Olen 46 vuotta ja raskaana.

Mistä tiedät että lapsi on sinun?

Mä sain viime vuonna esikoisen, juuri 47 täytettyäni. Lapsi ei ollut suunniteltu, olin sinkku ja vela. Mullakin tosiaan raskaus pääsi jo pitkälle, koska esivaihdevuosioireina menkat oli muutenkin välillä olleet kuukausia pois, on sen verran ylipainoa ettei ennestään pömpön mahan kasvua huomaa ja seksiäkin oli harrastettu 1 ainoa kerta, ainoa 14 muuten selibaatissa avioeron jälkeen vietetyn vuoden sisällä. Hedelmällisyys jo iän takia alhainen, 42 v:stä asti esivaihdevuosioireita, joten pidin raskautumista käytännössä mahdottomana.

Harkitsin lapsen antamista adoptioon heti sen synnytettyäni alkujärkytyksessä. Mitä minä vanha, vähän juoponvikainenkin nainen, lapsella tekisin? Erakkoluonne siiihen asti etten edes seurustella halunnut, koska kaipasin yksinäisyyttä ja rauhaa. Teki vaan hormonit tai joku sen että kiinnyin ajatukseen omasta lapsesta. Tajusin, että olisin todella surullinen, jos lapsi menisi kesken tai kuolisi synnytyksessä. Välitin siis siitä. Nyt olen onnellinen että pidin lapsen, en ole koskaan kokenut tällaista elämän merkityksellisyyden tunnnetta, kun on oikeasti tärkeä toiselle ihmiselle. Ei edes tekisi enää mieli sitä ns. boheemielämää juomisineen, se oli vain tyhjyyden tunteen täyttämistä. 

Ap:lla tietysti eri tilanne kun on kokenut jo kahdestikin oman lapsen saannin.

Pyydä heti tutkimukset vedoten ikääsi. Jos vikaa ei ilmene, valmistaudut äitiyteen. Ja sitten piuhat poikki molemmilta. Aina joukkoon yksi mahtuu, 3-vuotias saa pienen sedän tai tädin.

Älä välitä muiden mielipiteistä.

Alle 50-vuotias on vielä nuori ja jos mieskin jaksaa hoitaa, hyvin se menee.

Meidän kylällä oli takavuosikymmeninä asiallinen ja ammattitaitoinen lääkäri. Sanoi 51-vuotiaalle raskautta epäilleelle naiselle: te ette enää tiineeksi tule vaikka teitä edestä ja takaa laittaisi. Muutaman kuukauden päästä nainen sai esikoistyttärensä.

Serkkuni sai lapsen tuosta pari vuotta nuorempana. Ihan terve lapsi sieltä taisi tulla ja serkkunikin taitaa olla vielä järjissään. Kyllä se siitä! Toki siinä on puolensa, että saa lapset nuorena, mutta on joku sitkeä myytti, että "ennen vanhaan" lapset tehtiin nuorena. Niitä alettiin tehdä nuorena ja lopetettiin, kun luonto lopetti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi on mieltä? Tietääkö hän? Juuri luin yhdestä naisten lehdestä naisesta joka sai toisen lapsen 60kymppisenä. Että sähän nuori oot vielä.

Ei muutaku menoks!

Nämä vanhojen naisten ”saamat” lapset ovat yleensä heidän lastensa teiniraskauksien peittely-yrityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi on mieltä? Tietääkö hän? Juuri luin yhdestä naisten lehdestä naisesta joka sai toisen lapsen 60kymppisenä. Että sähän nuori oot vielä.

Ei muutaku menoks!

Nämä vanhojen naisten ”saamat” lapset ovat yleensä heidän lastensa teiniraskauksien peittely-yrityksiä.

Ei enää nykyään pidä paikkaansa. Nämä ovat ihan tarkoituksella tehtyjä, usein lahjoitetuilla sukusoluilla.

Paljon onnea ja voimia! Äitini synnytti minut 46-vuotiaana. Lapsena, nuorena ja aikuisena olen saanut kuulla paljon siitä, miten olen vanhan äidin ja isän ilo ja todella rakas. Hyvin on äiti jaksanut hoitaa tietääkseni. Hän nautiskeli ja hoiti minua pitkään kotona, ennen kuin palasi töihin.

Itse en pidä vanhempiani vanhoina, vaan juuri minun sopivan ikäisinä vanhempinani. Meillä on läheinen ja kaunis äiti-tytär-suhde (isä-suhdetta vähättelemättä). Minusta näyttää, että ikä tuo kypsyyttä ja varmuutta äitiyteen.

Taasko joku etsii hyväksyntää sille, että saa vanhempana lapsen. Ei ole mikään ihme asia ollut koskaan eikä ole nytkään. 

Joo ja syntyy varmaan ilman päätä. 

Vierailija kirjoitti:

"Unohtuikohan" ehkäisy..

Sit päivitellään et miten maailmassa nyt näin kävi..

mut kiva kun saa valtavasti huomiota ja voi sit aina valittaa kaikesta..

.

Pelkästään jo se on lapselle inhottavaa että on noin vanhat vanhemmat joita esim kaikki luulee isovanhemmiksi. Yks luokkakaveri oli tällainen joita tilanne ei yhtään miellyttänyt.

.

Lapsi täyttää 18 vuotta ja äiti on eläkkeellä..

Tai lapsi täyttää 18 vuotta mutta on syntymästään vaikeasti vammainen laitoshoidossa.. Kivaa elämää..

.

Ei mitenkään erityisen houkutteleva tilanne tuolloinkaan.

.

Sit jotkut vielä on sterilisaatiota vastaan, huoh.

Aika lapsellista. Huomionhaku on nimenomaan niiden nuorten äitien juttu. Muutama tuttavani on ollut raskaana yli 40-vuotiaana. Paljon rauhallisempia ovat olleet verrattuna nuoriin. Itse sain lapset suht nuorena ja olen ajatellut, että jos nyt 44v olisin raskaana niin se olisi varmaan tosi onnellista aikaa. Nyt ottaisin paljon rennommin ja nauttisin vauvavuodesta ihan eri tavalla. Ei olisi samalla niitä nuoren paineita ympärillä, kun elämä on tavallaan "valmista" nyt. Taloudellinen tilanne on vakaa ja elämä muuten helpompaa. Maksettu ok-talo, auto, vakityö jne. Henk.koht. nämä ihan ajatuksen tasolla vaan, realistisesti ajatellen en kyllä halua enää lasta (isot riskit tässä iässä).

Ja mitä tulee iäkkäitä vanhempiaan häpeäviin nuoriin niin ei kai kukaan (ja toivottavasti ei) tee valintoja elämässään sen perusteella mitä lapsi teini-iässä niistä ajattelee. Silloin häpeämiseen riittää mikä vaan syy. Se teinikin siitä kasvaa muutamassa vuodessa. Lapselle on sisäänrakennettu taipumus rakastaa vanhempiaan. Kun sitä ei poista aina edes väkivalta tai muu kaltoinkohtelu niin ei sitä kyllä poista vanhemman ikäkään. 

Lässyn lässyn. Ihan sama mikä ikäisenä sen lapsen pukkaat.  Täällä on niin usein näitä saman tyylisiä aloituksia, että onko edes puoletkaan totta. Niin kuin tämä nyt olisi maata järisyttävä tieto. 

Mun äiti synnytti mut, kun se oli 56.  Hyvin se jaksoi.

Onnea raskaudesta! Olen itse 48 ja hyppisin riemusta jos tulisin uudelleen raskaaksi. Taitaa vaan olla mahdotonta kun suvussa vaihdevuodet ovat varhaiset. Tilastoja varmaan on suuntaan ja toiseen, mutta Suomessa on onneksi laadukas terveydenhuolto. Elä terveellisesti ja nauti raskaudesta, kukaan ei 100% varmasti pysty tulevaisuutta ennustamaan. 

Olen 42-vuotias ja ensimmäistä kertaa raskaana. Aiemmin ei ole testissä näkynyt lainkaan viivaa, nyt selvä. Toivon että etenee turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain viime vuonna esikoisen, juuri 47 täytettyäni. Lapsi ei ollut suunniteltu, olin sinkku ja vela. Mullakin tosiaan raskaus pääsi jo pitkälle, koska esivaihdevuosioireina menkat oli muutenkin välillä olleet kuukausia pois, on sen verran ylipainoa ettei ennestään pömpön mahan kasvua huomaa ja seksiäkin oli harrastettu 1 ainoa kerta, ainoa 14 muuten selibaatissa avioeron jälkeen vietetyn vuoden sisällä. Hedelmällisyys jo iän takia alhainen, 42 v:stä asti esivaihdevuosioireita, joten pidin raskautumista käytännössä mahdottomana.

Harkitsin lapsen antamista adoptioon heti sen synnytettyäni alkujärkytyksessä. Mitä minä vanha, vähän juoponvikainenkin nainen, lapsella tekisin? Erakkoluonne siiihen asti etten edes seurustella halunnut, koska kaipasin yksinäisyyttä ja rauhaa. Teki vaan hormonit tai joku sen että kiinnyin ajatukseen omasta lapsesta. Tajusin, että olisin todella surullinen, jos lapsi menisi kesken tai kuolisi synnytyksessä. Välitin siis siitä. Nyt olen onnellinen että pidin lapsen, en ole koskaan kokenut tällaista elämän merkityksellisyyden tunnnetta, kun on oikeasti tärkeä toiselle ihmiselle. Ei edes tekisi enää mieli sitä ns. boheemielämää juomisineen, se oli vain tyhjyyden tunteen täyttämistä. 

Ap:lla tietysti eri tilanne kun on kokenut jo kahdestikin oman lapsen saannin.

Ihana lukea onnellisesti päättynyt elämäntarina. Onnea elämään, sulle ja lapselle❤️

Kuka jaksaa vielä näitä samoja juttuja, joista ei tiedä, ovatko trolleja.  Kumma kun tänne palstalle vähän väliä kirjoittaa joku iäkkäämpi raskaana oleva, joka on mukamas ihmeissään, kun on raskaana. Onko jotenkin tarve todistella, että on niin nuori, että tulee vielä raskaaksi vai mistä tällainen "hehkutus" johtuu. Nämä kirjoitukset ovat tällä palstalla tuiki tavallisia eli ei ole mikään ihme enää, jos joku yli 40-vuotias sitten on raskaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain viime vuonna esikoisen, juuri 47 täytettyäni. Lapsi ei ollut suunniteltu, olin sinkku ja vela. Mullakin tosiaan raskaus pääsi jo pitkälle, koska esivaihdevuosioireina menkat oli muutenkin välillä olleet kuukausia pois, on sen verran ylipainoa ettei ennestään pömpön mahan kasvua huomaa ja seksiäkin oli harrastettu 1 ainoa kerta, ainoa 14 muuten selibaatissa avioeron jälkeen vietetyn vuoden sisällä. Hedelmällisyys jo iän takia alhainen, 42 v:stä asti esivaihdevuosioireita, joten pidin raskautumista käytännössä mahdottomana.

Harkitsin lapsen antamista adoptioon heti sen synnytettyäni alkujärkytyksessä. Mitä minä vanha, vähän juoponvikainenkin nainen, lapsella tekisin? Erakkoluonne siiihen asti etten edes seurustella halunnut, koska kaipasin yksinäisyyttä ja rauhaa. Teki vaan hormonit tai joku sen että kiinnyin ajatukseen omasta lapsesta. Tajusin, että olisin todella surullinen, jos lapsi menisi kesken tai kuolisi synnytyksessä. Välitin siis siitä. Nyt olen onnellinen että pidin lapsen, en ole koskaan kokenut tällaista elämän merkityksellisyyden tunnnetta, kun on oikeasti tärkeä toiselle ihmiselle. Ei edes tekisi enää mieli sitä ns. boheemielämää juomisineen, se oli vain tyhjyyden tunteen täyttämistä. 

Ap:lla tietysti eri tilanne kun on kokenut jo kahdestikin oman lapsen saannin.

Ihana lukea onnellisesti päättynyt elämäntarina. Onnea elämään, sulle ja lapselle❤️

Onkohan edes totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä miehesi on mieltä? Tietääkö hän? Juuri luin yhdestä naisten lehdestä naisesta joka sai toisen lapsen 60kymppisenä. Että sähän nuori oot vielä.

Ei muutaku menoks!

Nämä vanhojen naisten ”saamat” lapset ovat yleensä heidän lastensa teiniraskauksien peittely-yrityksiä.

Ei enää nykyään pidä paikkaansa. Nämä ovat ihan tarkoituksella tehtyjä, usein lahjoitetuilla sukusoluilla.

Jos sukusolut on lahjoitettu, ei kyseinen nainen ole lapsen äiti, vaan hautomo.