Onko normaalia, jos ihminen käy ”keskustelua” koiransa kanssa niin, että puhuu ”koiran äänellä”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan aina näppylöitä tädeistä, joilla on joku pikkukoira. Suhtautuvat siihen kuin lapseen.

Nämä pikkukoirat haukkuvat kaikkea ja tädit höpöttävät niille vauvakielellä ”se on potkulauta” Seisovat kadulla söpöttämässä koiran seistessä keskellä tietä ”mennäänkö puistoon, mennäänkö” aaargh!

Jos mun vuoden ikäinen saksanpaimenkoira haluaa ottaa tähtäimeen jonkun skuutin, se on tiukka EI tai MENNÄÄN. Lenkillä ei muutenkaan turhia lässytetä, toki iloinen kehu ja välillä nami, kun jokin sujuu hyvin.

Jaa.

Minä kyllä selostan koiralle tapahtumia, ja nimeän asioita. Ihan keskustelun vuoksi (en käytä puhelinta koiralenkeillä). Tuo on Jaska ja traktori, ei tartte huolestua. Naapurin eskortista on pakoputki hajalla, kuuntele kun pörisee. Kohta tulee hevosia, väistetäänpä tuonne polulle. Kylläpä tuulee kovaa.

Anoppi on aina ihmetellyt, kun meidän koirat ymmärtävät niin paljon puhetta. Kai nyt on väkisinkin muutama sana tarttunut mieleen, kun puhun koko ajan. Tämän viimeisen koiran  osalta tuo on vähän pakkokin, koska on kovin arka ja yllättävät asiat saavat sen tolaltaan. Elämä on paljon helpompaa, kun kerron sille, että tuolla näyttää olevan tien poikki pudonnut iso oksa (koska näen sen ensin koska silmäni ovat korkeammalla kun olen pystyasennossa kulkeva eläin) tai kun hiirihaukka kiljaisee ihan yläpuolella, että hiirihaukkapa on kovaääninen tänään. Usein tuolle koiralle riittää, että minulla on asiaan selitys. Ei se edes halua ymmärtää, vaan se haluaa vain tietää, että minulla on homma hallussa, ei tartte murehtia. Kerran pelästyi kyllä yliäänipamausta niin, että karkasi kaulapannasta läpi ja juoksi kotiin kilometrin verran - tosi itsekin säikähdin, vaikka olin nähnyt sen koneen, en vaan tajunnut, että se menee niin nopeasti, että voi pamahtaa. Joutui kyllä aika kauan houkuttelemaan koiraa uudelleen lenkille...

Äiti! Ottaisin yhden nakkimakkaran, kiitos!

"Usein tuolle koiralle riittää, että minulla on asiaan selitys. Ei se edes halua ymmärtää, vaan se haluaa vain tietää, että minulla on homma hallussa, ei tartte murehtia."

Tämä! Mä en usko pätkääkään että koira ymmärtää mun selityksiä, mutta jostain syystä se (ehkä) tajuaa että mä perustelen miks sen tarttee tulla ja tottelee sen jälkeen. Ehkä vastaavia tilanteita on ollu puolison kanssa niin paljon, että se apinoi. Tai sit se on vaan oppinu, että jos selitetään, niin sit on vaan pakko totella. Ja saahan sekin siinä hetken harkinta-aikaa. Jos tätä koiraa yrittää esim. väkisin vetää, niin se pistää koko ajan täydellä nelitassujarrutuksella vastaan. Mutta kun pysähtyy, lopettaa vetämisen, sanoo pari sanaa tyylin "tänne mennään, halusit tai et", niin silloin se "päättää" yleensä sit tulla vapaaehtoisesti. Jarrutusmoodissa putkiaivo ei suostu mieltään muuttamaan koskaan, koska se vaan keskittyy jarruttamiseen.

Psyko Norman Bateskin keskusteli 10 vuotta sitten kuolleen äitinsä kanssa vastaten itse itselleen äitinsä äänellä...

Mun koiralla on vähän videon koiran kaltainen ääni, hän toki haastaa suomea:)

Seuraan sellaista Facebookissa. Koiran "ajatukset" kuvien yhteydessä on ihan parhaita.