että nyt se on tulossa...niin silloin ottaa keinoja käyttöön, ettei se masennus pääse niskalenkkiin.

voimia sinulle. Olet hieno ja arvokas. Tsemppiä...ja etsi niitä juttuja mistä iloitset. Näe ja huomaa ne.

tsemppiä ja voimia myös kaikille kanssaihmisille...sinulle, joka luet tämän. Olet ainutlaatuinen ja yksi meistä kaikista ja osa tätä isoa ihmeellistä kummallista kokonaisuutta. Elämää.

..lisäilen vielä...huumori, koeta nähdä asioissa myös  komiikkaa...sitä sattaa huomata ihan arkaissa asiossa. Erilaiset itsen  ilamisuryhmät voisivat olla myös hyviä. Ehkä johain huumoriohjelmia voisi katsoa. Ne keventää.

kuunnelmia kannattaa kuunnella ja musiikkia. Kirjastosta löyty.

Ja se säännölinen päivärytmi on hyvä.

Ja suunnittelu...voit laittaa päivä, viikon, kuukaudken, vuoden, kymmenen vuoden suunnitelmia,,,mitä teet...mitä tavoittelet. 

Suosittelen kirjoja itsetuntemuksen lisäämiseen.Sitähän se psykologinen apu myös tukee: Avaa tunnelukkosi, vapaudu elämään..., Erittäin herkkä ihminen, Tunneäly jne.Kartoitat noiden avulla mennyttä elämää, kenties nykyistä työpaikkaasi ja muita sosiaalisia suhteita.Itse löysin avun kirjojen avulla ja toki noudatan terveitä elämäntapoja.Lisäksi syön Super defence c+d vitamiinia, ostin kirkasvalolampun jne.Lisäksi harrasta juuri sitä mistä pidät.Itse valitsin lääkkeettömän tien ja itsehoidon.Välillä ei aina jaksa yhtä hyvin, mutta annan itselleni anteeksi.Menneisyyden käsittely, tunteiden tiedostaminen ja omien arvojen mukaan eläminen on tärkeää.Käyt ikään kuin oman elämänpolkusi prosessina läpi ja mietit syy-seuraussuhteita.Huomaat, että parantava voima on sinussa itsessäsi.Tsemppiä!

Mulla kanssa takana totaalinen loppuunpalaminen,päällekkäisten töiden ja opintojen ja rahan perässä juoksemisen ja mun on pakko jaksaa-asenteen lopputulos.No ensin reilut 10 v.sitten sekopäisen väsyneenä otin virkavapaata töistä ja nukuin kuukauden.Nukuin ja koitin jotain vähän syödä.Sitte hankin töitä toiselta paikkakunnalta,maiseman vaihdos ja uusi työ auttoi hetken mut pian taas olikin sitten töitä illat pitkät ja pitihän se opiskellakin samalla.Niihin aikoihin olin välillä todella syvissä vesissä,aamuisin itkin ahdistustani ja ajatukseni olivat jopa itsetuhoisia mutta SILTI pakotin itseni töihin ja esittämään onnellista vaikka oikeasti en ollut jaksanut enää aikoihin.Kunnes myös fyysinen terveys petti ja minut laitettiin sairaslomalle kesken työpäivän.Saikkua ja lääkkeitä lääkkeiden perään,suurinta osaa resepteistä en kyllä edes käyttänyt.Sairaslomalla luin lehdestä jutun  Intiassa reissaavista ja asuvista suomalaisista.Mietin että voi ku uskaltais.Saikku loppui,palasin töihin.Olin pari kk ja irtisanouduin.Ostin menolipun Delhiin.Vuoden kiersin Intiaa,rahaa oli säästössä ajoilta jolloin tein vain töitä eikä siellä halvassa Intiassa saanut juuri mitään kulumaankaan.Takaisin Suomeen tulin iloisena,levänneenä,paljon nähneenä,kiitollisena.Reissun aikana löytyi uusia harrastuksia ja lahjakkuutta,aloitin valokuvaamisen ja käsityöt.Kirjoitin paljon.Suomessa oli vastassa pimeä harmaa talvi ja totaalinen kulttuurishokki.Yllättäen en kuitenkaan vajonnut enää masennuksen syövereihin niin pahasti.Jostain oli löytynyt rohkeutta pyrkiä sille alalle mitä aina oikeasti olinkin halunnut tehdä.Nyt opiskelen varsin tyytyväisenä.Ikää on jo reilusti yli 30,aikaa se vei mutta näyttää vahvasti siltä että olen löytämässä paikkani tässä maailmassa :)

Olet 24-vuotias ja jos olet aktiivinen asiasi kanssa pääset kyllä ihan psykoterapiaan jos haluat. Sh- tapaamisetkin voivat tosin riittää myös. Tämä on se apu mitä julkiselta saa, mitä moni väheksyy. Tietenkin pitää tehdä myös se oma osansa jos siihen vain kykenee.