Onko täällä yksikään aidosti iloinen tasa-arvoisesta avioliitosta,

Olen kumpaakin. Iloinen homojen ja lesbojen puolesta ja vahingoniloinen Räsäsen ja Soinin ja muiden talvisodan juoksuhautoihin jämähtäneiden vuoksi.

Sama juttu kuin kakkoskommentoijalla :)

Lähipiirissä ei oo homoja ei lesboja. Onhan se juridisesti suotavaa. Kirkkossa vihkimistä en niinkään kannata mutta jos kirkko sallii sen niin miksi minun pitäisi sitä vastustaa. 

Komppaan 2 ja 3

Sama kuin kakkosella ja kolmosella. :-)

Eniten kuitenkin siitä, että laki meni läpi.

Kyllä minä olen aidosti iloinen. Juttelin tuossa äitini kanssa ja hän on myös. Täältä siis 2 "ääntä".

No kyllä, minä olen ihan puhtaasti onnellinen ja iloinen. Ymmärrän, että lakimuutos joistakin ihmisistä tuntuu pahalta ja se on toki harmi, mutta olen luottavainen siitä, että ensijärkytyksestä ja pettymyksestä toivuttuaan tämän voivat kaikki nähdä hyvänä asiana. Tai edes neutraalina.

Olen ihan puhtaasti iloinen homojen puolesta, mulla ei ole tarvis olla vahingoniloinen, kelatkaa miksi pitäisi olla.

Annan esimerkin: jos jossain maassa annettaisiin nyt naisille äänioikeus, niin olisin riemuissani näiden naisten puolesta, ja samalla vähän vahingoniloinen niille seniileille sovinisteille, jotka vastustivat ihmisoikeuksia. Samoin nyt. :)

Enemmän kyllä puhtaasti ja aidosti iloinen...minuakin, heteronaista, alkoi itkettää kun päätös tuli. Räsänen ja persut oli mukava lisä siihen sitten vielä :)

Hääkutsuja odotellessa! :-)

Olen aidosti iloinen! Huojentunut siitä, että ihmisillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet avioitua rakastamansa ihmisen kanssa.

Hei hei toppuutellaan, laki ei ole mennyt läpi, vielä pari äänestystä ja sitten katellaan. Itse puollan asiaa.

Olen iloinen, en vahingoniloinen.

0/

Pieni onnenkyynel tirahti kun paras ystäväni soitti minulle ja kertoi tuloksen. Pian hän pääsee tyttöystävänsä kanssa naimisiin. :)

Olen homo. Olen iloinen. Vahingoniloa on seassa aika vähän. Eiväthän nuo ihmiset ole kadonneet mihinkään ja samaa mieltä ovat edelleen.

Olen äärettömän iloinen ja onnellinen, pitkä askel tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. En ole taipuvainen vahingoniloisuuteen enkä nytkään ole.

Sitä kyllä mietin, mitä soinit ja räsäset ja kumppanit 50 vuoden päästä vastaavat lapsenlapsilleen, kun nämä kysyvät asiasta. Että onko todellakin totta, että suomalaiset kansanedustajat joskus äänestivät tasa-arvoista avioliittoa VASTAAN.

Olen aidosti iloinen homojen puolesta. Ja totta puhuen melko järkyttynyt siitä äärimmäisestä ja jopa sairaasta vihapuheesta, mitä äänestystulos sai vastustajissa aikaan.

Aidosti olen iloinen, vahingonilo ei ole kyllä käynyt mielessäkään.