Ns. iloinen leskeys, kummastuttaako?
Luulisi ihmisen olevan aika haavoilla varsinkin pitkän parisuhteen päätyttyä puolison kuolemaan. Kuinka nopeasti puolison kuoltua olet alkanut deittailla tai hakea seuraa?
Hämmentää deittipalstoilla miehet, joilla ei puoliso ole ehtinyt edes kylmetä, kun jo uutta pitäisi saada putkeen!
Kommentit (4)
Näin itsekin aikoinaan leskeksi jääneenä ei kummastuta yhtään kenenkään valinnat tai yritys oman elämän jatkumisesta. Jokainen tilanne on erilainen, eikä kukaan ulkopuolinen voi tietää toisen elämästä mitään. Ja se kaikki ikävä suhtautuminen, minkä leski saa niskaansa siinä tilanteessa, kun kaipaisi ulkopuolisilta tukea, on niin kummallista ja outoa. Itse kohtasin leskeksi jääneenä jopa kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Näin itsekin aikoinaan leskeksi jääneenä ei kummastuta yhtään kenenkään valinnat tai yritys oman elämän jatkumisesta. Jokainen tilanne on erilainen, eikä kukaan ulkopuolinen voi tietää toisen elämästä mitään. Ja se kaikki ikävä suhtautuminen, minkä leski saa niskaansa siinä tilanteessa, kun kaipaisi ulkopuolisilta tukea, on niin kummallista ja outoa. Itse kohtasin leskeksi jääneenä jopa kateutta.
Mistä kateus kumpusi? Perinnöstä?
Joillakin se saattaa olla laastarisuhde samaan tapaan kuin toisilla on eron jälkeen. Ja jos puoliso on sairastanut pitkään ja ehkä ollut käytännössä enää vain hoidettava, niin surutyön on ehtinyt tehdä aika pitkälle jo etukäteen.
Törmäsin tällaiseen herraan. Taisi olla rakkausaddikti. No, minusta ei saanut mitään!